Shani (nyk. Tinka)

11.7.2007 Shani sai kodin Jyvaskylästä.

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

11.9.2007 Oltiin eilen käymässä Tinkan sekä kaverin ja hänen koiransa kultaisennoutajan Maurin kanssa yhdellä lammasaitauksella. Lampaat on siellä aika pienen osan vuodesta ja muuten aitaus tuntuu toimivan koirapuistona. Paikka on mitä ihanin: löytyy ranta, heinikkoa, metsäryteikköä, tasaisempaa nurmikkoa ja tilaa on vaikka millä mitalla! Kamera oli tietenkin mukana ja aattelin teitäkin ilahduttaa taas muutamalla kuvalla.

6.9.2007 En voi millään uskoa, että Tinka ei oo ollut meillä vielä edes kahta kuukautta! Tyttö on tottunut meidän rytmiin, oppinut vaikka mitä ja tuntuu, että se ei kovinkaan paljoa enää stressailekaan.

Ollaan reissattu tässä jonkin verran ja käytiin yksi päivä Lahdessa. Lahdessa nähtiin ensimmäiseksi Riinaa, jolta mun ensimmäinen koirani Tytti on tullut. Riinalla oli mukana kerrynterrieri Sohvi 3vee ja sen oma koira, jolla oli sen verran outo nimi, ettei se jäänyt mieleen, mutta se on 1,5-vuotias cane corson ja bouvierin sekotus. Tinka ujosteli ns. tapansa mukaan tätä bouviersekotuista aluksi, koska se oli niin innokas leikkimään Tinkan kanssa. Hetken päästä kuitenkin Tinka rupesi leikkimään tän hirmun kanssa eikä Tinkan osalta leikkimisestä meinannut tulla loppua ollenkaan

Sen jälkeen lähdettiin käymään siskoni luona moikkaamassa mun alle kaksi vuotiasta kummityttöä Adaa ja niiden koiraa Brendaa, joka on karjalankarhukoiran ja hovawartin sekoitus ja iältää jo n. 8 vuotta. Tinka tykkäsi Adasta ja Ada samoin Tinkasta, tosin Tinkan kiinnostus myöhemmin kohdistui lähinnä Adan pehmoleluihin.. Brenda ja Tinka tulivat keskenään ihan ok toimeen, vähän Brenda näytteli hampaita Tinkalle ja murisi, jolloin Tinka fiksuna meni tarkastamaan haistelemalla nättiä hammasrivistöä, että mitä toinen on syönyt Tappeluita tai mitään sellaista ei kuitenkaan tullut.

Illalla käytiin vielä moikkaamassa jo entuudestaan vähän tuttua kaverin mudipentua Lillaa. Käveltiin koirien kanssa läheiselle isolle nurmikentälle ja päästettiin ne vapaiksi. Aluksi Tinka pelkäsi itseään varmaan kolme kertaa pienempää mustaa palleroa, mutta pian koirat ajoivatkin toisiaan vuorotellen takaa. Välillä painittiin ja välillä molemmat makasivat vierekkäin selällään maassa räpiköiden tassuillaan ilmaa ja ihmetellen miksei toinen tule leikkimään Tytöt löysi yhteisensävelen hyvin ja jatkossa käydään varmasti moikkaamassa Lillaa.

Tinka oli meidän mukana myös yhdellä leirillä Oulussa. Tinka tykkää ihmisistä kamalasti ja on siitä johtuen välillä kamala säheltäjä ihmisten kanssa. Kuitenkin vaikka leirillä oli allergisiakin (koira ei siis saanut mennä yleisiin tiloihin) niin Tinka oli koko leirille pieni ilo. Monet leikki sen kanssa paljon ja paijaili sitä. Vähän tästä reissusta Tinka stressasi, mutta reissun jälkeen pidettiinkin monta ihan rauhallista kotipäivää, jollon ei tehty naminpiilotuksia ihmeellisempiä juttuja. Tyttönen olikin nopeasti taas oma itsensä. Tässä teille taas yksi kuva joltain Mikkelin reissulta, mamman sylivauva-

