Murfi

27.11.2008 Murfi sai kodin Varjakasta.

***

Kuulumisia kodista:

21.3.2011 Meidän yhteiselo on leppoisaa arkea, varsinkin nyt kun minä olen vaihteeksi taas kotosalla. Hieman pelkäsin tässä jokin aika sitten kun sain työpaikan ja muutkin perheenjäsenet olivat pitkiä päiviä pois, että tuleekohan Murfille eroahdistusta tms., mutta kaikki meni hienosti. Tuhotöitä poika ei ole tehnyt yhtään mitään ja sisäsiisteyskin on 100 prosenttista. Ihana koira meillä on! Kävimme muutaman kerran koiraterapeutilla ja saimme sieltä paljon hyviä neuvoja, jotka ovat auttaneet mm. siihen miespelkoon. “Ohituskussi” ehdittiin aloittaa, mutta sen keskeytti Islannin tuhkapilvi (olimme motissa Kreetalla) ja muut henkilökohtaiset syyt. Mietinnän alla on vielä jonkinlaisen avun hakeminen toisten koirien kohtaamistilanteisiin.

Tällä viikolla kävimme rokotuksissa ja terveystarkastuksessa. Kaikki oli hyvin, mahaa tunustellessä lääkäri puhui jostain ihmeen rasvakerroksesta ;), mutta lupasimme auliisti ettei se enään lisäänny… Ei Murfi mikään syöttöporsas ole, mutta tiedämme kyllä olevamme painon ylärajoilla. Eläinlääkäriä emme onneksi ole juuri tarvinneet muuhun kuin rokotuksiin. Yksi korvatulehdus ja syksyn rapakeleillä mahanalusen ihottuma ovat vaatineet lääkehoitoa.

Murfista on tullut oikein hellyydenkipeä koiruliini. Kun se makaa sisällä ja
joku kävelee ohi niin takajalkaa nostamalla se pyytelee pysähtymään ja rapsuttelemaan. Lukemattomat kerrat olen nukahtanut siihen karvakerän viereen. Luonteesta muuten voin sanoa että aikamoinen “paksupää” se on, mutta toisaalta kaikkien temppujen tekeminen menee perille älyttömän nopeasti. Arki sujuu hyvin ja Murfi saa juoksennella irti omalla pihalla (en muuten uskonut ikinä pääsevämme tähän tilanteeseen), kissoja on kiva juoksuttaa ulkona kun kukaan ei huomaa, mutta sitten sisällä hyvitykseksi se nuolee kissan pään märäksi.

Vieraat, ja varsinkin miehet, ovat vielä ongelma. Eniten kylässä käyvät miehet ovat ihan ok, mutta ihan vieraat saavat sen edelleen räksyttämään. Pyrimme pitämään Murfin pois, mahdollisuuksien mukaan, näistä tilanteista mutta kuitenkin ne jättävät sellaisen hermostuneen olotilan joksikin ajaksi. Ajattelen positiivisesti, että jospa tilanne paranee pikkuhiljaa, niinkuin se on tehnyt tähänkin asti. Ongelmista huolimatta Murfi on kuitenkin maailman ihanin ja suloisin koira. Ikinä emme siitä luovu kuin viimeisen pakon edessä ja toivomme että se tilanne on valovuosien päässä.

Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle ja kaikille RR-läisille!!

Toivottelee Murfi Muffveli Puffveli Muffiskainen (tila ei riitä kaikille
lempinimille) ja Tuula + koko perhe

PS. Liitin pari kuvaa, kun Murfi on ollut maskottina Suvin vetämällä dogsitter-kurssilla (näet kuinka rento se osaa olla nuorten/lasten seurassa) ja tulipa tuohon yksi ulkoilukuvakin… Siinä herra näyttää kyllä tosi paksulta, mutta ei se ihan noin massiivinen ole – onneksi

31.3.2010 Lisätty Murfille muutama kuva kodista:)

6.1.2009 27.11. meidän perheen elämä heitti “koiranpyllyä” kun ilopilleri nimeltänsä Murfi muutti kotiimme. Menetimme lokakuussa rakkaan, 11-vuotiaan Dallupoikamme ja koska kokemuksesta tiesimme että uusi koira lieventää kaipuuta, aloimme heti surun keskellä miettiä vaihtoehtoja uudeksi koiraksi. Vanhin tyttäremme seikkaili netissä ja löysi sieltä meitä anovasti katselevan Murfi-koiran. Perheenjäsen kerrallaan pehmeni noille anoville ilmeille ja kun lomamatkamme Tallinnaan sattui (tai sitten tuli suunniteltua :)) samoille ajoille, päätimme lähteä ensimmäistä kertaa omalla autolla Viroon asti ja samalla käydä katsomassa Pärnussa Murfia.*

