Saima

12/2006 Saima sai kodin Helsingistä perheen ainoana koirana

***

Kuulumisia kodista:

17.12.2010 Talviset terveiset Klaukkalasta! Reilu vuosi ollaan nyt asuttu täällä ja Saima sopeutui muuttoon tosi hyvin, yllätti jopa meidätkin. Selvästi on tykännyt kun on enemmän lääniä, täällä on jopa intoutunut enemmän leikkimään sisälläkin. Isot lähimetsät on aivan taivaallisen ihanat, koira saa juosta vapaana ja hyvin harvoin ketään edes vastaan tulee. Muutenkin Saima tuntuu viihtyvän huomattavan paljon paremmin kun on rauhallinen asuinalue. Ymmärtää hyvin sen, kun muistaa kuinka arka Saima alussa oli.

Takana on kuuma, kuuma kesä ja olihan se mukava kun koiruus sai köllöttää varjossa nurmikolla omalla pihallaan. Hyvin on Saima siinä pysynytkin, mitä nyt pari kertaa on livahtanut naapuriin moikkaamaan kahta ihanaa pientä urosta. :D Mökkeiltiinkin kesällä ihan uusissa maisemissa pariin otteeseen ja nyt reissutkin menee jo Saimalta aikas rutiinilla, tietää että kotiin aina tullaan takaisin.

Saima steriloitiin parisen kuukautta sitten. Totesimme kesän juoksujen aikaan että koko asuinalueen poitsut oli niin sekaisin (ja Saima tietysti myös), että nyt syksy on sopiva hetki tälle operaatiolle, jota pitkään kyllä mietittiinkin. Pelotti siinä se että jos luonne muuttuu… Mutta ei näy tytössä mitään ihmeempiä muutoksia siitä seuranneen, oli reipas, reipas potilas ja kaikki meni oikein hienosti! Laitoin tuohon mukaan ihan kuvankin Saiman paitamuodista leikkauksen jälkeen, kun ei raaskittu kauluria pitää, kun siitä raukka meni aivan paniikkiin. Hyvin hoitui hommat paidallakin! Muutenhan Saima on ollut terve kuin pukki edelleen, mikä on tosi upea juttu!

Edelleen mietintämyssyssä tällä se koirakaverin hankkiminen, koska keljuttaa kun päivät joutuu toinen yksin olemaan. Ehkä ensi kesän lomiin voisikin jo tähtäillä jotain tämän suuntaista, kun ollaan nyt rauhassa tänne jo asetuttu asustelemaan. Tilaahan tässä nyt olisi mukavasti kahdelle karvaiselle kaverille :))

Mutta pitemmittä puheitta tällä kertaa, mukana taas muutama kuva kesältä ja syksyltä, jos vain sivuille mahtuu! Oikein lumekasta talvea ja ihanaa joulun aikaa kaikille! Terkuin, Päivi

16.8.2009 Meille kuuluu edelleen todella hyvää, loppuvuodestahan tulee kolme vuotta kun Saima tuli meidän perheeseen! Saima on ollut terveenä koko tämän ajan ja itsetuntokin on ihan eri luokkaa kuin tullessaan. Vieläkin kuitenkin joskus vieraat miehet epäilyttävät ja pelottavat, tästä ei varmaan Saima tule ikinä pääsemään yli, huono kohtelu on jättänyt siinä mielessä jäljet. Mutta kehitys on silti ollut suunnatonta ja Saima on kyllä todella älykäs tyttö, oppii uusia asioita tuosta vain ja on todella tottelevainen ja kauniisti käyttäytyvä. Se mikä on tullut ajan myötä ilmi on, että Saima selkeästi on Alfanarttu, joten kotikulmilla pitää joidenkin toisten narttujen kanssa välillä vähän nokkapokkailla. Muttei tämäkään tuota mitään ongelmaa, koska Saima on kontaktissa ja kuuntelee meidän ohjeet tilanteissa, miten odotetaan käyttäytyvän. Ei siis ole mikään holtiton rähjääjä.

