Nelson (nyk. Eliot)

1/2006 Nelson sai kodin Turusta perheen ainoana koirana.

***

Kuulumisia kodista:

03/2006 Hei! Ajattelin kirjoitella meidän kuulumisista, edellisellä kerralla Eliot oli ollut meillä vasta niin vähän aikaa, ettei ollut paljoa kerrottavaa. Koiraherra Eliot Steppisus vaikuttaa oikein tyytyväiseltä. Painoa on tullut sen verran, että kylkiluut ei enää törötä turkin alta, vaan Eliot alkaa tuntua käteenkin jo ihan koiralta eikä luurangolta.

Eliot on tosi fiksu, oppii uusia komentoja tosi nopeasti, eri juttu vaan on, viitsiikö niitä ihan aina totella (jos esimerkiksi lumihangesta löytyy pulla, ei “irti”-käskyllä ole paljoa vaikutusta). :) Pidän Eliotia melkein aina nykyään vapaana lenkillä. Ensimmäisen kerran kokeillessani metsässä vapaana pitämistä tietysti hirvitti hieman, vaikka koirapuistossa olikin jo harjoiteltu vapaana olemista, mutta pelot osoittautuivat aiheettomiksi. Eliot tulee kutsuttuna luokse kuin salama ja on jo nykyään oppinut pysymään paikallaankin käskystä.

Jo ensimmäisellä kerralla näki, että Eliot RAKASTAA vapaana metsässä juoksemista. Metsä vaan rytisee ympärillä kun Eliot loikkii kallioilla ja kaivaa kuoppia mättäisiin. On tosi hyvä että Eliotia voi pitää vapaana, en ikinä jaksaisi itse juosta sen perässä hihnassa niin paljon kuin se haluaa. Eliot lenkkeilee jokaisella lenkillämme varmaan kuusinkertaisen matkan muhun verrattuna, edestakaisin juokseminen on parasta sen mielestä. Eliot pystyy aika huikeisiinkin loikkiin, useimmiten se olen minä jota metsässä saadaan odottaa, kun yritän kavuta ylös parimetristä kalliota, jonka yli Eliot on hypännyt suuremmin ponnistelematta.

Luin sen “Rauhoittavat signaalit”-kirjan ja innostuin siitä tosi paljon. Eliot aluksi pelkäsi muita koiria tosi paljon, mutta kun aloimme kotona käyttää signaaleja sen kanssa, Eliot tuntui välittömästi tajuavan mistä oli kyse ja vastasi meille samoilla signaaleilla. Vaikutukset muiden koirien kanssa kommunikoidessa näkyivät myös. Kun itse osasi lukea sitä, mitä Eliot yrittää toisen koiran kohdatessaan viestittää ja antoi sen viesteille tilaa, Eliotkin alkoi rauhoittua vähitellen. Nykyään toiset koirat kiinnostavat tosi paljon, ja Eliot rakastaa pieniä valkoisia koiria. Parhaisiin kavereihin kuuluvatkin kaksi valkoista terrieriä, joita Eliot pyytää aina leikkimään. On sääli, ettei kaikkia koiran ottajia PAKOTETA lukemaan kyseistä kirjaa, meille se on avannut ihan uuden maailman koiran kanssa viestimisessä.

Eliot on varsinainen hurmuri. Kaikki meillä käyneet ihmiset ovat olleet aivan hulluina siihen, sosiaalinen ja rento veikkohan tuo on, vaikea sitä olisi olla rakastamatta. Kävimme parin päivän pikavisiitillä Prahassa ja Eliot oli sen aikaa hoidossa yhden ystävämme luona. Eliotia tuodessaan ystävämme lupaili, että voi koska vain ottaa Eliotin uudestaan hoitoon, tai edes vaikka kyläilemään, ja sanoi, että on se kumma, kuinka parissa päivässä voi kiintyä eläimeen. Tietynlainen renttuhan tuo koiru on, kun se ei saa huomiota tarpeeksi, se hakee jotain, mitä tahansa, mitä se ei saisi ottaa ja tulee esittelemään saalistaan meille. Eliot irrottaa kyllä otteensa esineestä heti kun sitä komentaa, mutta jos huomiota ei tipu sen jälkeen, ei kestä kauaa ennenkuin elukka marssii luoksemme uusi kielletty tavara suussaan. Kuten jo Satu määrittelit Eliotia, se rakastaa rapsutuksia ja hellyyttä. Toisaalta vastapainoksi tarvitaan reilu annos urheilua ja lelujen repimistä, siis kunnon äijäilyä. :)

