Nukitsamehed

24.6.2012 Nuki-Mamma sai kodin Kaarinasta kahden koiran kaverina.

***

Kuulumisia kodista:

18.1.2013 Nuki on ollut meillä nyt puoli vuotta. Alussa se oli laiha hilsekasa, joka hämmentyneenä tuijotteli ympärilleen ja matalana pysytellen kummasteli kaikkea uutta, mutta käpertyi yöksi tiiviisti kainaloon nukkumaan. Jo kuukauden päästä painoa oli tullut sopivat pari kiloa lisää, turkki kiilsi, vuorokauden valveillaolotunnit olivat tuplaantuneet ja täyttyneet leikkimisestä, talon vahtimisesta ja metsässä riehumisesta. Pari kuukautta sitten piti ihan aloittaa ovikäytöksen harjoittelu, kun se hyppäsi liiankin innokkaasti syliin heti sisälle päästyämme!

Nuki on koko ajan ollut ystävällinen, kontaktihakuinen, hyväntuulinen ja miellyttävä koira. Se oppii mielellään uusia asioita ja on ensimmäisenä paikalla, kun rapsutuksia jaetaan. Nuki nauttii niin koira-, kissa- kuin ihmiskavereidenkin seurasta ja suhtautuu kaikkiin olentoihin kunnioittavasti. Se tutustuu ihmisiin hitaasti, mutta ystävystyy iäksi. Nuki on todellinen ilopilleri ja nauttii kaikesta puuhastelusta yhdessä omistajien ja kaverikoirien kanssa häntä taukoamatta heiluen. Lempijuttuja ovat pitkät metsälenkit, joilla Nuki säntäilee vapaana iloaan purkaen, luiden (ja niiden puuttuessa muiden esineiden) järsiminen, lelujen hamstraaminen, kaverikoirien kanssa painiminen kotona ja koirapuistossa sekä kainalossa nukkuminen. Arkuus oli ja on vieläkin suurin haaste Nukin kanssa. Useat kaupunkiympäristöön liittyvät pelonkohteet (liikennemerkit, lyhtypylväät, korkeat rakennukset, pienet kolahdukset ym.) on jo selätetty, mutta Nuki on edelleen hyvin epävarma ja pelokas vilkkaiden teiden varsilla ja paikoilla joissa on paljon ihmisiä. Tällaisiin tilanteisiin se reagoi vetämällä eri suuntiin, yleensä sisälle lähimpään taloon tai metsikköön. Kotioloissa ja arkiympyröissä ei onneksi ole enää stressiä aiheuttavia tekijöitä, joten totuttelemme pelottaviin asioihin pikkuhiljaa. Meillä on loppuelämä aikaa.

Kiitos vielä Rekku Rescuelle sujuvasta adoptoinnista! Kertoilen kuulumisia taas myöhemmin :)

5.7.2012 Nuki on nyt ollut 9 päivää uudessa kodissa ja sopeutuminen on edennyt huimasti ennakoitua nopeammin. Ensimmäisenä päivänä säikkyi kaikkia ääniä eikä uskaltanut lähteä takapihaa kauemmas ja reilun viikon jälkeen olemme jo käyneet metsälenkeillä, kyläilemässä, uimarannalla (uiminen ei kiinnostanut, mutta rantavedessä loikoilu sen sijaan maistui) ja katselemassa keskustan suunnalla autoja ja mopoja. Epäluuloa aiheuttavat edelleen mm. rullaluistelijat, sälekaihtimet ja erilaiset pylväät esim. lämmitystolpat, mutta kaikesta päästään yli. Koiralla on joka päivä enemmän ja enemmän virtaa ja pienen hihnaharjoittelun jälkeen siitä on tullut kerrassaan mainio lenkkikaveri. Se on myös harvinaisen ystävällinen kaikille eläimille. Iloinen pikku koira, joka sopeutuu nopeasti taustastaan huolimatta. Luotto kotiväkeen on syntynyt todella nopeasti, sillä on hyvä kontakti ja Nukista tulee varmasti uskollinen ystävä ja kanssakulkija. Odotamme jo syksyn arkitottelevaisuuskurssia! T. Iina L

