Minca

9.2.2008 Minca sai kodin Jämsästä.

***

Kuulumisia kodista:

5.3.2014 Muutama vuosi vierähtänyt tässä viime kerrasta, joten tässä taas kuulumisia! Piti oikein lueskella vanhoja kirjoituksia kun ei muista mitä kaikkea on kertonut, voi niihin vaikka verrata sitten.

Autoilun suhteen mikään ei ole muuttunut, edelleen istutaan ja katsellaan maisemia sensijaan että nukuttaisiin, ei kuitenkaan rauhattomana matkusta, lähinnä pitää päätä selkänojaa vasten joko eteen tai taaksepäin katsellen.

Myöskään uimisen suhteen on sama tilanne edelleen, kastautumassa käydään, ehkä muutama veto mutta sitten takaisin rantaan. Pääasia on että viilentyy! Se mitä Minca rakastaa on lumi ja kaivaminen! Tämä talvi ollut ehkä huono Mincan mielestä, mutta onneksi kaivaa voi kesät talvet. Metsässä vapaana vaeltelu on mieleistä puuhaa kun voi vähän omiaan touhuta, eikä tartte mennä samaa tahtia ihmisten kanssa, vaan voi jäädä tosiaan nuuhkimaan ja kaivelemaan, ja sitten tulla ihan mutaisena pussailemaan.

Mitä tulee tuohon joskus niin Mincan mielestä ärsyttävään pikkuveljeen, Santokseen, niin vaikka se joskus osaa olla Mincan mielestä rasittava, niin silti se on oma veli, jota puolustetaan tarpeen tullen. Ja on tuosta veljestä se hyöty että on pitänyt neitin liikkeessä, Minca kun on niin mukavuuden haluinen, ja ehkä hieman laiskakin jos tilanne sen sallii. Saattaa iälläkin olla tekemistä asian kanssa, tulihan neidillä jo 6 vuotta täyteen meidän perheessä. On meinaan Minca perso ruuallekin, nyt iän ja laihdutuksen puolesta siirrytty senioriruokaan, kun eläinlääkäri suositteli tarkastuksessa että voisi hieman laihtua, ja onhan nyt neiti sitten hieman saanut sutjakampia muotoja takaisin!

Hevosiinkin on päästy varovasti tutustumaan, ne on varsin pelottavia otuksia. Eläinkatras on kasvanut meillä yhden hevosen verran joten totutus on siihenkin menossa, nätisti käydään porukassa lenkillä, mahtaa olla näky kun kaksi ihmistä taluttaa kahta koiraa ja hevosta. Muihin koiriin reagointi hiipunut entisestään, nyt saatetaan ehkä vilkaista ja jatkaa matkaa sen enempiä miettimättä. Sitä on jo unohtanut minkälainen Minca oli alussa, veti kuin hinaaja, nykyään se on ennemminkin laahaava ankkuri, kun se löntystää omaa tahtia ja tahtoisi nuuhkia kaikki ruohonkorret ja risut .

Ja niin on emäntäkin pehmentynyt siinä missä isäntäkin, ei sekään osaa aina vastustaa noita suloisia nappisilmiä, jotka anovasti pyytävät viereen sohvalle tai sänkyyn. Vuodet ovat kyllä menneet hujauksessa, mutta onneksi kaikki on sujunut hyvin ilman murheita ja huolia. Meidän perhe kiittää jälleen kerran maailman upeimmasta ja ihanimmasta koirasta!

t. Riina & Vesa + Minka ja Santos

Vuosi 2009 Meni kovalla vauhdilla, eikä tapahtumia ole puuttunut, onneksi mitään pahaa ei ole tapahtunut, jollei lievää venhäallergiaa oteta huomioon. Hyvin minimaalista karvanlähtöä suupielistä ja leuan tienoilta oli havaittavissa, kun huomattiin, ja oireet pysyvät kurissa
kunhan ruokavalio on vehnätöntä. Poikaystävää Minca ei saanut, mutta ehkäpä “pikkuveli” ajaa asiansa seuran puutteeseen.

