28.8.2023 Kusti nukkui pois.
“Kusti, alunperin Kullervo nimeltään, muutti meille teidän sijaiskodista 25.12.2020. Hänen kotietsintä-ilmoituksen luettuamme ihastuimme häneen heti, ja tiesimme, että hän on se oikea meidän kotiin. Olimme niin onnekkaita, että juuri me saimme hänet ja antaa hänelle loppuelämän kodin.
Päivänä jolloin haimme Kustin, hän istui ikkunan luona katselemassa meitä, ihan kuin olisi odottanut meidän tuloa.
Kusti oli luonteeltaan todella utelias ja kissaksi hän sopeutui uusiin paikkoihin ja ihmisiin nopeasti ilman mitään arkailua. Uuteen kotiin päästyään hän tutki heti kaikki paikat, söi vatsansa täyteen ja käpertyi viereemme sohvalle nukkumaan. Siitä hetkestä hän muutti luoksemme pysyvästi ja sydämiimme ikuisesti.
Emme tienneet Kustin taustasta paljon. Hänen tarkkaa ikää ei tiedetty, mutta lääkärien arvioiden mukaan noin 7-10 tai jopa yli 10-vuotias. Laskimme hänen syntymäpäivät siitä päivästä kun hän muutti meille ja kymmenenvuotiaasta alkaen. Hän eli siis laskumme mukaan 13 vuotiaaksi ja olisi joulukuussa täyttänyt 14.
Kusti oli muuttanut Juvalta Espooseen ja pitkä automatka sieltä oli ollut rankka hänelle. Vasta loppuvaiheessa yhteisessä elämässämme hän alkoi pikkuhiljaa tottumaan automatkoihin, niitä tuli muutamia vuodessa mökki-ja lääkärikäyntien takia. Hän makoili mamman sylissä takapenkillä ja pikkuhiljaa oppi, että ei ollut mitään hätää.
Kusti osoitti jo sijaiskodissa olevansa ihmisrakkain ja kiltein sylikissa mitä olla voi. Muutamat arvet korvissa ja huonosti hoidettu suu ja hampaat kertoivat vaikeammasta menneisyydestä, josta emme varmaan koskaan saa tietää enempää. Mutta kuten useimmilla rescue-eläimillä, helppo tausta hänellä tuskin oli ollut.
Meille muutettuaan Kusti näytti myös uusia puolia itsestään: hän innostui leikkimisestä ja lelujen jahtaamisesta, toisin kun oli sijaiskodissa antanut ymmärtää. Ei mennyt kuin pari päivää, niin eka lelu oli riekaleina. Sijaiskodin emäntä ihmetteli, että muuttikohan meille sama kissa. Pikkuhiljaa Kustille kertyi paljon leluja, joista lempparit olivat piipittävä pehmohiiri ja huiskuttimet. Ja tietysti kaikenlaiset pikkuesineet, jotka usein kiinnostivat enemmän kuin omat lelut: kuulokkeet, kynät, korkit ja kaikki lattialle helposti tiputettavat esineet. Jos laturipiuhaa kantoi kädessä, oli se hetkessä Kustin kohteena.
Kusti rakasti raakaa broileria, kalaa ja kermaa. Raksuilla saimme houkuteltua ei-mieluisiinkin asioihin ja voinokareet maistui aina. Kusti sai tulla ruokapöydälle, hänellä oli oma paikka ison pöydän ääressä ja aina kun söimme yhdessä hän hyppäsi seuraamme ja odotti paikallaan, että sai voinokareen tai palan leikkelettä. Sitten hyppäsi tyytyväisenä pois. Kusti tykkäsi seurata ruoanlaittoa ja välillä vähän liiankin läheltä. Hän oppi hiljattain noudattamaan hyvin mamman antamia käskyjä eikä hypännyt koskaan keittiötasolle kun sitä kiellettiin. Papan käskyjä ei kuunneltu yhtä tarkasti. Pappa kuitenkin opetti käskyn istua, jonka Kusti oppi nopeasti. Pappa myös keksi keinon millä houkutella Kustin ottamaan astma-lääkkeensä inhalaattorilla. Kustilla todettiin alkuvuodesta 2021 astma ja hän sai siihen hyvin toimivan lääkityksen. Myös hampaita hoidettiin ja virtsatieongelmia. Lääkäriin mentiin kun tilanne sitä vaati, maksoi mitä maksoi. Me lupasimme tarjota Kustille loppuelämän kodin, rakkautta ja hoivaa, ja siitä lupauksesta pidimme kiinni epäröimättä.