***

Steriloitu narttu, kotihoidossa Iso-Evolla

21.6.2012 Koiranelämä alkaa maistua, ja Mamma leikkii nyt koirakavereidensa kanssa, nousee kerjäämään syliin, kun istuu pöydän ääressä, ja vemputtaa vimmatusti häntää ja takapuolta kun tulen ulkoa sisään. Se on kuitenkin hyvin huomaamaton koira, se ei änge tai tunge, ei hauku eikä riitele. Kuitenkin Nuki- Mamman koti voisi löytyä rauhallisemmalta alueelta, koska sillä ei ole mitään käsitystä mitä autot ovat; ensin se koitti väijyä ja jahdata niitä, kun kielsin, se meni ojan pohjalle makaamaan aina auton ohittessa, ja jo lähestyvän auton ääni saa sen täysin pyörälle päästään. Koitetaan siis kovasti niihin totutella, vaikka täällä autoja täytyykin mennä oikein erikseen katsomaan lähitielle, ja siellä vilahdetaankin sitten satasta ohi oikein rekkojen kera. Mutta muuten Mamma on kyllä ihan valmis lähtemään omaan kotiin, se on päässyt hyvin jyvälle, mitä kotikoiran arki on, vaikka peruskoulutusta se kyllä kaipaa, ihan istu-käskystä alkaen. Mutta tärkeämpää on, että se osaa kulkea hihnassa eikä ole enää vieraidenkaan ihmisten kanssa säikky!

18.6.2012 Nuki-mamma alkaa päästä ujoudestaan, ja metsälenkillä se saa pentumaisia hepuleita, jolloin se juoksee ympyrää suu virneessä, kieriskelee maassa ja kutsuu leikkiin. Pari kertaa tyttö on ollut pihalla vapaana, mutta ei silloin lähde mihinkään kauas, vaan tulee takaisin häntä heiluen kun kutsuu, ja menee itsekseen sisään. Sisällä se ei enää mene piiloon suihkuun, jos jotain yllättävää tapahtuu, vaan on rohkeasti ottanut makuupaikakseen toisen koirani pedin, ja seurailee maailman menoa siitä, tai ulko-oven edestä. Jos hätä yllättää, Nuki-mamma osaa myös avata kahvallisen välioven, vaikka tuoli olisi edessä. Se ei kuitenkaan lähde ulos itsekseen, vaan tulee hakemaan taluttajaa, kun on ensin käynyt eteisessä pyörähtämässä.

Nuki-mamma onkin täysin sisäsiisti, ja se osaa olla yksin sisällä, yksin olessaan se nukkuu. Mamma myös kummasti osaa kerjätä pöydästä ja kaikki rapiseva tietää ilmeisesti ruokaa, koska se tulee heti isot korvat höröllään viereen katsomaan kun jotain rapisee. Ruoka ei oikein meinannut aluksi maittaa, mutta sitten keksin että se syö, kun itse on kupin vieressä istumassa. Mutta jos nousin ja meinäsin lähteä, sekin heti jätti ruuan kesken. Myös läheisyys on alkanut tuntua Mammasta ilmeisesti mukavalta, koska se tulee yhä useammin itse rapsuteltavaksi, ja saa huomiosta selvästi iloa irti. Nuki-mamman säkäkorkeus on 45 cm, ja tyttö on hyvin siro ja sievä, hieman ketunoloinen koira.

16.6.2012 Nuki-mamma siirtyi kotihoitoon, ja alkuun tyttö oli aika hämmennyksissään, vaikka matkan jälkeen koko loppuyön uni maittoikin hyvin sikeästi. Mamma tulee toisten koirien kanssa hyvin toimeen, oikeastaan se on niin välinpitämätön, ettei toisilla koirilla ole sillekään juuri mitään sanottavaa. Mamma sopisi hyvin kaveriksi reippaammalle koiralle, koska se kyllä seuraa mielellään omia koiriani, kun ne peuhaavat tai menevät tutustumaan vieraisiin. Ihmisiä se uskaltaa mennä haistelemaan häntä vähän heiluen, kun menee kyykyyn ja antaa sen rauhassa tulla luo. Kovia ääniä ja uusia paikkoja se arastelee, mutta tottuu näköjään nopeasti esimerkiksi kodinkoneisiin ja ulkoportaisiin. Nuki-mammaa saa tulla katsomaan Iso-Evolle.

