Mimosa

3.1.2013 Mimosa sai kodin Siuntiosta.

***

Narttukoira, n. 2v. (lokakuussa 2012)

Kuulumisia kotihoidosta:

17.12.2012 Mimmille kuuluu hyvää. Hän on ehtinyt jo ottamaan kotihoitajan lauman omakseen ja elää tasapainoista elämää. Pitää toisen koiran kanssa puuhastelusta sekä pienemmillä pakkasilla ulkona riehumisesta. Luolien kaivamiset sekä eläinten jälkien haistelut ja seuraamiset tuntuvat sielläkin olevan eniten mieleen. Sisällä ihanin paikka onkin vilttien/ peittojen alla omassa “luolassa” mahdollisimman lähellä ihmisen lämmintä ihoa. Uudessa kodissa voi olla koirakavereita, mutta Mimmille tuntuu tärkeintä olevan se, että saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Saalistusvietillä erinomaisesti koulutettavissa. Lievää vahtiviettiä löytyy, ilmoittamisen lopettaa pyynnöstä. Luonnetta Mimmillä on ison Ln verran! Oikein käsiteltynä, se on mitä parhain seuralainen. Painoa hänellä on nyt n. 9,5kg ja lihaskunto on kohentunut roimasti vaikka lihakset kunnossa ovatkin aina olleet, toisen koiran kanssa leikkiminen tehnyt varmasti tässä tehtävänsä. Rautanen mimmi, sanan jokaisessa merkityksessä :)

Mimmi ei vaadi isoa pihaa, ei koirakavereita eikä upeita gourmet ruokia ollakseen onnellinen, onnellisin hän on juurikin ihmisten kanssa, päästessään tekemään vaikka ihan niitä arkitoimia. Ensitapaamiset tulee vain hoitaa hänen ehdoillaan. Jos vieras ihminen ei hae kontaktia itse ensimmäisenä eikä käyttäydy koiran silmin uhkaavasti, hyväksyy mimmi ihmisen kuin ihmisen nopeastikin. Työpäivät todennäköisesti nukkuu pääsääntöisesti ja onkin illalla energiaa täynnä. Korvat sekä tassut tuppaa jäätymään, joten talvipuvulle on ainakin tarvetta. Ei vahdi ruokaa, ei luita ja suurimmaksi osaksi tottelee hyvin. Ulkona tuntuu välillä olevan liikaa hajuja kyetäkseen kuuntelemaan, mutta tämä vain täysin vapaana ollessa, kun saa kissojen hajuista ja jäljistä kiinni. Autossa koirahäkissä ei koe kovin suurta nautintoa, mutta himpunkin pidempi matka taittuu hyvinkin hiljaa. Muuten pitää pientä linnunpiipitystä kertoakseen, että perille pääsy on se paras hetki. Ei pode kuitenkaan matkapahoinvointia.

Terveisin Miia, Tara ja Mimosa “Mimmi”

19.11.2012 Mimmi on tultuaan kotiutunut erittäin hyvin. Läheltä piti tilanteita tai näykkimistä ei ole ollut, mutta kun Mimmiä käytiin katsomassa nyt viikonloppuna ja ihmisen kumartuessa ylle, koki Mimmi tilanteen erittäin kiusalliseksi, uhkaavaksi ja yritti purra. Nopeasti kuitenkin lopetti, kumartunut henkilö ei myöskään peruuttanut/”lähtenyt karkuun” tarkoittaen sitä, että jos näin olisi, saisi Mimmi sillä toiminnallaan juuri sen mitä sillä tavoittelikin, eli uhka poistuisi näykkäisystä/haukkumisesta/puremisesta) ja jatkoikin pian omia puuhiaan, kuten kraatereiden kaivamista pihamaahan. Mimmi etsiikin koiran elekieltä tuntevaa omistajaa, koska esim. koiran päälle kumartuminen on uhkaava signaali, jota kaikki koirat eivät kestä, varsinkaan vierailta ihmisiltä. Tulee ainakin kotihoitajan nartun kanssa toimeen ollen itse lauman alimpana, kaupungilla jää hetkeksi katselemaan muita koiria, mutta ei vie tilannetta pidemmälle. Ulkona ei ole häiriöherkkä, mutta sisällä haluaisi niin kovin toimittaa vahtikoiran virkaa. Tila ei jää päälle, mutta välillä tuntuu että, Mimmi keksimällä keksii ilmoituksen aiheita. Ehkäpä kotihoitajan omalla nartulla myöskin tassut jollain tapaa sotkettuna asiaan;) Kissat ovat Mimmin mielestä tyhmiä. Ne voi haukkua pystyyn ja ajaa karkuun (ainoita jotka enää tekevät niinkuin hän haluaa;), en siis usko että tulisi kovin hyvin toimeen kissojen kanssa. Ei siis näillä tiedoilla kissatalouteen!

