Samu

2004 keväällä Samu sai kodin Suomesta.

***

Kuulumisia kodista:

02/2005 Samu on ihana koira ja hänestä on ollut paljon iloa. Olen kyllä huomannut, että monet ikävät kokemukset aikaisemmassa elämässä ovat Samua jonkin verran vaivanneet ja aiheuttaneet hänessä alakuloa ja masennusta. Viime aikoina hänessä on kuitenkin alkanut ilmetä leikkimieltä ja iloakin, josta olemme olleet hyvillämme. Hän pääsi karkaamaan kolme kertaa hihnan lipsuttua kömpelöistä käsistäni, mutta sitten hankin hihnan, jonka voi asettaa toisen olkapään yli niin, että karkaamista ei pääse tapahtumaan.

Eräällä karkaamisreissulla Samu pääsi puolen kilometrin päässä olevan naapurin agressiivisen ison koiran luo ja tappeli sen kanssa, jolloin tämä iso koira raateli muutamassa hetkessä Samun kivekset. Viidessä minuutissa kaikki tapahtui ja kun olin naapuriin johtavalla tiellä, Samu tuli mahanalusta verisenä vastaan. Vein sen eläinlääkärille, joka poisti kivesten riekaleet kokonaan ja ompeli haavan.

Toisen kerran Samu kävi toisen naapurin ison koiran kimppuun ja tämä koira puri Samua aika pahasti, mutta mitään verijälkiä ei jäänyt ja Samu toipui siitä hyvin. Tämäkin koira on jonkin verran häiriintynyt ja isoleukainen. Samulla on nähtävästi jäänyt hmpaankoloon jotain juuri isoja koiria kohtaan. Ehkä myös rotuominaisuus on Samulla sellainen, että hän luulee olevansa “tosi iso”. Nyt olen pitänyt Samun uuden hihnan ansiosta tiukasti otteessani kävelyretkien aikana ja karkaamista ei ole päässyt tapahtumaan.

Olimme hiljattain trimmaajan luona ja Samu näyttää tosi kauniilta. Hänellä on hyvä ruokahalu, hyvä järki ja hän pitää erityisesti hyväilyistä, joita saakin mielin määrin. Hän ei joudu olemaan paljon ollenkaan yksin, joten elää sangen viihtyisää elämää. Käytän Samusta pronominia “hän”, koska Samu on perheenjäsen ja meidän rakas “ottopoikamme”. Suuret halaukset teille, jotka pelastatte hylättyjä koiria. Teette arvokasta työtä ja vähennätte osaltanne maailmassa olevaa käsittämättömän suurta julmuutta. Pitäkää lippu korkealla! Sydämellisin terveisin Sinikka

***

Uros, noin 3-5v.

3/2004 Samu, n. 3-5-vuotias karkeakarvainen kettuterrieri löytyi tarhalta eristyskopista 4. maaliskuuta 2004. Se käveli kolmella tassulla, yski ja näytti lähinnä likaiselta mopilta. Avatessani kopin oven se painautui hellästi jalkaani vasten ja nautti silityksestä hirmuisesti. Ja tästä koirasta tarhan työntekijät olivat sanoneet minulle, että se on vihainen ja hyökkäilee muita koiria päin. No kai se hyökkäilikin ahtaissa yhteishäkeissä, joissa muut koirat hyppivät sen kipeän jalan päälle!

Päätin siinä silmänräpäyksessä, että tämä pieni reppana lähtee mukaani kotihoitoon, sillä sen rabies-rokotus ja heisimadotus olivat voimassa. Pitkän matkan Jyväskylään kotihoitopaikkaan Samu nuoli naamaani säännöllisesti onnellisena, että joku piti siitä huolta. Se käveli todella hyvin kolmella tassulla, eli ilmeisesti sen toinen takajalka oli ollut poissa käytöstä jo pidempään. Suomessa vein sen heti eläinlääkäriin, jossa jalka kuvattiin ja todettiin, että reppanan lonkkaluu oli pois paikaltaan. Samu leikattiin parin päivän päästä ja se sai myös antibioottikuurin yskäänsä. Muutamien päivien levon jälkeen alkoi Samun kuntoutus ja uuden kodin etsiminen.

Itsellämme kun oli jo kolme koiraa, joista yksi suht samanikäinen rescue-uros kuin samukin, eivätkä ne oikein tulleet sen kanssa toimeen, muiden koiriemme kanssa kylläkin. Jalkaa tuli jumpata 3-4 kertaa päivässä ja koiraa kävelyttää hangella, jossa se joutuu leikattua jalkaansakin käyttämään ja kesän tullen uiminen auttaa jalan kuntoutuksessa.