Blogi

4.3.2024

Sienikissat, osa 2: Lentävät kissat

Ah, miten ihanat pennut. Näin viriilejä karvakasoja ei meillä vielä olekaan ollut! Käsitys “lentävistä kissoista” on saanut aivan uuden merkityksen elämässäni.

Saunan ovea on lähes mahdotonta avata ilman kissapakoa. Yksi hyppää rakennetun matalan esteen yli, toinen suhahtaa oikealta ja kolmas…meni jo. Sehän vaan tarkoittaa sitä, että myös kylppärin lattia on desifioitava…joka kerta.

Hoito-ohjeen mukainen aika kului ja otimme kaikista iho, -ja karvanäytteet ja lähetimme ne eteenpäin dermatofyyttiviljelyyn. Negatiivinen tulos saataisiin aikaisintaan kolmen viikon päästä ja positiivinen mahdollisesti aiemmin.

Meitä kalvoi toinenkin pieni huolenaihe. Kissat alkoivat olla sukukypsässä iässä…Heidät olisi saatava piakkoin steriloitavaksi.

Tämä onneksi järjestyi, vaikka varmuutta Microsporum Caniksen selätyksestä ei vielä kenelläkään ollut. Eläinlääkärissä asia oli tiedossa ja he osasivat varautua tähän asianmukaisella tavalla. kaikista otettiin käynnillä myös PCR-testit.

Haimme kolmikon iltapäivästä kotiin ja kaikki tuntuivat voivan hyvin. Vietimme ensimmäisen tunnin heidän kanssaan saunassa (ja voi että ne kaakelit tuntuivat polvissa kovilta) tarkkailen vointia ja seuraten, ettei mitään älyttömiä hyppyjä lauteilta alas tehtäisi.

Jonkin ajan kuluttua kuulimme kovaa kolinaa, avasin kameran ja näin miten kaikki painivat keskenään todella rajusti. Mietin, ettei tuo nyt sovi ollenkaan leikkauspäivänä! Hiekka-astia meni nurin, kissat purivat toistensa häntiä, pedit ja lelut saivat kyytiä ja he juoksivat ympäri saunaa, pitkin seiniä. Päätin rikkoa yhtälön ja otin Matildan kylppäriin omaan boxiinsa vetämään henkeä. Sama “sekoilu” jatkui ja neiti veti kuperkeikkaa edessäni. He olivat kaiken kaikkiaan hyvin levottomia ja tätä jatkui puoleen yöhön saakka. Eniten olin huolissani Matildasta, sillä naaraiden leikkaus on aina hieman suurempi operaatio, kuin kollien. Mutta tästäkin selvittiin – yksi huolenaihe vähemmän. Vauvoja ei ollut tiedossa.

Tässä välissä saimme tiedon pikatestin tuloksesta, joka oli NEGATIIVINEN! Tiesimme, että testin positiivinen saattaisi olla virheellinen, mutta negatiivinen tulos yleensä aina negatiivinen. “Yes” huudettiin tässä osoitteessa!

Saatoimme hieman laskea “biovaaraturvahätä”-toimenpiteitämme ja ehkäpä muutaman kerran silitimme suloisia harmaita karvapalloja jo käsin. Voi olla myös, että pari kertaa joku söpöläisistä saattoi hieraista poskeamme…Näin en suosittele toimimaan.

Ikäväksemme huomasimme vajaan kahden viikon päästä Matildan sterkkahaavan tulehtuneen. Koin tästä huonoa omatuntoa, sillä olin vain olettanut, että kun haava oli kunnossa vielä viikon jälkeen operaatiosta, ei sitä tarvitsisi enää tarkkailla. Olin väärässä ja haimme tytölle antibiootit ja hänelle myös suositeltiin suojapukua. Tämä aihe olikin meille jo tuttu. Eikusta mittaamaan legginsejä ja leikkimään räätäliä jälleen kerran. Meidän onneksemme neiti oli erittäin yhteistyökykyinen, joten desing-asun useissa sovituksissa eikä hänen liikkumisessaan ollut minkäänlaista ongelmaa. Sen sijaan muut haisteli häntä pitkään päästessään takaisin saunaan. Jäimme katsomaan kameran välityksellä tilannetta, sillä useita viikkoja aiemmin kaksi muuta olivat reagoineet hyvin voimakkaasti pesun jälkeen Matildaan. “Ei kai taas outo haju aiheuttaisi ongelmaa”, mietimme. Onneksi kaikki meni hyvin, tyttö söi määrätyt lääkkeet ja leikkii normaaliin tapaan, haava parantui ja kaikki meni hyvin.

