22.7.2023 Mei Mei lähti viimeiselle matkalle omassa kodissaan rakkaittensa ympäröimänä 17.7.2023.
***
”Maria-kissa varasti sydämemme jo ilmoituksellaan. Sitä lukiessa tuntui, että hän oli meille juuri oikea kissa. Ensikohtaaminen vahvisti aavistuksen – Maria oli kissa, jollaista olimme pitkään etsineet. Leidi näytti itsekin ajattelevan näin ja valitsi muuttaa luoksemme.
Annoimme hänelle nimeksi Mei Mei. Nimi voi tarkoittaa muun muassa kaunista, suloista tai pikkusiskoa. Jo samana iltana hän otti asunnon haltuunsa ja asettui kodiksi. Parissa viikossa hän hyväksyi uudet palvelijansa ja alle vuodessa Mei Mei nukkui sylissämme.
Muistamme Mei Mein rakastavana, seurallisena ja huomiosta nauttivana leidinä, joka osasi ottaa myös omaa tilaa. Hän oli äärimmäisen kiltti, rauhallinen ja herkkä mutta ei erityisen pelokas. Esimerkiksi vieraat ihmiset eivät häntä juuri häirinneet, kunhan eivät tehneet liian läheistä tuttavuutta liian nopeasti. Mei Mei oli tarkka tulkitsija, joka osasi aavistaa esimerkiksi hoitotoimenpiteet (ja paeta) ja sen, jos ihmiset olivat allapäin. Tällöin hän tuli viereen tai syliin kehräämään. Sylissä hän viihtyi muutenkin aina, kun ihminen asettui makaamaan. Tällöin sai todennäköisesti vatsalleen innokkaan leipurin.
Pelottavissa tilanteissa Mei Meistä kuoriutui esiin taitava kissahoudini, joka livahti pakoon sukkelasti. Häntä pelottivat muun muassa ulos meneminen, matkustaminen, lääkintätoimenpiteet ja tutkimukset sekä pikkulapset. Syliin nostamista hän inhosi loppuun saakka. Lohtua epämiellyttävien tilanteiden jälkeen Mei Meille toivat tuttujen ihmisten seura sekä herkut ja tietysti tuttuihin piiloihin käpertyminen. Parhaita rentoutumispaikkoja olivat kyljellään olevat pahvilaatikot, sängynaluset ja makuukorit. Korkealle Mei Mei ei juuri pyrkinyt.
Mei Mei oli kissoista hiljaisin. Hän keskusteli paljon urahtelemalla mutta maukaukset olivat äänettömiä. Elekieli oli sitäkin ilmeikkäämpää, ja Mei Mei koulutti meidät nopeasti ymmärtämään tarpeitaan. Hänen tapansa pyytää huomiota oli hypätä taputtamaan ihmistä tassulla, minkä jälkeen ihmisen tehtävä oli seurata Mei Meitä paikkaan, josta löytyi hänen tarvitsemansa. Aamuisin keinot kovenivat nopeasti. Hellät taputukset kasvoilla kulkivat hitaasti kohti silmiä, ja jossain vaiheessa mukana olivat kynnetkin. Oli siis parasta herätä, kun leidi käski.
Mei Meillä oli tapana tervehtiä meitä aina, kun hän huomasi meidät. Usein hän maukaisi äänettömästi saapuessamme samaan huoneeseen. Kun hän oli erityisen innoissaan, kuului pieniä urahduksia. Mei Mei kuunteli myös tarkkaan, kun hänelle puhui, ja hän oppi ymmärtämään itselleen tärkeät sanat.
Kutsuimme Mei Meitä rakastavasti silitysmonsteriksi. Niin paljon hän nautti silityksistä ja rapsutuksista. Etenkin aamuisin ja iltaisin Mei Mei kieri lattialla pitkiäkin aikoja silityksiä saadessaan. Lisäksi hän rakasti harjausta ja johdattikin meitä useamman kerran päivässä harjansa luo.
