Topper

1/2008 Topper sai kodin Joensuusta kahden narttukoiran kaverina

***

Kuulumisia kodista:

16.9.2009 Vanhan uroksemme kuoltua tammikuussa, aloimme haaveilla kahden tyttökoiramme kaveriksi uutta urosta. Katselin pelastetaankoirat.comin ja rekkurescuen sivuja ja katseeni kiinnittyi Topper nimiseen nuoreen herraan, jolla oli kaiken lisäksi lopetusuhka päällä. Koira vaikutti tarhakuvauksen perusteella meille sopivalta ja toimintaa ehkä hieman nopeutti tieto siitä, että pojan on löydettävä oma koti pian. Ennen kun edes ehdin ottaa rekku rescueen yhtettä, hehkuttelin jo Rekku Rescuen keskustelupalstalla sitä, että koira olisi meille sopiva. Sainkin keskustelupalstan kautta aika runsaasti potkuja takapuolelle ja suoria vaatimuksia siitä, että koirasta on otettava yhteyttä.

Soittelin sitten rekkurescuen suuntaan kysellen enemmän tietoa kyseisestä nuoresta miehestä ja kuin huomaamatta olin sopinut hakevani Topperin lauantaina Etelä-Suomesta. Silkkaa hulluutta täytyi tällä koiranomistajalla olla mukana, sillä olin karaokekeikalla Mikkelin lähistöllä ja päätin hoitaa koiranhakureissu samalla. Näin ollen vajaan neljän tunnin yöunien, kolme batteryn ja lievän epäuskon voimin aloin kahdeksan aikaan ajella kohti pääkaupunkiseutua. Mitä lähemmäksi määränpäätäni pääsin, sitä enemmän vatsassa alkoi kihelmöidä. Kuitenkaan tämähän ei ollut ensimmäinen kerta kun rescuekoiran meille hain, vaan Topperia oli kotona odottamassa jo reilu viiden vuoden ikäinen Gisele sekä reilu nelivuotias Tuti.

Saavuttuani määränpäähän tutustuin koiraan, kahvittelimme ja sen jälkeen olikin aika lähteä jo paluumatkalle. Topper teki heti matkan alusta lähtien selkeästi ilmi sen, että häntä ei olisi koko automatka kiinnostanut pätkän vertaa. Haukku huokaili jatkuvasti oikein syvään, pyöri paljon paikallaan ja rapsutuksetkaan eivät kelvanneet. Topiaksella ei kuitenkaan ollut paljoa vaihtoehtoja ja näin ollen muutaman tunnin tappelun jälkeen nuori mies tyytyi kohtaloonsa, lopetti armottoman syliin yrittämisen ja alkoi makaamaan. Matkattuamme sen reilu viisi tuntia saavuimme lopulta meille kotiin, Pohjois-Karjalaan.

Koirien tutustuttaminen toisiinsa alkoi samantien. Pientä lisäjännitystä hommaan toi se, että olin yksin kotona joten ei paljon muita vaihtoehtoja ollut, kun Topper eteiseen ja tyttöjen kanssa kurkitaan oven takaa. Arvelin kuitenkin jo etukäteen ettei mitään ongelmia pitäisi tulla ja niinhän se tutustuminen toisiinsa meni oikein rattoisasti. Pientä murinaa ja kovistelemista oli tyttöjen puolelta aluksi, taisi olla lähinnä kaapin paikan näyttämistä pojulle. Kuitenkin sopu ja rauhaiselo löytyi ja niin sitä päästiin opettelemaan eloa uuden karvakorvan kanssa. Lisäksi ei varmaan tarvitse erikseen edes sitä mainita, että Topperhan ei olisi voinut enempää tohkeissaan olla siitä, että pääsi taloon jossa kaksi viehkoa ladya häntä odotti.

