Velloke (nyk. Veke), Zonjan pentu

5.11.2006 Velloke (nyk. Veke) sai kodin Hauholta ainoana koirana

***

Kuulumisia kodista:

8.3.2007 Hei. Veken (ent. Velloke) kuulumisia taas vähän. Vekestä tuli mansen koira tossa kuukausi sitten. Muutettiin koko perhe Tampereelle. Veke on tykännyt olla täällä, ku samassa taloyhtiössä asuu paljon koiria, tulee todella hyvin niiden kanssa toimeen, vaikka välillä tarvii esittää isompaa ku on. Veke on täysin sisäsiisti ja painaa 24kg,siitä tulee iso jätkä. Korvat ei oo noussu, eikä varmaankaan nouse ollenkaan. Hihnan päässä meno ei oikein vielä suju, mutta opetellaan. Hampaat ku vaihtu, niin meni kyllä kaikki lelut rikki, mutta ihme kyllä; mitään kodista ei oo rikki. Se ei oo kalunnu sohvaa tai nojatuolia, eikä oo kengät rikki, eli mitään se ei oo hajottanu, paitsi omat lelut. :) Nyt ku hampaat vaihtu, niin Veke on ruvennu puremaan ihan liikaa, eli nyt on sitten pinna koetuksella molemmilla ku yritetään siitä ylimääräisestä puremisesta ja urostelusta päästä eroon.

Virtaa riittää koko päiväks, päiväunia ei oo enää ptkään aikaan nukuttu. Yöllä jätkä kyl sit vetää sikeitä semmoset 9h-10h. Mä en oo tarvinnu herätyskelloo enää kuukauteen, jätkä herättää melkein aina puol yhdeksän aikaan. Isäntääkin se on ruvennu tottelemaan todella hyvin, välillä se on toisin päin, mua ei kuunnella ollenkaan ja Markon perässä mennään ja taas välillä Veke ei oo huomaavinaankaan Markoo ja on sitte koko ajan mun jaloissa. Useimmiten ku Marko tulee töistä kotiin niin se unohtaa mut. Vekestä tulee iso koira ja hyvä turva mulle tonne lenkkipolulle. Aina se kulkee mukana ku jonnekkin mennään, osaa kyllä olla kiltisti yksin kotona, jos joskus joutuu olemaan. Vekellä on aivan ihana luonne, soveltuu meille just niin ku nenä päähän. Vieläkään mulla valitettavasti ei oo mahdollisuutta lähettää kuvia, mutta laitan kyl heti, ku vaan löydän puhelimen piuhan. :) Kevätterveisin: Suvi, Marko ja Veke

14.12.2006 Hei! Nyt on mamman vuoro kirjoittaa kuulumisia. Meillä menee Hauholla aivan loistavasti. Veke on jo melkein sisäsiisti, ainoo millon tulee pissat lattialle on ku isäntä leikittää sitä, muuten kaikki tarpeet tehdään ulos. Veke on oppinu nätisti istumaan ja antamaan tassua ja menemään maahan. Raput opittiin menemään alas tossa viikko sitten, nyt ei tarvii enää kantaa. :) Jätkä meinaan painaa 13kg. Ell arvio, että Vekestä tulee siro 25kg. :) Se syö ku hevonen ja kasvaa samaa rataa. Kaikki ruoat kelpaa mitä nenän eteen laitetaan. Suurta herkkua: VIILI.

Ens vuoden alussa on kaikki rokotukset kunnossa ja sit päästään pentukouluun. Veke on todella fiksu koira, sillon ku se haluaa olla. Todella nopea oppimaan ja kärsivällisyyttä löytyy, sekä Vekeltä, että meiltä. :) Ajateltiin kokeilla kuinka fiksu se oikeesti on, eli sit ku se kasvaa ja oppii tavoille, ni ajateltiin jatkaa tottelevaisuuskoulutusta, jos se vaikka itekkin siitä tykkäis tai jotain muuta harrastusta, tarvii ny kattoo mistä me kaikki innostuttais.

Veke on ollut todella terve. Ei matoja, ei mitään turkissa, eikä mitään muutakaan, muuta ku virtaa. :) Autoilu on sen mielestä hauskaa. Tossa käytiin pohjosessa anopin luona, niin Veke nukku koko matkan, jouduttiin herättämään pissalle. Aina ku parkkipaikalla kävellään auton ohi, ni se olis kovaa vauhtia menossa autoon. Ihme kyllä,Veke ei voi pahoin autossa.

Nyt sit aletaan opettelemaan hihnan päässä menoo, ku sillä on kohta sellaset voimat, että se vie mua ku pässiä narussa. Opetellaan ajoissa, että ei sit myöhemmin tuu vaikeuksia. Terveisiä kaikille Veken sisaruksille. Mulla ei vielä valittavasti ole mahdollisuutta laittaa kuvia mukaan, mutta laitan heti kun vaan pystyn. Terveisin: Suvi ja Marko ja Veke

14.11.2006 Hei kaikille täältä Hauholta. Kotiuduin tänne 5.11.2006. Kotimatka Helsingistä meni kai hienosti, kun en muista mitään muuta ku isin antamat nakit, melkein koko matkan nukuin takajalkotilassa, ku siellä oli niin lämmintä. :) Kotiin päästyäni väänsin isot kakat keittiön matolle, höh, pitihän sitä nyt heti näyttää, että tää on mun koti, en oikein ymmärrä miks mamma suuttu pikkuisen. Iskä oli kiva ku se anto kaikkia herkkuja ja nosti mut sänkyyn nukkumaan ja sekin paikka oli heti pakko merkata pienillä pisuilla, heh, saihan mamma jotain tekemistä seuraavalle päivälle. Oli ihanaa nukkua iskän ja mamman välissä ja pääsin vielä oikein peiton allekkin, siellä oli ihanan lämmin. :) Seuraavana aamuna iski paniikki: Kuinka mä pääsen sängystä alas ja hei mihin toi iskä lähtee noin aikaisin? Mamma nukkuu vielä, mitä pirua? Noh kömmin mamman viereen vielä hetkeks. Heh ja ku mamma heräs ni mä olin valmiina näykkimään sitä korvasta ja antamaan toooooodella märän aamupusun. :) Mamma tykkäs varmasti.

