Tuuli

4.3.2007 Tuuli sai kodin Helsingistä

***

Kuulumisia kodista:

17.12.08 Tuulista on tullut maalaisesti ‘Tuulikki’ ja ‘Halli’ -seiskarinkoiran morsian kesällä 08. Meidän suuressa kaupungissa ikänsä asunut perheemme sai yllättäen lisäystä ja uuden asuinpaikkakunnan uusperheen solmimisen myötä. Nyt ihmisiä on viisi, koiria kaksi ja kaneja kolme. Tuuli on äärimmäisen sopeutuvainen yksilö. Sanonta: “koti on siellä missä sydän on” näkyy Tuulin olemuksesta ilona ja ystävällisyytenä. Emännän miehen viereen parkkeeraaminen rapsuteltavaksi kertoo, että kavereita ollaan. Koululaisia mennään vastaan iloisesti haukkuen ja pihaan ajavat autot otetaan kunnioittaen, mutta varoittaen vastaan Halli -kaverin kanssa .Kun emäntä käy asioilla tai postilaatikolla, otetaan hänet vastaan koiran naurulla – mikä on ihmissilmiin kuin irvistys, mutta hännän heilutuksiin yhdistettynä todella valloittava ele. Siitä ei nauramatta selviydy.

Tuuli kerkesi perheeseemme tulonsa jälkeen saada kaupunkikodin ympäristöstä hurjan monia ihmis- ja eläinystävää, joita nyt uudelle paikkakunnalle muuton jälkeen on yhdessä ikävöity. mm. Mallaa, Emmiä, Lahja-mummoa, Helenaa, Merjaa ja Jaskaa, Possea, Sagaa tai pikku Viiviä emme koskaan unohda. Tuulin uudessa ympäristössä on 1,5 H ‘piha’ johon kuuluu maalaistalo ja navetta. Pihassa on parikin koristeallasta, jotka ovat hyvin mieleisiä kahlaamista ajatellen. Kesäkuumalla vesiliukumäki ja sadetin olivat jatkuvassa käytössä. Halli seiskarinkoiralla on reviiri hyvin hallussa ja se on jaettu Tuulin kanssa sopuisasti. 4-vuotias Halli-poika on oppinut Tuulikilta “pallo- ja seuraa” leikkejä. Perhe, kissoista puhumattakaan suuttuvat melkoisesti, kun koirat yhdessä tuumin ottavat kaksi kissaa peräänajon kohteekseen. Kissoilla on onneksi etulyöntiasema nopeuden ja sopivien piilopaikkojen suhteen.

Ruokakuppeja ei jaeta, siinä menee raja Hallin ja Tuulikin välillä. Välillä on tarkkaa, että kumpikin saavat saman verran rapsutuksia. Kaupungissa Tuuli liukastui rappukäytävän kierreportaissa melkein heti tulonsa jälkeen. Sen jälkeen alasmeno ei siinä osoitteessa sujunut kuin emännän sylissä tai hissillä. Ylöspäin menossa ei ollut vaikeuksia. Uudessa kodissa on kolme kerrosta ja ne kuljetaan monta kertaa vuorokaudessa ongelmitta – onneksi. Sylissä oleva kääpiökani ymmärretään perheen lemmikiksi ja siitä pitävät kaikki huolta. Autoilu tekee kurjan olon masuun, vaikka olisikin valmistautunut autoiluun paastoamalla. Ensimmäinen uusi vuosi Suomessa 2007/2008 toi esille Tuulikin paukkuarkuuden – valitettavasti liian myöhään erilaisia lievittäviä keinoja ajatellen. Seuraavaan uuteen vuoteen valmistaudumme lievittävillä keinoilla, vaikkei täällä maalla ihan niin paljon raketteja lähetellä kuin kaupungeissa.

Asumme melko lähellä rekkujen mukavaa kaveria “Ronttia” (Petti) ja toivon että tulevaisuudessa koiramme voisivat kaveerata. Koirakaveritoiminta ei ole unohtunut, vaan odottaa oikeaa aikaa ja paikkaa samalla kun keräämme yhteisiä kokemuksia mahtavan koiramme kanssa! Terveisiä Tuulin Turo- veljelle uuteen kotiinsa ja muille tutuille!

19.3.2007 Tuuli on mainio pakkaus kahta ee:tä eli energiaa ja empatiaa. Koiruus on tuonut lapsille aivan uuden asian toisen huomioimisesta, vastuusta ja empatiasta! Lapset ovat kovia huolehtimaan Tuulin ruokailua, ulkoilua ja lelujen riittävyyttä. Tuulillakin on kova hätä kun lapset menevät ulos ja hiukan ravaa levottomana katse sen näköisenä että “mitäs nyt tehdään – lapset karkasi?” Jäjittää helposti ulkonta lasten jäljet ja lähdetäänkin usein lenkille kun olen pojan vienyt päiväkotiin. Käydään vaan Tuulin kanssa tarkistamassa, että lapsi on siellä koiratarhan näköisessä paikassa vielä tallessa. Silloin tulee monia lapsia portille ihailemaan Tuulia ja hän on niin iloinen saamastaan huomiosta, että päivälenkki jopa meinaa unohtua!

