Sandi

28.1.2006 Sandi sai kodin pääkaupunkiseudulta.

***

Kuulumisia kodista:

10.10.2015 Haluaisin kiittää teitä kaikkia ihania kun toitte minut tänne Suomeen! Täällä on niin hyvä olla. Mökilläkin olis taas tänä kesänä paljon. Siellä on niiiin mukavaa, ja paljon enemmän vahdittavaa. Minulla oli kaksi isoa leikkausta kesällä. Onneksi omistajani katsoo aina lenkityksen jälkeen onko minussa punkkeja ja huomasi kyhmyni vatsassa. Ensimmäisellä kerralla minusta poistettiin toisen puolen maitorauhaset, kohtu ja munasarjat. Toisessa leikkauksessa toisen puolen maitorauhaset. Minussa oli myös yksi syöpäkasvain, ja lukuisia hyvänlaatuisia kasvaimia. Kaikki on nyt toistaiseksi hyvin. Kymmenen päivän kuluttua on jälkitarkastus. Silloin selviää joudunko kolmanteen leikkaukseen.

Onneksi minua on aina juoksutettu tosi paljon, joten leikkauksien jälkeen pystyin nopeasti taas kävelemään normaaleja lenkkejä, vaikka omistajani olikin minusta tosi huolissaan ja yritti toppuutella. Onneksi omistajani on huomannut että olen tosi seurallinen ja saankin viettää päivät aina “mummolassa”. En siis ole yksin juuri koskaan. Minua välillä naurattaa, kun kaikki ihmiset luulevat vieläkin että olen pentu,hih hih! Ehkä se johtuu vain siitä että olen vieläkin niin vilkas ja rakastan juoksemista.

Nyt sanon omistajalleni että mennään taas ulos. Ai niin, meinasin unohtaa; synttärilahjaksi sain värikkäät huomioliivit ja ison luun. Luuta en saa syödä kerralla kun se on niin iso. Tosin noi jo lupasi että saan synttäreideni kunniaksi vielä toisen palan illalla. Isäntä sanoi minulle että tänään liputetaan koska täytän kymmenen vuotta. Luulen että se yrittää vetää minua höplästä. Tai sitten se ei tiedä että tänään on Aleksis Kiven päivä. No, hieno päivä kuitenkin. Onhan se hienoa että minuakin muistetaan liputtamalla. Tai ehkä ne sittenkin liputtavat vain minulle? Omistajani sanookin minulle päivittäin että olen maailman paras koira. Se on omasta mielestänikin totta =D.
Kiitos teille ja iso HAU!

21.3.2015 Sandi on vieläkin erittäin energinen ja vauhdikas tyttö, ja aina iloinen! Mikäs sen parempaa? Sandi jaksaa vieläkin juosta keppien perässä niin kauan kun omistaja jaksaa niitä heitellä, ihanaa! Välillä kun hän tapaa nuoren uroksen tyttö villiintyy aivan täysin ja alkaa juosta hulluna ympyrää ja leikkimään pojan kanssa. Sandillä on myös hellyyttävä tapa: monesti kun mennään ulos ja ollaan kävelty vähän aikaa hän tulee minun viereen innostuneena ikään kuin kiittämään että vein hänet ulos. Sandi on ollut koko ajan terve eli kaikki on siis mennyt aivan kuten pitääkin. Vieläkin huvittaa kun joku kysyy minkä ikäinen Sandi on ja vastaan “kohta 9,5” asiaa sen enempää miettimättä. Kaikki vieläkin luulee että puhun kuukausista vaikka tosiasiassa kyse on vuosista :)

