Poju (nyk. Dante)

2/2006 Poju sai kodin Porista.

***

Kuulumisia kodista:

23.9.2007 Dante on kasvanut, vankistunut ja jopa aikuistunutkin hieman. Massaa pojalle on kertynyt lisää, ja punnitessa mittari vilahtikin jo 37 kilon tienoille. Dante on selvästi myös rauhoittunut, stressitaso on paljon matalammalla, ja kotosalla Dante pääasiassa vain makailee tassut pystyssä. Mitä pehmeämpi alusta, sen parempi.

Dante tulee myös joka aamu herättämään meidät kasvopesulla, ja toisinaan torkahtaa itsekin vielä, joko meidän väliimme, kainaloon laskien pään olkapäälle tai välillä kokonaan toisen päällekin. Kotona meidän hurja vahtimme on siis täysi lässykkä =) Hihnakäyttäytymistä saadaan vieläkin harjoitella. Pääsääntöisesti poika menee jo hienosti, satunnaista alkuvetoa esiintyy toisinaan, ja ongelmana onkin vielä vastaantulevat koirakot. Pyörät, ihmiset yms Dante päästää ohi korvaansa lotkauttamatta. Ja täällä keskustan laitamilla noita ärsykkeitähän on enemmän kuin tarpeeksi.

Danten vankistuminen on vaikuttanut myös pojan luustoon, lonkat eivät ole vaivanneet pitkään aikaan, ja Dante juoksee, hyppii ja koheltaa erittäin mielellään ja reippaasti, joten kipujakaan ei taida olla. Allergian kanssa hieman jouduttiin taistelemaan, kun mikään muona ei tuntunut sopivan, mutta nyt näyttää jo paremmalta. Dante on myös sisäistänyt sen että täällä ei ole ruoasta pulaa, ja tuskin vaivautuu nykyään katsomaankaan mitä kupista löytyy, välillä saa jopa huudella että ruoka olisi kupissa. =)

Kaiken kaikkiaan meillä menee nykyään vallan mukavasti!
-Sari-

4.4.2007 Tasan vuosi on nyt vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoitin kuulumisia. Tässä välissähän on tietenkin tapahtunut vaikka mitä. Murrosikä tuli Dantelle erittäin voimakkaana, ja siinä vaiheessa alettiin murista ja rähistä hihnassa, niin toisille koirille, kun ihmisillekin. Tästä syystä Dan sai joululahjaksi kastraation, joka rauhoittikin sitten hieman. Samalla kuvattiin kyynärät ja lonkat, lonkkatulos sitten olikin hieman heikompi, D/D, kyynärät puhtaat.

Pientä kipuilua ollaan toisinaan huomattu, kun Dante on saanut juosta vapaana ja revitellä. Meidän ulkoilumme onkin siis nykyään tarkkaan ohjattua ja seurattua. Kuten ruokavaliokin. Dante on valitettavasti niin kipuherkkä, että puree heti kun sitä tällaisessa tilanteessa yrittää lähestyä. Silloin minä olen ainoa, kenen kannattaa Danten lähelle edes mennä.

Tokon alkeita ollaan opeteltu Danten kanssa, ja yllättävän hienosti poika toimiikin, vaikka toisten koirien läheisyys ahdistusta toisinaan aiheuttaakin. Mutta tämä on vielä pientä verrattuna siihen millaisia ongelmia meillä oli ensimmäisillä kerroilla! Viime kurssi jouduttiin tosin jättämään kesken, mutta eiköhän me sinne takaisin vielä mennä. Dantesta on kasvanut iso poika, säkäkorkeutta löytyy piirun alta 70cm ja painoakin 32 kg, vaikka Dante hoikassa kunnossa onkin. Dante myös herättää ulkonäölllään jonkin verran kunnioitusta naapurustossa ja taitaa jätkä sen itsekin tietää. Ulkokäytöstä siis harjoitellaan vieläkin.

Kotona oman perheen kesken Dante on kuitenkin mitä lempein ja rakastavin, aamuisin herättää naamapesulla, ja kömpii viereen peiton alle torkkumaan. Toisinaan lysähtää päälle makaamaan, tai toimittaa tyynyn virkaa televisiota katsellessa! Ruoan perään herra on vieläkin, tosin vain ihmisten. Omaa ruokaa odotetaan kyllä kauniisti ja joskus se saa kupissa hetken seisoakin ennenkuin jaksaa paikalle vääntäytyä. Pöydät herra kyllä puhdistaa mikäli kuononetäisyydelle jotain jää.

Dante on muutaman kerran toiminut lapsenvahtinakin, ja yllätti meidät kovasti varovaisilla liikkeillään koiranpennun kanssa. Muutoin kun tuo iso rötkö ei osaa varoa aina edes huonekaluja (olohuoneen pöytäkin on pariin otteeseen kaatunut katujyrän tieltä).