Paljon on koirakavereitakin saatu, mutta mikään koirapuistokoira Saima ei ole. Paljon siis lenkkeillään ja samoillaan perheen kesken ja kyllä haaveissa olisi jokin päivä saada Saimalle kotiin oma koirakaveri. Meillä olikin jo jonkin aikaa nuorempi, pienempi uros tässä kaverina, mutta näillä ei valitettavasti kemiat kohdanneet, eikä Onni-poika oikein sulattanut toista koiraa kotona. Aikamoiseksi härdelliksi muuttui elämä meillä tänä aikana ja ongelmat eivät ottaneet ratketakseen.

Onni asustaakin tätä nykyä anopilla ja on siellä oikein tyytyväinen ainoana koirana. Nyt pystyvät olemaan myös enemmän kavereita keskenään, kun kummallakin on oma reviirinsä, kotinsa ja ihmisensä. Tämä lopputulos oli kyllä kaikille sitten lopulta parempi. Tästä kuitenkin viisastuneena tiedämme, että jos myöhemmin vielä yritämme Saimalle koirakaveria kotiin, täytyy sen tulla pentuna taloon, jotta Saima saa itse myös olla “kasvattamassa” uutta perheenjäsentä mukaan laumaan. Mutta tätä katsellaan ja harkitaan uudelleen hiukan myöhemmin kenties.

Olemme kohta muuttamassa myös pois kerrostalosta paritaloon, jossa saadaan enemmän tilaa, oma piha ja vielä isommat lähimetsät lenkkeiltäviksi. Vähän meitä jännittää miten Saima reagoi muuttoon, koska aina uudet tilanteet on olleet vähän hankalia Saiman sulatella. Mutta eiköhän Saima sopeudu ajan myötä, varsinkin kun senkin elinpiiri kotosalla saa ihan uudet mittakaavat oman pihan myötä.

Saimalla on myös ilmennyt voimakas metsästysvietti ja pikku-otukset, kuten myyrät, peltohiiret yms. onkin saalistettu niin maaseudulla kuin täällä kaupungissakin. Joskus on kuola valuen tuijotellut jopa sorsia, varmaan näyttää Saimasta ihanilta juhlapaisteilta. :))

Mutta kaiken kaikkiaan hyvin menee täällä! :)

29.9.2007 Kohta on vierähtänyt jo 10 kuukautta, kun Saima on ollut meillä. Vihdoinkin sain aikaiseksi kirjoitella kuulumisia!

Kyllä on ollut ilo seurata tytön kehittymistä arasta karvaturriaisesta iloiseksi koiraksi! Pientä muutosta on koko ajan tapahtunut ja uusien asioiden myötä Saima on koko ajan rohkaistunut lisää ja itsetunto on noussut. Ensin aina tuntuu että jonkun uuden asian jälkeen tulee päivän tai parin ajaksi ns. takapakkia, mutta sitten on menty taas aimo harppaus eteenpäin.

Kesällä käytiin ensimmäisellä yhteisellä lomamatkallakin Karjalan maaseutumaisemissa ja alkuun Saima oli ihan ihmeissään, että mihis nyt on tultu pitkän ajomatkan jälkeen. Pitkäkin automatka meni kuitenkin tosi hienosti, Saima on esimerkillinen automatkustaja! ;) Maalla oli mukavaa, sai olla vapaana koko ajan ja vaania pellon laidalla heinikossa ripiseviä otuksia. Käytiin myös ihmettelemässä Kolin kansallispuiston jylhiä maisemia ja ihania metsän puhtaita tuoksuja. Rantasauna oli ihmetyksen aihe Saimalle, että mitä noi ramppaa tuolla kuumassa mökissä! Loppulomasta Saimakin kuitenkin uskalsi tulla jo pukuhuoneen sohvalle makoilemaan, ei se sauna sitten niin pelottava enää ollutkaan.

Uimaan ei Saima kuitenkaan koko kesänä vielä rohkaistunut. Keväällä ensikosketus kodin läheiseen jokeen jännitti, pienetkin laineet piti hypätä äkkiä karkuun. Karjalassa uskallettiin jo hiukan kahlailla vedessä, mutta uimaan ei tyttö tullut vaikka me molemmat vedestä käsin koetettiin järveen houkutella. En tiedä tuleeko Saima ikinä “oppimaan” uimaan, onko vesi niin vieras elementti vai onko Saima yksi niitä koiria jotka eivät ikinä ui.

