Soma (Sjema)

22.2.2014 Soma sai kodin Helsingistä.

***

Kuulumisia kodista:

22.7.2014 Tultiin juuri maalta, missä Sjema oppi olemaan pihalla irrallaan valvottuna ja oikein nätisti osaa myös mietiskellä varjossa puun alla hihnassa, tykkää makoilla ja katsella ympärilleen. Pieniä lenkkejä on tehty myös irrallaan, Sjema jää odottamaan hymy naamalla polkujen risteyksiin ja kyselee että mihin suuntaan mennään.

Viimeisen kolmen päivän aikana Helsingissä poika on nyt oppinut matkustamaan raitiovaunulla ja metrolla, tosin ihan lyhyitä matkoja vasta on menty. Kadulla moottoripyörät ja skeittilaudat ovat vielä toisinaan haasteellisia, mutta skeittipuiston laidalla seuraili touhuja kaikessa rauhassa. Poika on fiksu ja hyväksyy asiat kunhan huomaa ne jokapäiväisiksi: jalankulkijat, bussit ja ratikat eivät ole häirinneet poikaa enää pitkään aikaan, polkupyörät alkavat olla vain vilkaisun arvoisia (jos sitäkään) ja lenkkeilijätkään eivät enää harmita kuin joskus hyvin hyvin harvoin. Varmasti kaikessa on auttanut tottumisen lisäksi se, että Sjema on saanut valtavasti hyviä kokemuksia ihmisistä, niin tutuista kuin tuntemattomistakin.

Autoilusta poika on oppinut tykkäämään niin kovasti, että kun näkee kotinurkilla jonkun avonaisen auton oven niin käy hymyillen kysymässä päästäisiinkö mukaan ajelulle :)

Kahviseurana Sjema on ollut mukana sekä Espalla että Kaivopuiston rannassa ja hyvin on mennyt sekin. Jäätelöstä olen maksanu pienen koiraveron, jotta poika tuntisi olonsa mukavaksi, vaikken muuten makeaa annakaan, ja usein on myös omia koiranameja mukana. Poika on käynyt myös kirjastossa ja taidenäyttelyssä, mutta ne paljastuivat jo parissa minuutissa niin tylsiksi paikoiksi että otti hihnan suuhunsa ja alkoi repiä ja äristä vimmatusti, rautakaupassakin oli jostain syystä mukavampaa. Sjema on kuitenkin aika miellyttämisenhaluinen, joten eiköhän poika totu mamman mieliksi käymään silloin tällöin vähän tylsissäkin paikoissa.

Myös asematunnelissa käynnit ovat menneet mallikkaasti (korvista näkee, että pikkuisen välillä jännittää), muutama kerta ollaan käyty, muttei kuitenkaan vielä ruuhka-aikana. Hissejä ja liukuovia poika ei pelkää ollenkaan, eikä tunnu hätkähtävän kovista äänistä ja kolinoistakaan.

Koirapuistoissa on valitettavasti alkanut mennä heikommin. Yllättävän moni isompi koira on näykkinyt Sjemaa niskasta niin että välillä villat ovat lennelleet ja poika on puolestaan itse alkanut näykkiä pienenpiensä häntiä. Johtuu kai siitä, että matkii muita ja laittaa vahinkoa kiertämään, mutta luultavasti siitäkin että pojassa on paimenta ja yrittää ajaa “lampaita” liikkeelle. Isommissa koirissa Sjema laukaisee kai jonkinlaisen metsästysvietin juoksentelullaan ja koska osa ihmisistä täällä ei juurikaan välitä kouluttaa koiriaan niin Sjema maksaa seurauksista. :( Mitään vakavaa ei onneksi ole tapahtunut, mutta poika on nyt säikympi kuin ennen. Haaveena onkin hankkia Sjemalle jossain vaiheessa tyttöystävä (jottei synny poikien välist valtataistelua), niin että saisivat leikkiä yhdessä kotona ja tietysti myös koirapuistoissa. Syksyllä Sjema muuttaa keskustasta Vuosaareen ja uudessa kämpässä on tuplasti enemmän tilaa peuhata.

Kotona poika tykkää edelleen kovasti leikkimisestä, etenkin lelujen vaanimiskilpailusta, jossa lelu laitetaan keskelle ja sitten kokeillaan kumpi ehtii napata sen itselleen. Tykkää myös kovasti pehmolelutappeluista ja on oppinut irrottamaan pyydettäessä, jotta lelun voi heittää haettavaksi. Puistoissa leikitään välillä kävyillä ja kepeillä.

Kaiken kaikkiaan on mennyt ihan loistavasti, ainoastaan nuo koirapuistokokemukset harmittavat. Muiden rescuekoirien kanssa Sjema on tullut hyvin toimeen, niiden kanssa yhteinen sävel tuntuu löytyvän helposti vaikka iässä ja luonteessa olisi erojakin. Ja kaikenlaisten vilkkaiden vintiökoirien kanssa löytyvät myös aina hyvät leikit.

2.6.2014 Kuvakuulumisia Somalta/Sjemalta :)

26.2.2014 Terveisiä Helsingistä!

Soma (eli Sjema) on aikamoinen pakkaus, oikea luupää ja pusupoika samassa paketissa. Olen yleensä opettanut koiria ylittämään kadun ja kunnioittamaan autoja sanomalla “varo autoja, autot on hyvin vaarallisia”, mutta tämä pikku mietiskelijäpä tuumaa että “älä perhana, no mä käyn tappamassa ne”. Kympin ratikasta en ole uskaltanut sanoa sanaakaan tai muuten keksii vielä joku päivä, että nyt loppui se pahuksen kolina.

