Usva

2.4.2011 Usva sai kodin Hammaslahdelta

***

Kuulumisia kodista:

28.3.2011 Usvalla on nykyään omat sivut osoitteessa http://janne.sund.fi/usva Halukkaat voivat käydä lukemassa neitokaisen kuulumisia sieltä. :)

***

14.3.2011 Usva on yksi kymmenestä rottweiler-canario-mix -pennusta, jotka tulivat yhdistykselle kotia etsimään 27.2.2010. Pennut ovat syntyneet 27.12.2010. Pentujen emä on rodultaan rottweiler ja isä canario.

25.3.2011 Erinäisten sekoiluiden ja teknisten ongelmien jälkeen saavuin Somerolle Katariinan tukikohtaan. Vastaanottokomitea koostui sekalaisesta valikoimasta koiria, etunenässä tervehtimässä olivat Usva ja tämän sisko, Taika.

Sisällä sai vihdoin oikoa puutuneita jäseniä ja nautiskella kahvia samalla kun koirat touhusivat omiaan ja kävivät kukin vuorollaan hakemassa rapsuja ja jakamassa suukkoja. Seurailin tietysti lähinnä Usvan toimintaa koiralauman ja ihmisten kanssa. Tietynlainen itsenäisyys ja itsevarmuus pennussa vakuutti minut siitä että Usva ei tule isompia ongelmia aiheuttamaan. Hyvin tasapainoisen tuntuinen pentu kyseessä mutta rotutaustan antama ‘kovuus’ oli sekin huomattavissa.

Somerolta jatkoin Usva kuljetuslaatikossa kohti Vantaata jossa odotti yöpaikka ystävän kämpillä.

Olin odottanut että pentu olisi osoittanut mieltään, itkenyt tai voinut huonosti joten kuljetuslaatikko oli etupenkillä niin että minä näin koiran ja koira minut. Hiljaisuus laatikossa ihmetytti. Kello oli tietty jo aika paljon joten oletin koiran nukahtaneen mutta kun laitoin käteni oviverkolle alkoi armoton nuoleminen. Hereillähän tuo oli sittenkin mutta oli muuten hiiren hiljaa. Vasta tunnin kuluttua lähdöstä kuului laatikosta pientä petaamista ja sitten syvä huokaus. Tasainen tuhina kertoi pian Usvan olevan syvässä unessa.

Vantaalle päästiin ehjänä vaikka tässä kohdassa aloin olla jo aika puissa väsymyksestä. Usva nukkui koko matkan ja heräsi vasta kun nostin kuljetuskopan autosta. Pentu pääsi suoraan kokeilemaan pantaa eikä pahemmin protestoinut mutta kävely tietysti muuttui hankalaksi ja penteleen laitos kutittikin vielä. Rauhallisesti ja uteliaana Usva kuitenkin nuuski paikkoja ja ihmetteli kaupunkiympäristöä.

Rappukäytävä ja hissi osoittautuivat sen verran jänniksi paikoiksi että Usva pääsi sylikyydissä ystäväni asuntoon kolmannessa kerroksessa. Eteisen peili sai tenavan pysähtymään ja tuijottamaan omaa kuvaansa mutta sitten lähdettiin häntä ylhäällä tutkimaan paikkoja.

Aika nopeasti selvisi että Usva ja minä puhuimme vähän eri murretta. Tyttö esitteli kahta erilaista vinguntaa joista toinen oli ‘ota syliin’ ja toinen ‘mua pissattaa’ ja arvaahan sen miten siinä käy. Onneksi ystävälläni on koirataustaa joten emme päätyneet ulkoruokintaan.

Jonkun ajan ja kahden pissan jälkeen kävimme vielä ulkona ja tällä kerralla rappukäytävä hisseineen ei enää hätkäyttänyt Usvaa joka löysi vielä oikean ulko-ovenkin mistä mennä sisään. Itse ehdin jo sekoittaa talot keskenään.