Suurin ongelma meillä tälläkin hetkellä on vielä vieraiden miesten kohtaaminen, liekö vanhoja luurankoja kaapissa vieläkin, mutta toiset saavat Danten raivon partaalle jo pelkällä ulkonäöllään. Hyökkäävä Dante ei missään nimessä kuitenkaan ole, vaan aina kuitenkin pyrkii perääntymään uhan edessä. Eikä tämäkään oikeastaan ongelma meille ole, enhän minäkään kaikista pidä, joten miksi koirani pitäisi? :) -Sari-

4.4.2006 Tarhanimeltään Poju, nykyinen Dante, muutti meille noin 6 viikkoa sitten. Meille kävi hieman vanhanaikaisesti, sillä pojan piti tulla meille kotihoitoon. Parin päivän jälkeen olimmekin jo molemmat sitä mieltä että Dante myös jää meille =) Heti ensimmäisenä iltana poika pääsi pesulle ja kynsien leikkuuseen. Peseminen oli kivaa, vesisuihkun kanssa oli mukava leikkiä, mutta tassuihin ei olisi saanut koskea sitten yhtään! Alku oli vauhdikasta, ja jo muutaman päivän aikana poika näytti luonteensa. Sitä todellakin on. Parissa viikossa totesimme ettei Dante arastele meitä enää yhtään, samalla paheni tuo ihmisten pureskelu. Sen otimme heti työn alle ja tällä hetkellä voinkin sanoa jo että tuo on enää satunnaista. Dantella on todellakin vahva luonne ja mielipiteet, eikä se aina ymmärrä että ihan tosissamme olemme kun jostakin kiellämme, vaan jaksaa toistaa kiellettyä käytöstä toisen jos kolmannenkin kerran, heti perään =)

Alkuun ulkosallakin pelättiin kaikkea, nykyään menee jo hieman paremmin, muutamien viime päivien aikana tosin on kuvaan tullut hihnassa kiskominen, tätä tapaa poistamme parhaillaan. Tiesimme kyllä jo Danten ottaessamme että kyseessä on vahva persoona, ja vaativa rotuyhdistelmä, ettei tuo sentään yllätyksenä tullut. =) Ruokaansa poika puolusti ensimmäisten viikkojen aikana hampaat irvessä, pelkästään lähelle meneminen käynnisti murinan. Tämä tapa poistui sillä että aina vain otimme kupin pois ja annoimme uudelleen herkkupalan kanssa, kun istui taas rauhallisesti. Nykyään saa vaikka pitää kuppia käsissä pojan syödessä, ja hyvä niin =)

Toinen koiramme ei juuri riiviöstä perusta, stressatakin taisi, kun mitkään murinat ei pitäneet Dantea pois kiusaamasta. Niinpä sitten sattuikin pieni vahinko, kun Dante muina miehinä meni kiskomaan Remulta luuta suusta pois. Tuloksena oli lujaa juokseva koira, ja hampaan jälki poskessa. tämä tosin helpotti tilannetta jälkeenpäin, nykyään Dante kuuntelee kun vanhempi komentaa. Onneksi ei kuitenkaan pahemmin sattunut. Muita koiria, emme ole kovin paljoa vielä nähneet, Danaa (ex-Moira) laskematta, hänen kanssaan koirapuistoilemme vähintään kerran viikossa. =) Vieraiden koirien kanssa Dante ei oikein vielä tiedä miten suhtautua, mm naapurin pentu, setterinarttu otettiin vastaan jalkojen takaa muristen. toisaalta taas eräs 11kk ikäinen narttu oli erittäin mukavaa leikkiseuraa. Poikkeuksetta kylläkin, karvat nousevat pystyyn välittömästi toisen koiran tultua näköpiiriin. Nyt ollaan alettu haukkuakin.

Sisäsiisti Dante ei vielä ole, lehdelle kylläkin asiansa tekee jo lähes poikkeuksetta. Emme kuitenkaan pidä kiirettä tämän asian kanssa, koska kehitystä kuitenkin tapahtuu koko ajan =) Mitään tuhojakaan ei ole tullut, jollei lasketa Dantea varten rakennettua porttia joka eristää asunnon kahtia. Sitä ollaan jyrsitty urakalla kun hampaiden vaihtuminen alkoi. Mutta me olemme vain tyytyväisiä että se ainakin toistaiseksi jäi siihen. =) Dante lähettää myös kiitokset kaikille osallisille =) Terveisin, Sari, Juha, Dante ja Remu.

***

Urospentu, noin 4kk

Poju on sakemannisekoitus, jota on kohdeltu huonosti. Aluksi se ei anna koskettaa, ja haluaa näykätä, mutta tutustumalla sitä saa koskettaa ja silittää. Tietysti uuden omistajan tulee varata enemmän aikaa, kun ottaa tämmoisen pennun.