Matkan jälkeen oli tosi kivaa palata kotiin ja selvästi yhteinen reissu taas vahvisti Saimaa laumaan. Voidaan siis käydä jossain, mutta aina palataan yhdessä kaikki kotiin.

Kotona Saima on ehkä vasta noin parin, kolmen kuukauden ajan vasta todella tajunnut lelujen tarkoituksen ja töhöttää nyt innoissaan kaiken maailman vinkuvien lelujen kanssa jo itsekseenkin! On Saima kotona tajunnut myös jo sen ihmisten sängyn ihanuuden, siellä mahtuu loikomaan rentona.. Tai vähän riehua! Yöt tyttö kuitenkin nukkuu tiiviisti jossakin omista pedeistään.

Paljon on myös saatu kivoja koirakavereita ympäristöstä, mutta joidenkin toisten narttujen kanssa täytyy välillä vähän isotella! No, sehän on ihan normaalia koiran käytöstä, mitään huolestuttavaa aggressiivisuutta ei ole Saimassa esiintynyt. Välillä vain toiset koirat on hiukan ihmeissään, kun Saiman leikit menee niin hirveän rajuiksi. Luulenpa että tähän vaikuttaa varmasti koirakontaktien puute pienenä/nuorena, silloinhan ne pelisäännöt opitaan. Välillä täytyy siis laittaa tyttöä vähän “jäähylle”… Kivoin kaveri on saman kokoinen uros, joka tykkää painia ja juosta hulluna! Painissa Saima on aika haka, jää monesti pojatkin toiseksi siinä leikissä!

Tosi hienosti on tyttö oppinut tottelevaisuutta ja koko ajan harjoitellaan lisää. Olemme menossa lokakuussa arkitottelevaisuuden alkeiskurssille, ei sen takia että Saima tarvitsisi alkeita, vaan kun kouluttaja vaatii että se on käytynä, ennenkuin voi hakea agilityn alkeisiin! Agilitya olemme ajatelleet käydä kokeilemassa, mitä Saima siitä tuumaisi. Ainakin luonnossa Saima innostuu ihan hirveästi esteiden hyppäämisestä ja on siinä todella hyvä! Ja juoksunopeutta ja ketteryyttä riittää, niin agility voisi olla Saimalle ja meille tosi kiva harrastus!

Upean näköinen tyttö on ulkonäöllisestikin kuoriutunut sen valtavan ja likaisen “ulkoilma”-turkin alta! Tosin kyllä on saatu harjan kanssa tehdä töitä!

Kovasti tekisi mieli myös ottaa Saimalle koirakaveri, mutta annetaan nyt vielä ajan kulua jonkun aikaa ja Saiman nauttia elämästään ja jakamattomasta huomiosta! Kova pusutyttö Saima on edelleen! Olemme antaneet Saimalle lempinimeksi (yksi monista; rakkaalla lapsella on monta nimeä) samba-Saima, kun tyttö kotiin tulessa heiluttaa peppua niin kuin paraskin sambaaja, nytkyen eteenpäin ja häntä niin heiluen, että pitää olla silmät sirrillään, kun häntä huiskii omaan naamaan! ;) Enää ei osaa kuvitellakaan aikaa ennen ihanaa Saimaa!

Syksyterveisin, Päivi, Kimi ja Saima

18.3.2007 Hei vaan! Meillä on mennyt Saiman kanssa todella hienosti, paljon, paljon paremmin mihin oltiin varauduttu! Alkuun tyttö tietenkin oli arka, eka viikko oli kaiken vaikein; uusi ympäristö pelotti niin, ettei Saima malttanut tarpeitaan edes tehdä. Alusta alkaen kuitenkin palkittiin ja kehuttiin tarpeiden tekemisestä, niin tämä “ongelma” poistui pikkuhiljaa. Kodista tuli samantien Saimalle selvästi turvapaikka, kotona oli turvallista, mitä nyt alkuun täytyi silmä kovana seurata Kimin liikkeitä (kun miehen pelkoa Saimalla selvästi oli), mutta tämänkin suhteen Saima on jo rauhoittunut ja luottaa myös Kimiin nyt hyvin.

