Nöps

10.6.2006 Nöps muutti omaan kotiin.

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

3.6.2016 Hau, 10.6.2016 tulee 10 vuotta täyteen siitä, kun sain oman kodin Kajaanista. Kymmenen vuotta on tuonut kymmenen lisäkiloa, mutta iloa sitäkin enemmän. Vuosi sitten kuntoni rapistui yhtäkkisesti ja emäntäni pelkäsi meidän yhteisen ajan päättyvän. Eläinlääkärikin oli todella huolissaan. Emäntäni etsi kuumeisesti netistä tietoa, kuinka hoitaa kuluneita niveliä ja virtsakiviä. Mutta vuh: apu löytyi! Päiväni aloitan nykyisin aamiaisella, johon on lisätty koivuntuhkalipeää puoli teelusikallista; tämä on vienyt minulta virtsavaivat, mitä asiaa eläinlääkärikin suuresti ihmetteli. Minä vain hymyilin kuonooni ja todistin, että virtsavaivat ovat parantuneet! Ja sitten noihin kankeisiin takakäpäliin; apu löytyi siihenkin vaivaan, uskokaa tai älkää. Iltaruokaan emäntäni laittaa yhden hainrusto-vihersimpukka -kapselin sisällön ja näin vain on, että tassut nousevat kepeästi.

Nyt juhlin siis kymmentä vuotta suomalaisena, tosi onnellisena koirana. Jos teillä muilla karvakuonoilla on samanlaisia vaivoja, joita minulla oli, niin ottakaa vinkistä vaarin. Emme tietenkään ole eläinlääkäreitä, mutta todistan omalla hyvinvoinnillani avun voivan löytyä tassun käyntiä hidastaviin vaivoihin. Niin ja kyllä minä vielä haaveilen siitä Onni-koirasta ja silloin tällöin myös näemmekin lenkkeillessämme. Pamelan kanssa ollaan välillä etsi -peliä ja vetopeliä, mutta kyllä me aika lailla köllötellään pitkin päivää. Eihän sitä enää tällaisen ”vanhan” koiran tarvitse meuhkata.

Ihanaa kesää kaikille Rekuille! Terveisin Nöps Kajaanista.

***

9.3.2012 Hau, pitkästä aikaa. Ajattelin kertoilla tämän hetkiset kuulumiseni. Hyvin menee, edelleenkin. Muutin tähän omaan kotiini 10.6.2006 eli kesällä olen ollut täällä Kajaanissa jo kuusi vuotta. Vuh, se on pitkä aika. Silloin kun minusta tuli maahanmuuttaja Suomeen, arveltiin iäkseni noin viisi vuotta. Vitsi, vitsi… sen on täytynyt olla, sillä ikä ei paina yhtään tippaa. Tosin eläinlääkäri sanoi, että painoa voisi pudottaa, mutta emäntäni mielestä se on vaikeaa, koska ruokahan on yksi maailman ihanimmista asioista.

Tämän kodin jaan kääpiösnautseri Pamelan kanssa; Pamela on välillä päällepäsmäri, mutta minäpä annan periksi, eikä meille tule sitten riitaa. Välillä me vedellään sikeitä kylki kyljessä, välillä ollaan vetopeliä. Hah, siinä minä voitan, kun olen isompi. Lenkkeillessämme toivon aina, että yksi ihana koirapoika Onni tulisi vastaan. On siinä kuulkaa komea poika, mutta kuonokontaktia pidemmälle ei ystävyytemme ole edennyt. Mutta sitä Onnia on kiva ajatella ja katsella ulos ikkunasta, josko olisi vaikka lenkillä…

Minua kehutaan maailman kilteimmäksi koiraksi ja olen aika naisellinen, hmmm.. niin ja kaunis: ) Turkin vaihdan kahdesti vuodessa ja silloin minua harjataan jatkuvasti tai siltä minusta ainakin tuntuu. Terve tyttö olen ollut ja hampaatkin erinomaisessa kunnossa, niin eläinlääkäri sanoi, kun tutki samalla kun käytiin rokotuksilla. Me liikutaan paljon autolla, mökille ja sitten tietysti joka päivä monta kertaa lenkillä.

