Milou

08/2004 Milou sai oman kodin Helsingistä.

***

Kuulumisia kodista:

02/2005 Miloulle kuuluu hyvää. On ollut ihan terve parin viikon takaista yskää lukuunottamatta (joka parani eläinlääkärin ohjeiden mukaan levolla ja yskänlääkkeellä). Marraskuun lopussa Milou kastroitiin, sillä oli toinen kives piilokives, niin että kastrointi oli hyvä tehdä ettei myöhemmin tulisi ongelmia. Toivoin kastroinnin myös parantavan koiran ruokahalua, mutta ei ruoka edelleenkään niin hirveästi kiinnosta. Paitsi jos ruokaa on piilotettu ympäri asuntoa, niin sitten sitä on kiva etsiä ja maistuukin paljon paremmin. Koira on todella kiltti ja pyrkii miellyttämään emäntää, jos vain ymmärtää mitä siltä pyydetään. Välillä kyllä riehuu eikä yhtään malttaisi kuunnella. Ulos lähtiessä on ihan pakko hyppiä hirveästi, vaikka ovesta pääsee vasta kun istuu nätisti. Ja samoin ulkona on hirveän kiva hyppiä emäntää vasten, onneksi on pieni koira. Monet ihmiset ovat luulleet Milouta pennuksi. Lenkillä hyppiminen on kuitenkin jo paljon vähentynyt, nyt kuljetaan pääasiassa eteen- eikä ylöspäin.

Ainoa ongelma on ollut yksinolon opettelu, Milou ei varmastikaan ollut koskaan aikaisemmin joutunut olemaan yksin. Alkuun edistyminen oli sen verran hidasta, että sitruunapanta piti ottaa käyttöön naapurisovun säilyttämiseksi. Onneksi se tehosi ulvomiseen tosi hyvin ja tuntui kumma kyllä muutenkin rauhoittavan koiraa yksinollessa. Nykyään kun panta laitetaan kaulaan (säiliö voi hyvin olla tyhjäkin), Milou hakee puruluun ja käy lattialle makaamaan, ei edes yritä tulla mukaan ulos. Milou on minulle todella rakas ja uskon, että se itsekin on elämäänsä tyytyväinen. t: Ulla-Maija