Milan

11/2004 Milan löysi oman kodin Kankaanpäästä.

***

Milan kanssa on mennyt hyvin, pieniä ongelmia on kuitenkin ollut. Mila on ulvonut yksin jäädessään, aluksi se jyrsi ovenpieliä ja teki muuta pikku jäynää, veti verhot alas, yritti kauvautua ulos yms tuhoja. Nyt tuhoamiset on jäänyt kokonaan ( koputtaa puuta ) enkä usko että se täällä ulvoskelee enää niin paljon, naapureiden mukaan se ulvominen on tapahtunut muutaman kerran päivässä kymmenen minuutin jaksoissa, joten ei mitään kauhean pahaa kuitenkaan, onneksi meillä ei ole seinänaapureita ja yläkerrassa asuu koira-ystävällismielisiä ihmisiä. Minulla oli pitkä joululoma Milanin tullessa meille, ja ongelma tiedostettiin jo ennen sitä. Joulun jälkeen aloitettiin bachin kukkatippakuuri eroahdistukseen ym, ja pian tippojen aloittamisen jälkeen alkoi juoksutkin

Joulun jälkeen Mila oli yksin muutamia tunteja kerrallaan, kävin katsomassa sitä ruokatunneilla (onneksi kouluni on lähellä kotia) ja tehtiin muutenkin valelähtöjä jne asiaan kuuluvaa. Nyt ollaan rajattu sen tilaa kun se on täällä yksin niin, että sen käytössä on olohuone ja eteinen. Keittiön, työhuoneen ja makuuhuoneen ovet pidetään sujettuina sen ollessa yksin kotona. Mila on muutaman kerran bongattu ulvomasta keittiön pöydällä/tuoleilla ja luultavasti keittiö olikin se paikka missä se eniten ikövöi. Luulen että tilan rajaamisesta on ollut apua, ehkä sillä ei ole nyt niin turvaton olo yksin ollessaan, myös radiosta ja niistä kukkatipoista on meille mielestäni ollut apua . Viimeaikoina se on ollut pikkuisen pidempiä aikoja yksin ja kaikki on mennyt ihan hyvin. Keskiviikkona saatiin vielä D.A.P-haihdutin joten eiköhän tämä tästä :) Pitää vain puuttua heti “ongelmiin” etteivät ne ainakaan menisi huonompaan suuntaan. Viikonloppuna utelin naapurilta että onkos kuulunut mökkäämistä hän kertoi ettei ole kuullut mitään ja että hiljaista on ollut ( jee! )

Tarpeita Mila ei ole tehnyt sisälle yksin ollessaan, muutaman kerran on vahinko tms, mielenosoitus tapahtunut sisälle yöllä , mutta muuten se on sisäsiisti, ulos se ei osaa pyytää, ja olenkin yrittänyt pitää rutiineista kiinni ettei vahinkoja sattuisi, ruoka samaan aikaan aamulla ja illalla ja ulos suht. koht. samaan aikaan, n. 3-4 kertaa päivässä. Joulun jälkeen se on alkanut syömään myös nappuloita, minkä päälle se ei aluksi ymmärtänyt lainkaan,sen ilme näytti hölmistyneen oloiselta että eihän noita voi syödä. Tottumuskysymys kai. Joululomalla lomapaikassamme oli myös toinen koira, vanha herra Fokus ja yllätys, yllätys alkoi raksutkin maistumaan, koirilla näytti olevan jonkin sortin kilpailu siitä kumpi syö nopeammin ja ahmivat ruokansa kilpaa ( huom. molemmat nirsohkoja), ja sitten kävivät molemmat vielä varkaissa toisen kupilla jos oli jäänyt jotain tai jos toisen silmä vältti ;) Näin saatiin Mila huijattua syömään nappuloita. Nyt se saa ruuaksi nappuloita ja kotitekoista koiran puuroa sekaisin. Koititekoinen koiranruoka on Milan herkkua ja näyttääkin maistuvan todella hyvin..

Alussa Mila seuraili kuin minua kuin hai laivaa, taisi vain vartioida ja olla epävarma paikastaan laumassa, mutta se on nyt loppunut kun olen kieltänyt sitä seuraamasta, ja se vaikuttaakin nyt paljon rennommalta kun sen ei tarvitse kokoajan partioida ja kytätä, vaan esim vaihtoehtoisesti tehdä olonsa mukavaksi sohvalla tai omalla paikallaan. Mila on ollut terveenä. Vanha turkki lähti imetyksen seurauksena, ja iho kuulsi vähäisen turkin alta, joten piti tehdä sille takki että uskalsi viedä sen ulos.Se oli niin onnettoman näköinen ja silloin täällä oli silloin kovat pakkaset . Nyt sillä on heino uusi kiiltävä turkki joka näyttäisi vieläkin kasvavan. Lihaksia ja massaa sille on tullut lisää ja se oikein innokas lenkkeilijä, Milan on myös aikas reviiritetoinen emäntä ja nuuskii ulkona jopa suksien jäljet, välillä tuntuukin että se on ihan hajujen maailmoissa. Sillä on myös omintakeinen tyyli merkata, mahdollisimman ylös ja kaikenmaailman kumpareiden päälle, välillä pitää hieraista silmiä kun näyttäisi sille että se nostaisi jalkaa tms

