Tiffany (nyk. Aada)

Lisätty sivulle: 2006-12-29

Sukupuoli: naaras

Alkuperä: Viro

Tiffany (nyk. Aada)
7/2005 Tiffany sai kodin Tampereelta

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

9.12.2008 Viimeisimmissä tiedoissa näytimme kamppailevan eroahdistusten parissa. Niistä selvittiin pikkuhiljaa DAPilla ja harjoittelulla ja nykyään Aadan voi huoletta jättää kotiin työpäivän ajaksi. Ainoa hankaluus on pöydälle unohtuneet houkuttimet eli leipäpussit tms. joista Aada ei yhäkään malta yksin ollessaan erossa pysyä.

ADHD-koiraksi todettu typykkä steriloitiin heti ensitilassa toiveissa rauhoittuminen ja edes johonkin keskittyminen kahta sekunttia kauemmin. En tiedä, auttoiko ko. toimi vai se, että elämänmuutosten myötä Aadan luonteelle sopivat koiranelämäolosuhteet paranivat. Muutimme nääs asumaan Tampereen Pispalaan, josta piankin löysimme Aadalle oikein passelin kaveriporukan, jossa koirat lähes päivittäin kohtaavat ja peuhaavat keskenään. Lisäksi hankimme perheeseen nuoren hevosen, jonka kanssa on tehtävä paljon metsäretkiä. Aada toimiikin oikein oivana tukihenkilönä säikylle hevoselle ja saa samalla omaakin energiaansa purettua.

Lisäksi rohkaistuimme päästämään Aadaa vapaaksi myöskin miesystäväni maatilalla Huittisissa, jossa koira saa toteuttaa itseään jänisjahtaajana ja myyränmetsästäjänä säännöllisin väliajoin. Tuntuisi ainakin, että olemme löytäneet Aadaa kovastikin miellyttävän tavan elellä yhteiseloamme. Kissamme kyllä yhäkin muistaa muistutella Aadaa egonsa suuruudesta, mutta eivätpä nuo moiset temput tunnu koiramme sielunelämää juurikaan häiritsevän.

Kaikista näistä mukavista uutisista huolimatta, olemme tällä hetkellä hivenen huolissamme Aadasta. Koira on nyt kolmatta viikkoa antibiooteilla ja jatkaa ainakin jouluun saakka. Aadalla ilmeni omituisia ja moninaisia oireita päässä, joihin ei toistaiseksi ole löytynyt minkäänlaista selitystä (siksi kuvissa, jotka liitän mukaan, on Aadan päässä ajeltu kohta silmän takana). Tutkittu on veret, röntgenkuvat ja näytepalat, mutta yhäkin ollaan tietämättömiä. Toistaiseksi koira on normaali kortisoni- ja antibioottikuurilla, mutta jos oireilu jatkuu kuurian päätyttyä, joudumme lähtemään Helsinkiin magneettikuviin saadaksemme selville, että mistä oikein on kyse. Näin hienosta ja nuoresta koirasta ei nimittäin millään haluaisi luopua, jos terveys vain suinkin onpelastettavissa! Iloista joulunodotusta kaikille. t. Tiina ja Aada

8/2005 Hei taas, lähetän nyt uudet kuulumiset ja kuvan Aadan edistymisestä. Kaveri on kasvanut kovasti (15 kg tällä hetkellä) ja paljastanut vahvan luontosna. Onneksi on kokemusta eläinten kanssa puuhailusta, niin on osannut suhtautua asioihin niin, ettei Aada ole päässyt ”hyppimään silmille”, vaikka aika-ajoin on sitä yrittänytkin! Yksin olon kanssa olemme päässeet eteenpäin ja tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa ongelmia ei ole. Viikko sitten otimme käyttöön D.A.P:in sekä sitruunapannan yksinolohaukun ja -panikoinnintoppaamiseksi. Nopea älyisenä Aada jää nyt rauhassa kotiin muiden lähtiessä, eikä sitruunakaan enää tuoksu. Jännityksellä odotan ensi viikkoa, sillä panta on meillä vain viikoksi vuokrattuna… palaako vanha metelöinti ja paniikkipuuhat, vai olisiko koira tajunnut, että mukavmpi on olla ilman haukkuhässäkkää (saattoi todellakin haukkua ja ulvoa ainakin 3 tuntia yksin ollessaan ennen näitä aputoimia)… D.A.P on omamme ja se jää yhä huoneistoon pannan poistuttua kaulasta ja toivoittavasti riittää koiran tyynnyttelyyn.