24.8.2007 Joo, en pitänytkään oletuksena, että kukaan tietäisi Tinka historiasta, mutta aattelin, että onko tyttö löytynyt kadulta, tuotu tarhalle vai miten. PK:n puolelta sainkin vastauksen, että on löydetty kadulta kuljeksimasta. Jos olisi ollut mahdollista, että historiasta oisi enemmän tiennyt niin oisin tietenkin ollut kiinnostunut vaikka se ei olisi ollut kaunista kuultavaa, mutta olisi ehkä auttanut ymmärtämään Tinkaa paremmin

Tinkalla on ollut hirmuisen vilkas viikko! Ekaksi oltiin käymässä muutama päivä mökillä Vassun kanssa, parin päivän jälkeen nähtiin Mauri poikaa ja tänään ollaan taas Mikkelissä käymässä Vassun luona. Huomenna pidetään kotona pientä pokeri-iltaa ja tyttönen saa paljon vieraita. Ensi viikko voisi mennä vähän rauhallisemmissa merkeissä lukuunottamatta mahdollista Lahden reissua. Ollaan kyllä pidetty lepo ja päiväuni taukoja, jotta vauvaa ei ihan kiukuttamaan rupea

Riekkumisongelman kanssa ollaan edetty hurjasti vaikka asiaan kuuluvia takapakkejakin on tullut. Tinkan hermostuessa (ennen riekkumista tai muuta kiellettyä ja huonoa käytöstä) oon antanut Tinkalle pureskeltavaksi kepin. Rauhoittaa koiraa hirveästi ja Tinka on lähes kokonaan unohtanut riekkumisen! Matkaa päästään jatkamaan keppi suussa ja molemmat ilman hermojen menetystä. Välillä on virtaa on ollut vaikka muille jakaa niin on saattanut mamma joutua pureskelujen kohteeksi ja tällä hetkellä mahaa koristaa kaunis pitkä naarmu, mutta kyllä tämä tästä!

Äsken tehtiin tuossa ulkona koirille makkararuutua niin, että toiselle tehtiin ruutu, päästettiin koira aitauksesta ja toinen jäi kattelemaan sivusta. Olin ihan ällikällä löyty, miten hyvin Tinka pysyi ruudussa ja tajusi rikotun maan idean! Jälkeä tullaan varmasti treenaamaan lisää ja mahdollisesti myös sitä verijälkeä kunhan saataisiin täällä tuota Jyväskylän remmiporukkaa kasaan samaan aikaan, samalle paikalle

En kyllä tiedä, että miten ikinä pystyn kiittämään niitä ihmisiä, jotka ovat tehneet mahdolliseksi RR:n ja PK:n toiminnan. Olette kultaakin arvokkaampia, koska me olemme teidän kautta saaneet oikean aarteen kotiin, joka sopii kuin nenä päähän meidän perheeseen!

11.8.2007 Nyt on sitten jo vähän reilu kuukausi vierähtänyt Tinkan saapumisesta. Tyttö on tavannut paljon uusia koirakavereita ja tähän mennessä tullut ihan jokaisen kanssa toimeen. Parhaita kavereita tällä hetkellä taitaa olla dalmistyttö Xena ja kultainennoutaja poika Mauri. Yksi yhden puistokerran juttu oli ihana russeli poika Urpo, jonka kanssa vaan maattiin yhdessä ja oltiin suupainia. Tinka on reipastunut myös toisien koirien suhteen, enää ei arastella ja itsekin haastaa jo rajusti leikkiin, mutta uskoo silti jos toinen ärähtää. Käytiin myös tänään mätsärissä pällistelemässä toisia koiria ja harjoiteltiin nätisti oloa muiden koirien kanssa (joka ei ole tyttösen parhaita puolia) ja kaikki meni ihan täydellisesti. Tinka istuskeli tai makasi ja katteli toisia koiria ihan muina miehinä

