Peikko

11/2006 Peikko sai kodin Paimiosta kahden koiran kaverina.

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

17.10.2016 Olen täyttänyt kymmenen vuotta, vointi on edelleen rautaa. En taida enää edes muistaa ankeaa alkuani. Äipän kanssa, ja kolmen kissan, elelemme nykyään kahdestaan (viisistään). Koirakaverini olivat minua vanhempia ja “Sisko”-likka nukkui pois 11 vuotiaana jo 2013. Ja se pikkukaveri, jonka kanssa olen toisessa venekuvassa, väsyi tänä kesänä 2016,12 vuotiaana. Perheemme lapsi tuli isoksi ja muutti omaan pesään, ja isän menetimme tapaturmassa. Kyllä elämään mahtuu kaikenlaista. Kissoista olen melkein alkanut jo tykätä, kymmenen vuoden kuluttua paiskataan jo varmaan yläkäpälät kun kohtaamme.

Kerran metsälenkillä pääsin karkaamaan; näimme äipän kanssa metsässä, aiemmin lenkin alussa, kaukana peuroja, no jatkettiin toiseen suuntaan matkaa. Peurat kuitenkin lähtivät myös liikkeelle. Oltiin liikkeellä huskyvaljaissa ja vedin äippää vyöstä ja mentiin aika hyvää vauhtia. Jonkin matkaa edettyämme hemaiseva riistan tuoksu tuntui kirsussa, ne peurat oli justiin menneet polkumme poikki! Veri taisi suonissani kuohahtaa, ja tempaisin äippää oikein reippaasti vauhtiin; Nyt mennään mamma! Eihän se äippä reagoinut vauhtini lisäämiseen vaan kuituhihna rapsahti äippän vyön edestä pystysti poikki, kuin leikaten. Kaukkarimix oli vapaa. Äipän onneksi olimme metsän uppeluksissa, ja toiseksi onneksi parimetrinen kilisevä hihna jäi laahaamaan perässäni. Säntäilin ristiin rastiin laajassa rinteessä ja etsin ihania peuroja, näin äippää aina vilaukselta, taisin kiertää kehää. Lopulta menin äipän alapuolelta rinnettä poikittain, ja näin sivusilmällä kuinka hienon useamman metrin tiikeriloikan äippä teki rinnettä alaspäin kohti minua, taisin kaasuttaa. Mutta tiikeriloikka ylsi juuri ja juuri hihnan päähän ja vauhtini toppasi. Siinä sitten porukoissa läähäteltiin, äippäkin oli juoksennellut rinnettä ristiin rastiin. Kilisevä hihnan pää oli paljastanut reittini. Onneksi ei tullut perusruhjeita kummempia naarmuja. Karvanlähtöshow alkaa taas olla tältä syksyltä ohi, voi sitä karstauksen ja karvatupsujen nyppimisen määrää, välillä se ärsyttää. Linnut tykkää niistä kuulemma. No ei tässä kummempaa, hyvää jatkoa muillekin rescuetessuille! Peikko

10.7.2014 Peikkosta kasvoi loistava vahti, ja hyvä ystävä omalle perheelle. Perheen ulkopuolisia hän ei hyväksy luotettavalla tavalla, joten pienessä piirissä on Peikko nämä vuodet elellyt tyytyväisenä.

Muuten Peikko on ollut täysin terveenä, mutta rikkoi kyljen kerran, joka jouduttiin parsimaan kokoon. Haavaa sai hoitaa hyvin, kuitenkin hän itse poisti dreenin ja pari alinta tikkiä. Peikko sai lääkäriltä hyvän palautteen; dreenin poisto ilman tikkien poistoa olisi voinut aiheuttaa kudosnesteen kertymistä haavaan, ja se olisi ollut hyhhyh. Ihan taitava tyttö siis. Ja hyväksi kehuttu nahkakin korjasi repaleen hienosti. Vahtihommissa käpälä iskeytyi ikkunan lasiin, ja anturoiden väliin tuli viilto. Siihen sitten laitoin painesiteen, jotta verenvuoto tyrehtyy, vähän jännitti jäikö haavaan lasia, mutta ei, ja taas sain vamman hoitaa ihan rauhassa. Parin päivän kuluttua alkoi Peikon laadukkaaksi todettu itsehoito, ja kaikki siteet poistui silppuna, onneksi paksu nahka olikin jo paikannut viillon.

Snautseria Rescuesta menin aikanaan hakemaan, ja lähdin kaukkarimixin kanssa. 8 vuotta olemme yhdessä elelleet ja seuraava koirakin ollee laumis. Ei laumanvartijaansa voi muuta kuin rakastaa, mutta se ei ole kenenkään ensimmäinen koira, vaan todennäköisemmin se on se viimeinen, niin hyvässä kuin pahassa.

***
Narttupentu, noin 3kk

11.11.2006 Peikosta on kuoriutunut ihan toisenlainen pikkupeikko. Arkuus karisi pois toisena hoitopäivänä sen tutustuttua meidän Repa-saksanpaimenkoiraan. Repa oli Peikosta jotain aivan ihanaa ja mahtavaa. Sen jälkeen Peikko on ollut kuin ihan mikätahansa pentu, tehden milloin mitäkin pentumaista kujetta :) Tulee toimeenn toisten koirien ja kissojen kanssa. Pomottaa Mimmiä välillä, joten en suosittele perheeseen jossa toinen narttu, koska Peikko on selvästi vahvaluonteinen tyttö. Vahtiakin Peikko osaa ja haukkua jos tulija näyttää oudolta.

7.11.06 Peikko on noin kolmen kuukauden ikäinen arviolta kaukasianpaimenkoirasekoitusnarttu. Peikko on tarhakertoman mukaan elänyt elämänsä ensimmäiset kuukaudet täysin pimeässä vailla ihmis- ja muita kontakteja, ja on ollut hoitoon tullessaan äärimmäisen arka. Parin päivän jälkeen Peikossa on tapahtunut kuitenkin suuri muutos parempaan, silti on mahdollista että tietynlainen arkuus tulee Peikossa säilymään koko sen eliniän. Siksi Peikolle etsitään osaavaa kotia maaseudulta, mielellään kodissa saisi olla toinen avoin, rohkea, reipas ja ystävällinen uroskoira. Peikon söpön ulkomuodon ei saa antaa hämätä, kaukasianpaimenkoira ei sovi joka kotiin! Peikkoa ei kuitenkaan luovuteta häkki- tai narukoiraksi, vaan perheenjäseneksi, turkkinsa puolesta Peikko kyllä viihtyy paljon ulkonakin, siitä kasvaa keskikokoinen tai suurempi. Peikko ja Mörkö ovat sisarukset.