Aurinkoisen ihania päiviä kaikille rekkulaisille! Nöps, Pamela ja Marjo

13.1.2009 Hau, kertoilenpa taas kuulumisia täältä Kainuusta. Menee hyvin, edelleen. Kun ensin vietin ensimmäisen vuoteni Suomessa ainoana koirana, aloin jo kaipailemaan kaveria. Ja niinpä sain oman kollegan kääpiösnautseri Pamelasta, joka muutti meille kimpsuineen ja kampsuineen kesällä 2007. Tuo kollega on vähän ärhäkän sorttinen, mutta minä rauhallisena tyttönä en sen anna häiritä itseäni. Leikitään vetopelejä, välillä kilpaillaan luista. Ruuasta ei ole tullut konfliktia, koska sitä tarjoillaan tässä talossa säännöllisesti ja niin paljon, että kummankin karvakuonon masu täyttyy.

Talvella on sitten opeteltu hiihtämään; minulla on sellaiset hiihtovaljaat, jotta en lähtisi hajujen perään metsään. Nuuh, kyllä välillä tekisi mieli lähteäkin; emäntäni mielestä minua ohjaa välillä enemmän nenä kuin järki. Tosin nimeni on suomennettuna “Nenu”… kertoisikohan se siitä, että siellä Tallinnassa huolettomana tyttönä annoin nenuni viedä ja kuinka sitten jouduinkin koiratarhalle. Onneksi sain menolipun Suomeen. Viihdyn täällä tosi hyvin.

Toivottelen kaikille kollegoilleni maukkaita päiviä ja mukavaa talven jatkoa. Myös Pamela lähettää terveiset kaikille rekkulaisille… Niin ja vielä kerran emännän kiitokset, että sai minut luokseen. Nöps, Pamela ja Marjo

9/2006 Hei ja terveisiä täältä Kajaanista. Nöps tuli meille 10.6. ja siitä lähtien iloa meidän perheestä ei ole puuttunut. Meille tullessaan Nöps -neito painoi 12 kiloa, nyt neitokainen painaakin jo 17 kiloa, mikä kyllä vaatii jo pienoista ruokavalion tarkistamista. Viikon päästä meille tulon jälkeen matkasimme Lappiin; etukäteen jännitti onko hyppäys Tallinnasta tunturinlaelle liian suuri, mutta Nöps on iloinen tutkija, joka ottaa asiat uteliaasti nuuskimalla vastaan.

Emme odottaneet mitään vaikeuksia tulevaksi, eikä niitä todellakaan ole ilmennyt. Puolin ja toisin olemme sopeutuneet; se vain ihmetyttää, kuinka tällainen hieno koira on jäänyt ilman kotia. Nyt tästä eteenpäin Nöpsillä on oma koti, josta ei pois laiteta. Nöps on viisas koira; oppi helposti myös suomen kielen: D Haluaa leikkiä; vetoleikit ovat se ykkösjuttu. Hassua, kuinka tuollainen herttainen pikku koira osaakin olla “tosissaan” vetäessään nallea. Kasa pehmoleluja on jo “päättänyt päivänsä” Nöpsin käsittelyssä. Kunhan talvi tulee, pääsee Nöps mukaan hiihtämään. Saas nähdä, kuinka juoksu maistaa lumisissa metsissä – luulen, että se tulee olemaan taas uusi, mukava kokemus koiran maailmassa. Syksyisin terveisin, Nöps ja Marjo Kajaani

***

Narttu, noin 5v.

22.5.2006 Nöps-kaunotar tuli Suomeen kotihoitoon 20.5.2006. Nöpsistä on arvioitu että olisi 5 vuotias, mutta on todennäköisesti nuorempi. Säkäkorkeus noin 50cm. Kotiutuminen uuteen hoitopaikkaan tapahtui nopeasti, sillä Nöps on sosiaalinen ja iloinen. Tuntee hyvin nimensä ja vaikuttaa palvelualttiille. Hakee rapsutuksia, mutta useinmiten odottaa kutsua ihmisen luo. Todennäköisesti tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, tulee loistavasti toimeen perheen toisen hoitokoiran kanssa (pentu).

Yksinollessaan jää vinkumaan sisälle. Kerrostalon äänille ei hauku. Nöps viettää aikaa jonkin verran parvekkeella nuuskimassa mielenkiintoisia hajuja, eikä sielläkään ole haukkunut kun kiellettiin. Jollei muita koiria ole lähettyvillä, niin ei vedä hihnassa. Kovin innokas on tekemään tuttavuutta muiden koirien kanssa, ja vällillä myös kaikkien ihmistenkin. On sisäsiisti, vaikkakin ripuli vaivasi ensimmäisinä päivinä ettei sisäsiisteydestä voitu olla varmoja. Antaa hyvin käsitellä itseään. Hakee nopeasti myös vierailta ihmisiltä sylipaikkaa, että tervetuloa tutustumaan! =oD