Uljas (nyk. Nemo)

Lisätty sivulle: 2011-12-12

Sukupuoli: uros

Alkuperä: Viro

Uljas (nyk. Nemo)
31.3.2012 Uljas (nyk. Nemo) sai kodin Muhokselta

***

Leikattu uroskoira, noin 2 v.

30.1.2012 Terveiset Muhokselta! Meillä pyyhkii hyvin, ja Uljaksen nimikin vaihtui Nemoon, joten kirjoitan sitten tästä lähtien Nemosta. Matka Helsingistä kotiin sujui hyvin, aluksi piti hieman vinkua, mutta se loppui tosi nopeasti! Myös silloin piti päästää vähän vinguntaa, kun pysähdyimme tankkaamaan (taisi poika luulla, että ollaan jo kotona, kun kerran auto pysäytettiin).

La-su välisenä yönä oltiin vasta 4-5 välissä aamuyöstä kotona, ja silti poika jaksoi käydä ulkona pissillä, söi, joi ja nuuski koko kämpän sekä meidät läpikotaisin. Sitten tulikin paaaljon pusuja ja haleja! Nemo on heti kaikkien kaveri, ja minusta otti oikein sellaisen “äidin” itselleen! <3 Frettiämme Nasuakin piti käydä häkin läpi haistelemassa ja lopputuloksena oli valitettavasti pieni näykkäisy kuonosta, mutta eipä Nemo siitä nokkiinsa ottanut, vähän väliä täytyy päästä katsomaan, mitä pikku kaveri puuhastelee.

Laminaattilattiaa Nemo kuitenkin pelkää. Aluksi hainkin mattoja varastosta, niin uskalsi niiden päälle tepastella, mutta kun kannoin Nemon olohuoneen matolle, pääsi heti pelkopissat alle. Eiköhän tuo ajan kanssa rohkaistu tulemaan laminaatillekin, nyt vain on sellaista haparointia tuo laminaatilla kipittely, että jalat lähtee alta ja sitten hän ryömii takasin eteiseen laatalle “turvaan”. Onneksi on iso eteinen sekä pesuhuone, jossa se uskaltaa olla ja näyttää viihtyvän hyvin!

Ulkoilusta sen verran, että siellä kuljetaan hihna koko ajan kireällä, mutta onneksi ei kuitenkaan vedä liian lujaa. Nauttii todella paljon ulkona olosta (mutta sisälläkin on aivan ihanaa, kun saa leikkejä ja haleja yltäkyllin)! Ohikulkijoille pitää vähän urista ja yrittää hyppiä kohdalla, jos vaikka saisi huomiota joltakin. Ja jos on koira näkyvissä, niin sitä tervehditään jo kaukaa kerran haukahtamalla. Kohdalla käännytään perään ja vingutaan, mutta jatkaa nopeasti matkaa eteenpäin. Luulisin, että tällainen “vaihe” menee kuitenkin ohi, kun päivittäin käydään useamman kerran ulkoilemassa ja kerran päivässä pitempi lenkki.

Nellin kanssa on kuitenkin vielä opettelua, miten sitä oikein oltaisiin kavereita. Nellin kimppuun oli hyökännyt saksanpaimenkoira sillä välin. kun oli hoidossa Nemoa hakiessamme kotiin. Nellin hain kotiin vasta sunnuntaina päivällä hoitopaikastaan ja mieheni tuli Nemon kanssa meitä vastaan. Nelli tuntuikin olevan hämillään ja hieman peloissaan nähdessään itseään kookkaamman, mustan koiran, eikä antanut edes haistella itseään. Nemo oli aivan innoissaan kaverista, ja yritti koko ajan tehdä tuttavuutta, huonolla lopputuloksella. Kovan pakkasen takia emme kuitenkaan voineet olla kovin kauaa ulkona, joten koirien kanssa siirryttiin sisätiloihin. Aluksi oli vinkumista ja rähähtelyä, murinaa ja urinaa. Tänään on niillä mennyt jo paljon paremmin, aamulla herätessäni molemmat seurasivat minun perässä vessaan, vierekkäin olivat kaikessa rauhassa ja kerjäsivät aamurapsutukset.

Yhdessä ovat myös käyneet ulkoilemassa, ja mitään ongelmia ei ole ollut. Ruokailu aiheuttaa kränää, joten ne ruokitaan eri tiloissa ainakin tällä hetkellä, kun välit ovat vielä hieman viileät. Tälläkin hetkellä kuitenkin molemmat ovat eteisessä, Nemo makoilee rauhallisena matolla ja Nelli kipittelee rauhattomana edes-takaisin (mikä ei ole uutta, adhd-lapsi… )

Muutenkin koko ajan parempaan suuntaan mennään, ja molempia huomioidaan tasapuolisesti, jotta Nellikin hyväksyisi uuden perheenjäsenen. Eilen illalla huomasin, että täällähän asustaa oikea 15 kiloinen sylivauvva!! Nemo puskee syliin, ja antaa paaaljon pusuja, on kyllä tosi reipas, iloinen ja ihana vesseli! Hetkeäkään en ole katunut, että se on meille tullut, ja toivon todella, että tuli jäädäkseen! <3 Terkuin, Hanna & Nemo!

Ps. Nemo sai nimensä Disneyn piirretyn “Nemoa etsimässä” mukaan. Sekin on eksynyt, löydetty, ollut “nalkissa”, selvinnyt hienosti kaikesta, ollut rohkea, vaikka hieman välillä pelottaa, se on kaikkien kaveri – ja vihdoinkin on poika päässyt kotiin. <3

28.1.2012 Uljas saapui Suomeen kotihoitoon Muhokselle.

8.1.2012 Uljas, noin 2-vuotta, etsii kotia Raplassa. Uljaksesta saa kuvista paljon isomman vaikutelman, mitä luonnossa. Tämä poika onkin pienempi mitä luulisi ja siro sekä muistuttaa jonkinverran ehkäpä shetlanninlammaskoiraa. Painoa Uljaksella on n. 15 kg. Uljaksen kanssa on mukava lenkkeillä ja Uljas nauttii pääsessään luontoon ulkoilemaan ja välillä käy ihmettelemässä, mitä ojista löytyy. Toki Uljas tykkää rapsutuksista ja niistä pitää aina välillä nauttia.

12.12.2011 Uljas on keskikokoinen noin 40 cm, aikuinen koira Raplan tarhalla. Uljas on stressaantunut tarhalla kun on ollut siellä jo 22.9.-11 lähtien. Uljas on löydetty Kiviliöstä.Uljaksen perimässä ehkä collieta.

Kulukorvaus leikatusta koirasta on 200 euroa. Kulukorvaus sisältää tunnistusmerkinnän, rokotukset, madotukset ja loishäädön. Lisäksi koiralla on EU-lemmikkipassi, josta toimenpiteet käyvät ilmi. Koira tuodaan Suomeen kaupallisen tuonnin vaatimuksia noudattaen ja tuonnista tehdään ilmoitus Eviralle.