Mutta, ei jotain pahaa jos ei jotain hyvääkin. Mimmin luonne on aivan jotain käsittämättömän upeaa. tässä kaverissa on “sitä jotain”. Kaivautuu mäyräkoirien tavoin omaan “luolaansa”, tarkoittaen meille ihmisille peittoa, huopaa, tyynyä, mitä vain mihin nyt oman kolonsa saisi tehtyä. Aamuisin matot näyttävät saaneen tupla vuorauksen, Mimmin piilotellessa leluja ja luita niiden alle, energiapiikit kunniaan, sano Mimmi ja lähti luoksetulossa sellaisella voimalla liikkeelle ettei omat etutassut pysyneet vauhdissa mukana, tuloksena pesua kaipaava, katuojasta nousseen näköinen luppakorva. Eipä haitannut menoa se. Naurua ei ole tästä taloudesta puuttunut, mm. herätyskellon soidessa ja kotihoitajan avatessa silmät, tulee shokkiherätys kahden valtavan kokoisen silmän tuijottaessa jenkkisängyn reunalta kysyen, “no, mitäs tänään tehdään”… huomionhakuinen, pikku vipeltäjä, joka sopivan auktoriteetin edessä on kuin mikäkin “topdog”, mutta ihmisen menettäessä koiran hallinnan, löytyy Mimmistä juuri sitä “potentiaalisen katastrofin ainesta”, tämä jo kerran todistettuna. Energiaa sekä leikkisyyttä ei puutu ja tällä hetkellä vain parissa päivässä, on kotihoitaja pystynyt alkamaan luottamaan siihen, ettei Mimmi lähde pihalta karkuun. Saa siis oman narttuni kanssa ulkoilla pihalla vapaana. Mimmi on erittäin vastaanottava, joten kouluttamalla positiivisella vahvistamisella, voi hänestä saada hyvinkin paljon irti. Tätä tapaa käytetty myös luoksetulon koulutuksessa. “metsään” voisi Mimmistä saada aika kovan kilpakumppanin kokeisiin. Vaatiikin energisyyden sekä nuoren ikänsä johdosta paljon virikkeitä. Käyttää siis nenäänsä erinomaisesti, haukku ilmaisuna toimii erittäin hyvin.

Tällä hetkellä Mimmi on turhan paljon ylipainoinen ja onkin dieetillä. Aamupala ei ole kertaakaan maistunut, joten nyt ruokailu tapahtuu kerran päivässä, iltapalan merkeissä. Tämänkin olisi alla olevaan pyyhkeeseen halunnut ensimmäisellä kerralla haudata, onnistuen puoliksi, ennen toisen nartun saapumista paikalle, erittäin tarkalla nenällään. Onhan se hyvä, pahan päivän varalle säilöä. Sama tapahtuu herkuille. Annoin elokuvaa katsellessa kuivattuja hedelmiä (siis ehdottomasti sokerittomia, itsetehtyjä, muutoin ei koiralle sovi), löysin ne Mimmin hypätessä alas, jokainen kauniisti riviin aseteltuna, hänen vierestään. Loistava kaveri, kaikin puolin, niin kauan kuin omaa oikeudenmukaisen, koiran käyttäytymistä tuntevan ihmisen.

14.11.2012 Mimosa siirtyi Rekku Rescue ry:lle kotihoitoon Somerniemelle.

***

30.10.2012 Mimosa etsii uutta kotia. Omistajan kertomaa: Mimosa, jota kutsumme Mimmiksi, on ollut nyt meillä kaksi kuukautta. Se on alkanut luottaa meihin, eikä enää stressaa ihan joka asiaa. Näin jälkikäteen on tullut huomattua, että nyt vasta koira on alkanut rentoutumaan, vaikkei varsinaisesti ole mitään eroahdistusta tms. esiintynytkään. Nyt on myös opittu pikku hiljaa sisäsiistiksi.