Lenkillä hän osaa kulkea hyvin vasemmalla sivulla ja vetämättä jollei jotain tosi kiinnostavaa ole näköpiirissä, kuten jäniksiä, oravia, lentäviä lehtiä, koiria tai ihmisiä. Kaikki ihmiset kun pitäisi huomioida ja laittaa rapsuttamaan, edes vähän. Koirien kohdalla rajoitan kävelylenkillä kohtaamisia ja vaikuttaa siltä, että Tuuli nopeasti oppivana ymmärtää ja hyväksyy asian. Pelkään, että alistuvana koirana monien koirien tapaaminen käy Tuulille liian stressaavaksi eikä se kulkeminenkaan kovin joutuisaa ole kun kaikki tervehditään – tutkitaan arvot ja asemat.

Kävelyllä Tuulia ei saa väsytettyä – t. nimimerkki jalat hellänä 3h kävelyn jälkeen. Onneksi tässä kaupungissa on noita koirapuistoja ja siellä vapaana telmiminen koirakaverin tai hätätilassa poikani kanssa, saa Tuulin energiat purettua edes jotenkin. Yritän tällä hetkellä kartoittaa ystäväpiiriämme, jos jonkun mökille pääsisi luonnon rauhaan telmimään vapaana. Tuuli vaikuttaisi rakastava lunta. Oli jo ihan huolissaan kun alkoi lumikasat vähenemään silmissä, että mihin lumikasaan nyt pyörimään ja pään työntämään. Hauskoja hetkiä oli taannoin monta, kun lapset ja Tuuli työnsivät kaikki päänsä pehmeään lumeen ja puskivat siellä lumen alla tietään. >Tekivät myös lumikoiria ja lumilapsien jälkiä lumeen makaamalla siinä tovin.

Tuuli nukkuu yöt vieressäni lattialla tai omalla pedillään ja käy väliin laskemassa lapset. Muutaman kerran ulkoa kuulunut toisen koiran haukunta tai muu epäillyttävä ääni on aikaansaanut murinaa tai pientä haukkua. On nyt keksinyt ikkunat ja katselee niistä toisinaan – toisia koiria tietty, mutta myös lintuja. Kuivaruoasta hiukan nirsoilee – olen hankkinut Nutro choicen kana – tai lammasriisiseosta. Haluaa siihen joukkoon jotain kosteaa tai tavallista ruokaa, niin sitten menee alas.

Jahas, aika mennä Tuulin kanssa herättämään lapsia päivän hommiin – Tuuli saa nykyään lapsilta aamusuukot halauksineen ja minä jään ilman :(otan kyllä takaisin myöhemmin, jolloin Tuuli osoittaa hiukan mustasukkaisuutta tunkemalla väliin rapsuteltavaksi. Onneksi meitä on kuitenkin monta rapsuttelijaa. Mukavaa kevään odotusta sinne ja voimia! t. Anne & Tuuli

***

Narttukoira, noin 1 v.

Kuulumisia kotihoidosta 24.2.2007: Tuuli on ollut täälä Pirkkalassa nyt melkein viikon ja on valloittava sohvan valtaaja. On hyvin ihmisrakas, ei ole väliä kuka siinä on kunhan niitä rapsutuksia tulee tarpeeksi ja siitä pitää huolen. Jos ei sitä huomata kun sohvalla istutaan, niin kohta on “pikkuinen” sylikoira kiivennyt syliin niitä rapsutuksia hakemaan :)

Tuuli on ollut ensimmäistä pissaa lukuunottamatta täysin sisäsiisti, eikä tuhojakaan ole vielä kerennyt saamaan aikaan. Hieman koitti edellisen hoidokin maistamaa sohvapöytää jatkaa, mutta kiellosta loppui sekin yritys. Tuuli jää nätisti kotiin oman koiramme kanssa, oven taakse ei kuulu mitään ääniä. Ensimmäisen kerran kuului pientä vikinää joka kuitenkin loppui eikä nyt ole kuulunut mitään.

Sisällä Tuuli on mitä ihanin koira, todella rauhallinen. Se vaan nukkuu tai syö luita jos kukaan ei leiki sen kanssa, mutta jos sen kanssa alkaa leikkimään pysyy sekin rauhallisena ja useimmin menee siihen, että Tuuli on selällään ja huitoo tassuilla rapsutuksia. Hieman on haukkunut sisällä, jos on kuullut ulkoa tai televisiosta koiran haukuntaa, mutta senkin lopettaa kun kieltää. Ulkona Tuuli pelkää hieman ohi ajavia autoja, väistää tiensivuun töpöhäntä jalkojenvälissä. Sekä hihnaa jonkin verran arastaa, varsinkin jos jää taakse hännän alle tai istuu hihnan päälle niin sitten stopataan eikä liikuta eteenpäin. Muuten kyllä kävellään ulkona reippaasti kuitenkaan vetämättä.

19.2.2007 Tuuli saapui Tampereelle kotihoitoon, ja siihen voi sopimuksen mukaan mennä tutustumaan. Vähän arahko, mutta kiltti tyttö. Tuuli painaa tällä hetkellä noin 25 kg.

14.2.2007 Tuuli-tyttö on steriloitu tarhalla ja se odottaa omaa ihmistään.

14.1.2007 Pärnun tarhalla oleva alle vuoden ikäinen, musta, (muistuttaa Hovawarttia) kiltti narttu. Kasvaa todennäköisesti noin 60 cm korkeaksi.

Koira luovutetaan uuteen kotiin tunnistusmerkittynä, rokotettuna ja loishäädettynä lemmikkipassin kera. Kulukorvaus leikatusta koirasta on 150 euroa.