Meidänkin kanssa tyttö on selkeästi rohkaistunut ja uskaltaa jo koetella rajojaan, aina ei luokse tulla käskystä tai kielto ei mene kerralla perille. Mitään ihan kamalaa ei ole kuitenkaan vieläkään tytöstä paljastunut. Yksinolossakin ollaan edetty jo! Tinka osaa olla nätisti jo sen aikaa, että roskat saa vietyä neljännestä kerroksesta roskiskatokseen ja saa tulla ihan rauhassa takaisin. Pienillä askelilla mennään ja hyvältä näyttää. Tinkalle on löytynyt myös mahdollinen hoitaja jos tulee pidempiä reissuja, joille ei voida ottaa Tinkaa mukaan tai nyt kun vielä ei osata olla kovin pitkiä aikoja yksin niin siksi aikaa. Harrastuspuolella ollaan luultavammin aloittamassa verijälkeä, josta uskon Tinkan pitävän paljon, koska tyttö on kova käyttämään nenäänsä.

Viime kerralla kertomani ihottuma osottautui hotspotiksi, joka tosin oli jo paranemassa. Eläinlääkärissä pelättiin hirveästi karvanleikkuria ja loppujen lopuksi karvat jouduttiin leikkaamaan saksilla, mutta tuolloin tyttö pysyin ihan nätisti paikoillaan. Eläinlääkärissä Tinka punnittiin ja painoa löytyy jo noin 20 kg

2.8.2007 Eilen tuli kolme viikkoa täyteen yhteiseloa Tinkan kanssa. Riekkumis ongelmassa ollaan päädytty sellaiseen ratkaisuun, että kun riekkuminen aloitetaan laitan hihnan niin lyhkäselle jalkani alle, että Tinka ei voi muuta kuin maata. Siinä olen säästänyt käsiäni (jotka yhdessä vaiheessa näytti tosi pahalta!) ja Tinka rauhoittuu niin todella nopeasti. Jos ongelma menee pahempaan suuntaa tai ei millään lakkaa niin otetaan koirapsykologiin yhteyttä. Sisäsiisteyden kanssa ollaan myös edistytty paljon ja on ollut jopa päiviä, jolloin Tinka ei ole ollenkaan pissannut sisälle. Parketti tosin on jo pilalla, mutta sille nyt ei enää voi mitään eikä sitä auta harmitella

Pesulla ollaan käyty jo kahdesti kun tyttö on välillä ulkona peuhaamisen jälkeen haissut ihan kamalalle. Ainoa paikka, missä Tinka ei vedestä tykkää on suihku! Sielä se seisoo aina korvat luimussa ja yrittää pureskella suihkunletkua. Tinka kuitenkin pysyy seinän ja suihkuverhon välissä eikä rimpuile tai hypi seinille. Ensimmäinen kynsien leikkuukin meni ihan loistavasti. Olin jo alusta alkaen hiplaillut Tinkan tassuja paljon ja se oli antanut koskettaa niitä ilman varausta. Yksi ilta kun Tinka röhnötti lattialla jalat kohti taivasta leikkasin siltä kynnet. Tyttö ei ollut moksiskaan ja jatkoi operaation jälkeen unia.

Ollaan kaksi kertaa käyty koirapuistossa. Tinka ensin vähän arastelee muita koiria, mutta kun muut jättää sen rauhaa on se itse menossa nuuskuttamaan muiden takapuolia. Muutamaa koiraa se on käskenyt leikkiin haukkumalla, mutta kukaan ei ole vielä toistaiseksi ymmärtänyt tätä, ehkä välissä on kielimuuri? On sielä muutenkin leikitty, mutta kaikkein ihaninpia koirapuistossa on silti ihmiset.

Meillä on huomenna eläinlääkäri aika Tinkan niskasta löytyneen ihottuman takia. Ihottuma näyttää vähän hotspotilta, mutta epäilen, että se olisi jotain muuta kun se tuntuu olevan levinnyt pieninä läikkinä myös isompien läikkien viereen. Huomenna tuo selvinee. Viikonloppuna on myös yksi tapahtumat kaupungilla, jonne mennään käymään Tinkan kanssa, mikäli Tinka ei vaikuta kovin stressaantuneelta tai väsyneeltä.

