Villu
Lisätty sivulle: 2007-01-14
Sukupuoli: uros
Alkuperä: Viro
***
Kuulumisia kodista:
17.7.2006 Villun ensimmäinen vuosi meillä alkaa olla pulkassa. Kettuunkin on jo totuttu, joskin välillä pitää äristä ja katsoa kumpi on pojista ykkönen. Riina tosin viheltää yleensä pelin poikki. (hyppää väliin ja laittaa pojat kerralla hiljaiseksi) Kovin Villu on perääni ja tykkää maata lähelläni, tuolin alla tai vieressä tai joskus sängyssä päivänokosilla. Asettuu jo selälleen rapsutettavaksi kun istun sängyn laidalla. Osaa Villu vielä pässitellä. Tosin nyt jo myöntyy kun keskustellaan asioista. On oppinut tunnistamaan tietyt sanat ja luottaa, että niin toimitaan kun sanotaan. (pisulle, sisälle, lenkille, luu, pyöri, auto) Itse asiassa Villu osaa ilmaista itseään sangen hyvin oma-aloitteisesti (noi muut Donnaa lukuunottamatta eivät ole lainkaan näin selkeitä): – kävelee kohti takapihan ovea = ois pisuhätä – kävelee pikkueteiseen = mentäiskös lenkille – seisoo takatassuillaan etutassujen huitoessa vimmatusti ilmaa = tahtoo ko. asiaa heti, nyt ja välittömästi – lipoo huuliaan = maistuis toi sun ruoka mullekin – majoittuu vesikupin ääreen/ nuolaisee sitä = hei, tää on tyhjä, mul ois jano – joku asia on mukavaa = häntä heilahtaa pari kolme huiskausta sivulle (tietty tapa, eroaa tavallisesta hännän heilutuksesta)
Joskus illalla näkee, että silmät palavat, mutta Villu hakeutuu itse luun kanssa jonnekin rauhoittumaan. Rauhoittavinta on nukkua Donnan ja Riinan kanssa työhuoneessa, kun teen yötä myöten hommia koneella. (Kettu keittiössä) Hauskinta on nyt ihan viimepäivinä ilmennyt tasapainotaituruus. Poika otti kaapista namin ja Villuhan alkoi sen eteen tanssia takajaloillaan seisten: pyöri ympyrää, käveli ja hyppeli! Tosi pitkän aikaa. Oli hauska katsella. Tässä vielä muutama kuva. T: Heli
12/2005 Villu siis tuli elokuun puolessa välissä meille tänne Poriin Donnan ja Riinan seuraksi ajatuksella kolmanteen ja viimeiseen paikkaan täällä Suomessa. Suomeen Villu oli siis tullut toukokuussa. Villu oli tullessaan todella aliravittu ja rönttöisen näköinen. Sanottiin, että stressaa päivisin ja iltaisin on pistävä katse, että pitää antaa vain olla. No stressaaja Villu oli. Eka viikko oli aika taiteilua, mutta Miira valisti minua että viikossa tottuu ja niin tapahtui. Pisuja tosin tuli lattialle iltaisin/öisin ja päivisin koitti katsoa kuka on pomo. Toisen viikon jälkeen kävi Mirkku katsomassa ja suositteli Serene UM -tabletteja. Ne toivat esiin iloisen ja leikkivän Villun. Toisien koirien kanssa alkoi iloinen leikki päivisin. Iltaisin aiemmin ilmennyt pistävä (stressi)katse katosi. Makuuhuoneeseen mennessä edelleen mussutti iltaisin peittoa.
Kuukauden oltua, alkoi uudestaa yömurinat ja lisäksi tuli aamumurina. Jos likka heräsi yöllä ja huusi ja minä vastasin, ei hätää, mutta jos jouduin nousemaan sängystä, alkoi järjetön rähinä ja muutamana aamuna (kun alkoi ollaherätessä pimeää, (eikö tajunnut että aamu?)todella järjetön rähinä, kun piti nousta sängystä aamutoimiin. En olisi saanut liikahtaa sängystä. Luikki sängyn alle ja rähisi “hyökkäillen”. Soitin Mirkun ja Miiran läpi ja päätimme koittaa Rakkaiden Haukkujen kouluttajan neuvoa häkistä, jonka Mirkku lainasi koekäyttöön ja tämä taisi olla täysi BINGO! Ensin Villu katsoi, että mikä toi on ja jo ekana yönä kömpi hiukan mietittyään sinne nukkumaan ja siellä on viihtynyt. Murinat jäivät pois, joskaan ei ole sen jälkeen tarvinnut keskellä yötä nousta, mutta aamumurinoita ei ole näkynyt.
Nyt Villu tulee myös öisin pyytämään ulos, jos on hätä. Aiempi järjetön vedenjuonti iltaisin on vähentynyt. Villu tosin on oppinut kaluamaan luita ja possunkorvatkin menevät jo. Hankin Villulle oman hieman pienemmän häkin, jossa vieläkin viettää yönsä. Joskus tosin kömpii vaatenaulakon alle nukkumaan. Fyysisesti Villu on nähdäkseni ihan mainiossa kunnossa, massaa on tullut lisää. Tassuja saa kuivata ihan rauhassa, mutta kynsiä en ole yksin yrittänyt leikata. (heikko kohta Miiran mukaan) Tutun koiraihmisen kanssa leikkasimme kerran. Antoi leikata, joskaan ei pitänyt siitä.
Likan suhteen ei ole koko aikana ollut ongelmia, lenkillä Villu odottaa likkaa ja tulee silitettäväksi. Lapset ovat villusta oikeastaan aika hauskoja pieniä olentoja. Minua on lähinnä testaillut. Takapihalle meno oli alkuun hankalaa, piti huijata tavalla tai toisella, tosin tajusi ko. jujun aina muutaman kerran jälkeen. Sitten oltiin yhteisymmärryksessä että laitan taluttimen kiinni ja vien pihalle (ja otan taluttimen pois), ellei suostu menemään vapaaehtoisesti. Nyt menee usein miten ok pihalle. Lenkkeily on ollut koko ajan kaikkein helpointa. Koirarannallakin olemme käyneet Villun ja Riinan kanssa, jotka muutenkin ovat aikamoinen aisapari. Annoin juosta vapaana ja Villu tuli kun huusi, eli varsin mainiosti meni. Villu tykkää polskuttelusta. Kerran oli Donnakin mukana ja kaikki kolme tulivat hyvin juttuun. Villu kastroitiin loka-marraskuun vaihteessa ja samalla katosi pikkukoiran selkään hyppiminen ja sellainen tietty jännite. Koipea nostetaan edelleen varsin tiheään.
Juuri ennen leikkausta Villu kerran taas pässitteli ulosmenon kanssa ja minä kun en fyysisesti pakota. Aikani maanittelin ja mitä tekee Villu? Räjähtää nauramaan!!! Sen jälkeen Villu on osoittautunut varsin humoristiseksi veikoksi. Bravuuri on hypätä sänkyyni ottamalla vauhtia ja ponnistaa kaukaa ja oikein lentää sänkyyni kun siivoan. Ja tietysti piehtaroida (muuten ei ole lupa olla). Nyt viikon verran on ollut uutta totuttelua, kun taloon tuli toinen uros, Herra Kettunen, Virosta sekin. Haukkua on ollut ja pisutkin Villun piti tehdä oikein uuden koiran häkin eteen. Pihalla ne ovat ok, mutta minun edessä pitää esittää. Itsenäinen, itsepäinen ja utelias ja kaikki terrierin tarmolla. Terveisin Heli & Suvi ja Donna, Riina, Villu ja Herra Kettunen
