Sofie (nyk. Elli)

4.10.2010 Sofie sai kodin toisen koiran kaverina Ahvenanmaalta.

***

Kuulumisia kodista:

7.10.2010 Moikka taas! Tultiin juuri metsälenkiltä saaren pohjoisosasta, joka oli Ellin ensiretki sitä puolta saarta. Harmittaa tosi paljon, ettei kamera ollut mukana. Ellistä olisi saanut aivan mahtavia kuvia, kun se seisoi paksun harmaan jäkälän peitossa olevan korkean kallion päällä tähyilemässä merelle. Neito on kovin kuvauksellinen, mutta vaikea kohde koska on lähes koko ajan liikkeessä.

En usko, että tytön sopeutuminen olisi käynyt näin nopesti ilman Oscarin apua. Viime yönä Elli herätti vaisulla itkulla ja arvasin sillä olevan pissahätä, koska iltapissaa ei millään tahtonut tulla auringon laskettua, sillä tyttö pelkää pimeää. Menin Ellin kanssa pihalle, mutta se pysähtyi rapun yläpäähän ja katsoi ovelle. Minä kutsuin ja maanittelin, että: “ei mitään hätää, tule pissalle vaan”. Elli ei minua uskonut, vaan vasta kun ymmärsin pyytää Oskun avuksi, niin tyttö uskalsi raput alas ja seurasi isoveljen esimerkkiä pihan poikki ja päästi piiiitkän hartaan pissan, jota oli varmasti poloinen pidättänyt pitkään.

Isäntä odottaa jo kovasti Ellin tapaamista. Soittaa monta kertaa päivässä kuulumisia. Eikä ainoastaan isäntä, vaan myös isännän kollegat ovat ihastelleet tytön kaunista olemusta. Amorellan komentosillalla on nykyään kuva Ellistä sinisen tyynyn päällä ja siellä arvuutellaan onko tytöllä metsästyskoiran vietti ja tuleeko siitä isännälle metsästyskaveri isona vai emännän sylivauva.
Utelias ja tarkka nenä sillä ainakin näyttää olevan. En tiennytkään eteisen lipastaon alla olevasta juustonpalasta, ennen kuin Elli makasi vatsallaan ja kuopi lattiaa lipaston alta. Mistä lie sinne joutunut? Ja kamalan limaisen puruluun kappaleen, jonka Osku on joskus ulos kantanut se löysi aamulla ja jäystää sitä nyt tuossa aivan onneissaan. Tyttö oli löydöstään niin innoissaan, ettei tiennyt mihin jemmaan olisi aarteensa kantanut. Aluksi se vie kaikki aarteensa olkkarin petinsä turviin, mutta asettuu sitten johonkin turvalliseen nurkkaan niistä nauttimaan.

Tänään on totuteltu valjaisiin ja eilen imuriin. Kumpikaan ei ollut niin kamala miltä aluksi näytti. Niin ja vettä tyttö ei tosiaan pelkää! Meinasi mennä uimaan tuonne hyytävään veteen kun silmä vältti harjatessa Oskua laiturilla! Pöhkö. Vesipeto, ihan niin kuin Oscarkin. Sille tulee ihana kesä saaressa, kunhan vesi lämpeää taas niin, että tytön uskaltaa päästää kunnolla uimaan.

Täällä puhaltaa etelästä myrsky. Laitetaan varmaan takkaan tuli ja ootellaan, että tuuli laantuu illaksi, ennen kuin ylitetään salmi ja käydään moikkamassa naapurin lehmiä taas. Voi olla että tyttö oli niin shokissa ensi kertaa, ettei siksi reagoinut niihin lainkaan. Nyt Elli on reipastunut silmissä niin, että voipi olla että paimenvaistot saattavat herätä unestaan. Kuka tietää.
Laura

6.10.2010 Sofiesta, (aka tarhan Allasta) tuli siis Elli. Matka meni ihan hyvin kunhan päästiin hyttiin. Turvallisesta hytistä ei tyttö tahtonut tulla ulos, ennen kuin oli pakko. Autossa Elli pelkää aivan kamalasti, eli sitä ryhdytään nyt treenaamaan. Tyttö sai tänään DAP feromonipannan ja varmaan ootellaan vielä muutama päivä, ennen kuin käydään tositoimiin. Veneessä Elli ei ole juuri moksiskaan, vaikka moottorin ääni on paljon kovempi ja kyyti kylmempää.

Olen niin ylpeä sekä Oscarista, että Ellistä, että taidan haljeta. Nukkuvat vierekkäin ja ovat yrittäneet haastaa toisaan leikkiin. Kieli ei vaan oikein toimi. Elli tykkää juosta ja Oscar painia. Saksanpaimenkoiralle tyypilliseen tapaan, Oscar ärisee ja pörisee leikkiessään ja sekin hämmentää Elliä. Osku yrittää paikata antamalla tytölle keppinsä lahjaksi, mutta Elli tykkää enemmän lentävistä vaahteranlehdistä ja jättää hellyydenosoitukset kylmästi mättäälle.