Toukokuussa Minca sai kaveriksi sekarotuisen pojan nimeltä Santos. Heti
ensitapaamisesta alkaen tuli selväksi että heistä tulee hyvät ystävät. Alkuunsa arka Santos joka ei edes omia jalkoja käyttänyt, löysi heti jalat alleen ja juoksi Mincan luokse kun tämän näki. Mincakin osasi suhtautua Santokseen aivan toisella tapaa kuin muihin koiriin. Minca on kuitenkin hieman erakkoluonne muiden koirien suhteen, joten hyväksi ystäväksi pääseminen vei oman aikansa. Alussa Minca meni aina pois, jos Santos tuli lähelle, vihainen Minca ei kuitenkaan koskaan ollut. Nyt Minca sallii Santoksen jo nukkua vieressä, ja onpa yllätetty muutaman kerran Mincakin menemästä Santoksen viereen. Yhdessä leikitään nätisti, joskus innostutaan liikaakin että pitää välillä rauhoitella ettei huiskivat hännät pudottele tavaroita.

Uimisesta Minca ei vieläkään liiemmin ole innostunut, pari kertaa on järveen eksynyt, mutta suunta on hyvin äkkiä vaihtunut kohti rantaa. Myöskään pelko uudenvuoden paukkuihin ei ole laantunut, onneksi on paksut verhot ja telkkarilla saa sen verran meteliä aikaan etteivät koirat tajua ulkona olevaa pauketta. Ajan saatossa Mincasta on kuoriutunut oikea hellyyden kipeä diiva, aina ollaan kerjäämässä rapsutuksia ja haluamassa viereen makaamaan,löhöttiinpä sitten sohvalla tai sängyllä. Ja jos lupaa ei heltiä niin pää painetaan sängyn reunalle ja tuijotetaan syyttävästi. Joskus taktiikka toimii, joskus ei :).
Lisäksi Mincan kiukuttelu muille koirille on lähes tyystin loppunut, pahimman arkkivihollisenkin ohi päästään vain pienellä pörhistelyllä, siitäkin pyritään eroon!

Eli lyhykäisyydessään kaikki on mennyt erittäin hyvin! Minca on paljon enemmän mitä odotin ja toivoin, poikaystävälleni vieläkin enemmän, saisi olla vähän tiukempi välillä eikä ottaisi joka kerta viereen kun Minca sitä tahtoo. Hemmottelee vielä pilalle toisen :).

-Riina & Vesa + Minka ja Santos

1.9.2008 Paljon on tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen :). Minca on esimerkiksi vihdoin steriloitu, kaikki menikin hyvin leikkauksessa, lukuunottamatta pientä tikkisolmua joka ei meinanut sulaa pois. Solmu kutitti niin että raukalle jouduttiin laittaa takaisin törspö takaisin päähän että haava saa uudestaan parantua. Törppö päässä kolistelltiin yöllä niin ettei muut meinaa saada nukuttua :). Minca on ollut myös edelleen hyvin oppivainen, ollaan päästy jo olemaan irti ja nykyään samotaan metsissä vähintään kerran viikossa että tuo tyttö pääsee purkamaan loputonta energiaansa ja tuulettumaan. Mikäpä sen hauskempaa kun hyppiä ja juosta mutalammikoissa :). Metsässä Mincalla riittää myös syömistä, kun tyttö on oppinut syömään marjoja suoraan puskista. Tällä hetkellä on opittu syömään mansikoita; sekä mansikkamaalta, että metsästä, kuin myös vadelmia. Marjoja kerätessä piti olla nopea, ettei tyttö vienyt parhaita nenän edestä :). Herneetkin menisi, mutta Minca ei ole vielä keksinyt miten ne herkut löytyy palkon sisältä.

Suurin ongelma Mincan kotiuttamisessa on ollut hihnaräyhäys, mutta tänä päivänä suurin osa ohituksista menee hyvin. Pientä hössötystä kyllä riittää, siitä huolimatta editys on ollut huima :) Tullessa Minca oli aikamoinen höytyveturi, nykyäään vetäminen on kadonnut kutakuinkin kokonaan, ulkoilutus valjaissakin sujuu erinomaisesti. Veteen Minca ei ollut oikein tottunut. Kuitenkin pienellä totutuksella ollaan edistytty järveen menon kanssa, kunnes Mincan oma tyhmyys ylitti kaikki rajat :). Pienen siirto-operaation yhteydessä kun hinattiin tavaraa järven yli, Minca keksi juuri viimehetkellä hypätä tavaroiden päälle kun ne lähtivat vesille. Tytölle meinasi iskeä paniikki kun isi ei tullutkaan mukaan vaan jäi rannalle. Pienen houkuttelun ja innostuksen jälkeen tyttö hyppäsi järveen ja ui rantaan! Toivotaan että tyttö saa tuosta rohkeutta ensikesään, että voisi uida sitten meidän kanssa, ja käydä viilentymässä helteillä.