Nyt kun Saima on ollut meidän laumassa kohta 8 viikkoa, on tyttö jo aivan eri koiruus kuin alkuun, nyt alkaa näkymään jo välillä vallatonkin luonne arkuuden alta. Alussa kun ulkona pelotti niin vieraat ihmiset kuin koiratkin, on jo taaksejäänyttä elämää. Nyt Saima on toisista koirista niin innoissaan, että kaikkien kanssa pitäisi päästä riehumaan ja leikkimään ja tästä johtuen nyt harjoitellaankin sitten rauhallisempaa tapaa kohdata toisia koiria sekä rauhallisia ohituksia.

Toisten koirien kanssa Saima tulee hyvin toimeen, ei ole ollut väliä iällä tai sukupuolella, Saima on kaikkien kaveri! Välillä Saimalla leikit menee vain hiukan rajuiksi, mutta luulenpa ettei Saimalla ole nuorena ollut paljon koirakontakteja, joten taitaa olla vähän hakusessa siinä mielessä toisten kanssa leikkiminen.

Saima on tosi kiltti luonteeltaan, fiksu ja utelias myös. Uteliaisuus auttoi alussa monessa tilanteessa, vaikka uudet jutut jännitti ja pelotti, niin pienellä rohkaisulla kuitenkin Saima on uskaltautunut vaikka mihin.

Koulutuskin on menossa kovaa kyytiä eteenpäin; Saima on jo oppinut perusasiat eli istu, maahan, paikka, seuraa (vähän vielä hakusessa), odota jne. Vapaanakin olemista on jo harjoiteltu paljon lähimetsissä ja hienosti on mennyt. Tulee luokse hienosti ja pysähtyy paikka-käskystä. Ainoa vain että metsissä asustaa paljon jäniksiä, joiden jäljet Saimaa kovasti kiinnostaa, niinpä jäniksen kohdatessamme (vapaana) tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä, totteleeko Saima vai viekö vaistot. Saimalla näyttäisi olevan taipumusta jäljestämiseen, jota ollaankin mietitty harrastukseksi, sitten kun sen aika koittaa.

Mutta kaikin puolin on mennyt todella hienosti, Saima on ollut täysin sisäsiisti, terve, eroahdistuksesta ei ole tietoakaan eikä ainakaan toistaiseksi ole ilmennyt mitään käytöshäiriöitä, enkä jotenkin usko että mitään isompia käytöshäiriöitä enää ilmeneekään, koska olisi niistä jotakin
merkkiä varmaan jo saanut.

Kävimme eläinlääkärillä tarkastuksessa kun Saima oli ollut meillä 3 viikkoa ja lääkäri totesi Saiman terveeksi ja arvioi iän noin kahteen vuoteen. Eläinlääkäriltä sain myös hyvän vinkin siitä, mitä rotua Saimassa aivan varmasti on, elikkä lyhytkarvaista hollanninpaimenkoiraa.

Talvisin terkuin, Päivi

***

Narttukoira, nuori

18.11.2006 Saima on Suomessa kotihoidossa.

4.11.2006 Saima on nuori narttukoira Pärnun varjupaikissa. Saima on tuotu huoltoasema-alueelta missä hän oli vahtikoirana. Pentujen syntymisen jälkeen se ei enää kelvannut kenellekään, joten se tuotiin varjupaikkaan. Saima on vahtikoiraksi myös liian ystävällinen, vaikka ulkoisesti saattaa pelottavalta näyttääkin. Saima on todellinen pusutyttö. Pitää kovasti ihmisen seurasta, ja oli hyvin läheisyydenkipeä. Tyttö myös kulki hihnassa todella kauniisti, lainkaan vetämättä. Naapurikopin nartun kanssa hieman rähjäsivät keskenään, joten nartun kanssa Saimaa ei samaan kotiin suositella.