Kun pääsimme sisään Usva heittäytyi levottomaksi ja alkoi vaeltaa ympäri pitäen kummallista vikinää. En oikein saanut tolkkua mitä hän yritti kertoa mutta se selvisi hyvin nopeasti kun aloin laittautua nukkumaan. Tyttö komensi nukkumaan ja petasi välittömästi itselleen paikan minun kainalooni johon myös nukahti melkein heti.

Melkein sen takia että yläkerran koira huusi ja haukkui kuin viimeistä päivää ja Usva meinasi ensin alkaa kommentoimaan meteliä. Pari tiukahkoa kieltoa myöhemmin Usva rauhoittui ja alkoi etsiä mukavinta nukkumapaikkaa. Rinnan päällä ei onneksi ollut hyvä sillä tenava painaa aika rutkasti. Kainalo ei myöskään miellyttänyt, eikä polvitaive.

Lopulta paikka löytyi varpaitteni päältä ja siinä nukkuttiinkin sitten pitkälle aamuyöhön haukunnasta ja ohi kulkevista junista välittämättä kunnes heräsin kovaan jysähdykseen. Usva oli tipahtanut sohvalta eikä muka päässyt takaisin joten punttasin sen ylös ja jatkoimme nukkumista.

26.3.2011 Tasan kahdeksalta aamulla Usva herätti minut vinguttamalla lelua jonka Kristiina oli sujauttanut antamaansa pentupussiin Somerolla. Heti kun tyttö huomasi että minulla on silmät auki sain suorastaan ylitsevuotavan aamupesun ja eihän siinä muu auttanut kuin nousta ylös vaikka paikat olivat täysin jumissa.

Usva touhuili reippaasti aivan kuin olisi ollut kotonaan ja jakeli suukoja kaikille paikalla olijoille. Uskomattoman hyvin tuo ‘ei’ tuntuu vielä toimivan kun ruokapöydän vieressä norkoilu loppui parilla yrityksellä.

Sain ystävältäni hänen koiransa entisen remmin ja valjaat. Usva ei pistänyt sovittamista yhtään hanttiin ja hetken kuluttua pentu jo tassutteli ympäriinsä kuin olisi aina käyttänyt valjaita.

Yhdentoista aikoihin olin saanut tarpeeksi kahvia ja tavarat pakattua joten oli aika jatkaa kohti kotia. Usva aloitti pienen konsertin kun laitoin kuljetuslaatikon autoon ja jäin ulos tupakalle niin ettei se nähnyt minua. Meteli hiljeni vinkumiseksi kun siirryin toiselle puolen autoa niin että olin näkösällä ja loppui kokonaan heti kun auto oli liikkeellä. Nukkumaan ei kyllä ruvettu vaan pötköteltiin kaikessa rauhassa mietiskellen omiaan ja välillä vinkulelua tutkiskellen. Tuntui että Usva kokeili mikä on kovin voima jolla lelua voi purra ilman että se päästää äänen. Nukkumaan se rupesi jossain Varkauden ja Lappeenrannan kohdilla joten sain pidettyä yllä hyvää tasaista matkavauhtia.

Vähän Imatran jälkeen kuljetuslaatikosta kuului yhtäkkiä vinkulelun rääkäisy ja Usva tuntui tekevän täyden voltin niin että laatikko heilahti oikein kunnolla. Armoton haukkuminen ja rähinä alkoi ja sain melkein slaagin. Sitten hiljaisuus. Vilkaisin laatikkoon ja Usva tuijotti silmät suurina vinkuleluaan. Oli ilmeisesti unissaan runtannut lelua ja säikähtänyt kunnolla. Varovasti käpälällä tökkien se varmisti että lelu on lelu ja asettautui sitten syvään huokaisten takaisin nukkumaan.