Mimosa haukkuu suhteellisen herkästi vieraita ja pieniäkin ääniä. Olemme saaneet koiran oppimaan melko helposti uusia käskyjä. Mimmi ymmärtää joitakin peruskäskyjä ja etenkin sanan “EI”. Viimeisimpänä on opetettu maahan menoa ja lelusta irti päästämistä. Kynsien leikkuuta on harjoiteltu ja sekin on alkanut sujumaan. Mimosa on nuori ja energinen, sekä kaipaa aktiivista tekemistä.

Hihnassa koira oli alkuun aika vaikea tapaus, kaikkea ja kaikkia liikkuvaa haukuttiin. Ollaan saatu kuitenkin koira kulkemaan hihnassa vetämättä (ajoittain kyllä tätä vielä esiintyy, lähinnä jos on jokin tuore haju joka kiinnostaa tai koira on muuten kiihtynyt) ja opetettu olemaan nätisti ihmisiä ja polkupyöriä ohitettaessa. Nämä tilanteet alkavat olemaan suhteellisen hyvin hallinnassa. Mopot ja kovaääniset laitteet (kuten ruohonleikkuri ja imuri) ovat vielä välillä pelottavia, mutta namien kanssa niistäkin on yleensä selvitty. Toiset koirat ovat kuitenkin vielä sellainen asia, joita Mimosa ei oikein siedä. Naapuritalojen koirat kyllä pystytään jo ohittamaan melko nätisti, mutta lenkillä vastaantulevat koirat saavat Mimosan vielä rähisemään.

Vieraita ihmisiä, varsinkin miehiä, kohtaan koira on alkuun hieman varauksellinen. Ei kuitenkaan tee vieraille mitään, vaikka haukkuukin paljon aluksi. Koiran on saatava rauhassa itse tutustua vieraisiin omaan tahtiinsa. Muutaman tutustumiskerran jälkeen alkaa jo luottamaan ja antaa jo kyljestäkin rapsutella.

Mimosalla on mäyräkoiralle tyypillisiä piirteitä, kuten kovapäisyys. Mimosa testaa kyllä omistajiaan ja vaatii omistajaltaan määrätietoisuutta ja vahvaa johtajuutta. Lisäksi koira on omistushaluinen. Aikuisten, vahvan auktoriteetin omaavien, ihmisten kanssa tämän ei kuitenkaan pitäisi olla ongelma, vaan sitä on mahdollista hallita. Kuitenkin omistushaluisuus on se syy, jonka vuoksi meidän on koirasta luovuttava. Koira ei sovellu lapsiperheeseen, sillä se uhittelee lapsille, joilla ei ole aikuisten tapaan vahvaa auktoriteettia.

Jos olisimme itse eri elämäntilanteessa, voisimme varmasti pitää Mimosan. Kuitenkin tässä tilanteessa meidän on pakko luovuttaa koira uuteen kotiin, vaikkemme haluaisikaan. Toivomme, että koira pääsisi omatkotitaloon, aktiivisen aikuisen/aikuisten seuraksi ja sen kanssa harrastettaisiin.

Ja erittäin hyvä olisi, jos ei ole ennestään muita koiria tai kissoja. Mimmi ei ole helppo tapaus, mutta osaa kyllä palkitakin omistajansa seurankipeydellään ja iloisuudellaan. Koira viihtyy hyvin myös sängyssä peiton alla omistajansa kyljessä. Se on myös oppinut saunomaan, ja onkin yleensä ensimmäisenä lauteilla (sekä monesti ihan omatoimisesti vinkumassa saunan oven takana). Koira ottaa ja vaatii, mutta myös antaakin.

