Pablo Puikkoparta

21.7.2011 Pablo löysi oman kodin.

***

Kuulumisia kodista:

2.5.2012 Heippa! Pablolla menee hyvin! poikuli on ottanut hyvin oman paikkansa meillä ja vallannut sohvan itselleen ;) Pablo tulee hyvin toimeen kaikkien koirien, kissojen sekä ihmisten kanssa. tottelee hienosti hihnassa mutta myös ilman hihnaa. usen käymmekin lenkillä ilman hihnaa, vaikka asummekin keskustan vieressä. meillä on kivenheiton päässä puisto ja jokiranta jossa käymme leikkimässä naapurin benja koiran kanssa sekä uiskentelemassa joessa. pablo onkin oikea vesipeto. aina kun vettä lähellä se käy vähintään “dippaamassa” ja kuumemmalla uimassa. myös saunomaan poika tykkää tulla. Papu on oikea unelma koira. ei haku, ei pure ja on aina tosi rauhallinen paitsi ku tullaan kotiin tai mennään lenkille niin sillon se tykkää vähä innostua. luut on sen herkkua ja sen eteen se tekee tempun jos toisenkin. pablo osaa antaa molempia tassuja, maahan käskyn sekä ihan mammimaan pää tyynyyn asti. uusin temppu taitaa olla ryömiminen :) Aluksi kun se tuli niin olihan se kiltti, mutta vähän jääräpäinen terrieri, mutta nyt sen kanssa on mukava puuhastella ja siihen voi aina luottaa, koska sekin on oppinut luottamaan meihin. eli siis kaikki on ihan mahtavasti! hyvää kevätttä! – satu ja antti-

***

Uros, noin 3v.

13.5.2011 Noin 3-vuotias Pablo Puikkoparta reg.nro 18931 siirtyi kotihoitoon Satakuntaan. Lisätietoja Pablosta tulossa myöhemmin.

23.3.2011 Lisätty Pablolle kuvia. Vaikka Pablo on ollut tarhalla jo jonkin aikaa, poika on edelleen hyvin kiltti ja hellyydenkipeä. Alkulenkistä Pablo saattaa hieman vetää hihnassa, mutta hetken päästä kävelee oikein nätisti.

13.2.2011 Lisätty uusia kuvia pienen parturoinnin jälkeen. Pablo tuntuu tulevan myös lasten kanssa toimeen. Ihan pienten lapsien kanssa Pabloa ei voi kuitenkaan suositella pojan sähläävän luonteen vuoksi.

8.2.2011 Tämä 3-vuotias nuoriherra löydettiin mittailemasta Tallinnan vauraan kaupunginosan katuja jo syyskuussa 2010. Välinpitämättömyys asustaa vauraissakin perheissä, eikä poikaa tultu koskaan hakemaan takaisin omaan kotiin. Niinpä se odottelee Tallinnan Hoiupaikin ulkohäkissä sitä pysyvää loppuelämän kotia, jossa se voi turvallisesti käpertyä lämpöiselle kerälle eikä tule hylätyksi enää milloinkaan. Mistä syystä tälläinen aarre on nyt koditon, voimme vain arvailla, mutta koiraa ei kohtalostaan voi syyttää, niin hyväluonteinen joskin energinen ystävä asustaa tämän takkuisen turkin uumenissa.

Kulkiessani tarhan ulkohäkeillä, katseeni nauliutui Pablo Puikkoparran leuan alle, josta nimikin juontaa juurensa. Sen parta kasvoi pitkiä jääpuikkoja ja minulle tuli välitön tarve saada poika sisälle lämpöiseen sulamaan. Sen hämmentynyt, lempeä katse porautuu syvälle ja nappasin välittömästi hihnan taskustani ja raotin varovaisesti häkin ovea.

Pitkähkö tarhallaolo ei ole nujertanut tämän pojan luonnetta, kuten joskus voimme surullisesti todeta käyneen joidenkin koirien kohdalla. Se lähti lenkille innoissaan, nappasi namit kiitollisena ja loi minuun luottavaisen katseen ruskeilla silmillään, jotka pilkoittavat otsatukan alta.

Meno Pablon kanssa on reipasta, mutta se ei aiheuta niveliin venymisen tunnetta hihnassa rempomisella vaan hiljentää vauhtia tuntiessaan hihnan kiristyvän. Vastaantulevat koirat saavat korvat höristymään, mutta ryntäystä ei tarvitse pelätä, sillä poika osaa keskittyä omaan lenkkiinsä ja lenkkeilyttäjäänsä. Tulevan kodin pitää silti alusta asti tehdä töitä Pablon koulutuksen eteen, jotta käytös ei eskaloidu remmirähjäykseen.

Aitauksessa ulkoillut vauhdikas nuori uros sai Puikkoparran kyllä säntäämään aitauksen vierustalle ja haukkukilpailuunkin piti tietysti ottaa osaa, mutta kehoituksesta poika jätti leikin sikseen ja tuli kanssasi tutkailemaan aitausta muilta osin. Räyhääjä poika ei siis ole ja uudessa kodissa voisikin olla tietyllä varauksella kaveri odottelemassa.

Pablo Puikkoparta luovutetaan uuteen kotiin tunnistusmerkittynä, rokotettuna ja loishäädettynä. Lisäksi sillä on EU-lemmikkipassi, josta toimenpiteet käyvät ilmi. Kulukorvaus 200 euroa.