25.5.2012 Nukitsamehed on yllättävän reipas lenkillä, ja uskaltaa tulla vieraankin taluttajan rapsuteltavaksi. Kovemmat äänet ja pyörät saa sen vielä hätkähtämään, ja se haukkuukin pelottavia asioita jonkun verran. Nukitsamehed olisikin varmasti onnellisimmillaan ainoana koirana rauhallisemmalla alueella, jossa se saisi luotettavan ihmisen kanssa tutustua ympäristöönsä. Kun Nukitsamehediin saa kontaktin, se muuttuu hyvin sydämelliseksi kaunosilmäksi, ja varmaankin kiintyy omistajaansa paljon, sillä nytkin se hakee jo ihmisestä turvaa.Nukitsamehed on aika pieni, alle polvenkorkuinen ja painoa varmaankin noin 10 kg.

16.5.2012 Nukitsamehed on edistynyt lisää pentujen lähdettyä koteihinsa. Nukimamma käy jo mielellään lenkillä ja se on ollut yhdessä muiden koirien kanssa tilavammissa häkeissä ongelmitta. Välillä Nukimammaa vielä jännittää ja se kaivautuu koppiinsa piiloon, mutta tutun tarhaväen kesken alkaa kuoriutua jo ulos kuorestaan. Nukimamma tarvitsee kärsivällisen kodin, jossa sille annetaan aikaa. Nukimammaa ei luovuteta pienten lasten perheeseen.

28.4.2012 Nukitsamehed on kovasti piristynyt ja reipastunut. Nuki-mamman köytöksestä huomaa, että tarhalla on tehty töitä tytön sosiaalistumisen eteen. Uteliasti ja kiinnostuneesti Mamma lähestyy vieraitakin. Mamman pennut saivat kodin perjantaina suomesta ja aika hämillään Mamma oli lastensa lähdettyä ja itki pienten perään häkin ovelle yhtään ujostelematta. Toivottavasti Nuki-mamma reipastuu entisestään ja löytää oman kodin rauhallisesta perheestä ja ympäristöstä.

11.4.2012 Reipastuneesta Nuki-mammasta tyttärineen lisätty uusi kuva.

6.4.2012 Nukitsamehed on jo vähän reipastunut ja uskaltaa olla ihmisten ilmoilla enemmän. Vielä tyttö ei anna kovin itseään rapsutella, mutta on selvästi uteliaampi kuin viimeksi tarhalla vieraillessamme.

5.3.2012 Nukitsamehed on hyvin arka, eikä uskalla tulla ulos pienestä kopista, kuin silloin jos ihmisiä ei ole lähellä. Se katselee kyllä pienestä raosta mitä ulkopuolella tapahtuu, mutta ei tule herkuilla tai kutsumalla sen pitemmälle. Tarhan henkilökunta saa silittää sitä, eikä tyttö ole lainkaan aggressiivinen, vain kovin ujo vieraita kohtaan. Neito tarvitsee aikaa ja ymmärtäväisen kodin jossa rohkaistua ja oppia luottamaan ihmisiin.

28.2.2012 Nukitsamehed on pieni kokoinen naaras, joka etsii kotia pentujensa Nukin ja Nuhanenun kanssa. Säkäkorkeus n. 30cm. Yhteistyötarhamme pitäjä oli hakenut Nukitsemehedin pentuineen tarhalle paikkakunnan sosiaalityöntekijän pyynnöstä. Koirat olivat yksin keskelle metsään vanhan talonpaikan raunioihin rakennetussa bunkkerissa, joka niin pieni, että yksi ihminen tuskin ympäri kiinnitettävä mahtui. Emo Nukisamehed ja pennut Nuki ja Nuhanenu etsivät kauttamme koteja. Kolmas pennuista on jäämässä hoitopaikkaansa virossa. Pennuista Nuki on oletettavasti aikaisempaa pentuetta ja jäänyt emonsa seuraksi. Se on paljon isompi ja vanhemman oloinen käytökseltään kuin nuorempi Nuhanenu. Nuhiksen perhe on yllättävän hyvässä kunnossa vaikka ovat olleet bunkkerissa jo pitemmäna ikaa oman onnensa nojassa. Ilmeisesti he ovat saaneet hyvin yksipuolista ruokaa ja nuhiksilla voi olla puutostiloja vitamiineista ja kivennäisaineista.

Koira luovutetaan uuteen kotiin tunnistusmerkittynä, rokotettuna, loishäädettynä sekä steriloituna. Lisäksi sillä on EU-lemmikkipassi, josta toimenpiteet käyvät ilmi. Koira tulee Suomeen kaupallisen tuonnin vaatimuksia noudattaen ja tuonnista tehdään ilmoitus Eviralle. Kulukorvaus steriloidusta nartusta on 250 euroa.