Taavetti, Siirin pentu

1/2002 Taavetti sai oman kodin

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

23.2.2009 Meille kuuluu hyvää. Joskin jotain vanhuuden vaivoja nivelrikon pienessä muodossa on tullut. Perheessämme asustaa Taavetti mukaanlukien nykyisin neljä koiraa ja kohta myös neljä ihmistä. Taavetti harrastaa tokoa ja kisaa AVO:ssa. Muut harrastukset liittyvät kotipuuhasteluun. Ystävällisin terveisin, marjukka

9/2006 Taavetin tarina: Taavetti matkasi Poriin isäni kaveriksi seitsemän viikkoisena epelinä tammikuussa 2002. Yhdessä he ehtivät viettää kaksi mukavaa vuotta. Isäni kuoli jouluna -04, jolloin Taavetti jäi minulle. Minulla oli tuolloin Siiri-koira 4 kk. Minä muutin takaisin kotitalooni, joten Taavetin elämä ei tuosta paljoakaan muuttunut, vielä silloin… Tammikuussa -05 ilmoitin Taavetin Tarkkis-kurssille sen huonojen käytöstapojen takia. Siitä innostuneena ja Taven käytöksen parantuessa, ilmoitin sen tavoitteelliselle toko-kurssille huhtikuussa. Tämä olikin nappivalinta, sillä Tave (kotoisasti Tave, Tapsu, Tapsa, Tapu ym.) tykkää valtavasti tokoilla. Ainakin jos se tapahtuu tutussa ympäristössä eikä koetilanteessa… Tällä hetkellä tokoilemme Voittajaluokan kurssilla. Tave sai ALO-luokasta ykköstuloksen elokuussa -06 ja nyt lokakuussa starttaamme hakemaan AVO:n ykköstä!

Taven luonne on sillisalaattia. Eri sortin aggressioita ja pelkotiloja löytyy jos jonkinlaisia. Osan olemme saaneet hallintaan, toisia ei sitten millään esim. reviiriaggressio, mutta ne kuuluvat tämän herran luonteeseen ja niiden kanssa on opittu elämään. Tave jaksaa aina hämmästyttää luonteellaan. Välillä pelätään kärpästä treeneissä, eikä voida mennä siihen nurkkaan missä se viimeksi surisi. Toisella kertaa toiset koirat pääsevät agility-putkeen juoksemaan ja minä en. Niinpä vingun ja haukun, jospa minutkin päästettäisiin. No päästihän ne ja hienosti minä ryömin putkea edestakaisin vaikka äiti meinasi, etten ikinä sinne uskaltaudu. Elämä ei käy yksitoikkoiseksi Taven kanssa.

Tave on nopea oppimaan uutta. Tai itse asiassa en tiedä onko se nopea, mutta ainakin halukas. Sillä on miellyttämishalua, joka on positiivinen asia sen ohjaamisessa. Tietysti, jottei kaikki asiat nyt mene ihan kivuttomasti, niin noutokapulasta se ei aluksi tykännyt ja kolme kuukautta meillä meni noudon opettelemiseen. Makkarajäljestä se tykkää myös, mutta aina sen mielenkiinto ei jaksa sinne ihan loppuun asti. Nenätyöskentelystä se kyllä tykkää kovasti. Mitään kummempia tempun opetteluja sen kanssa ei ole harrastettu. Tassua osaa antaa sekä pyörähtää selälleen ympäri. Siinä taitavat olla sen temput. Taven harrastukset ovat siis toko ja nenähommat ”kotimuodossa”. Noiden lisäksi Taven lempipuuhia ovat lenkit, pallot (tennis- sekä lumi-) ja kesällä mökkeily sekä reviirin ja luiden vartiointi. Ai niin ja ikävä kyllä, yksi parhaita asioita Taven mielestä on kaikessa yököttävässä kieriskely.

Kyllä se tykkää lauman muistakin jäsenistä eli minusta (Marjukka), Teemusta, Siiristä vm. -04 (bortsu-porokoira-mix) sekä Ellistä vm. -05 (australianpaimenkoira).

Tave on ollut terve koira. Pari mahatautia mahtuu näihin kolmeen vuoteen, mutta muuten ei pojassa mitään vikaa ole ollut. Poika ja poika, Taven ”kulkuset” kyllä lähtivät tammikuussa -05 kilistelemään ihan muille maille narttu-Siirin tulon jälkeen. Mitään suurempaa vaikutusta sillä ei tähän mieheen ollut. Ehkä haistelu jäi vähän vähemmälle. Kuten jo edellä todettua, Taven kuuluminen perheeseen saa elämän monipuoliseksi. Tylsiä päiviä ei ole. Aina se jaksaa yllättää, välillä positiivisesti ja joskus negatiivisesti, mutta ihana perheenjäsen joka tapauksessa. Kiitos Rekku Rescue sekä Elina!

KUULUMISIA: Tässä muutama kuva Taavetti-haukusta (yksi Siiri-koiran pennuista), joka sieltä haettiin 7 viikkoisena. Näin iso ja onnellinen hauva siitä on tullut. Se asustelee siis Porissa isäni kanssa omakotitalossa ja näin kesäaikana se viipottaa ja uiskentelee mökillä kaiket päivät. -marjukka