***

1.9.2012 Mimosa sai kodin Huittisista.

Kuulumisia kodista:

11.9.2012 Mimosa koira kotiutui meille 1.9. aika lailla puolilta öin. Tarhalla Mimosa oli kuulemma ollut arka ja vinkunut/murissut. Olivat tarhan väen puolesta sitten onneksi laittaneet pannan jne. Miehet päättivät sitten paluumatkaksi kuitenkin ottaa hytin ja koira pääsi siellä boksista pois. Silloin oli rentoutunut ja heittänyt selälleen rapsutettavaksi. Itse olin varautunut vastaanottamaan kotona koiran, joka vinkuisi ja ulisisi koko yön, mutta tämä tyttöpä suorastaan syöksyi sisälle, pesi puolen naamaa ja tunnin tupatarkastuksen jälkeen käytiin nukkumaan. Koira löytyi tietysti meidän sängystämme jalkopäästä, mutta koko yö meni erinomaisesti, ei vinkumisia tms.

Nythän koira on sitten ollut meillä toista viikkoa ja pääosin on mennyt oikein hienosti. Eroahdistusta ei ole ollut, mitään ei olla pureksittu poissaolojen aikana. Koiralla on rajattu tila, jossa se pääsee liikkumaan ollessaan yksin kotona. Myös lapsen kanssa on mennyt hyvin. Mimmi on jonkin verran haukkuherkkä. Tässä kun lähiöalueella asutaan, niin ulkoa tietysti kuuluu kaikennäköistä. Vieraita ei ole kovin montaa vielä käynyt, mutta ainakin muissa paikoissa käydessämme on haukkuminen loppunut, kun se on päässyt tutustumaan ihmiseen. Miehet tuntuvat ehkä olevan hieman pelottavampia.

Mutta jottei kaikki sujuisi kuin tanssi, niin pieniä ongelmiakin on ollut. Mimosalla taitaa olla huono itseluottamus ja/tai tarve suojella “laumaansa”. Se on hieman pelkoaggressiivinen toisia koiria kohtaan. Tapaaminen toisen mäyräkoirani kanssa ei oikein sujunut, meni rähinäksi ja kävi näykkimässä toista mäykkyä sittenkin vielä kun se oli turvassa isäni sylissä. Silloin kyllä komensin ja koira uskoi, eli ihmisen auktoriteetin kanssa ei kuitenkaan ongelmia. Ja selkeästi Mimosa oli todella mustasukkainen minusta ja Timosta, isoimmat rähinät tulivat nimenomaan silloin kun toinen koira oli meitä lähellä, muuten se suhteellisen rauhassa antoi toisen olla.

Koira ei kuitenkaan muuten ole millään lailla hankala ja käskyt sille tuntuvat muuten menevän perille helposti, ei muuten vedä hihnassa, oppinut istumaan jollain lailla nyt jo käskystä, ym. Kynsien leikkuuta on nyt pari kertaa harjoiteltu. Ohessa myös muutama kuva. Kaiken kaikkiaan koira on kyllä jo valloittanut sydämemme, ja uskon ainakin tässä kohtaa, ettei tuo toisten koirien kohtaaminen ole ylitsepääsemätön ongelma.

Tällaista siis tänne. Mukavaa syksyn jatkoa sinne teille, ihanaa että jotkut jaksavat tehdä tällaista vapaaehtoistyötä!

Terveisin
Marjut, Huittinen

***

Leikattu narttukoira, 1,5v (elokuussa 2012)

12.8.2012 Mimosa on ystävällinen ihmisiä kohtaan. Ei agressiivinen eikä dominoiva. Asustaa tarhalla samassa häkissä Atte koiran kanssa. Syövät sovussa tuoretta lihaa. luita ja ruokaa. Jakavat ruokansa ilman tappeluita. Mimosa rakastaa ihmisiä ja heidän seuraansa.

9.8.2012 Mimosa siirtyi Tallinnan tarhalle. Mimosa on rokotusten puolesta valmis matkustamaan Suomeen 31.8.2012 lähtien.

2.8.2012 Mimosa on nuori mäyräkoiratyttö Kohtla-Järven tarhalla.

Luovutusmaksu 250e sisältää mikrosirun, rokotukset, ulko- ja sisäloishäädöt sekä steriloinnin. Koiralla on EU-lemmikkipassi, josta toimenpiteet käyvät ilmi. Koira on tullut Suomeen kaupallisen tuonnin vaatimuksia noudattaen ja tuonnista on tehty ilmoitus Eviralle.