Parikkalan nurkilla minulla alkoi silmät harittaa pahasti eikä radiokaan suostunut löytämään muita kanavia kuin Venäläisiä iskelmiä joten oli pakko pysähtyä kahville ja vetämään henkeä. Usva raotti silmiään kun auton moottori hiljeni joten päästin sen ulos laatikosta ja valjaiden laiton jälkeen kävimme kävelemässä ja ihmettelemässä uutta paikkaa. Rekoista ja autoista se ei välittänyt ollenkaan mutta kauempaa kuuluva koiran haukku sai sen seisahtumaan ja haukahtamaan pari kertaa. Sitten keskityttiinkin haistelemaan paikkoja ja tulihan sieltä lopulta pissatkin kovien kehujen saattelemana. Boksiin päästyään Usva petasi välittömästi itselleen paikan ja jatkoi nukkumista.

Kotipihaan tullessa Usva nukkui edelleen ja jätin auton käynttiin etten herättäisi sitä. Kävin sisällä moikkaamassa lapsia ja vaimoa sekä tarkistamassa että kaikki on valmista pennun suhteen.

Vaimo otti Nekun (8v Kaanaankoira narttu) remmiin ja lähti pikku kävelylle. Sillä aikaa minä otin Usvan sisään katsomaan paikkoja ja tutustumaan poikiimme. Palatessaan vaimoni antoi Nekun ensin nuuhkutella kunnolla Usvan alustana ollutta ‘rättiä’ ja toi sitten tämän sisään remmissä.

Usva parkkeerasi itsensä kauimmaiseen nurkkaan ja murisi varovasti koska ei päässyt enää peruuttamaankaan. Nekku ei moisesta oikein pitänyt vaan irvisti takaisin muristen muttei kuitenkaan yrittänyt käydä päälle. Kyseessä on kuitenkin rotu joka ei oletusarvoisesti suvaitse omalla reviirillään vieraita koiria joten ensi kosketus Usvaan oli paljon säyseämpi kuin olin odottanut. Nekku laitettiin häkkiin ja Usva jatkoi taloon tutustumista aika varovaisesti. Nekku seurasi silmä kovana uutta tulokasta ja ärähti muutaman kerran mutta tiukka ei lopetti rähinän alkuunsa. Pian Nekku rauhoittui niin paljon että malttoi pötkötellä häkissään ja ärähti vain jos Usva tuli liian lähelle tai otti katsekontaktia.

Usva alkoi juuri liikuskella reippaammin kun yhtäkkiä nosti hirveän äläkän johon Nekku tietenkin lähti heti mukaan. Rähinä loppui tiukkaan eihin mutta meillä kesti hetken aikaa keksiä mistä meteli alkoi. Sehän on kissa. Usva ei tosiaankaan osannut suhtautua moiseen mörköön ja kipaisi jalkojeni taakse turvaan. Ja minä kun oli huolissani että rescue-kissamme Lumipallo olisi ollut terapian tarpeessa kun pentu tulee taloon. Tähän en ollut kyllä varautunut.

No, elämä jatkuu kissojen kanssa joten Usvan pitää vain totutella tähänkin. Ja siihen ettei ruokapöydästä kerjätä. Ja namejakin saa vain kun ne on tienattu. Aika karua… :)

Ruokailun jälkeen menimme saunaan ja Usva seurasi perässä. Se ei tyytynyt olemaan lattialla niin kuin aikaisemmat koiramme vaan kiipesi lauteille ja rauhoittui siihen. Kuten tähän mennessä kaikkien muidenkin uusien äänien kanssa kiukaan sihinä sai pään kallelleen ja seuraavalla kerralla sitä ei enää huomioitu lainkaan. Suihkun jälkeen alkoivatkin iltatoimet joita eivät häirinneetkään mikään muu paitsi kissat joille piti haukkua tai vähintään murista mahdollisimman kaukaa.

Laitoimme Usvan kuljetuslaatikon sängyksi makuuhuoneeseen jotta Nekku pääsee liikkumaan vapaasti illan aikana ja nuuhkimaan Usvan tuoksuja. Usva olisi kovin mieluusti tullut sänkyyn nukkumaan mutta sinne ei ole asiaa koirilla, ei nuorilla eikä vanhoilla vaikka voisin vannoa että joskus kotiin tullessa Nekku livahtaakin ulos makuuhuoneesta.

