Tuisku 2 (nyk. Lulu), Liisan pentu

03/2006 Tuisku sai kodin

***

Kuulumisia kodista:

24.5.2006 Tuiskusta tuli sitten Lulu. Lulun kanssa on sujunut hienosti, painoa kertyy tasaiseen tahtiin eikä ole silmätulehdusta lukuunottamatta sairastellutkaan. Odotellaan mielenkiinnolla kuinka paljon kasvaa ja muuttuuko tuo ulkonäkö vielä kovastikin tuosta. Lulu oppi nopeasti uusia taitoja, mm. “istu” ja “tänne”, mutta unohtikin ne yhtä nopeasti. Jatkamme siis harjoituksia.

Ihanahan tuo on, aika villi mutta osaa toisinaan jopa rauhoittuakin hetkeksi. Onnellisimmillaan tuntuu olevan aamuisin herätyskellon soidessa, uusi päivä edessä ja siihen lähdetään tarmoa täynnä. Kiipeily on Lulun erikoisalaa, aina tekee mieli päästä mahdollisimman korkealle paikalle, sohvallakaan ei istu, vaan makaa mieluummin sohvan selkänojalla. Pikkuisen on arka uusia ihmisiä ja koiria kohtaan, mutta ensiarastelun jälkeen ei kursaile yhtään ja leikit ovat sitten sen mukaisia. Naapurustosta on onneksi löytynyt jopa yksi samanikäinen ja -kokoinen kaveri, jonka kanssa leikit ovat mukavasti samanhenkisiä, eikä tarvitse ujostella yhtään. Aivan mahtava tyttö! Olisi mukava kuulla ja vaikka nähdä kuviakin Liisan muista pennuista. Kiinnostaa kovasti minkä näköisiä ja kokoisia muista on tullut. Sähköpostia voi laittaa sanders1@netti.fi t. Sanna

***

Narttupentu, kotihoidossa Paimiossa

Liisan pennun ovat hoitokodissa Paimiossa, ja niihin voi sopimuksen mukaan mennä tutustumaan. Liisa on nuori, noin kaksikymmentäkiloa painava saksanpaimenkoirasekoitusnarttu, pentujen isästä ei ole tietoa. Pennuista kasvaa arviolta ainakin keskikokoisia. Pennut ovat syntyneet tammikuun lopussa ja ovat luovutusiässä maaliskuun puolivälin jälkeen. Pennut luovutetaan useaan kertaan madotettuina, tunnistusmerkittyinä ja eläinlääkärin tarkastamina.

Tuiskun nimi vaihtui Emmasta Tuiskuksi, kun oli kova tuiskahtelemaan matolääkettä annettaessa ja painoa punnittaessa, tosin nyt on jo rauhoittunut, eikä vastustele kaikkea toimintaa. Pieni söpöliini, jolla painoa 1808 grammaa.