Tulevaisuuden haaveissa siintää Mincalle oma poikaystävä. Katsasteltu on sopivia ehdokkaita, mutta vielä ei sopivaa ole löytynyt kohdalle. Ihania vaihtoehtoja on ollut, mutta ei olla hätiköimään lähdetty. Tästä tietenkin
kerromme sitten lisää, kunhan asia on edennyt niin pitkälle!

13.3.2008 Minca tuli meille lauantaina 9.2.08, ja ensimmäinen päivä meni aikalailla ihmetellessä ja nukkuessa, autossa kun tuntui olevan vaikea nukkua. Koko automatkan piti katsoa mitä ympärillä tapahtuu, eikä makuulla maltettu olla kuin muutama sekunti, kunnes oltiin varmoja että jotain menee varmasti ohi, jos ei olla kokoaika valppaana. Tai sitten yksinkertaisesti auto vain heilui Mincan mielestä liikaa :).

Parina ensimäisenä päivänä Minca pelkäsi yksinjäämistä, mutta pienellä totutuksella hauva oppi nopeasti ettei sitä hylätä vaikka jäisikin yksin kotiin. Aluksi itkettiin kovasti perään ja yritettiin aukaista ovea, mutta nyt vain kiltisti nukutaan kotona ja katsellaan ikkunasta koska tullaan takaisin.

Ensimmäisinä arkipäivinä koettiin taas uusia jännityksiä, kun posteljooni
pudotti aamulla viiden aikaan postit luukusta sisään. Hieman piti haukkua kun ei nähty mitä tapahtui, kun väliovi oli kiinni, mutta kun mitään ei kolinan jälkeen tapahtunut niin Minca jatkoi taas kiltisti nukkumistaan. Vielä kolinat rappukäytävässä kiinnostavat sen verran että pitää ovelle mennä kuunteleen, mutta ei tarvitse enää haukkua.

Alussa ulkoillessa vetäminen oli aikamoista, varmaan jo pelkästään johtuen kaikesta uudesta ympärillä, että jokapaikkaan piti päästä. Kuonopannan avulla kuitenkin vetäminen pysyi kurissa ja nyt kolmen viikon jälkeen pärjää hyvin ilmankin. Vielä kuitenkin kuonopannan kanssa liikutaan, koska uudet koirakaverit saavat Mincan innostumaan kovasti. Kavereita on jo saatu sen verran ettei tarvitse jokaiselle vastaantulijalle haukkua, vaan päästään nuuhkimaan ja leikkimään.

Myös perheen jyrsijät ovat saaneet olla rauhassa, ilman ylimääräistä hössötystä. Minca on välillä päässyt terraarioita ja häkkiä tuijotteleen, kovasti on vain nenä käynyt ja silmä tarkkana seurannut gerbiilien juoksentelua, mutta minkäänlaisia huonoa käytöstä ei ole esiintynyt.

Kotiutuminen on siis sujunut todella mallikkaasti ja kaikki ovat ihastuneet Mincaan. Naapuritkin lupasivat ilmoitella jos koira pitää meteliä poissaollessa, mutta mitään ei ole kuulunut. Jopa toivottu että pitäisi edes vähän ääntä, että tietää koiran olevan kotona ja hengissä :).

Minca on erittäin älykäs koira ja nopea oppimaan ja sisäistämään asioita. Alusta asti on ollut selvää mitkä on Mincan tavaroita ja mitkä ei, ja vain omilla tavaroilla on leikitty eikä mitään hajoitettu, jos ei oteta lukuun Kaapon(nalle) korvaa, jonka Minca sai heti kotiin tultuaan. Kaapo on ollut Mincan mieleen, mutta nyt on aika jättänyt kaaposta kun on reikä kyljessä ja täytteet pitää repiä aina pihalle. Komentojen opettelukin on sujunut varsin mutkattomasti, istuu jo nätisti ja odottaa kunnes saa luvan liikkua. Ruokaakaan ei aloiteta hotkimaan ennenkuin on lupa. Maahan mennään oikein syöksymällä kun vain pyytää, ja herkkujen etsiminen on yksi Mincan suosikeista.