Muille koirille se on aika kovis sekä sisällä että ulkona. Urokset (ilmesesti eteenkin vanhat) se suvaitsee paljon paremmin kuin nartut. Ulkona suurin ongelma on ollut muille ärjyminen ohitustilanteissa. Sekin on nyt vähän parempaan suuntaan kun olen komentanut sitä heti kun se alkanut kiihtymään. Aikaisemmin se oli sellainen sopraano että tuntui että lähitalojen ikkunat hajoavat. Välillä se erehtyy luulemaan kauppakasseja ja lapsia koiriksi tms ja aloittaa huutamisen, siihenkin on auttanut ei, ja jos näihin tilanteisiin Ei. ei ole tepsinyt olen lukenut sille muutaman pykälän. Työmaata riittää kuitenkin jatkossakin pitkäksi aikaa ja nyt olen alkanut palkitsemaan kun se on ollut hiljempaa tai ohitus on mennyt nätisti esim kauvempaa. Mutta muuten se ei ole herkkähaukkuinen, ei välttämättä edes haukahda kun ovikello soi. Kynsien leikkaaminen oli aluksi aika takkuisten takana, mutta nyt tehdään se+ muut hoitotoimenpiteet vessassa. Olen kapaloinut sen pyyhkeeseen ja nostanut polvien päälle kynsienleikkausta varten, ei se vieläkään suju niin kuin tanssi, mutta ainakin saan leikattua ne itse, joskus vain muutaman kynsi päivässä, joskus jopa koko tassullinen, mutta kokoajan parempaan suuntaan. Suuhun se ei alussa antanut katsoa, mutta nyt sinnekkin saa vähän kurkistaa reippaammin , nyt muutamaan otteesen ollaan pesty hampaatkin, tietysti vessassa ja ruhtinaallisin palkinnoin onnistuneesta toimenpiteestä. Muualla on turha kokeillakkaan mitään hoitotoimenpiteisiin liittyvää, silloin alkaa hurja keppurointi ja vastaan hangoittelu. Sohvalla näpräilen välillä teeveetä katsellessa sen tassuja, suuta ja korvia, silloin saan usein osakseni sellaisen pitkän katseen ,että taasko se alkaa, etkö voisi lopettaa, pliis. Suunnitelmissa on myös leikkauttaa Milan, edellinen eläinlääkäri epäili että sillä olisi luultavasti ollut liian usein pennut (ehkä jopa joka juoksulla) joten leikkauttaminen on varmasti Milalle hyväksi, eipä tarvitse sitten kantaa huolta ainakaan kohtu-vaivoista. Mielestäni Milan on mitä ihanin koira, se on todellinen söpöläinen ja rakastaa huomion keskipisteenä olemista, sylissä oloa ja rapsutuksia. Se on ollut kiltti, eikä ole enää niin epäluuloinen vieraita kohtaan kuin aluksi, vaan menee reippaasti nuuskimaan ja mutta tutustuu kuitenkin omaan tahtiinsa. Eikä ole ollenkaan niin arka kuin aluksi. Se on myös todella nokkela ja älykäs, nopea oppimaan uutta, ketterä liikkeissään ja kova hyppimään. Eli hyvää kuuluu, ja Milankin vaikuttaisi siltä että se on sopeutunut hyvin, aikaahan vievää hommaahan tämä on. Minä olen kuitenkin ihan myyty Milalle, yritän olla lellimättä ja paapomatta sitä liikaa ja kodella sitä nykyään ihan “normaalisti”. T:Annina

***

Milan on n. 4-vuotias tyttönen. Se tuotiin kodista tarhalle kolmen muun koiran kanssa. Tyttö oli tarhalle tuotaessa tiine ja se synnytti Suomessa 3 tyttöpentua.

Milan etsii nyt omaa, uutta kotia koska ei tule toimeen perheen toisten koirien kanssa. Milan on hiukan varautunut vieraita ihmisiä kohtaan, on kuitenkin kiltti. Milanille etsitään rauhallista kotia, jossa ei ole muita koiria eikä lapsia. Milan on sisäsiisti, stressitilanteet voivat aiheuttaa sen, että tyttö pissaa sisälle. Tyttö asustelee tällä hetkellä Helsingissä.