Tässä vielä väsyneestä ja sateen kastelemasta korvahirmusta kuva (joskaan ei kovin hyvä laatuinen):

25.7.2007 Eilen käytiin ihan ensimmäistä kertaa Lahdessa kotipaikkakunnallani, missä vanhempani ja iso osa kavereistani asuu. Auto matkalla Tinka kyllästyi täysin ja päätti, että takapenkki on maailman tylsin paikka ja mammaa on kaikkein kivoin purra ja ärsyttää. Äristiin, haukuttiin, purtiin, revittiin hihasta ja käyttäydyttiinkin kun mikäkin uhmaikäinen pikkukakara. Kun käsi alkoi olla todella kipeä ja ei, huomaamattomuus eikä mikään auttanut, ärähdin tytölle kerran kunnolla, että nyt loppu ja sinkaisin vähän tyttöä päin niin johon loppui! Vielä pari kertaa automatkoilla yritettiin tulla eteen ja jos huomaamattomuus ja murina ei auttanut niin ärähdin uudelleen ja sen jälkeen tyttö pysyi taas takana. Eiköhän nämä “Mamma, mulla on tylsää, huomaa, huomaa” -kohtaukset ala tästä loppua jos ei niin sitten koitetaan räminäpurkkia tai suihkupulloa.

Vihdoinkin kun sitten päästiin Lahteen, tavattiin ensiksi kaverini noin 3kk vanha tyttö mudipentu ja kaverin kaverilla ( ) hoidossa ollut uros dobberipentu. Mudivauva ei jaksanut kiinnostaa Tinkaa ollenkaan, mutta dobberi oli vähän kiinnostavampi, joskin pelottava ja sille piti vähän haukkuakin (joka yllätti mut ihan täysin). Pennulla oli typätty häntä ja korvat, joissa oli vielä hirveät teippi viritelmät, jota Tinka vähän kummasteli. Sen jälkeen tavattiin kaverini 4-vuotias, leikattu saksanpaimekoira uros Leevi, jota oikeastaan oltiin tultu tapaamaankin. Leevillä on huonoja kokemuksia toisista koirista ja se purkaa epävarmuuttaan ärisemällä, mutta rauhoittuu yleensä siitä tuota pikaa. Ensin se myös ärisi Tinkalle ja tyttö haukkui myös Leeville, mutta kun lähdettiin kävelemään Tinka käveli mallikelpoisesti pitkin tienreunoja eikä välittänyt yhtään Leevin ärinästä!

Kävelyn jälkeen matkattiin sitten Ahtialaan Sorvasen lammelle lenkille. Tinka matkusti ensimmäistä kertaa auton etuosassa, pelkääjän paikan jaloissa ja voi miten hienosti se oli! Se kävi kerälle nukkumaan melkein koko matkan ajaksi tai sitten istui ja katseli ympärilleen. Takapenkillä olevaan Leeviin ei reagoitu mitenkään eikä rimpuiltu tai hötkyilty. Ahtialassa metsälenkillä Leevi vielä ärisi Tinkalle, mutta Leevi on kaverillani hyvin hanskassa ja osasi käyttäytyä. Tinka ei paljoa välittänyt höhlästä ärisiästä vaan haastoi kovasti leikkiin tai tutkiskeli metsässä omiaan. Lammella tietenkin käytiin uimassa

Kun oltiin viety Leevi ja Leevin muu lauma kotiin, mentiin tapaamaan ns. ensimmäistä koiraani Tyttiä (kohta 7-vuotias, leikattu, bouvierin, labbiksen ja joidenkin muiden rotujen sekoitus), joka on jäänyt asustelemaan vanhempieni luo Lahteen omakotitaloon. Tytti on hieman omaperäinen neiti ja suvaitsee ihollaan vain harvoja ja valittuja. Käveltiin avokin ja koirien kanssa rantaan, jossa Tytti sai olla vapaana ja Tinka fleksissä. Tytti innostui haastamaan Tinkaa jopa leikkiin, mutta heti kun Tinka tuli liian iholle Tytti ärähti. Lopetin Tytin uhoilut siihen paikkaan ja jos Tytti haastoi leikkiin Tinka sai vähän juoksennella sen kanssa, mutta tietyn välimatkan päässä. Uskon, että Tytistä jäi Tinkalle hyvät kokemukset, koska lähdettiin kotia leikin aikana eikä Tinka yhtään arastellut kävellä Tytin kanssa.