Eka ulkonakäynti oli kauhistus. Rappuset??? Mitkä noi on??? Mikä toi naru on mikä seuras mua ihan koko ajan, eikä se lähteny pois vaikka kuinka yritin purra sitä ja juosta sitä karkuun??? No kyllä mä siihen pian totuin. Se on kai fleksi tai jotain, näin mun on annettu ymmärtää. Ulkona on ihanaa ku mä saan hyppiä lumikasoissa; mitä isompi kasa sen parempi. Hyppäsin ekana päivänä vahingossa isoon lumiseen ojaan ja sit piti jo kyllä pyytää mamma avuks, kun en mä pääsy sieltä ylös. Mä en vielä oikeen ymmärrä noita rappusia. Miten niissä pääsee??? Mamma yritti opettaa menemään niitä ylöspäin, se suju aika hyvin. Sitten ku seuraavan kerran lähettiin ulos, niin mä luulin että osaan myös mennä ne alas, mutta heitinkin turvalleni ja mamma kanto sit alas, en kyllä vähään aikaan mee niitä alas, mutta ylös on jo nyt kiva tulla. Kun mä tuun hienosti raput ylös ja odotan eteisessä kiltisti, että mamma ottaa pannan pois, ni sit mä saan nakin. Nam. :)

Mamma vei mut sellaselle ihan kauheelle naiselle (mamma: se oli veke eläinlääkäri.) joka pakotti mut syömään jotain tabletteja ja sit ku se anto mulle vielä toisenkin niin mä suutuin ihan kauheesti ja kävin sitä tätiä kädestä kiinni. Mamma hermostu oikeen kunnolla, opin kyllä että ei saa purra, mutta odotappa vaan täti, kyllä mä sulle vielä näytän. Se käynti meni muuten ihan hyvin. Se täti kuunteli mun keuhkot ja sydämen ja katto korvat ja silmät ja suun ja sit se kehu paljon, että kuinka hyväkuntoinen koissu mä oon, meinasin ihan oikeen ylpistyä. :) Mä olen jo oppinu, että kakat tehdään ulos, mutta sillon tällön on pissat päässy sisälle, ne on ihan vahinkoja, kyllä se mamma tietää sen, siks se varmaankin vaan aina tuhisee ja nauraa mulle ku tulee pisut lattialle.

Mamma muuten tekee tosi hyvää ruokaa. Melkein joka päivä se on tuolla keittiössä ja häärää jotain, mun on parempi pysyä jaloista pois, mutta kyllä mä aina välillä vilkuilen ku mamma ei nää. Nii ja joskus mä sekotan mamman koko työn, ku hyppään sen lahkeeseen kiinni, hih, se on kivaa, eikä mamma siitä suutu, se vaan nauraa ja silittää ja rapsuttaa. Iskä on ihan outo tapaus. Se lähtee amuulla aikasin ja tulee kotiin vasta monen tunnin päästä. Se sanoo aina aamuisin mulle, että lähtee töihin, mitä se on??? Noh ei mun kai tarvii tietää, kunhan se vaan tulee joskus kotiin. Iskän kanssa on mukava telmiä ja leikkiä. Me ollaan koko perhe ruvettu käymään sellasella isolla paikalla (mamma:soramonttu.) missä mä saan juosta ihan vapaana ja hyppiä hangessa niin paljon ku huvittaa. Sieltä ku pääsen kotiin niin kyllä uni maistuu.

Käytiin mamma äidin luona. Siellä oli marsuja, miks ne muuten on häkissä??? Niitä oli kiva seurata. Toivottavasti pääsen sinne toistekkin, mamman äiti oli meinaan tosi kiva; siltä sai herkkuja. :) Näin mulla on menny eka viikko täällä. Mun paino on ruvennu nousemaan ja jippii, mun korvat nousee, toivottavasti ne nousee kokonaan, sit mä olisin kulmien komein kundi. Mammalta ja iskältä terveisiä ja kiitokset multa ku hommasitte mulle näin ihanan kodin, täältä en lähde kulummallakaan pois. Tykkään iskästa mammasta tosi paljon, täällä on ihanaa. Terveisiä mun sisaruksille, jos joku niistä tän sattuu lukemaan. Talviterveisin: Veke (ent. Velloke)

***

Urospentu, 6 vkoa

16.10.2006 Velloke on urospentu, syntynyt 29.8.06. V2-pentujen emo on Zonja, joka tuli Viljandin tarhalle 8.4.2006. Lokakuussa Zonja ja pennut siirrettiin Pärnun tarhalle. V2-pentuja ovat Valloke, Valveke, Vellike, Velloke, Villeke, Villike, Villuke, Vilmake, Vilveke ja Vollike.