Nanna 1

02/2004 Nanna sai kodin kotihoitopaikastaan

***

Kuulumisia kodista:

Hei, Meillä on mennyt mukavasti, ehkä alkuaikojen pahimmat tapahtumat ovat jo myös unohtuneet. Nanna tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, metsässä vapaana toisen koiran nähdessään ei aina malta kuunnella saako luvan käydä moikkaamassa vaan hösää suoraan tutustumaan, joka tietysti välillä kummastuttaa muita koiranulkoiluttajia. En pidä sitä isona asiana, koska Nantsu ei kuitenkaan mene kuin haistelemaan ja palaa sitten hienosti luokseni.

Isot mustat koirat ovat vähän vaikeampi juttu, niitä hieman varomme edelleen, koska heti alusta huomasin että Nanna pelkää, nostaa karvat pystyyn ja alkaa itsekin niille murista. Sekin pelko on hieman hälventynyt, en ole nyt vähään aikaan huomannut että enää pelkäisi tai irvistelisi kenellekään. Hassua on myös se, että minulla on toisena koirana 11-vuotias musta isovillakoirauros Laku, jonka kanssa tulevat hyvin toimeen. Eli Laku ei ole niin iso että häntä Nanna pelkäisi.

Ei ole ollut ruoan kanssa ongelmia, kaikki kelpaa eikä ole tullut allergioita. Luiden kanssa saa vaan olla tarkkana koska Nannulla on paljon ronskimpi tyyli syödä niitä kuin mihin olen Lakun kanssa tottunut, ja Nanna saattaa ihan hetkessä saada luista paloja irti jotka sitten häviävät mahaan ennenkuin ehdin väliin.

Nannan tulosta meidän taloon on ollut paljon iloa ja on kiva kuulla kuinka ihmiset edelleen yllättyneinä sanovat sen rohkaistuneen edelliseen näkemiseen verrattuna. Ainut mikä on huonona asiana edelleen viikottainen juttu, on ilopissa/surupissa. Tosin asia helpottui huomattavasti kun muutin rivitaloon Nannan oltua meillä noin kuukauden, sitä ennen asuin kerrostalossa jossa häntä ei saanut heti kotiin tultaessa päästettyä ulos. Sen asian kanssa vielä taistellaan…

Nannan ja Lakun välit ovat varmaankin ikäerosta johtuen selkeän asialliset, olen pitänyt arvojärjestyksen vielä Lakun hyväksi. Tosin Nantsu kyllä yrittää välillä nousta esim. selkään ja muutenkin huomaa että pomotusta koitetaan. Täytyy seurata miten tilanne kehittyy. Laku mukamas koettaa olla kuin ei tyttöä huomaisikaan, ei ikinä esim.pyydä leikkimään, mutta välillä kun luulevat etten näe niin ovat kyllä kavereita ja seuraavat toistensa tekemisiä.

Pari kertaa olemme nyt syksyn aikana ehtineet koirakouluun, ihan alkutekijöissä vielä ollaan.

Veikkaan että Nannalle on jäänyt jotain ikäviä muistoja kiinni olemisesta, koska viime keväänä kun hän kiersi lyhtypylvään väärältä puolelta ja jäi sinne tietysti remmin kanssa jumiin iski paniikki ja alkoi purra remmiä poikki. Onneksi siis nyt saa ovesta päästää vapaana juoksemaan metsään ja vähemmän joutuu pitämään kiinni, vaikka tietysti sitäkin pitää harjoitella.

Kaiken kaikkiaan Nantsu on voittanut useita sydämiä puolelleen valoisalla olemuksellaan ja kauniilla silmillään.

Hyvää syksyn jatkoa

Heidi, Nanna ja Laku