Illalla palattiin kotiin ja kummaa kyllä, Tinkalla riitti virtaa puuhailla vielä kotonakin luun parissa, mutta nukkumaan mentäessä oltiin kyllä väsynyttä tyttöä

23.7.2007 Tyttönen kävi eilen toista kertaa polskuttelemassa ja siitä paljastui kamala vesipeto! Kaikkein kivointa on kun ihmisetkin menee uimaan ja sitten jos mamma ottaa vatsan alta syliin ja huljuttelee pitkin vettä

19.7.2007 Eilen Tinka sai ensimmäisen koira kaverinsa, avokin vanhempien reilu yksi vuotias, valkoinenpaimenkoira poika Vassu. Ensin Tinka juoksi vaan karkuun, mutta kun rauhotettiin Vassu maahan niin tyttö huomasi, että eihän tuo nyt niin kamala ole. Ensin tehtiin tuttavuutta rannassa, jossa Tinkalla oli etulyönti asema: tuo valkoinen jättiläinen ei tykkää uida, joten aina pysty vähän kauempana käydä rauhassa polskuttelemassa. Loppujen lopuksi leikittiin jo rohkeasti ja luutkin osattiin jakaa nätisti!

17.7.2007 Kohta siitä onkin viikko kun tyttö haettiin tarhalta ja tuntuu, että Tinkasta se olisi ollut aina täällä. Rajojen asettaminen on auttanut tyttöä tosi paljon, se tietää, ettei remmissä voi ruveta riekkumaan ja käsien järsimisen sijasta leluista ja luista on tullut hampaiden käyttökohteita. Tinka on myös hyvin fiksu, se oppii asioita todella nopeasti ja jo nyt sillä on jotenkin hanskassa istu, odottaa, ole hyvä ja tänne. Spurttailemaan se on päässyt tässä läheisen autiotalon aidatulla pihalla ja voi, miten ihanaa on nähdä se onnellisena juoksentelemassa ja nuuhkimassa hajuja!

Stressiä sillä on ehkä vähän kaikesta tapahtuneesta, mutta mitään ääripää stressausta en ole huomannut kun sitä olen erilaisissa tilanteissa tarkkaillut. Uudet asiat laittaa tietysti aina jännittämään, mutta niihinkin suhtaudutaan rohkeudella ja uteliaisuudella. Kotonakin osataan käydä pötköttämään rauhassa kun ei ole mitään puuhattavaa tai kun äiti ja iskä asettuu kummallisten ruutujen ja näppyttelevien koneiden eteen Rauhassa kuitenkin vielä otetaan, jotta pienemmätkin tarhastressin jäänteet saadaan pois ja, jotta tyttö ei rasitu liikaa: uusia juttuja nähdään vähän kerrallaan ja harvoin, koiran tilaa seuraten.

Meillä on myös treenailtu yksin oloa hyvin pienin askelin. Tinka joutuu välillä jäädä yksin muualle asuntoon kun muut menee parveekkeelle tai kun muut käy esimerkiksi saunassa. Ekaksi piti vähän koittaa tassulla ovea ja itkeäkin, mutta loppujen lopuksi käytiin maahan makoilemaan ja hyväksyttiin tosiasia, että nyt ei mukaan pääse. Pientä varjoa Tinkassakin on ja tyttö helposti nousee ylös kun minä tai avokki vaihdetaan huonetta, mutta pikku hiljaa Tinka on vähentänyt hötkyilyä ja saattaa nostaa vaan pään pystyyn eikä nousta kokonaan.