Aikaa kului ja kaverit sinkoili ovesta ulos lähtökohtaisesti joka kerta, kun se avattiin, usein rämähdimme vain nauramaan. He tykkäsivät erityisen paljon leikeistä, jossa säälittävää muovista keppiä (joka joskus oli ollut sulkalelu) heiluteltiin maton alla. Sitä oli kiva jahdata! Kaikki ruoka maistui heille ja he tuntuivat olevan hyvin ihmisrakkaita, kuten Scottish Foldin rotumääritelmässäkin lukee. Jostain myös luin, että nämä kaipaavat erityisesti kissakaveria ja/tai ihmisen huomiota sekä hellyyttä. Ilmeisesti voivat myös masentua herkästi yksin jätettäessä.

Kuukausi vaihtui ja puhelimessani kilahti. “Ei juma, se on lopullisen testin tulos”-mietin mielessäni sillä istuin paraikaa työpaikallani kokouksessa. Sormeni syyhysi kurkata viestiä, koska näin sen lähettäjän…”aivan se ja sama, nyt katson!”

Uskon, että kaikki kokoushuoneessa näkivät iloisen ilmeeni, kun huomasin lähetteestä kirjaimet N.E.G.A! Se sisäinen riemu ja ajatus lähteä kotiin siltä istumalta oli uskomaton.

“Yes, minä pääsen taas saunaan”, oli miehen ensimmäinen kommentti kotiin päästessäni.
Minä sen sijaan aloin HETI sisustaa jo lähes täydellisesti tuunattua huonetta. Kaikki johdot piilotettiin kouruilla, taulut otettiin seiniltä, lipastojen ovet teljettiin ja verhot napatiin pois.

Kolmikko oli innoissaan uudesta tilasta ja me myös. Saivathan he lasisen kattovalaisimen alas, muutaman kerran kirjahyllyn päältä painavat laatikot sekä kaikkea muuta, mitä en aivan osannut odottaa tältä “vauhtipöksyiksi” nimetyltä kolmikolta. Olemme saaneet kokea heidän kanssaan huikeita hetkiä!

Eipä mennyt aikaakaan, kun Matildan adoptio tapahtui. Uskoimme, että he saavat kodit parhaiten näin. Sini ja Omar yhteiseen ja Matilda omaansa, jossa häntä odottikin rauhallinen kissakaveri. Saimme kunnian jälleen kerran olla mukana saattamassa häntä uuteen alkuun.

Tietysti illalla hiipi kyynel silmään, sillä tyttö oli ollut erittäin herkkä omalla tavallaan – sellainen, jota haluaa suojella kaikelta maailman pahuudelta. Hän oli se, joka hakeutui rauhallisesti syliin ja antoi tilaa muille niin leikkien kuin syönnin aikana.

Vähän faktaa sienikissojen hoidon jatkosta:

  • Meillä hoitojaksossa sekä tuloksien odottamisessa meni 6 viikkoa. Kissat pestiin kolme kertaa 3-4:n päivän välein, jolloin myös eristetty tila (sauna) desifioitiin täysin. Myös kaikki lelut, tavarat sekä hiekka-astia deffattiin tällöin.
  • Lähetimme syyskuun alussa viljelyyn näytteet, joiden vastaukset tulivat kolmen viikon päästä (positiivinen tulos tulee toki nopeammin)
  • Pikatesti eläinlääkärissä otettiin syyskuun puolessa välissä, jonka vastaus tuli 3 vuorokauden kuluttua
  • Uskomme, että lähes täydellinen eristys edesauttoi sienen häädössä.

Anne Kassimäki

Kirjoittaja toimii Rekku Rescuen kissojen sijaiskotina miehensä kanssa.

Blogin kirjoittamisen jälkeen myös Sini ja Omar ovat saaneet oman kodin. Kissoista Sini kärsii ruston kehitykseen vaikuttavasta geenimutaatiosta, joka myös samalla aiheuttaa osteokondrodysplasia-nimistä, koko kehon luustoa, rustoa ja niveliä rappeuttavaa sairautta. Tilanne tunnetaan Sinin uudessa kodissa, jossa kissan terveydentilaa seurataan tarkasti.

Lue blogin ensimmäinen osa.