Sandy voi oikein hyvin, ja monet aina ihmettelevätkin miten hänellä voi olla niin silkkinen turkki :) Aikaisemmin tytölle ostettiin vuorottain kalkkunaa ja lohta, mutta nyt hän saa pelkästään lohta, sehän on hyvää varsinkin aivoille. Hän saa myös päivittäin ruuan kanssa Musti öljyä, ja porkkanasta tyttö pitää paljon, varsinkin keitetystä. Välillä hän saa myös palan raakaa porkkanaa. Hampaat ovat vieläkin kauniin valkoiset, johtuen osaksi säännöllisestä hampaiden harjaamisesta illalla, josta hän pitää paljon. Sandi vaikuttaa olevan oikein älykäs, näin myös eläinlääkärin mielestä. Kun hän oli nuorempi hänelle ostettiin pyörivä lelu jonne voi piilottaa nameja. Tämän pyörivän namivaraston toiminnan hän ratkaisi alle aikayksikön. Tyttö osaa myös olla itsepäinen, jos hän haluaa mennä tiettyä reittiä ja minä yritän mennä toista, hän pysähtyy ja luo erittäin hellyyttävän katseen. Jos tämä ei auta, laitetaan jarrut lukkoon ja kokeillaan josko se auttaisi :)

Hän tykkää erityisesti kun koko lauma on koolla, eli hän, minä ja vanhempani. Tämän takia hän saakin monesti viettää päivänsä vanhemillani kun olen töissä. Hän saa seuraa ja ulkoilua myös keskellä päivää. Vanhempani ovat eläkkeellä joten tämä sopii kaikille erittäin hyvin, koska vanhempani rakastavat tyttöä myös erittäin paljon. Sandillä on myös erittäin kova vahtivietti, hän alkaa kovan haukkumisen jos joku lähestyy ulkoiluttajaa tai yrittää aloittaa keskustelun tämän kanssa. Tyttö huomaa myös jos naapuri ei heti mene asuntoonsa, vaan jää oven ulkopuolelle liian pitkäksi aikaa nysväämään. Tämähän ilmoitetaan heti omistajalle haukkumisella. Olemme kaikki erittäin tyytyväisiä tyttöön, ja monesti tuleekin todettua miten saimmekaan niin ihanan ja ihmisrakkaan koiran joka myös rakastaa ulkoilua. Monesti joku mainitseekin että parempaa koiraa emme olisi voineet saada!

Haluaisin vielä kiittää teitä kaikkia jotka teette tärkeää työtä näiden ihanien eläinten parissa!

6.1.2013 Sandi täytti 7 vuotta 10.10.2012! Sitä ei kyllä uskoisi jos ei tietäisi! Sandi juoksee lumipallojen perässä kauemmin kuin omistaja jaksaa heittää. Silmät loistaa keskittyneesti kun on pallo kädessä. Hän on aina iloinen ja energinen, ja kotona on kivaa kun joku juoksee perässä kun hänellä on lelu suussa! Kovat on myös vahtikoiran elkeet: jos joku ei mene heti sisään rapusta asuntoon, niin alkaa kova haukkuminen :D

Sandin “isovanhemmat” kutsuvat häntä puhuvaksi koiraksi, koska hän ilmoittaa erilaisilla haukuilla mitä hän haluaa. Jos tekee mieli ulos, niin siirrytään oven eteen. Tyttö on siis erittäin älykäs! T: Henkka & Sandi & “Isovanhemmat”

23.7.2009 Heinolasta kesäterveiset Sandyltä! Täällä on kivaa kun saa juosta vapaana. Seuraan kovaa vauhtia aina kun joku liikkuu. Kiva kun on iso saari eikä niitä tyhmiä autoja yhtään. Sporttitytöks toi sanoo aina kun oon niin aktiivinen. Täällä voi vaikka syödä hyttysiä tai yrittää hypätä puuhun oravan perään. Olisi varmaan hyviä, nam! Mun isovanhemmat tuo mua onneksi tänne usein. Siellä kaupungissa on ihan tylsää. Nyt mun täytyy lopettaa, kohta pitää syödä.

