Pitsu (nyk. Piki)

12/2005 Pitsu sai kodin Järvenpäästä narttukoiran kaverina

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

6.7.2006 Puolen vuoden pysäkki: Piki (ent.Pitsu) on asustellut Suomessa nyt heinäkuun 2006 alussa reilun puoli vuotta. Piki on hellyyden kipeä ja kaikkiaan rakastettava koira. Varda-koirani kanssa Piki ei oikein tule toimeen ja sen takia onkin jouduttu tekemään joitain järjestelyjä. Varda viettää aikaansa paljon äitini luona, jossa hän oli usein hoidossa jo ennen Pikin tuloa. Hain Piki-joululapsen Helsingin satamasta. Sieltä matka jatkui bussilla, junalla ja viimein omalla autolla. Autoon Piki ei oikein olisi halunnut nousta, mutta pienen suostuttelun jälkeen se kiipesi kiltisti takapenkille. Kotiin päästyämme ensimmäiseksi se otti keittiön lattialla leikkiasennon ja kellahti se jälkeen selälleen anellakseen vatsarapsuja. Jotenkin se kai ymmärsi saapuneensa kotiin. Joulun vietimme isäni luona. Lahjat olivat ihan uutta ja kävikin ilmi, ettei Piki juurikaan välitä mistään koiranherkuista. Kinkku ja muu ihmisten ruoka kyllä teki kauppansa. Alusta asti Piki on kuorsannut yöt vieressäni. Kuorsaaminen on onneksi vähentynyt, kun hänen hampaansa saatiin hoidettua. Pikin hampaat olivat todella huonossa kunnossa ja niistä jouduttiinkin poistamaan viisi. Lisää poistoja lienee luvassa noin vuoden kuluttua. Eläinlääkärissä Pikin iäksi arvioitiin 7-8 vuotta, joka on aika paljon enemmän kuin mitä Pikin Suomeen tullessa odotin. Toivottavasti Piki saa elää kanssani kuitenkin monta tervettä vuotta.

Remmissä kävely on ensimmäisestä lenkistä asti sujunut mukavasti, joskin joillekin koirille täytyy rähistä. Vatsa ei meinannut tottua Suomen ruokiin, mutta viikossa ripuli meni ohi eikä siitä sen jälkeen ole ollut ongelmaa. Pikin tarhalla olo on varmasti jättänyt siihen lähtemättömät jäljet. Olen varma, että Piki on ollut jonkun kotikoira. Niin herrasmiesmäisesti se käyttäytyy ja on yleensä kaikkien ihmisten kaveri. Aluksi yksin jääminen oli kauhea paikka. Pikiä ei voinut edes sulkea jonkin oven taakse, kun alta aikayksikön hän osasi avata oven. Näin töihin lähtiessäni jouduin keksimään kaikenlaisia keinoja livahtaakseni ulos koiran seuraamatta kintereilläni. Yksin kotona Piki teki kodistani ”modernia taidetta”, johon hän tarvitsi mm. sälekaihtimia ja lamppujen johtoja. Nyt onneksi yksin jääminen sujuu jo rauhallisemmissa merkeissä nakeilla täytetyn aktivointipallon kanssa. Olen Pikistäni hyvin onnellinen. Sovimme toisillemme täydellisesti. Meille parempaa koiraa ei olisi voinut löytyä. Pikin ei enää ikinä tarvitse etsiä uutta kotia, niin hyvin se on talomme ja sydämemme vallannut. Kesäisin terveisin Piki, Minttu ja muu kotiväki

***

Uros, noin 2-4v.

Pitsu on pieni musta uros, jolla ikää noin 2-4 vuotta, kadulta löydetty. Ystävällinen ja hyvässä kunnossa. Ollut varmaankin kotikoirana, osasi istua takatassuilla makupalan halutessaan. Ei haukkunut, rauhallinen.