Nukkumaan meno olisi sujunut muuten hyvin mutta ne kissat. Ne kun yleensä nukkuvat makkarissa niin haukkumiseksihan se meinasi mennä mutta sitten väsy voitti ja hiljaisuus koitti.

27.3.2011 Herätys tuli klo 6. kieli korvassa. Ja suussa. Ja nenässä. Tuntui että Usva onnistui nuolemaan samaan aikaan joka paikkaan. Kesti hetken saada neiti sen verran rauhoittumaan että pääsin istumaan.

Päivä menikin sitten pitkälti ihan perusasioiden äärellä. Istumista ja katsekontaktia ennen kuin mennään ovesta, istumista ennen namupalaa jne. Pöydästä kerjäämistä ei enää tänään ollut ja hampaillekin on löytynyt laillista käyttöä niin ettei tuoleja ja pöytiä ole tarvinnut maistella.

Usva alkaa myös antaa minun liikkua ilman että tarvitsee kipaista mukaan ja on alkanut seurailla muidenkin perheenjäsenten tekemisiä.

Nekun kanssakin alkaa löytyä yhteinen kieli. Ulkona voidaan olla jo yhdessä ilman rutinoita ja ilmassa oli jo vähän leikkiäkin mutta Usva ottaa jalat alleen jos Nekku leuhottaa kohti liian vauhdilla. Kohta voidaan sisälläkin olla vapaana ilman erotuomaria. Uskoisin että Nekkua hämää Usvan luppakorvat ja erilainen häntä sillä aikaisemmilla koiratuttavilla on useimmiten ollut pystykorvat ja selän päälle nouseva häntä. Meinasi vissiin että Usva uhittelee kun korvat ovat luimussa.

Iltaa kohden huomasi että tytöt ovat saaneet ‘vähän’ virikkeitä päivän aikana koska kummatkin olivat ihan taju kankaalla.

Usva omi sohvan itselleen ja Nekku loikoili lattialla tai omassa sängyssään. Illalla Nekku laitettiin taas häkkiin kun tuntui että huumorintaju alkoi olla vähän vähissä. Usva on saanut katsella maailmaa ruusunpunaisten lasien takaa enkä tosiaan halua että itseluottamus kokee kolauksen nyt.

28.3.2011: Kuulumisia hoitopaikasta:
Kesäajasta välittämättä aamuherätys klo 6 armottomalla pussailulla… Joku aikoo vissiin laittaa isin vuorokausirytmin takaisin ruotuun. Onhan sitä tietty huonompiakin tapoja herätä kuin joutua pentukoiran hellyydenosoituksien kohteeksi mutta mutta…

Yö meni hyvin ja kun ulko-ovi on lähellä on sisälle tulleiden vahinkojen määrä vieläkin pyöreä nolla kun ehti oppia Usvan merkkikieltä.

Aamulla laitoimme valjaat päälle ja kävimme viemässä pojat kouluun. Usvan kanssa otetaan rutiiniksi että aina kun lähdetään pois omalta reviiriltä niin päälle laitetaan ‘työvaatteet’ ja valjaat tuntuvat loogisimmalta vaihtoehdolta. Jos koira päätyy joskus kantamaan reppua tai vetämään vaikka pulkkaa niin valjaat totuttavat sitä niihinkin hommiin.

Koululla olikin sitten taas aivojumppaa kun piha oli täynnä lapsia. Usva sai silityksiä ja jakeli pusuja. Keinua piti vähän komentaa mutta sekin loppui kerta käskyllä.

Kotiin palatessa Nekku oli vallannut sohvan takaisin ja kun Usva yritti varovasti ujuttautua seuraan Nekku nosti vähän huultaan ja murahti. Usva istui hetken ja mietti mitä tehdä.