Ruoasta hänen suosikkejaan olivat raakaruoka sekä herkkutahnat ja -nappulat. Mei Mei oli ailahteleva foodie, joka oli tarkka ruoastaan ja jonka yhden päivän suosikki saattoi olla seuraavan päivän inhokki. Mei Mei vaati saada haistaa kaikkea ihmisten ruokaa mutta useimmiten totesi ne kelvottomiksi. Yllättäen pullien tuoksua hän piti vastustamattomana, joten ne piti pitää visusti kissan ulottumattomissa.
Mei Mei oli utelias tutkijaluonne. Hän inhosi suljettuja ovia ja vaati saada tietää, mitä niiden takana oli. Samoin jokainen kaappi ja asuntoon tullut uusi asia oli tarkkaan tutkittava. Jopa hänen inhokkitilanteessaan matkustaessa uteliaisuus vei yleensä voiton. Hän vaati päästä kuljetuskopastaan syliin tai omalle penkilleen.
Mei Mein suosikkipaikka oli lasitettu parveke. Hän ei voinut käsittää, ettei sen ovi ollut aina auki, ja käski painokkaasti ihmisiä avaamaan oven valtakuntaansa. Kun avointen ovien päivät vihdoin koittivat myöhäiskeväällä, tiesi, mistä Mei Mein löysi. Parvekkeella hän nautti vahtia naapuruston kulkemisia sekä viereistä rakennustyömaata. Hän myös nukkui usein parvekkeella päiväunensa.
Rauhallisuudestaan huolimatta Mei Meillä oli mestarisaalistajan vaistot. Hän rakasti erityisesti sulkalelun ja laservalon jahtaamista ja antoi kyytiä myös leikkihiirille. Eräänä ikimuistoisena kertana tarjosimme hänelle mustikan, ja sitä hän jahtasi lähes tunnin. Yksi Mei Mein suosikkileikkejä oli hippapiilonen ihmisten kanssa (tosin tällöin piti muistaa hyräillä oikeaa laulua, että Mei Mei tunnisti leikin).
Mei Mein tulkitseminen vaati taitoa, ja hän piilotti kipunsa erittäin taitavasti. Niihin kuukausiin, jotka hän oli kanssamme, mahtui useita eläinlääkärikäyntejä. Viimeisellä käynnillä saimme musertavan uutisen. Mei Mein uneliaisuuden taustalla oli massamuutoksia maitorauhasissa. Kun tilannetta tutkittiin, kävi ilmi, että kasvaimet olivat levinneet jo keuhkoihin, eikä hyviä hoitovaihtoehtoja ollut. Raskain mielin aloitimme rakkaan Mei Meimme saattohoidon toivoen vielä useita hyviä päiviä. Kissan voimat hiipuivat kuitenkin nopeasti, ja Mei Mei päästettiin viimeiselle matkalleen 17.7.2023. Suru oli lohduton.
Saimme elää Mei Mein kanssa puolitoista vuotta. Hän oli aivan erityislaatuinen kissa, jollaista emme ole aiemmin kohdanneet ja tuskin enää tapaamme. Hän persoonansa monia puolia kuvaavat lukuisat lempinimet, joita Mei Mei luonamme keräsi: Mestari(metsästäjä), Kreivitär von Miau, Kultakisu, Silitysmonsteri, Sherlock Mei Mei, Ihanuus Itse, Arvon Leidi, Rakkain… Mei Mei hurmasi kaikki kohtaamansa olemuksellaan ja käytöksellään, ja kaipaamaan jää valtaisa joukko ihmisiä.”
***
14.2.2022 Maria-mummu asteli ystävänpäivänä loppuelämän kotiinsa, viettämään ansaittuja eläkepäiviä ainoana kissana.
***
27.10.2022
“Kuulumisia Mei Meiltä (ent. Maria). Hän on ollut meillä nyt 8 kk ja voinut enimmäkseen erinomaisesti. Mei Meistä on kuoriutunut varsin taitava ja sosiaalinen kotikissa, joka kulkee valtaosan ajasta ihmistensä kanssa. Viime aikoina Mei Mei on myös ryhtynyt nukkumaan säännöllisesti öisin ja aamuisin sylissä. Päivisin syli harvemmin kiinnostaa.
