Touho 1 (nyk. Rolle)

Lisätty sivulle: 2007-01-02

Sukupuoli: uros

Alkuperä: Viro

Touho 1 (nyk. Rolle)
2006 alkuvuosi Touho 1 sai kodin.

***

Kuulumisia kodista:

13.11.2010 Rollesta on kasvanut aivan ihana alfauros, joka tottelee kiltisti perheen miehiä, naiset ovat enemmänkin suojeltavia osapuolia ja niiden käskyt tuntuvat vieläkin menevän hiukan ohi korvien.

Rolle on ollut meillä jo kohta 6 vuotta ja vuosi vuodelta hän on tullut vain ihanammaksi. Rollella on yksi isä, mutta on valmis suojelemaan koko perhettä vaikka henkensä uhalla. Aivan ihana tapaus ja niin rakas ettei sanotuksi saa.

Rollesta on kasvanut viisas koira ja ymmärtää yllättävän paljon asioita, se iso ego on edelleen olemassa. Hän näyttää sitä kaikille, ketkä uskaltavat meidän pihalle tulla. Aivan mahtava vahtikoira myös, pysäyttää jokaisen tulijan jo portille ja odottaa kunnes joku perheenjäsenistä tulee kertomaan, että vieras on tuttu ja voi tulla.

Ollaankin mietitty jos hankitaan portille pari kylttiä ”pelasta päiväni ja murtaudu meille” ja sitten ”minulta kestää 10 sekuntia tulla portille, kummalla puolella porttia haluat olla”.

Rollen lapsuuden kaveri Jedi jouduttiin saattamaan koiraenkeliksi joulukuussa 2008. Hänestä aika jätti ja jätti meidän kaikkien sydämeen lähtemättömät muistot ihanasta sekä viisaasta koirasta. Onneksi Rollelle tuli pimatsu, Mustik, kaveriksi Virosta ja he ovat kuin aviopari. Tosin Rolle on herrasmies ja antaa aina periksi daamilleen, ovat kuin paita ja peppu.

Ihania koiria kummatkin teidän kautta tulleet, Rolle ja Mustik. Lämmin kiitos työstänne mitä teette näiden kaltoin kohdeltujen ihanien eläinten eteen. Rolle ja Mustik lähettävät sydämelliset kiitokset, nyt ovat onnellisia ja elämä hymyilee.

21.7.2006 Hei, ajattelimme päivittää Touho 1 tietoja. Nyt on mennyt jo puolitoista vuotta kun Touho haettiin teiltä ja silloinen pienen pieni onnettoman näköinen pentu on kasvanut isoksi koiraksi. Rollen sydän on laaja ja pursuaa rakkautta isäntäperhettä kohtaan sekä myös parasta kaveriaan Jediä kohtaan.

Välillä urokset ottavat yhteen, mutta se on harvinaista ja kuulostaa pahemmalta kuin todellisuudessa on. Jedi ja Rolle ovat ylimmät ystävät ja kulkevat aina kimpassa kuin veljekset. Rolle rakastaa uimista ja mökillä oloa, tosin on vahvasti sitä mieltä ettei kukaan muu perheessä osaa uida kuin se ja jos joku lapsista uskaltaa mennä uimaan niin Rolle lähtee heti hengenpelastusmatkalle. Rolle ohjaa uimaria heti rantaan kohti.

Viisautta on tullut paljon ja vahtimisvietti on hyvin voimakas. Mikäli joku tulee talomme pihalle niin Rolle ampaisee välittömästi henkilöä kohti haukkuen ja pysäyttää vierailijan portille, vierailija saa tulla jos joku perheestä menee hänen luokseen. Silloin Rolle lopettaa vahtimisen ja vierailija saa olla rauhassa. Ehkä jotain on jäänyt alitajuntaan siitä pentuajasta, koska kun olemme töissä ja tulemme kotiin niin siitä nuolemisesta ja tervetuloa toivotuksesta ei tahdo tulla loppua ollenkaan. Samaten käy jos olemme vaikka pari tuntia jossain niin heti on kovasti tervetuloa toivotuksia. Ihankuin Rolle pelkäisi miedän katoavan kun olemme pidempään poissa kodista. Aamuiset heräämistoivotukset ovat pysyneet ja joka aamu herätessä saa naaman aivan märäksi herran toimesta, joka aamu on Rollen mielestä yhtä ihanaa kun perhe herää ja joka aamu pitää näyttää nuollen miten rakastettavaa elämä on. Muuten on mennyt oikein hyvin ja Rolle on ihana koira. Ohessa muutama kuva nyt jo isosta Rollesta. Terveisin Martti