Loistavan alun jälkeenkään ei meillä ole mitään ongelmia ollut. Topper tulee erittäin hyvin toimeen tyttöjen kanssa ja palvoo minua ja miestäni. Yllätyksenä itselleni tuli se, että miten paljon voimaa kaverista löytyy. Pitkään aikaan kun ei ole ollut ns.isoa koiraa, niin siihen totutteleminen vie aikansa, mutta hyvin tässä jo pärjätään. Lisäksi alussa Topper ei osannut kulkea hihnassa eikä oikein muutakaan, joten voimankäyttö oli hivenen erilaista kuin mitä nykyisin. Nykyisin Bobi osaa jo paljon temppuja, istu, maahan, tassu, rauha, seuraa, ei, alas jne. Poika on hyvin oppivainen mutta huomaa kyllä selkeästi uroskoiran omapäisen luonteen, verrattuna tyttöjen kouluttamiseen. Kuitenkin Topper on kaiken kaikkiaan oppivainen ja miellyttämishaluinen sankari, joka ei turhia kainostele. Välillä mennään kovaa metsään ja mietitään kumpi olikaan se pomo, mutta kyllä Topper loppujen lopuksi ymmärtää sen, ettei mamma hinan perässä juokse.

Topperista on kasvanut oikein iso ja komea koirapoika ja massaa saattaa vieläkin tulla lisää. Hyvin arvonsa tunteva uros täältä talosta löytyy, ja sen huomaa kyllä kaikki muutkin koirat. Topper nimittäin nostaa kauhean äläkän heti kun näkee toisen koirat. Joten jos ongelmia mietitään niiin remmirähjä on ainut piirre, tavaroiden hajoittamisen ohella , mistä olisi hyvä päästä eroon. Topper oli alussa todella vieraskorea eikä varastanut mitään tai rikkonut mitään tavaroita. Nyt kuitenkin saldona on jo: talvitakki, kengät, digiboxin kaukosäädin, mausteteline, pehmolelu, wc-paperia kiloittain, tyhjä oluttölkki(tätä mä en ymmärrä miten se on saanut sen silputtua), kilo sokeria leviteltynä keittiön lattialle, käsilaukku, makuuhuoneen lattia ja niin edelleen. Eli herra on erittäin utelias tietämään mitä pöydältä (ja lattialta) löytyy ja mielellään myös maistelemaan sitä kaikkea. Kuitenkin parempaan suuntaan näissäkin asioissa ollaan menossa, joten ei syytä huoleen. Lisäksi näin iän karttuessa sankari on sentään vähän rauhoittunut ja tuhoamisvimma vähentynyt. Myös miljoonat ympärillä olevat vinkulelut auttavat asiaa. Topper on iästään huolimatta erittäin ahkera leikkimään vinkuleluilla ja silloin meno kyllä yltyy hirvittäviin mittasuhteisiin. Menoa ja melskettä riittää, mutta sehän on hyvä että nuori herra on innokas leikkimään.

Kaiken kaikkiaan meillä on mennyt todella hyvin ja Topperista on tullut yksi meidän perheemme jäsenistä. Topper viettää tasapainoista ja mukavaa koiranelämää täällä syrjäseuduilla kahden tytön kanssa, joten mikäpä nuorella, vireällä pojalla voisi enää olla paremmin. Tuosta pojusta on tullut meille niin rakas, ettei sitä kyllä pois annetaisi mistään hinnasta. <3 Tälläisiä kuulumisia Joensuusta, Nella & Kumppanit

***

Urospentu, noin 6 kk

1.12.2007 Topper, reg nro 8107, on noin puolivuotias uros Tallinnan Loomade Hoiupaikissa. Topper sai kodin Virosta syyskuussa, mutta palautui nyt tarhalla eron ja siitä johtuvan ajanpuutteen vuoksi. Topper olikin jo kovin kiintynyt perheeseensä ja itki hänet tuoneen naisen perään. Nyt Topper odottelee tarhalla uutta omaa ihmistään!

Topper on enrginen nuori koira, jolla on virtaa ja hiukan omaa tahtoakin. Se on tällä hetkellä säkältään noin 50cm mutta kasvaa varmasti vielä. Aluksi Topper pentumaiseen tapaan hiukan hyppii ja nyppii hihnassa, mutta hetken muistuttelun jälkeen osaa kulkea myös nätisti. Topper haukkuu jonkin verran viereisessä häkissä olevalle Nartulle, mutta ainakaan uroksen kaveriksi ei tämä koiran alku lähde. Topperille onkin haussa koti, jossa sen koulutukseen ollaan valmiita panostamaan ja sen kanssa harrastetaan. Topperista ei ole sohvaperunaksi. Topper on jo valmis matkustamaan uuteen kotiin!

Tuleva omistaja hakee koiran Tallinnasta yhdistyksen avulla. Kulukorvaus koiranpennusta on 100 euroa.