Ville 1, Liisan pentu

8/2006 Ville sai uuden kodin

***

Kuulumisia kodista:

29.10.2006 Ville-koira oli aika pelokas, kun kävimme sitä katsomassa. Kuitenkin silloin heti päätettiin, että jos meidät katsotaan soveltuviksi Villen uudeksi kodiksi niin sitten Ville muuttaa meille. Ja niin Ville sitten haettiin muutaman päivän kuluttua. Kotihoidossa Anne oli jo tehnyt niin suuren työn Villen syömisen kanssa, että meille siitä ei enää tullut mitään ongelmia (suosikkina keitetty kieli ja sydän riisin kera, tietenkin kermaviilillä hyöstettynä ja kuivamuonaan sekoitettuna). Poika on jättänyt koskematta ruokaansa vain kerran meillä ollessaan (oli juuri pelästynyt kissaa). Kissojen kanssa tulee hienosti juttuun ja uskoo, kun kielletään ottamasta esim. kissojen leluja. Tottelee irti käskyä ja istuu nätisti valjaita laitettaessa. Ulkoillessa haukkuu ihmisiä ja autoja kohti yrittää hyökkäillä. Näitä ulkoilu juttuja harjoitellaan makupaloilla ja naksuttimella. Ihmisten suhteen on tapahtunutkin jo paljon editystä, haukkuu vähemmän aikaa ja jotkut pääsee ohi jo ihan haukkumattakin.

Aikaa ja rakkautta tämä poika tarvitsee, omaan perheeseen kiintynyt liikuttavan paljon. Nukkuu nätisti sängyssä ja aina tulossa ihan kylkeen kiinni kun johonkin istahtaa. Onni-koiran kanssa leikkivät kuin pahaiset kakarat, aina haastamassa toisiaan leikkiin. Marsuillekkaan ei ole yrittänyt mitään. Istuu kauniisti ja katsoo, onpahan antanut pusunkin sylissä olevalle marsulle (lisäksi on vielä aivan uskomattoman kaunis koira, kerää kehut minne ikinä meneekin). Eli meillä on mennyt oikein hienosti. Suuri kiitos Annelle joka on tehnyt niin suuren työn kotihoidon aikana (ja siitä että tiedämme että hänen puoleensa voimme aina kääntyä). Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Aivan ihanan koira olemme saaneet ja olemme siitä kiitollisia yhdistykselle ja sen tekemälle loistavalle työlle. Villen ottaminen oli ehdottamasti hyvä päätös. T:Ville perheineen

***

Urospentu, noin 6 kk, kotihoidossa Paimiossa

26.8.2006 Ville on reipastunut huomattavasti ja syöminenkin alkaa olemaan kohdallaan, joskin pitkälle mennään Villen omilla ehdoilla. Nyt on jo löytynyt keinot miten se syöminen sujuu, “vauvojen” mössö on hänen suurta herkkuaan. Kauniisti leikkii myös Tuutikin vauvojen kanssa kuten isompienkin kanssa.

kesä/2006 Ville sai ensimmäisen kodin maaliskuussa 2006. Nyt Ville on kohta 6 kuukautta täyttävä pieni pojankoltiainen. Hän on vähän arka vieraita kohtaan mutta oman väen kanssa ihana sylivauva. Villellä on syömishäiriö eli stressiä syömisen kanssa jota olen saanut paranemaan paljon (kiitos koirakissaklinikan hyvien neuvojen) joskin työtä sillä saralla riittää. Ville tarvitsee ehdottomasti kodin jossa on toinen nuorehko/pentukoira joka on hyvin leikkisä. Tulevassa kodissa ei pieniä lapsia, on varautunut joidenkin lasten eritoten poikien kanssa. Kodissa tulee sallia sängyssä nukkuminen koska Ville tulee viereen nukkumaan ja stressaantuu erittäin paljon jos se kielletään. Villen paikka on omakotitalo koska hän on aika haukkuherkkä. Pojasta tulee n. 20 kilonen aikuisena (oma arvaus) ja painaa tällä hetkellä n. 11 kiloa. Ville on sisäsiisti eikä tee tuhojaan joskin on jäänyt sisälle aina toisen koiran kanssa.
Ville on kotihoidossa Paimiossa.

13.3.2006 Ville on pieni poika joka tarvitsee kodin jossa ollaan päivisin kotona ja mahdollisesti ruokintakertoja lisättävä neljästä viiteen kertaan päivässä. Emo on vielä imettänut jonkun verran joten Ville syö aika vähän kerrallaan. muuten on terhakka ja suloinen koltiainen ja erittäin seurallinen joskin vähän arka isompien pentujen seurassa, painoa on vielä alle kolme kiloa. Ihana lapsi joka mielellään tulee seurustelemaan ihmisen kanssa kun muut riehuvat omiaan.

kevättalvi/2006 Liisan pennun ovat hoitokodissa Paimiossa, ja niihin voi sopimuksen mukaan mennä tutustumaan. Liisa on nuori, noin kaksikymmentäkiloa painava saksanpaimenkoirasekoitusnarttu, pentujen isästä ei ole tietoa. Pennuista kasvaa arviolta ainakin keskikokoisia. Pennut ovat syntyneet tammikuun lopussa ja ovat luovutusiässä maaliskuun puolivälin jälkeen. Pennut luovutetaan useaan kertaan madotettuna, tunnistusmerkittynä ja eläinlääkärin tarkastamina. Ville on se pienin pojankoltiainen jota seurataan tarkasti ruokaillessa, välillä menee paremmin pikkaisen on hakusessa vielä, ja usein joutuu herättämään ruokailuun. Pelkää vähän näitä isoja kun niillä on niin rajut leikit. Pitää sylissä olosta ja rauhallisemmasta touhusta, painoa vasta 1638 grammaa.