P.S. Unohdin mainita Rollen syömisestä. Silloin alussahan Rolle ahmi kaiken mahdollisen ruuan oli sitten papanoita tai jotakin muuta. Nykyään tekee samoin kuin Jedi, heillä on koko ajan iso papanakuppi täynnä koiran täysravintoa. Siitä napsivat joskus satunnaisesti jonkun papanan, ehkä kerran pari kuukaudessa saa täyttää kupin. Kumpikin syö kotiruokaa tai teemme koirille oman ruuan kattilassa, lihaa, kasviksia, mausteita, makaroonia. välillä kanaa. Se on niiden pääsääntöinen ruoka, mutta kumpainenkin syö kaikkea muutakin kotiruokaa ja varsinkin vahvasti maustetut kuten meksikonpata tms. ovat oikein herkkuja. Ruoka laitetaan aamulla töihin lähtiessä ja välillä kumpikaan ei ole koskenut ruokaansa koko päivänä tai sitten toinen kuppi on tyhjä ja toiseen ei ole koskettukkaan. Eli Rollenkin se alun ahmiminen on historiaa. Ei pidä paikkansa väite, että koira ahmii niin paljon ruokaa kuin sille vain antaa. Rolle on hyvä todiste siitä. terveisin Martti

Tässä muutamia kuvia Rollesta ja mukana on Jedikin. Nyt ei enää Rolle ahmi ruokaa, papanatkin saavat olla rauhassa lautasella. Energiaa sillä vesselillä riittää ja varsinkin aamut ovat Rollen elämän kohokohtia kun heräämme. Aamut alkaa aina kovalla “suukottelulla”.

Välillä varsinainen ilkikurinen viikari, ottaa tavaroita ihan kiusallaan ja juoksee karkuun. Leluja sillä on paljon, mieluisimpina iso dinosaurus pehmo ja Jedin leijona pehmolelu. Jedin kanssa ovat jo pelisääntönsä sopineet. Jedi päästää Rollen ihan viereen ja jos liikaa innokkuutta niin riittää kun Jedi murisee ja Rolle häippäsee kauemmaksi.Välillä varsinainen ilkikurinen viikari, ottaa tavaroita ihan kiusallaan ja juoksee karkuun.

“Rollen elämää” Maailma on ihmeellinen paikka. Elämässäni on aina tapahtunut isoja muutoksia kun olen auton kyytiin joutunut. Viimeisin muutos tapahtui 7 päivä tammikuuta kun kylään tuli kolme vierasta ihmistä ja niillä oli mukana iso koira. Jostain syystä se iso koira ei halunnut leikkiä kanssani vaikka kuinka hypin ja pompin sen ympärillä, murisi vain hiljaa. Ihmettelin kun tavaroitani pakattiin kassiin ja lelunikin laitettiin sinne. Jotain outoa oli selvästi tapahtumassa.

Sitten minut nostettiin syliin ja vietiin ulos pilkkopimeään, nostettiin autoon ja arvasin elämäni muuttuvan taas. Iso koira hyppäsi takakonttiin ja minut nostettiin takapenkille, onneksi se tyttö istui viereeni. Laitoin pään tytön syliin ja tarkkaavaisena yritin kuunnella mitä etupenkillä puhuttiin. Pelotti. Matka oli pitkä ja jännitin niin, että oksensin pariin kertaan matkan aikana. Tosin loppumatkasta alkoi väsymys painamaan silmiäni kiinni ja nukahdin. Yllättäen olimmekin perillä ja minut kannettiin sisälle. Olin nälkäinen ja ihmeissäni.