Paljon on maailmassa ihmeteltävää ja opittavaa, kun on normaali sosiaalistaminen jäänyt niin vähälle. Itsestään liikkuvat ovet ovat pelottavimpia kaikista. Naapurikylän lehmiin tyttö taas ei reagoi millään tavalla, vaikka ne nousisivat makuulta pystyyn ihan vieressä. Yllättävät asiat ovat siis pelottavia ja niihin ennakoiminen emännällekin hieman vaikeaa, koska näin herkkää olentoa ei vielä koskaan aikasemmin ole tullut meidän perheessä vastaan. Mutta päivä päivältä me opimme koko ajan enemmän, molemmat.

Elli remmissä ja Elli ilman remmiä ovat kaksi täysin eri koiraa. Ilman remmiä tytön häntä nousee ylös kippuralle ja korvat ovat terhakkaasti eteenpäin, kun taas remmissä mielialamittari (häntä) laskee miinukselle ja korvat menevät päätä pitkin. En tiedä mikä trauma sille remmistä on tullut, mutta remmissä koira menee ihan “lukkoon”. Olen nyt tilannut Ellille valjaat. Saa nähdä jospa ne eivät tuntuisi tytöstä yhtä pahalta. Onneksi kotisaaressa ei remmiä tarvita. Sitten vasta kun aloitetaan sosiaalistuttaminen tosissaan, niin pitää osata kävellä remmissä. Mutta ei ihan vielä. Nyt totutellaan omaan jengiin ja saareen ensin.

Ellin lempipaikka saaressa on omien sänkyjen lisäksi talon takana oleva pelto, jossa neiti ottaa riemuspurtit ihan vaan juoksemisen ilosta. Pissapaikkanakin se on suosittu :) Sisäsiisteys tuli kuin itsestään. Ensimmäiset tarpeensa tyttö teki heti ensimmäisen ateriansa päätteeksi pihalle, niinkuin isojen tyttöjen kuuluukin ja sama tyyli on pitänyt. (Juhlaa!) Vatsa ei ole ollut löysällä, niin kuin odotin. Viili maistuu ja varuiksi lähdettiin liikkelle riisillä ja Hillsin pentumuonalla. Mutta pian varmaan siirrytään äreämpiin ruokiin. Elli ehti eilen Oskun kupille maistamaan Oskun nappuloita ja pääsi kuivien nappuloiden makuun. Siispä neiti kelpuutti omansakin vasta kun ne tarjoiltiin kuivina. Oscarin ruoka-aineallergia aiheuttaa aika paljon vahtimista, koska Oscarin ruokavalio on hyvin tarkka. Namit ja väärä ruoka aiheuttavat kaikkea ripulista, vatsakramppeihin ja krooniseen kutinaan, joka johtaa lopulta verikorvaan (siksi Oskun toinen korva on siis lurpalla), joten ruokailut on hoidettu eri osastoilla, Oskun ruokaillessa ulkona terassilla, Elli syö sisällä. Nyt olen antanut neljä pientä annosta päivässä, joista eilen kolme kelpasi. Aamupala ja lounas menivät heittämällä tänään, saa nähdä jaksaako neiti kello kuuden kattauksen ;)

Jos ihmettelette miksi olen saanut kirjoittaa näin pitkään, niin se johtuu siitä, että koirakaksikko on painanut pitkää päivää pihalla aamu kahdeksasta lähtien. Yksien päikkäreiden voimin ja nyt tupaan on laskeutunut ansaittu rauha. Lisää kuulumisia tulee, kunhan tyttö on ensin tavannut kaikki perheenjäsenet (isäntä vielä merillä) ja kun harjoitukset on saatu käyntiin.
Siihen asti, aurinkoa! Terveisin, Laura, Elli & Oscar

***

Narttupentu, noin 4-5kk

9.9.2010 Sofie on yksi noin 4-5 kuukauden ikäisestä hauskasta pentukolmikosta (Sofie, Uma, Vernita), jotka odottelevat kotiaan Pärnun tarhalla. Sofie on tytöistä rauhallisin ja herkin. Neiti viihtyy hyvin sylissä ja paijattavana, mutta pitää myös kaikennäköisistä leikeistä. Kuten kaikki pennut, myös Sofie tulee tarvitsemaan peruspentukoulutuksen. Sofie on oikein kiltti ja sosiaalinen koiran alku, josta varmasti kuoriutuu muutaman kuukauden päästä upea nuori koira. Sofie on aikamoinen sylivauva, joten neiti voisi sopia hyvin myös lapsiperheeseen, jossa huomiota riittää. Sofie luovutetaan uuteen kotiin tunnistusmerkittynä, rokotettuna ja loishäädettynä. Lisäksi tytöllä on EU-lemmikkipassi josta toimenpiteet käyvät ilmi. Kulukorvaus pennusta on 200 euroa.