Terveys on muuten ollut hyvä, mutta kaulan alla olevaa pattia on tutkittu ja hampaita seurattu. Tämän päivän eläinlääkärikäynnillä todettiin, että patti onkin kadonnut ja että se todennäköisesti liittyi sylkirauhaseen. Isolta operaatiolta siis säästyttiin. Sen sijaan hampaat ovat erinomaisen kevään jälkeen syöpyneet niin, että kaikki kulmahampaat joudutaan poistamaan. Toivottavasti leidi toipuu operaatiosta nopeasti ja oppii elämään ilman kulmahampaita.”
28.2.2022
Kuulumisia uudesta kodista:
“Päällimmäinen tuntumamme on ollut, että Maria on kotiutunut yllättävän nopeasti. Tervettä varovaisuutta Marialla toki on, ja yllättävät asiat ja äänet saavat hänet säikkymään. Yleisesti ottaen Maria on kuitenkin osoittautunut rohkeaksi ja uteliaaksi kissaksi. Hän hakee paljon kontaktia ihmisiin, vaikka ei vielä tule syliin ja vasta aivan viime päivinä on yleisemmin alkanut esim. kiehnätä jaloissa ruokaa tai silityksiä halutessaan. Puolisooni Maria on jo niin tykästynyt, että hän saa silittää jopa vatsasta – minun on turvallisinta pysytellä selkäpuolella ainakin vielä. Hauskaa on ollut huomata, että Maria nauttii leikistä ja saalistaa mielellään esim. leikkihiiriä, palloja ja höyhenleluja.”
***
Elämäntyönsä lukuisten pentueiden emona tehnyt Maria nauttii ulkona vietettyjen vuosien jälkeen nyt täysin rinnoin sisäkissan elämästä. Sohva ja ruoka ovat tulleet rouvalle hyvin rakkaiksi. Toivelista jatkoa ajatellen on vaatimattoman lyhyt: ikioma turvallinen koti, missä saisi viettää leppoisia eläkepäiviä rauhallisessa ympäristössä, rakastavien ihmisten parissa.
25.1.2022
Ennen Rekku Rescuen sijaiskotiin tuloa Maria oli elänyt vuosia autiossa piharakennuksessa, ison kissapopulaation kantaemona, saaden satunnaisesti ruokaa ihmiseltä. Rouva tuotiin Liiterikissapesueeksi nimetyn seitsemän pentunsa kanssa hoitoon viime lokakuussa. Todennäköisesti yli kymmenvuotiaalla Marialla on joskus ollut oma koti, koska sijaiskodissa luotto ihmisiin löytyi nopeasti. Sohva, ihmisten sänky ja hiekkalaatikko olivat välittömästi tuttuja. Jo ensimmäisen yön jälkeen nuhruinen mummokissa oli hoitohuoneessa kotihoitajaa vastassa häntä pystyssä ja äänettömästi ruokaa maukuen. Viikon päästä pentuihinsa väsynyt Maria muutti olohuoneen sohvalle ihmisen viereen. Ja piti tiukasti kynsillä kiinni.
Maria on hiljainen, ihmisrakas kissarouva, joka nauttii iäkkään kissan tavoin pehmeistä nukkumapaikoista ihmisen vieressä sohvalla ja öisin jalkopäässä. Välillä hän intoutuu hiukan leikkimäänkin. Maria viestii hienovaraisesti omista tarpeistaan, eikä nauti hälystä ja hässäkästä. Tämän vuoksi rouva etsii rauhallista, kissakokenutta kotia, jossa voi viettää virikkeellisiä eläkepäiviä ainoana kissana. Marialla on kissoille yleinen hammassyöpymäsairaus, jonka vuoksi uuden kodin on varauduttava vähintään vuosittaisiin eläinlääkärikäynteihin.