Helpotti kun sainkin uusia leluja ja ruokaa, tosin en oikein käyttäytynyt hyvin kun hyökkäsin kupin kimppuun ahmien sen sisällön heti. Vettäkin oli isommassa kupissa ja yritin juoda senkin tyhjäksi, mutten jaksanut. Ajattelin jatkavani sitä urakkaa myöhemmin tutustuttuani uuteen paikkaan. Olin kyllä aika ylpeä itsestäni kun aloitin puremisen sekä riehuuntumisen myöhään illalla ja jaksoinkin ihan kahteen asti touhuta, tosin se iso koira ei kyllä halunnut osallistua riemukkaaseen ilonpitooni. Ihan tarkkaan en muista miten nukahdin, koska se tuli niin yllättäen etten havainnut ajoissa.

Aamulla kun heräsin niin toivottelimpa heti kaikille hyvät huomenet hyppäämällä sänkyyn ja nuolemalla kasvoja, tosin en lopetin sitten nuolemisen ja siirryin puremaan. Sen tein ihan varmuuden vuoksi ettei iso egoni kärsisi. Lauantai menikin aika vauhdilla leikkiessä, syödessä ja nukkuessa. Iso koira ei päästänyt minua metriä lähemmäksi ja sitä kyllä ihmettelin koko päivän. Outoa, juoksinhan aina sitä kohti suu jo valmiiksi avoinna puremaan. Sitä kyllä säikähdin kun menimme päivällä autoon, itkin etten halua lähteä. Outoa oli kun ajelimme, pysähdyimme, jäin ison koiran ja tytön kanssa autoon jotain tavaroita nostettiin autoon ja taas ajelimme. Loppujen lopuksi tulimmekin takaisin sinne mistä lähdimme, outo juttu.

Minua jännitti autossa, että minut viedään jonnekkin muualle taas ja niimpä oksensin. Pelottavaa touhua. Sitten iloisena tutustuin kylpyhuoneeseen, tosin se suihku ei ollut alussa ollenkaan kivaa. Pestynä ja puhtaana pyyhkeen sisällä isännän sylissä olikin sitten todella mukavaa eikä ollut kiire mihinkään.
Sunnuntai aamuna päätinkin yllättää ja tervehdin oikein reippaasti kaikkia. Aamulla hieman jo mietin ruokakupin äärellä, että kannattaako ahmia kun sitä ruokaa näyttäisi riittävän. Päätin kuitenkin etten poikkea tavoistani ja ahmin ruuat pois sekä pidin hulabaloota koko päivän. Vieläkään tuo iso koira ei innostunut leikkimään kanssani.

Ensimmäinen viikkoni on mennyt vauhdikkaasti. Egonikin on hilajlleen asettunut tuon ison koiran kanssa. Sen kanssa tulen vielä hyväksi leikkikaveriksi kunhan en mene hyökkäämäällä sen luokse niin saan olla jo ihan lähellä. Pihallakin olen käynyt, valjaiden laittossa en kyllä yhtään ollut alussa avuksi. Nyt olen jo ymmärtänyt, että ne kuuluvat jotenkin yhteen ulosmenon kanssa. Sisäsiisteydestäkin olen pitänyt huolta ja käyn lähes aina paperin päällä ellen satu osoittamaan mieltäni jostain asiasta. Ruuan suhteen olenkin jo hoksannut ettei kannata ahmia kun ei se näytä loppuvan. Papanoita en enää ahmi ollenkaan kun tiedän saavani parempaa kotona tehtyä ruokaa. Se iso koira ei näytä syövän noita papanoita ollenkaan niin en minäkään. Autossakaan ei ole enää niin pelottavaa kun se näyttää aina tulevan jostain syystä takaisin sinne mistä lähdettiin.

Kiitokset Miralle ja muille pelastamisestani, laittelen aina välillä tietoja itsestäni ja kuvia kun aion kasvaa vielä isoksi koiraksi kuten kaverinikin on.