Noora

16.9.2006 Noora sai uuden kodin Kemistä

***

Narttu, noin 2-3v.

25.8.2006 Olen Noora, arviolta 2-3-vuotias narttukoira. Saavuin Suomeen Tallinnan löytöeläintarhalta Teholta kesäkuussa 2006. Kävin jo yhdessä kodissa, mutta siellä minä olin liian stressaantunut kaikesta hälinästä ympärillä. Eli etsin nyt hieman rauhallisempaa kotia, jossa ei olisi nuoria lapsia. Uudessa hoitopaikassani olen tottunut muihin koiriinkin, tulen niiden kanssa loistavasti toimeen, eli minulla on kaverina kaksi urosta ja yksi minua nuorempi narttu (joka ei edes yleensä siedä muita narttuja!). Liäksi minähän rakastan kissoja, ovat kavereitani. Ja hevoset ja vuohetkin ovat ok!

Hoitopaikkani on omakotitalo maalla, eli ympäristöltään paljo rauhallisempi kuin entinen lyhytaikainen Suomen kotini. Olin ensin Suomeen tultuani kotihoitopaikassa Helsingissä, seuranani kissoja. Tulin niiden kanssa aivan loistavasti toimeen ja siis edelleen pidän kissoista hyvin paljon, ovat kavereitani. Kotihoitopaikkani oli kerrostalo, ja osasin olla siellä nätisti ilman ihmisseuraakin. Hoitaja kehui minua kiltiksi ja seuralliseksi. Matkustin muitta mutkitta laivalla, ratikalla ja bussissa. Hoitopaikassa huomattiin, että masuni ei kestä vehnää lainkaan. Kävelin jo siellä ollessani nätisti vetämättä hihnassa.

Sain jo uuden kodin heinäkuussa 2006. Siellä minuun ihastuttiin kovasti ja perhe itkee vieläkin perääni kuulemma. Siellä nousi vain yllättäviä ongelmia: joissain tilanteissa, lähinnä kun lapset tulivat yksin kotiin, pelästyin heitä ja murisin, vaikka muissa tilanteissa pidin kyllä lapsista paljon, kunhan osasivat olla rauhallisesti kanssani ja he osasivat kyllä. Mutta koska taustoissani on selvästi joitain pelkoja lapsia kohtaan, minulle etsitään nyt kotia, jossa lapsia ei ole. Pikku hiljaa siedättämällä minut saa tottumaan lapsiin, enhän heitä kaikissa tilanteissa edes pelkää. Uudessa kodissa aloin myös räyhätä hihnassa muille koirille. Tässä perheessä ja hoitoperheessä kummassakaan ei ollut muita koiria. Eli hihnassa kävelyä ja ohituksia minun kanssani pitää treenata uudessa kodissa, että en enää pelkäisi ohittaa muita. Koiravaraaja Miira voi kuulemma neuvoa tässä.

Aikuisten ihmisten kanssa minulla ei ole ollut mitään ongelmia, olen suorastaan pusukoira, seurallinen kuin mikä. Mutta vieraita ihmisiä hieman arastelen aluksi. Nyt minä odotan uutta kotia uudessa hoitopaikassa, eli seuraavan kodin pitää sitten ehdottomasti olla pysyvä. Tästä syystä yhdistyksen koiravaraaja tenttaa varmasti tarkoin ottajat, että sopivampi perhe löytyy. Tulevan perheen pitää osata rauhoitella minua, luoda rauhallinen ja mahdollisimman stressaamaton ympäristö ja tietysti tarjota rakastava koti. Yhdistyksen koiravaraaja Miira auttaa kyllä vinkkeineen tässä asiassa. Samoin koira on nyt hyvässä hoitopaikassa, joka osaa varmasti myös paljon neuvoa jatkosta Nooran kanssa. Ja suositeltavaa on hallita koirien kieltä sen verran, että on lukenut Turid Rugaasin Rauhoittavat signaalit –kirjan (saa kirjastoistakin yleensä, alle 100 sivua)

