Hiili

2018 (arvioitu)

Alkuperä: Suomi

21.7.2019 Hiili sai kodin Pörri-kissan kaverina

29.7.2019 Kuulumisia kodista:

Meillä on ensimmäinen viikko Hiillin kanssa sujunut vallan mainiosti, neiti on syönyt ja vessahommatkin alun pienen jännityksen jälkeen ovat sujuneet. Hiili ei ole ollut yhtään pelokas ja on tutkiskellut uutta kotiaan innolla. Tutustumiset Pörrin kanssa on myös aloiteltu ja tytöt vat olleet valvotusti yhdessä. Pörri on valmiimpi yhteisiin leikkeihin ja yställistä silmien räpäyttelyä on jatkunut jo useamman päivän ajan lyhyissä kohtaamisissa. Pörri on todella kiinnostunut Hiilistä ja haluaisi kovasti jo leikkiä yhdessä ja hakee aktiivisesti kontaktia.  Tämä vähän yllätti meidät, sillä Pörri on muuten niin älyttömän arka. Tytöt ovat jo kaikessa rauhassa haistelleet toistensa neniä ja pari kertaa Hiili on läpsäissyt Pörrin tullessa liian innokkaasti lähelle. Eristys tosiaan jatkuu varmaan vielä pari viikkoa öisin ja töissä ollessamme, ettei tämä hyvä alku mene pilalle. Kummassakaan kissassa ei näkynyt mitään stressin merkkejä. Täällä on siis kaikki paremmin kuin hyvin ja on ihana seurata neitien tutstumista.

***

Hiili-tyttö on arviolta 10 kuukauden ikäinen, pieni ja leikkisä hurmuri. Hiili etsii kotia, missä sillä olisi kaverina mielellään nuori tyttökissa. 

13.6.2019

Hiili etsii edelleen ikiomaa, loppuelämän kotia! Lähiviikkoina Hiili on ollut melkoisen huomion- ja hellyydenkipeä. Rapsutuksia pitää saada, ja niitä Hiili vaatii yllättävän monipuolisella äänialallaan miukumalla ja kurisemalla. Se on myös nauttinut maton kanssa painimisesta sekä nopeudellaan äänivallin rikkovista jahtaamisleikeistä sijaiskodin toisen oman kissan kanssa. Jotta Hiili saisi uudessa kodissaan ulkoilla turvallisesti, sitä on alettu totuttaa valjaisiin. Varsin hienosti Hiili on niihin jo tottunutkin, tosin pientä totutustyötä herkkupalkkiolla myös uusi koti saanee tehdä valjaiden kanssa.

 

15.5.2019

Hiilin kopassa luki “hiljainen hissukka”, kun se tuli Rekku Rescuen sijaiskotiin. Hiili alkuun olikin melko varovainen ihmisten suhteen. Nyt se on kuitenkin puhjennut kukkaansa, eikä “hiljainen hissukka” kuvaa sitä enää millään tavalla. Hiili ei ole hissukka, vaan hakee rohkeasti seuraa sekä rapsutuksia ja spurttaa pallon perässä ympäri asuntoa kuin pikkuinen raketti. Se ei myöskään ole hiljainen, vaan sirkuttaa pienellä kimeällä äänellään kovasti ja vaativastikin halutessaan huomiota. Toki se luultavasti uudessa kodissa tarvinnee aikaa ja kärsivällisyyttä oppiakseen luottamaan uusiin ihmisiin.

Hiili on ikäistensä tapaan hyvin leikkisä, ja mikä tahansa esine kelpaa leluksi. Varsinkin pallojen ja narujen jahtaaminen on tämän tytsyn lempipuuhaa! Leikkihetkinä virta on toistaiseksi loppunut leikittävästä ihmisestä aina ennen Hiiliä. Hiili ei ole toistaiseksi osoittanut kiinnostusta sylissä köllöttelyä kohtaan, eli sylikissaa siitä ei välttämättä koskaan tule. Se kuitenkin nauttii suuresti silityksestä, kehrää herkästi ja puskee silittävää kättä pienellä päällään. Usein se myös kellahtaa selälleen vastaanottamaan maharapsutuksia.

Hiili tulee toimeen sijaiskodin omien kissojen kanssa, ja uudessakin kodissa tulisi olla kissa kaverina. Kamujen vieressä on kiva istua havainnoimassa parvekelasin toisella puolella tapahtuvaa elämää, ja siistinä tyttönä Hiili myös pesee ahkerasti kisukavereitaan. Jos toinen kissa tunkee lähelle huonolla hetkellä tai liian röyhkeästi, Hiili läppäisee sitä tassulla protestiksi ja saattaa myös hieman sähistä. Tämä ei toki tarkoita, että Hiili itse aina muistaisi kunnioittaa kissakaveriensa henkilökohtaista tilaa. Kissakaveri Hiilin tulevassa kodissa saisikin olla leikkisä, seurallinen ja kiltti, mutta ei turhan roisisti päällekäyvä.

Hiili on syönyt sijaiskodissa niin märkä- ja kuivaruokaa kuin raakaruokaakin. Kala-märkäruoka ja kana-raakaruoka sille uppoavat joka kerta, muiden ruokien kanssa se toisinaan nirsoilee – ainakin, jos samaa ruokaa pitäisi syödä kahdella aterialla putkeen. Tämä pieni tyttö tuntee arvonsa ja ymmärtää vaatia variaatiota lautaselleen. Hiili on steriloitu ja rokotettu. Sijaiskodissa sen sterilointihaava tulehtui, jolloin Hiili joutui suojakaulurin vangiksi ja antibioottikuurille. Reippaana luonteena se tottui kauluriin alun järkytyksen jälkeen hyvin, eikä kauluri hidastanut sen leikkejä. Se myös antoi hienosti nostaa itsensä syliin hoitotoimenpiteiden ajaksi. Nyt kaulurista on onneksi päästy eroon.

Kun tälle pienelle tyypille antaa aikaa oppia luottamaan uusiin ihmisiinsä, saa siitä aivan ihanan, leikkisän kaverin, joka sulattaa sydämiä pienellä sirkutuksellaan ja tarjoaa päivittäiset naurut riehuessaan improvisoimiensa lelujen kanssa.