*Heti tarhalle tultuamme, jo autosta katsoessani, tiesin kuka on Murfi. Arasti mutta silti iloisesti hän otti minut vastaan, mutta mieheni oli jo vaikeampi lähestyttävä. Otimme Murfin hihnaan ja lähdimme lenkille. Ja kun hetken päästä Murfi, selän kautta kiertäen, painoi päänsä mieheni syliin, olimme myytyjä. Tässä on meidän uusi koira! Koska Murfi ei ollut vielä valmis lähtemään, hyvästelimme hänet vedet silmissä ja lupasimme että vielä näemme.*

*Koska saimme Murfin illalla myöhään, niin päätimme ensimmäisen yön viettää
Helsingissä, koska kotiin oli vielä päivän matka. Olimme ottaneet kotoa mukaan lähes koko siivouskomeron sisällön, luulimme, että Murfi ei ole sisäsiisti. Poikapa yllätti meidät iloisesti jo ensimmäisenä yönä! Raskaasti tuhahtaen Murfi alkoi nukkumaan pedilleen ja iloinen yllätys oli yöllä löytää hänet vierestäni. Yö meni hyvin ja ihan sisäsiististi.*

*Aamulla alkoi riehuminen meidän kahden uuden ihmisen väliä juosten, kun ei oikein tiennyt kumpi osaa paremmin rapsuttaa. Siitä alkoi meidän iloinen yhteiselo Murfin kanssa.*

*Murfi on ollut koko ajan sisäsiisti. Ruoka on maistunut hyvin, ei ole tehnyt mitään tuhoja ja päivä päivältä rohkeus kohdata uusia asioita vahvistuu. Ainut ongelma on miehet! Murfilla on vain yksi mies maailmassa, johon hän luottaa. Seuraamme tilannetta ja käytämme Tanjan antamia neuvoja ja jos tämä asia ei poistu ajan kanssa, niin pyydämme apuun ammatti-ihmisen. Kissojen kanssa Murfi tulee toimeen kohtalaisen hyvin, mutta jos ei ole ihminen näköpiirissä, niin muutama rähinäkohtaus on sattunut. Kun ei ole ollut todistajaa, niin syyllistä on vaikea todeta.*

*Mutta chinchillat, ovat Murfin mielestä aivan ihania! Ne ovat huoneessa, johon Murfilla ei ole vapaa pääsy. Mutta aina silloin kun poika sinne pääsee, niin alkaa armoton “flipperin peluu”. Murfi voisi istua ja maata ison häkin edessä tuntikausia ja kuonolla häkin pinnojen välistä tökäten laittaa Chillat liikkeelle ja päätä kallistellen seuraa niiden hyppimistä tasolta toiselle.*

*Tyttöjen lemmikkilampaita olemme käyneet pari kertaa katsomassa, mutta silloin Murfista lähtee lähes sonnin mylvintää muistuttava ääni. Käymme siellä pikku hiljaa, että Murfi hyväksyy ne sitten kesällä pihapiirissä olevassa aitauksessa.*

*Olemme olleet hyvin varovaisia Murfin irti juoksuttamisen kanssa, koska naapurin koirien äänet kiinnostavat kovasti ja kun vielä ei ole oikein tietoa näistä oman pihan rajoista. Irtioloa vasta harjoitellaan. Lihaskunto on pojalla vain aika heikko, koska joulukuusen hakureissulla hän sai juosta sydämensä pohjasta ja niinpä seuraava päivä olikin vähän “hontelo”.*

*Koiratuttavuuksia on vielä vähän. Nuoren uroksen Murfi hyväksyi sen jälkeen
kun antoi ensin kunnon rökityksen sille, sitten voitiin jo leikkiä.Joulunaikaan jännitimme miten Murfi suhtautuu Mummolan labradoriopaskoiraan. Helin kanssa oltiin heti kavereita ja fiksuja kavereita oltiinkin. Nämä koirat osasivat keskustella keskenään ja senpä vuoksi asiat sujuivatkin loistavasti. Heli vain meinasi väsyä tämän vierailijan jatkuvasta riehumisesta. Mukanaolevista kuvista ei välttämättä usko, että he olisivat kavereita. Niissä vain keskustellaan vähän isommilla kirjaimilla.*

