14.3.2023 Hiili (nykyisin Hilda) muutti omaan kotiin Sylvi-kissan kaveriksi.
***
Hiili on 4-vuotias pieni ja kiltti kissatyttö, joka nauttii rapsutuksista.
2.3.2023
Hiili palasi joulukuussa Rekuille etsimään kotia, koska ei enää tullut toimeen kodin toisen kissan kanssa. Hiili etsii nyt uutta omaa kotia, josta löytyisi samaa ikäluokkaa oleva, aktiivinen kissa kaveriksi. Rekkujen hoidossa Hiili on osoittautunut leikkisäksi, lempeäksi ja helppohoitoiseksi tyypiksi. Hiili ujostelee vieraita ihmisiä, mutta tuttuja hoitajia kohtaan käyttäytyy rohkeasti ja on aina valmis vastaanottamaan rapsutuksia. Jopa maharapsutukset ovat erittäin tervetulleita. Hiili kehrää tyytyväisyyttään saadessaan makoilla hoitajien päällä päivittäin. Hiilellä on varsin omalaatuinen pienen linnun sirkutusta muistuttava naukumaääni, jolla hän saattaa muistuttaa lähestyvästä ruokailuajasta. Hiilen kanssa pärjää myös vähällä kissakokemuksella. Rekuille palautumisen jälkeen Hiili on rokotettu, hampaat on puhdistettu ja pari huonokuntoista hammasta poistettu.
***
21.7.2019
Hiili sai kodin Pörri-kissan kaverina
13.6.2019
Hiili etsii edelleen ikiomaa, loppuelämän kotia! Lähiviikkoina Hiili on ollut melkoisen huomion- ja hellyydenkipeä. Rapsutuksia pitää saada, ja niitä Hiili vaatii yllättävän monipuolisella äänialallaan miukumalla ja kurisemalla. Se on myös nauttinut maton kanssa painimisesta sekä nopeudellaan äänivallin rikkovista jahtaamisleikeistä sijaiskodin toisen oman kissan kanssa. Jotta Hiili saisi uudessa kodissaan ulkoilla turvallisesti, sitä on alettu totuttaa valjaisiin. Varsin hienosti Hiili on niihin jo tottunutkin, tosin pientä totutustyötä herkkupalkkiolla myös uusi koti saanee tehdä valjaiden kanssa.
15.5.2019
Hiilin kopassa luki “hiljainen hissukka”, kun se tuli Rekku Rescuen sijaiskotiin. Hiili alkuun olikin melko varovainen ihmisten suhteen. Nyt se on kuitenkin puhjennut kukkaansa, eikä “hiljainen hissukka” kuvaa sitä enää millään tavalla. Hiili ei ole hissukka, vaan hakee rohkeasti seuraa sekä rapsutuksia ja spurttaa pallon perässä ympäri asuntoa kuin pikkuinen raketti. Se ei myöskään ole hiljainen, vaan sirkuttaa pienellä kimeällä äänellään kovasti ja vaativastikin halutessaan huomiota. Toki se luultavasti uudessa kodissa tarvinnee aikaa ja kärsivällisyyttä oppiakseen luottamaan uusiin ihmisiin.
Hiili on ikäistensä tapaan hyvin leikkisä, ja mikä tahansa esine kelpaa leluksi. Varsinkin pallojen ja narujen jahtaaminen on tämän tytsyn lempipuuhaa! Leikkihetkinä virta on toistaiseksi loppunut leikittävästä ihmisestä aina ennen Hiiliä. Hiili ei ole toistaiseksi osoittanut kiinnostusta sylissä köllöttelyä kohtaan, eli sylikissaa siitä ei välttämättä koskaan tule. Se kuitenkin nauttii suuresti silityksestä, kehrää herkästi ja puskee silittävää kättä pienellä päällään. Usein se myös kellahtaa selälleen vastaanottamaan maharapsutuksia.
Hiili tulee toimeen sijaiskodin omien kissojen kanssa, ja uudessakin kodissa tulisi olla kissa kaverina. Kamujen vieressä on kiva istua havainnoimassa parvekelasin toisella puolella tapahtuvaa elämää, ja siistinä tyttönä Hiili myös pesee ahkerasti kisukavereitaan. Jos toinen kissa tunkee lähelle huonolla hetkellä tai liian röyhkeästi, Hiili läppäisee sitä tassulla protestiksi ja saattaa myös hieman sähistä. Tämä ei toki tarkoita, että Hiili itse aina muistaisi kunnioittaa kissakaveriensa henkilökohtaista tilaa. Kissakaveri Hiilin tulevassa kodissa saisikin olla leikkisä, seurallinen ja kiltti, mutta ei turhan roisisti päällekäyvä.
Hiili on syönyt sijaiskodissa niin märkä- ja kuivaruokaa kuin raakaruokaakin. Kala-märkäruoka ja kana-raakaruoka sille uppoavat joka kerta, muiden ruokien kanssa se toisinaan nirsoilee – ainakin, jos samaa ruokaa pitäisi syödä kahdella aterialla putkeen. Tämä pieni tyttö tuntee arvonsa ja ymmärtää vaatia variaatiota lautaselleen. Hiili on steriloitu ja rokotettu. Sijaiskodissa sen sterilointihaava tulehtui, jolloin Hiili joutui suojakaulurin vangiksi ja antibioottikuurille. Reippaana luonteena se tottui kauluriin alun järkytyksen jälkeen hyvin, eikä kauluri hidastanut sen leikkejä. Se myös antoi hienosti nostaa itsensä syliin hoitotoimenpiteiden ajaksi. Nyt kaulurista on onneksi päästy eroon.
Kun tälle pienelle tyypille antaa aikaa oppia luottamaan uusiin ihmisiinsä, saa siitä aivan ihanan, leikkisän kaverin, joka sulattaa sydämiä pienellä sirkutuksellaan ja tarjoaa päivittäiset naurut riehuessaan improvisoimiensa lelujen kanssa.