Joka yö Kusti nukkui vieressämme. Iltaisin hänellä oli tapana käpertyä papan kainaloon, koska se oli paljon tilavampi ja lämpimämpi kuin mamman. Jos ei molemmat ihmiset tulleet nukkumaan samaan aikaan, hän odotti sängyn päädyssä että toinenkin tulisi sänkyyn. Kesäisin hän vietti suurimman ajan lasitetulla parvekkeella. Hän nukkui auringon lämmittämällä sohvalla ja kissatornin varjoisessa alatasolla.
Töistä kotiin tullessamme Kusti tuli aina vastaan tervehtimään. Vaihdettiin kuulumiset sylitysten ja hän puski kasvojamme ja hurisi kovaa. Välillä myös kuolasi paidalle ja pussasi korvan märäksi. Seurasi jokaista liikettämme ollessamme kotona, käveli mamman perässä huoneesta toiseen. Vessanpöntöllä istuessa hän tuli viereen odottamaan. Suihkuun mentäessä hän hyppäsi peilikaapin päälle ja tuli todella leikkisälle tuulelle. Iltaisin alkoi ralliajot ja Kusti juoksi matot rullalle ja välillä meno oli niin kovaa, että hyvä kun ehti pysähtyä ennen kuin törmäsi juostessa seinään.
Kusti oli kova hurisemaan. Kusti hurisi aina kun tulimme lähelle. Hän nautti silityksistä ja läheisyydestä. Päivittäin hän lepäsi sohvalla vieressämme tai sylissä. Aamuisin juoksi jalkoihin ja vaati huomiota. Odotti vessan oven takana ja sanoi mau kun avasi oven. Silloin hän tiesi, että pian tulisi aamupalaa. Nukkui välillä mamman pään päällä, välillä kuorsasi kovaa papan kanssa. Eli kunnon kissanpäiviä.
Kustin kanssa kokeiltiin ulkoilua valjaissa, joka osottautui kuitenkin stressaavaksi, koska hän halusi päästä ulos koko ajan. Kusti pääsi saaristoon mökille kesäisin nauttimaan luonnosta ja merilmasta omaan ulkohäkkiin. Kustin tarpeet meni usein kaikkien suunnitelmien edelle ja hänet huomioitiin kaikissa päätöksissä. Häntä ei voinut koskaan pitää yksin yötä tai edes kokonaista iltaa kotona. Hän nukkui aina yöt ihmisten kanssa ja iltaisin odotti, että joku tulee kotiin ja hän pääsee sänkyyn nukahtamaan rauhassa. Muutamat kerrat kun olimme poissa kotoota, oli tärkeää, että meillä oli luotettavat ja Kustille entuudestaan tutut henkilöt asumassa hänen kanssaan ja hoitamassa häntä meidän ollessa poissa.
Kustin poismeno tuli nopeasti ja yllättäen.
Oireet alkoivat sunnuntaiaamulla, ja hänellä epäiltiin ensin virtsatieongelmia, joita ollut ennenkin. Kusti ei syönyt ja oli apaattinen, hengityskin tiheampää ja epänormaalia. Veri-ja virtsakokeissa lähes kaikki arvot normaalit. Saimme kipulääkkeen ja antibiootit mukaan. Maanantaina aamupäivällä lähdimme uudestaan sairaalaan, koska hengitys oli edelleen epänormaalia eikä ruokakaan maistunut ruoasta koskaan kieltäytyvälle kissallemme kunnolla. Sairaalassa hänet otettiin heti akuutin puolelle ja verikokeissa näkyi huolestuttavia merkkejä, joita edellisenä päivänä ei vielä näkynyt. Kustia tutki ja hoiti kardiologi ja tutkimukset viittasivat siihen, että Kustilla oli todennäköisesti vaikea, synnynnäinen sydänlihassairaus nimeltään RCM. Ennusteet todella huonot. Vaikka olisimme saaneet lisäaikaa päiviksi tai kuukausiksi, olisi riski saada kivulias ja tuskallinen kuolema koko ajan läsnä. Emme missään nimessä halunneet ottaa tällaista riskiä, että Kusti kokisi kärsimystä ja kipua viimeisinä elonhetkinä, joten päädyimme eutanasiaan. Jokainen voi kuvitella miltä tuntuu tehdä tällainen päätös rakkaasta ystävästään, perheenjäsenestä. Samalla se tuntui väistämättömältä ja huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoimmalta.