Kun minultakaan ei kuulunut käskytystä Usva peruutti pois sohvan luota ja valtasi Nekun sängyn. Sängyn kylkiäisenä Usva omi myös ison puruluun jonka Nekku kyllä aikoinaan kantoi pesäänsä mutta jota se ei kuitenkaan koskaan pureskellut.

Nekkukin laskeutui jossain vaiheessa lattialle missä se normaalistikin pötköttelee.

Koirien toiminta valvonnan alla alkaa siis oleman aika normaalilla tasolla ja muutaman päivän päästä saavat alkaa yöpymään tuvassa keskenään. Kissojen kanssa Usva on kyllä edelleen aika arka mutta ehkä hyvä niin, tuleepahan vähemmän reikiä.

29.3.2011: Kuulumisia hoitopaikasta:
Tenava sai Nekun vihdoin leikkimään kanssaan kunnolla ja siinä kyllä lumi pöllysi. Nyt kun vielä malttaisivat lopettaa mylläämisen…

Kissat pitää vieläkin kiertää vähän kauempaa mutta pahin taitaa olla takana, välillä on jo varovasti nuuskuteltukin joten kaipa se siitä asettuu. Vähän pitää välillä murahdella kuitenkin.

20.3.2011: Kuulumisia hoitopaikasta:
Kovasti tykkää edelleen olla SYLISSÄ. Syö hyvin ja ulkona tykkäävät
olla ja touhuta. Autossa ovat matkustaneet. Eivät arkaile vieraita ihmisiä ja kaikista tykätään. Leikit ovat rajuja ja luonnetta löytyy mutta muuten helppoja tyttöjä ja oppivaisia, kuuntelevat mitä puhutaan ja tulevat kutsusta luokse vieraassakin paikassa. Nukkuvat yöt tosi hyvin ja oppineet mun työviikotkin jo. Toisella viikolla herätään ennen 4 ja toisella viikolla saadaan nukkua pidempään.

Reippaita tehotyttöjä jotka etsivät omakotitalosta kotia jossa voisi olla jo aikuinen poikakoira odottamassa.

Haukkuminen on vähentynyt mutta kyllä ilmoittavat jos portintaakse ilmestyy joku auto tai ihminen. Muttta ei mitään räksyttäjiä ole, ei sisällä eikä ulkona.

“Moi, olen Usva ja olen pikkunen suloinen ruttunaama tyttö. Tykkään nukkua sylissä ja sängyssä:) Leikki on myös mun lemppari juttuja ja leikkikavereitä täällä onnneksi riittää, niin isoa kuin pientä. Olen ehkä hieman rauhallisempi kuin toi mun sisko Taika mutta en paljoa. Osaan tehdä tarpeet ulos ja myös sisälle:)mutta paperille kylläkin. Luonnetta löytyy ja osaan irvistää hienosti:)Mutta vaihti musta tulee isona. Olen kova tyttö haukkumaan. Kun ovi käy olen siskon kanssa ekat jotka haukkuvat mutta haukku loppuu siihen kun näen kuka tai mikä tuli sisälle/pihalle.
10.03.2011 olen menossa sirutukseen ja pentutarkastukseen ja sen jälkeen olen valmis lähtemään omaan kotiin. olen tutustunut myös pieniin lapsiin ja niiden kanssa olin todella nätisti:) Joten soittele ja tule tutustumaan minuun, löydät minut SOMERNIEMELTÄ NÄKYILLÄÄN:)”

Tutustu tarkoin ensin kumpaankin rotuun, sillä rotuperimä tekee tästä
neitokaisesta haastavan. Usvaa ei luovuteta ensimmäiseksi koiraksi ja
se luovutetaan ainoastaan omakotitaloon. Uudelta kodilta toivotaan kokemusta samantyyppisistä koirista.

Täältä löydät lisätietoa rottweilerista: http://www.rottweiler.fi/

Usva luovutetaan loishäädettynä, rokotettuna ja sirutettuna, kulukorvaus on 200 euroa