Rokotukset on otettu, Eliotia elli olisi voinut vähempää kiinnostaa se, että eläinlääräri rokotti sen, ei edes katsonut lääkäriin päin kun piikki siihen tuikattiin. Eli sen suhteen ei varmasti tule olemaan ongelmia. Oikein hyvässä kunnossa on poju ollut, eli terveen oloinen koira.
Pistän tähän liitteeksi pari valokuvaa. Sisäkuvissa Eliotista ei oikein näy muuta kuin kieli mustan karvakasan keskellä, ulkona on tarpeeksi valoa niin, että jotain muutakin saattaa näkyä. Trimmasimme Eliotin huonon pahnaturkin pois pari viikkoa sitten. Karvaa lähti muovikassillinen ja sisältä paljastui huomattavasti pienempi otus kuin olisi uskonut. Kesti hetki totutella siihen, että koiru näytti ihan erilaiselta kuin oli tottunut. Turkki oli kuitenkin aika kamalassa kunnossa, joten nyt uusi turkki pääsee kasvamaan, eikä Eliot enää läähätä ja raavi itseään niin paljon kuin aikaisemmin. Liitteenä kuvia sekä tursake-Eliotista että tästä “uudesta” versiosta. Jees, näin meillä. Kovin on Eliot meille rakas enkä voi kylliksi teitä kiittää siitä, että sen meille saatoitte.
Auringonpaistetta alkukevääseen, Suvi ja Jaakko Hännänheilutukset ja haukahdukset, Eliot

***

Uroskoira, noin 2-5v.

Nelson on aikuinen uros, ikäarvio noin 2-5 vuotta, villakoirasekoitustyyppinen koira. Nelson oli todella ystävällinen ja iloinen, energinen koirapoika. Painoa Nelsonilla on arviolta 10-12 kiloa, ja se on säkäkorkeudeltaan ehkä noin 40 cm.

Nelson, karhunpentu. Ihmisistä Nelson tykkää kovasti, kaikki ihmiset ovat sen mielestä mukavia sekä Nelsonin parhaita kavereita. Jos ihminen on mukana Nelson on rohkea, eikä pelkää lainkaan uusia ympäristöjä. Koiruli on myös kovin hellyydenkipeä, ja jos rapsutuksia ei tule silloin kun tämä karvapallero niitä toivoo, niin se työntää pienen kuononsa kämmenen alle ja jää siihen odottamaan toiveikkaana. Pelottavaa on tähän mennessä ollut autoilu, sinne takapenkille ei uskalla mennä vaikka nakkipaketti tuoksuisi nenään ja ihmiset olisivat jo kyydissä. Tähän asti Nelson on nostettu autoon, sekä sieltä pois. Muuten autoilu näyttää olevan koiralle helppoa. Muita koiria kohtaan Nelson on vähän arka, ei juurikaan uskalla mennä tutustumaan, eikä varsinkaan haukkua. Toistaiseksi (kerrostalossa) muutaman haukahduksen on saanut ainoastaan hiustenkuivaaja, kun se puhalteli epäilyttävästi lämmintä ilmaa. =) Nelson on sisäsiisti, mutta toistaiseksi kahdeksan tuntia on ollut ajallisesti maksimimäärä pissataukojen välissä. Merkkailu ei juurikaan kiinnosta, vaan kaikki tulee kerralla. Leikkiminen on aina mielessä, varsinkin pehmonalle-vetoleikit sekä nallen haku.

Nelson on iloinen, ottaa välillä spurtteja pihalla sekä hyppelehtii iloisesti. Myös hetki takajaloilla kävelyä on yksi bravuurinumeroista. Hihnassa hauva osaa kävellä hienosti, ja tulee aina luokse kutsuttaessa. Mutta jos joku perheenjäsenistä kulkee edellä, niin takajalat vaan sutivat vimmatusti kun edelläolija on pakko saada kiinni. =) Yksin ei ole vielä ollut kuin sisällä, välillä oven takaa kuuluu pientä raapimista. Kotihoitaja Satu