Oltiin epäilty, että Tinkassa olisi saksanpaimenkoiraa ja collieta, mutta itse en ole tytössä huomannut mitään colliemaista. Saksanpaimekoiraa tytössä on kyllä hyvin selkeästi, mutta epäilisin, että myös joku osa huskya. No ei sillä niin väliä, koska meillä taitaa olla täällä kotona maailman ihanin koiravauva

14.7.2007 Tämä riiviö päätyi siis meille. Tarhalla kohtasin tyttösen ensimmäistä kertaa 11.7 ja olin yllättynyt tytön rohkeudesta ja koosta. Olin saanut tytöstä rauhallisemman ja ujomman kuvan sekä automatkalla tarhalle käsitys sen koostakin muuttui. Shanin koko ei kuitenkaan häirinnyt, koska oon ollut aina isojen koirien kanssa tekemisissä ja rohkeus oli vaan plussaa. Shani vaikutti siis juuri sellaiselta koiralta, mitä olimme avokin kanssa etsineet vaikka sainkin heti pusujen jälkeen vastaanottona riekkumista ja käsien pureskelua.

Taksimatka satamaan oli hieman ongelmallinen kun kuskin kyytiin seuraavaksi oli tulossa joku lentokentältä ja auton piti olla siisti. Ensin oli hieman ongelmia autoon tulemisenkin kanssa ja jouduin nostamaan tytön kyytiin kun namitkaan ei olleet tarpeeksi suuri syy hypätä autoon. Matkalla sitten ei saanut osua nenällä ikkunoihin ja piti pysytellä kumiläpyskän päällä, mutta kyllä tyttönen sitten nameillä pysyi sylissä

Laivamatkakaan ei sujunnut aluksi kovinkaan hyvin. Olimme liikenteessä Eckerö Linella ja saimme lemmikkihytin, mutta Shani kirjaimellisesti hyppi hytissä seinille ja vaikutti hyvin stressaantuneelta. Päätin, että parempi kai on olla matka laivan ihmisvilinässä, joka tyttöstä ei näyttänyt yhtään haittaavan. Läpi käytiin miehet, naiset, lapset ja juopot ja kaikki oli vaan Shanista ihania ja kivoja. Satamassa avokkini oli meitä vastassa ja tyttö hurmasi hänet saman tien!

Automatka Helsingistä Jyväskylään sujuikin loistavasti vaikka grillillä käynnin jälkeen tytöllä, joka matkalla sai nimekseen Tinkan, oli vaikeuksia pysyä takapenkillä. Jouduttiin ennen Jyväskylää käydä Mikkelissä avokin vanhempien luona vaihtamassa auto bussiin. Tinka näytti sielä parhaita puoliaan ja makasi vaan jaloissa rapsuteltavana hurmaten myös appivanhemmat

Kotiin päästiin viiden aikaan yöllä. Tinka sai vielä kotona piimäraejuusto aterian ja katsasti uudet lelunsa läpi, jonka jälkeen avokin kanssa nukahdettiin pieni väsynyt karvapallero sängyn jalkopäässä <3

Kaikki on mennyt oikein hyvin näinä parina päivänä. Ulos ei osata vielä pissata, mutta kakasta osataan ilmoittaa hienosti ja tehdäänkin yleensä ne ulos. Käsien pureskelu on ihan järjetöntä, mutta huomiotta jättäminen on tehonnut siinä aika hyvin. Rohkeuttakin tytöllä piisaa ja edes mattolaiturilta sorsien perässä jokeen tippuminen ei ollut hirveä juttu vaan mentiin heti uusiksi laiturille. Uskon, että meidän perhe on löytänyt juuri oikean koiran ja koira oikean kodin vaikkin käytöksen muuttumiseen negatiivisempaan suuntaan ollaan kyllä varauduttu. Tyttö on kuitenkin onnistunut minut ja avokin täysin hurmaamaan eikä vaihdettaisi sitä enää mistään hinnasta! Mira & Tinka

***

Narttupentu, noin 5kk

21.6.2007 Shani on sakemanni/colliemix. Säkä n. 55-60 cm Loomade Hoiupaikin numero 5930 Tuotu tarhalle 2.6.2007. Toivottavaa olisi, että tuleva omistaja tulee kanssamme tutustumaan tyttöön tarhalle. Lisää tietoa tulossa 30.6.2007 jälkeen. Shani on rokotusten puolesta valmis kotiin 25.6.-07 lähtien.

Kulukorvaus Shanista on 100 euroa. Tuleva omistaja hakee koiran tarhalta yhdistyksen avustuksella.