04/2006 Uudessa kodissa kaikki hyvin =) Kun Sandi lähti meiltä hoitokodista kaksi kuukautta sitten se oli sellainen pieni ja heiveröinen ikiliikkuja, nyt puolivuotiaana tyttö on tietysti kasvanut mutta ei läheskään niin paljon kuin itse olisin odottanut eli tyttö näemmä jää tuollaiseksi pienehköksi ja siroksi kaunokaiseksi. Ja ikiliikkuja tyttö on näköjään vieläkin =)

Arkirutiinit olivat lähteneet tosi hyvin pyörimään uudessa kodissa heti alussa, tyttö oppi kuulemma oikeastaan täysin sisäsiistiksi kahdessa viikossa. Tätä asiaa auttoi varmasti se että omistaja oli alussa Sandin kanssa päivät kotona, jolloin koiraa pystyi opettamaan ulos tarpeilleen kätevästi.

Viime kuusta lähtien, kun omistaja aloitti päivätyön, Sandi on viettänyt päivät sitten “mummolassa”. Nyt mietinnän alla on että missä vaiheessa tyttö voisi alkaa olemaan kotona työpäivät yksin, 5 tuntia on tähän mennessä ollut maksimi yksinolo aika ja se on mennyt ainakin asunnon kunnosta päätellen oikein hyvin, mitään ei ole tuhottu eikä naapurit ole valittaneet melusta.

Sandista on siis kasvanut todella reipas, terve ja tasapainoinen tyttö. Muitten koirien kanssa koirapuistossa tulee juttuun loistavasti, vieraita ihmisiä alussa hiukan arastelee mutta sekin voi johtua vahtiviettisistä geeneistä, tervettä epäluuloa siis.. ;) t. Jonna (ex- hoitokodin täti)

***

Narttupentu, noin 3kk

Kuulumisia kotihoidosta:

Laivalta haettaessa Sandi matkusti nätisti ja rauhallisesti sylissä automatkan, pari kertaa voi vähän pahoin mutta sekin saattoi johtua hakijan lahjomismielessä tarjoamasta makkaranpalasesta =) Sisällä Sandi ihmetteli noin vartin verran perheen toista koiraa ja uutta paikkaa sylistä käsin, mutta lähti sitten innokkaasti tutkimaan paikkoja ja etenkin tytön omaan nurkkaukseen asetetun ruokakupin sisältöä.

Eka yö meni hyvin, välillä piti herättää hoitaja leikkimään (kuka nyt koko yötä jaksaa nukkua kun puruluut ja lelut suorastaan odottaa riepottelijaa!) mutta kyllä tyttö malttoi levätäkin. Perheen vanhempaan narttuun Sandi suhtautuu railakkaan pentumaisesti, haastaa painiin ja jopa uskalsi viedä leivänkin toisen suusta. Antaa käsitellä itseään kivasti, antoi tutkia korvat ja suun sekä ottaa myös hienosti kontaktia ihmiseen, tykkää kovasti olla sylissä ja muutenkin ihmisen lähellä. Ei pelkää koviakaan ääniä, uusia ihmisiä eikä äkkinäisiä liikkeitä, neiti on näköjään onneksi välttynyt huonoilta kokemuksilta.

Sandilla on yksi persoonallinen piirre, oikeassa takatassussa kinnervarpaankynsiä on kaksi. Tästä ei välttämättä ole haittaa mutta tulevaisuudessa eläinlääkäriltä kannattaa kysyä pitäisikö toinen leikata pois, onko repeämisen vaara esim. maastossa kulkiessa tai muitten koirien kanssa pelmutessa. Sandi on kaikin puolin ihana, varsinainen pusutyttö, energinen, reipas, utelias eli tuntuu kaikin puolin terveeltä ja tasapainoiselta pennulta! Sandi vaikuttaa myös olevan nopea oppimaan, näyttää hahmottavan jo vajaassa vuorokaudessa Ei- ja Alas- kiellon (sohvalla kun olisi niiiin kiva makoilla :)) Sandissa on varmaan saksanpaimenkoiraa sekä ehkä ajokoiraa, isona tyttö on varmaan keskikokoinen ja siro.