Pojassa on paljon kuritonta paimenta, joten kaikenlaista pahaa on tehty. Tallinnasta tultiin lauantaina ja Sjema oli heti kovasti pitkien ja laihojen miesten perään. Luulin sitä ensin vanhan omistajan kaipaamiseksi, mutta pian selvisi, ettei pidä etenkään nuorista miehistä ollenkaan, jotain pahaa on ilmeisesti joskus tapahtunut. Sunnuntaina meno äityi niin mahdottomaksi, että iltapäivällä mummotkin alkoivat maistua, Sjema yritti jokaisen vastaantulijan päälle ja yhtä vanhempaa herraa pääsikin nappaamaan takin liepeestä. Maanantaina etsittiin keinoja lopettaa moinen touhu, komentaminen toimii välillä, mutta koska pojalla on kova pää, niin muuttuu välillä komentamisesta aggressiiviseksi. Veljeeni tutustuminen auttoi ja se kun on moikattu ja haisteltu mukavia naapureita. Tiistaina kaikki meni jo sen verran hyvin, että aloimme pysäytellä kiltin näköisiä ihmisiä kadulla ja kysellä saammeko tehdä vähän tuttavuutta, jotta poika tottuu ihmisiin. Kaikki meni loistavasti ja mammalle onkin tiedossa paljon silmänruokaa kun aletaan pysäytellä kadulla komeita miehiä. ;)

Kotona menee mukavasti, vaikka Sjema välillä yrittää vähän näykkiä. Osa on ollut pentuleikkimistä ja osa komentamista, ei esimerkiksi tykkää siitä, että niskaan kosketaan. Nyt harjoitellaankin pannan pois ottamista aina lenkin jälkeen ja pikkuhiljaa Sjema alkaa tottua. Sängyssä on nukkunut ensimmäisestä yöstä alkaen, mutta yksin jääminenkin alkaa vähän sujua. Ensin yrittää raapia itsensä ovesta läpi, haukkuu kimeästi ja uikuttaa, mutta rauhoittuu melko pian. Tänään keskiviikkona yksi kerta on jo mennyt täysin rauhallisesti, eikä lenkilläkään yritetty ihmisten kimppuun kuin pari kertaa ja suurin osa ohittamisista sujui oikein mallikkaasti.

Etenen kouluttamisessa paljon nopeammin kuin olin suunnitellut, sillä tämä veitikka on erittäin oppivainen niin hyvässä kuin pahassakin ja luonnetta löytyy. Esimerkiksi siitä, saako hihnan ottaa suuhun lenkillä ja kiskoa sitä, tulee vielä päivittäin kovat keskustelut. Joskus Sjema tuntuu kokeilevan rajojani ja katsovan menetänkö malttini. Kun en menetä, niin välillä se katsoo minua ja näyttää ajattelevan, että “johan on nössö, rääkkään sitä lisää”, mutta loppujen lopuksi on tyytyväinen, kun huomaa, ettei tarvitse pelätä. Luulen, että poika on heitetty kadulle siksi, että on jossakin kiistatilanteessa purrut entistä omistajaansa oikein kunnolla.

Kaiken kaikkiaan Sjema on loistava koira. Tulee jo kutsuttaessa aina luokse, vaikka olisi fleksin päässä kuinka kaukana, ja seuraa hyvin, mihin suuntaan ollaan menossa kun kiinnitän huomion naksuttamalla. Ja on aivan mahtavan energinen! Kunhan Sjema oppii, että elämässä on sekä rajoja että turvallisuutta, niin tämän pojan kanssa voi liikkua missä vain. Ja liikkumisesta Sjema tykkää kovasti! Sjema on myös pieni mietiskelijä, joka nauttii kotona olemisesta ja se tuleekin myös aina mielellään lenkiltä kotiin. Kotona se usein nukkuu kyljessä kiinni ja tarjoaa mahansa rapsutettavaksi. Joka päivä mammalta pusutetaan koko naama monta kertaa ja välillä myös kädet ja kaula. Hoitopaikassa Sjema ennätti jo opetella rakkautta ja tästä oppivaisesta pikkukoirasta tulee vielä varmasti mallikelpoinen kansalainen, vaikkakin luultavasti monen metkun kautta.

Kiitos, Irina ja Rekut, kun pelastitte Sjeman, aivan erityinen kiitos Katarinalle kaikesta upeasta työstä, mitä hän näiden kodittomien eläinten ja meidän uusien omistajien hyväksi tekee!

***

Leikattu uros, n. 1 v.

16.2.2014 Soma on energinen pikkupoika Tallinnassa.

Koira luovutetaan uuteen kotiin tunnistusmerkittynä, rokotettuna, loishäädettynä sekä leikattuna. Lisäksi sillä on EU-lemmikkipassi, josta toimenpiteet käyvät ilmi. Koira on virkaeläinlääkärin tarkastama, ja se tuodaan Suomeen Eviran vaatimuksia noudattaen. Koiran mikrosiru on rekisteröity Turvasiru-palveluun. Kulukorvaus leikatusta koirasta on 250 euroa.