Olemme nyt ilmoittautuneet Herwoodin pentukouluunkin. Aloittelemme viikon päästä sunnuntaisin klo 18 treenailemaan myös ryhmässä työskentelyä… samalla saadaan aikaan rytmi uusien asioiden oppimiseen. Jatkossa olen suunnitellut että alkaisimme maasto- ja jälkitreenit, joille koira osoittaa suurta luontaista innokkuutta ja eihän sitä tiedä josko tyttö vaikka jonain päivänä pääsisi ihan pelastustöihinkin. Itseäni moinen kiinnostaisi, mutta katsotaan nyt mihin into ja rahkeet lopulta riittävät. Loppukesän tunnelmissa, Tiina ja Aada

7/2005 Kaikki meillä on sujunut melkolailla odotetusti – jos mahdollista, niin vielä sitäkin paremmin. Sisäsiisteys etenee mukavasti, joskin yksin jäätyään Aada hätäpissa heti sinne jos tännekin. Muutenkin yksin jääminen (edes hetkeksi) on vaikeaa ja saa helposti aikaan paniikinomaista reagointia. Parempaan suuntaan olemme asian suhteen toki menossa koko ajan ja onneksi minulla on nyt aikaa pitkäjänteiseen ja pienin askelin etenevään asian työstämiseen (ja onneksi myös ymmärtäväiset naapurit).

Remmikäyttäytyminen ja luokse tuleminen ovat menneet Aadan tajuntaan huippunopeasti ja istu&odota -tehtävän hän hoksasi jo 2 harjoittelukerran jälkeen. Älykäs ja nopeaoppinen tapaus siis. Vauhtia ja elämäniloa piisaa ja me olemme saaneet monet makeat naurut uuden perheenjäsenemme myötä. Kissan kanssa asiat näyttävät myöskin lutviutuvan mukavaan malliin. Kissa vaalii reviiriään ja vetää pehmeällä käpälällä Aadaa turpiin välillä sen minkä kerkeää… hyväntahtoista on touhu kuitenkin jo ja molemmat eläimet kulkevat talossa kaikessa rauhassa joskin toistaiseksi vielä toisiaan väistellen. Kaikesta kuitenkin on aistittavissa, että jonain päivänä kaverukset nukkuvat vielä kylki kyljessä! Kiitokset teille mukavasta haukusta ja ollaan kuulumisilla jatkossakin! Tiina & Aada

***

Narttupentu

27.6.2005 Pennut on käytetty eläinlääkärillä saamassa ensimmäiset rokotukset, ja eläinlääkäri oli arvioinut ne vasta kolmen kuukauden ikäisiksi.

KUVAUS: Kotia tai hoitopaikkaa Tampereen läheltä etsivät ajokoirasekoitustytöt Tiffany ja Daisy. Ne ovat tällä hetkellä Tampereella, jossa nykyisessä hoitopaikassa voivat olla vain muutaman päivän. Tiffany ja Daisy olivat menossa lopetettavaksi, mutta yhdistys päätti etsiä tytöille kodin, pentujen ”kasvattaja” oli jättänyt pennut ystävälleen, joka ei kuitenkaan voinut pitää niitä kauempaa, eikä löytänyt niille kotia etsinnästä huolimatta. Pennuille on todella kiire löytää koti tai hoitopaikka!

Todella ihanat ja herttaiset tytöt. Iloiset reippaat ja ihmisrakkaat pennut etsivät kotia, ”kasvattajan” muutettua ulkomaille. Tytöt ovat todennäköisesti suomenajokoiria. Tiffany on reippaampi ja vilkaampi kun taas siskonsa Daisy on rauhallisempi ja viihtyy ihan sylissäkin. Todella luottavaisia ja fiksuja pentuja. Osaavat tulla luokse pyydettäessä ja ovat sisäsiistejä. Ensisijaisesti metsästystä harrastavaan kotiin, ei kuitenkaan ulkokoiraksi.