Kustia tuli hyvästelemään myös hänen “isovanhemmat”, he jotka välillä hoitaneet Kustia. Kusti nukahti syvään, lopulliseen uneen rauhassa ja kivuttomasti eläinsairaalassa 28.8.2023 meidän, mammansa ja pappansa, sylissä.
Kusti oli niin paljon muuta kuin kissa, lemmikki tai perheenjäsen. Hän toi ennen kaikkea turvaa, lohtua ja rakkautta, joka oli merkityksellisintä erityisesti vaikeina aikoina. Me ikävöimme eniten hänen läsnäoloa, sitä, että saimme laittaa kasvomme hänen masua vasten, hengittää hänen lämmintä ja pehmeää turkkia, jossa oli makea ja puhtaan kissan tuoksu. Meidän Kustin tuoksu. Se tekee kipeää, ettei enää koskaan saada haistaa ja tuntea hänen tuoksua, hurinaa, rakkautta. Kusti ei koskaan mennyt pois kun tarvitsimme hänen läheisyyttä, hän antoi meidän olla vierellään. Hän osoitti, että hän rakastaa meitä kuten me häntä.
Kusti täytti jonkin aukon elämässämme, joka on nyt tyhjä. Kusti oli hiljainen kissa, joka sanoi asiansa lyhyesti ja hiljaisesti, eikä jaaritellut turhia kuten savolaiset yleensä tekee. Vaikka oli usein hiljaista kotona, erityisesti kun Kusti nukkui pitkiä päikkäreitään, ei koskaan ole ollut näin hiljaista ja tyhjää kuin nyt, kun häntä ei enää ole. Täältä puuttuu niin paljon. Vain ihanat muistot, kuvat, videot ja Kustin paikka sydämissämme ovat jäljellä.
Lääkärin lohduttavat sanat olivat, ettemme olisi voineet tehdä mitään toisin, tätä sairautta ei voinut huomata muilla lääkärikäynneillä, emmekä tehneet mitään väärin. Eutanasia oli Kustin tapauksessa ainoa oikea, turvallisin ja kivuttomim vaihtoehto kaikille. Kusti valloitti myös hoitohenkilökunnan sydämet, hän oli aina todella reipas ja sai paljon kehuja.
Olisimme niin halunneet vielä viettää vuosia Kustin kanssa. Muutimme kesän alussa isoon uuteen kotiin. Kusti sai juosta rappusia ylös ja alas, sai paljon liikuntaa, terassia muutettiin hänelle turvalliseksi. Meidän piti aloittaa uusi luku elämässä täällä yhdessä. Nyt meillä alkaa uusi luku ilman häntä.
Toivomme ja uskomme, että annoimme Kustille kaiken mitä pystyimme, ennen kaikkea turvallisen kodin, jossa hänelle riitti huolenpitoa, syliä, laadukasta ruokaa ja rakkautta. Kaikkea mitä olimme luvanneet tarjotessa kotia hänelle.
Rakas Kustimme saapuu vielä kotiin viimeisen kerran uurnassa. Tällä tavalla hän on aina meidän kanssamme, ja kotona, jossa hänen oli parasta olla.
Kiitos Rekku rescue teidän arvokkaasta toiminnasta ja työstä mitä teette. Kiitos, että saimme Kustin elämäämme antamaan iloa ja rakkautta, toivoa ja lohtua. Eläimet ovat todella ihmisen parhaita, korvaamattomia ystäviä.”
***
Kullervo löysi ikioman kodin perheensä ainoana lemmikkinä.
06.01.2020 Kuulumisia kodista:
“Kullervo muutti meille tosiaan joulupäivänä. Automatka kotiin jännitti pikkasen kisua, (meitä varmaan enemmän), kuten osasimme myös odottaa. Matka kesti 10min mutta siinä ajassa hän kerkesi tehdä isot kakat kantokoppaan :D Kotona oli heti hyvin utelias ja tutki kaikki paikat moneen kertaan, ei pysynyt oikein paikoillaan koko iltana. Oli varmaan niin jännittävää. Välillä kävi maukumassa kylppärissä, jota oli kuulema alussa tapana tehdä myös sijaiskodissa.