Kuvausta Noorasta edellisestä kodista perheen äidiltä: ”Itselläni ei ole minkäänlaista vaikeutta Nooran kanssa. Noora tottelee minua kuin enkeli ja seurailee joka paikkaan. Noora on ollut sellainen “mamin koira”. Mutta ärähdykset ja hyökkäys toista ihmistä (lasta) kohtaan on tullut yllättäen…olemme jääneet ihmettelemään, että miksi moinen. Noora on saattanut ärähtää sellaiselle ihmiselle, jonka on jo tavannut, useitakin kertoja, ja kaikki ollut ok, mutta sitten, yksi päivä ärähtääkin. Tilanteet ja ihmiset ovat olleet erilaisia ja mitään näkyvää syytä en ole itse keksinyt. Ja välillä saattaa mennä monta päivää, että kaikki on taas ok. Mutta jonkunlaista epäluuloisuutta vieraita kohtaan on selvästi tullut, vaikkei Nooralla ole ollut mitään pahoja kokemuksia tällä välin ihmisistä. Menneisyydestähän emme tiedä. Noora on ollut nyt erittäin rakastavassa kodissa ja olemme myös Noorasta vieraillemme kertoneet ja sanoneet, että jos meille tulee kylään, antaa Nooran ensin haistella ja sitten olla aika rauhassa. Olemme pitäneet huolta, ettei kaikki ole Nooran kimpussa. Jotkut ovat saattaneet Nooraa välillä rauhallisesti silitellä ja olemme olleet itse vieressä tarkkailemassa tilannetta. Noora on kyllä erittäin silityksen ja rapsutuksen perään. Siis todella hellyydenkipeä ja haluaa olla koko ajan vieressä. Luen monesti lehteä lattialla ja Noora tulee makaamaan siihen viereen. Välillä lehden päälle ja välillä minuun nojaillen :-)

Toisten koirien kohtaaminen on vaikeaa, oli koira sitten iso tai ihan pienen pieni, on räksytys ja hihnassa riuhtominen aina tosi kovaa. Ja Noora on vielä jonkun aikaa tilanteen mentyä ohi hermostunut ja vikisee. Rauhoittuu kyllä sitten melko nopeasti siliteltäessä ja puhuttaessa rauhoittavasti. Mutta tilanteen ollessa ns. päällä, Nooraan ei tunnu saavan mitään kontaktia. Noora vain räksyttää toiselle koiralle. Noora kävelee nätisti ei vedä yleensä. Noora myös riuhtoo, kun näkee jäniksen tai oravan, mutta tilanne ei ole yhtään niin paha, kun nähdään toinen koira. Aikuisella ei ole ollut ongelmaa pitää Nooraa “hallussa” kun kohdataan koira tai orava tms. Autossa Noora on myös ollut, ei mene mielellään autoon ja on jonkun aikaa hermostunut, mutta rauhoittuu sitten. Noora kärsii myös autossa pahoinvoinnista pitkällä matkalla, joten olemme antaneet apteekista saatavaa matkapahoinvointilääkettä, puoli tablettia on riittänyt vaikka ohjeen mukaan Nooran painoiselle olisi voinut antaa kokonaisen.

Nooran ruokavalio on sellainen, että saimme tietoa, että Nooran masu ei kestä vehnää. Vehnää olemme siis välttäneet, paitsi esim. Kanapuikot, joissa on vain vähän vehnää, niitä kokeilimme kerran ja Nooran masu kesti hyvin. Noora on hyvin moniruokainen, hyvin monipuolista ruokaa Noora suostuu syömään ja hyvällä ruokahalulla. Saimme Nooran sijoituskodista ohjeet, mitkä ovat olleet Nooran syöntiajat ym. Laitan ne Nooran mukaan. Vielä sanoisin, että Noora on kultainen ja joku saa siitä ihanan koiran. Mutta jos tulkitsen Nooraa oikein, on Noora pelokas ja taipuvainen hermoiluun. Noora innostuu/hermoilee valtavasti, kun ollaan lähdössä ulos ja kiemurtelee ja ulisee, saattaa jopa hermoilla niin, että joskus on vaikea pujottaa valjaita päälle :-) Luulisin, että paras koti Nooralle olisi sellainen, jossa ei ole lapsia. Juuri tuon hermoilun takia. Noora ehken kaipaa ja tarvitsee rauhallisuutta ympärilleen, ainakin kunnes on pelkotilat saatu voitettua. Asumme paritalossa ja pihallamme on muutama paritalo, jossa on jokaisessa lapsia. Lapsien ääniä ja kohtaamisia on siis koko ajan. Asumme myös pientaloalueella, jossa lähes joka toisessa kodissa on koira, eli koirakohtaamisia on myös väkisinkin enemmän tai vähemmän. Eli en tiedä onko tämä ympäristö sitten ollut Nooralle liian stressaava.”

Eli, Nooralle etsitään rauhallisempaa ympäristöä ja kotia, jossa tiedetään, että stressaantuneen koiran sopeutuminen uuteen paikkaan ja perheeseen voi viedä kuukausia aikaa, mutta oikeilla toimenpiteillä koira saattaa viikoissa rauhoittua paljon. Jossa sen ei tarvitse heti ensi alkuun kohdata paljon lapsia ja vieraita ja lenkillä muita koiria, vaan se saa aluksi olla aivan rauhassa (ks koiran ottajan opas yhdistyksen sivulla) ja pikku hiljaa sopeutumisen jälkeen alkaa siedätys muita ohitettavia koiria kohtaan.