*Toivon että kuvista välittyy myös se Murfin silmien loiste, joka hänellä on
kirmatessa vapaana. Näiden iloa pursuavien kuvien myötä lähetämme lämpimät kiitokset Tanjalle ja kaikille Suomessa ja Virossa tätä Rekkurescue työtä tekeville. Ihmeiden aika ei ole ohi. Emme ikinä olisi uskonut että meidän lattialla köllöttää Pärnusta tuotu sekarotuinen koira – mutta niin se vain on ja maailman ihanin koira meillä onkin! Hyvää uutta vuotta kaikille!*

T: MURFI + Tuula, Vesa, Suvi ja Satu

14.12.2008 Lisätty Murfille kuvia kodista:)

***

31.10.2008 Sympaattinen Murfi on valmis lähtemään uuteen kotiin marraskuun puolenvälin aikoihin. Murfi näyttää tulevan narttukoirien kanssa toimeen, mutta urosten seurasta se ei lainkaan pidä. Uudessa kodissa voi asustaa myös kissoja, sillä näistä Murfi ei tunnu välittävän:).

25.10.08: Murfi on arviolta noin 4-vuotias uroskoira Pärnun tarhalla.

Murfi on taas näitä koiria, jossa on jotain todella hellyyttävää.

Murfi haettiin kodista tarhalle, sillä sen omistaja ei kyennyt huolehtimaan koirasta. Murfia ei oltu hoidettu lainkaan ja naapurit eivät olleet edes tienneet, että asunnossa eleleee ihmisen lisäksi myös koira. Murfi oli haettaessa todella laihassa kunnossa ja täynnä ulkoloisia. Murfia ei oltu käytetty lainkaan ulkona vaan koira oli joutunut tekemään tarpeensa aina sisätiloihin. Alkuun Murfi oli ollut myös hyvin arka, mutta nyt jo muutaman viikon tarhalla olon jälkeen se on rohkaistunut todella huimasti.

Murfi katselee ketjun päässä tarhalle tulijoita tarkkaavaisen näköisenä ja mennessäni pojan luokse heiluttaa se ystävällisesti minulle häntäänsä. Pieni epävarmuus paistaa Murfista lävitse, mutta silti se tulee luokseni tuttavuutta tekemään ja haistelee minut tarkasti lävitse. Murfi toteaa minut vaarattomaksi ja painaa päänsä syliini. Murfi haluaa paljon rapsutuksia ja vähän väliä se heittäytyy selälleen eteeni:)

Hihnassa Murfi kävelee todella mukavasti, se ei vedä lainkaan ja kaiken lisäksi poika kuuntelee minua todella hienosti. Donnabella-koiralle Murfi heiluttaa häntäänsä, mutta tytön energisyys on Murfille selvästi liikaa. Murfi mielummin jatkaa matkaansa ja keskittyy ympäristön tutkimiseen.

Murfin menoa katsellessa tulee mieleen että se on kuin pentu, joka kokee paljon uusia ja kivoja juttuja. Murfi on elänyt varsin suljettua elämää, joten paljon on pojalla vielä uutta nähtävää ja koettavaa.
Makupalat saavat Murfin silmät tuikkimaan innosta ja poika hyppii iloissaan minua vasten. Hyppiminen on kuitenkin hillittyä ja selvästi Murfi on vielä hiukan “pidättyväinen”.

Murfi on äärettömän kultainen ja hellyyttävä koira, mutta varmasti sillä on vielä opeteltavaa kotikoirana elämisestä. Murfi kaipaa kärsivällistä kotia, jossa ollaan valmiita ottamaan Murfi perheenjäseneksi sen loppuiäksi.

Murfi on säkäkorkeudeltaan reilut 55 senttimetriä.

Murfi luovutetaan uuteen kotiin tunnistusmerkittynä, rokotettuna ja loishäädettynä. Lisäksi sillä on eu-lemmikkipassi, josta toimenpiteet käyvät ilmi. Kulukorvaus 150 euroa.