Tokaa yötä lukuun ottamatta, on nukkunut kaikki yöt vierellämme sängyssä. Olemme jättäneet hänet aina sohvalle lempiviltilleen nukkumaan, olleet vieressä kunnes nukahtaa ja sitten menemme itse nukkumaan. Tokana yönä hän nukkui koko yön sohvalla, varmaan oli niin väsy ekan vuorokauden jälkeen, ettei jaksanut meidän peittelyn jälkeen tulla viereemme. Jätämme aina makuuhuoneen oven raolleen, jotta hän pääsee viereemme jos kaipaa läheisyyttä ja lämpöä, jota hän tosiaan hakee oikeastaan koko ajan valveilla olostaan (ja myös nukkuessaan) :) Usein herään Kullervo mahani päällä :D
Kullervo on vähän myös kiinnostunut ulkomaailmasta ja tykkää tarkkailla pihalla tapahtuvia asioita lasitetulla parvekkeellamme. Kokeilemme ulkoiluttamista kun löydämme hänelle sopivat valjaat.
Yllätyksenä on tullut kuinka leikkisä hän on ja kuinka paljon erilaiset lelut kiinnostavat. Sijaiskodissa oli leluja mutta hän ei ollut kuulema kiinnostunut niistä. Täällä hän temmeltää menemään hiirilelunsa kanssa ja yhden lelun onnistui jo rikkomaan kovan riepottelun seurauksena. Meillä on tapana aina aamuisin ottaa yhteinen leikkihetki ja häntä ei kyllä tarvitse houkutella leikkiin, hän on heti mukana ja vauhdilla :) Leikkiminen on kyllä sylissä makoilun lisäksi hänelle kaikista kivointa. ❤️
Kullervo, tai Kusto/Kusti jokska häntä myös kutsumme, on niin luottavainen (antoi heti tokana päivänä leikata kynnet eikä reagoinut oikein mitenkään), rento, rauhallinen ja kiltti. Hän on kunnon lellivauva joka haluaa olla koko ajan meidän vierellä. Jos sohvalle istahtaa, hän kömpii heti syliin ja jää joko siihen tai viereen hurisemaan ja nukahtaa. Mietin miten voikaan uusi perheenjäsen tulla niin tärkeäksi ja rakkaaksi näin lyhyessä ajassa. Ollaan niin onnellisia hänestä ja että juuri me saimme adoptoida hänet ❤️ Söpömpää ja rakastavampaa kissaa emme ole koskaan tavanneet ja hän sulattaa kyllä kaikkien hänet tavanneiden sydämet. Saimme ihan parhaan joululahjan ❤️.
Kullervon elämää voi seurata instagramissa käyttäjällä kustokisu.”
***
Vanhempi herra Kullervo on oikea sylikissa. Kullervo tykkää retkottaa sylissä pitkiäkin aikoja hellittävänä, mutta viihtyy sijaiskodissa myös itsekseen, erityisesti saunassa. Kullervo etsii kotia perheen ainoana kissana, tai rauhallisen koirakaverin perheenjäsenenä.
15.12.2020
Kullervon sijaiskodissa on kaksi koiraa, joista toinen on kissoja kohtaan turhan innokas. Tästä syystä Kullervo ei ole koiriin sen paremmin tutustunut. Se suhtautuu koiriin kuitenkin rauhallisesti – kunhan koirat tekevät samoin sen suhteen. Liian innokkaan koiran ollessa poissa Kullervo on uskaltautunut sohvalle lepäilemään kissoja kohtaan huomaavaisemman koiran kanssa samaan aikaan. Kullervon käytöksestä muita kissoja kohtaan ei ole tietoa.
Kullervon taustoista ei ole tarkkaa tietoa. Tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta eläinlääkäri arvioi Kullervon olevan yli 7-vuotias, kenties jopa yli 10. Rekkujen hoivissa Kullervolle tehtiin hammaskiven poisto ja samalla siltä poistettiin muutamia hampaita. Muutoin Kullervon terveys on hyvällä tolalla!