Viikonloppuna on tiedossa ensimmäinen koirakoulutunti, että ehkä siitä sitten lisää myöhemmin! Minca ja uudet vanhemmat kiittävät!

***

12.1.2008 Minca on arviolta noin 1-2 vuotias laikatyyppinen narttukoira.

Kuulumisia kotihoidosta:

Minca on ollut nyt melkein viikon meillä hoidossa ja kaikki on mennyt hienosti. Heti satamassa Minca otti mut vastaan iloisesti ja hyppäs autoon kuin vanha tekijä, kuskina toiminut velikin sai siinä pusuttelut ja iloiset tervehdykset. Vajaa tunnin automatka meni hienosti, kun minä istuin Mincan kanssa takapenkillä ja pitelin hihnasta kiinni. Minca kun ois välillä halunnu kuskin paikalle ja välillä ties minne. Kotiin päästessä Minca oli kuin olis tullut vanhaan kotiinsa, katso paikat läpi ja asettui tähän vierelle syömään luuta ja tuhisemaan onnellisena. Yö meni hienosti nukkuessa ja Minca nukkuukin yhtä pitkään kuin minä.

Vähän pelotti miten seuraava päivä menee, kun mulla oli 8h työpäivä. Turhaan pelkäsin, Minca on ollut tosi hienosti joka päivä tuon 8h yksin, alkuun jäi haukkumaan oven taakse, mutta loppu viikosta oli jo hiljaista. Tuhoja ei tee yksin ollessaan ja on myöskin sisäsiisti. Terassin oven lasi on saanut uudet hienot kuonon jäljet, siitä on kiva katsella päivisin mitä ulkona tapahtuu :)

Lenkillä Minca menee aika vetäen, mutta hyytyy kyllä aina jossain vaiheessa. Ohitusta pitää treenata, kun niihin toisiin koiriin olis niiin kiva tutustua ja emäntä haluaa vaan kävellä ohi… Vastaan on tullu kaikenlaista haukkujaa, mutta Minca ei niille rupea räyhäämään takaisin. Sauvakävelijä oli ainut outo juttu joka piti haukkua.

Rapsutteluja tämä neiti jaksais ottaa vastaan vaikka koko päivän. Osaa istua käskystä ja tassulla lätkitään, et hei silitäs nyt vähän. Leikeistä Minca ei tunnu oikeen vielä tajuuvan, tänään sain sen ensimmäistä kertaa haastettua leikkiin pyyhkeen avulla ja sen jälkeen pyyhe saikin kunnolla kyytiä. Tänään saatiin testattua myöskin ovikelloon ja vieraaseen ihmiseen reagoiminen. Ovikellolle ei haukuttu, lähinnä ihmetteli et mikäs se oli. Vieras otettiin vastaan iloisesti hyppimällä ja rapsuja vaatimalla.

Minca on kyllä niin ystävällinen ja kultanen koira kun vaan voi olla, kaikki uusi otetaan häntä viuhuen vastaan ja kaikille ollaan ystävällisiä. Pikkasen vielä koulutusta, niin neiti on täydellinen :)

***

10.12.2007 Minca lumoaa minut samantien kauniilla ja positiivisella olemuksellaan. Minca on todella avoin ja ihmisystävällinen koira, joka tuntuu suorastaan rakastavan kaikkia ihmisiä. Tyttö vastaanottaa vieraat ihmiset hännänheilutuksin ja pusujen kera ja vaatii rapsutuksia tassua ojentamalla:).

Hihnassa Minca kulkee vetäen, mutta osaksi se varmasti johtuu ketjun päässä seisoskelemisesta. Energiaa tällä vilkkaalla tytöllä kuitenkin riittänee jatkossakin ja Minca kaipaileekin aktiivista kotia. Ainakin näin tarhaoloissa Minca haukkuu herkästi, joten se sopisi parhaiten omakotitaloon. Mincaa ei luovuteta narttukoiran kaveriksi. Sen säkäkorkeus on noin 65cm.

Minca luovutetetaan uuteen kotiinsa rokotettuna, madotettuna, ulkoloishäädettynä sekä tunnistusmerkittynä. Mincan kulukorvaus on 150 euroa.