Melinda

2.10.2011 Melinda, lempinimeltään Kerttu sai kodin Tampereelta.

***

Kuulumisia kodista:

6.12.2011 Melinda toivottaa hyvää Itsenäisyyspäivää !

Aina yhtä koskettava. Sytyttäkää kynttilä ja juhlikaa jokainen omalla
tavallanne. Itsenäisyyspäivä kuulu koko kansalle, vaikka lehdissä annetaan
ymmärtää sen olevan vain Linnan Juhlat. Kyllä me vielä sinnekin
päästään..jotenkin, jos ei niin vaikka siivoojina. On se kuitenkin Suomen
arvokkain juhla.

Kuudes joulukuuta Teille käsky kuului rajoillamme seistä, oli tehtävänne silloin
mahdoton. Sinne jäivät ikuisesti monet teistä, teki valintojaan käsi kohtalon. Ovat rajalliset elämämme päivät, emme koskaan tiedä kenen vuoro on. Monet palas’, mutta liian monet jäivät, vuoksi kodin, isänmaan ja uskonnon. Ilman ontuvaa ystävääni,o lisimme vain läntisin lääni. Ilman miestä, jonka jalka on nyt puutaolis’ arkipäivä kuudes joulukuuta. Ilman teitä, selvinneitä jostain sieltä, puhuisimme nyt vierasta kieltä. Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta, olis arkipäivä kuudes joulukuuta. Eivät koskaan mene umpeen sielun haavat, emme niitä pysty teille korvaamaan. Aivan liian harvat teistä nähdä saavat, kun me itsenäisyyttämme juhlitaan. Vielä vapaa on ja itsenäinen maamme, se on sitä vuoksi suuren urheuden. Nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme, kiitos teidän, se on sinivalkoinen. Ilman ontuvaa ystävääni, olisimme vain läntisin lääni. Ilman miestä, jonka jalka on nyt puuta, olis’ arkipäivä kuudes joulukuuta. Ilman teitä, selvinneitä jostain sieltä, puhuisimme nyt vierasta kieltä. Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta, olis’arkipäivä kuudes joulukuuta.

5.12.2011 Melinda ja täystuho; siis Melinda itse on täystuho. Tulin tänään illalla myöhään kotiin Melindan viettäessä päivän poikien kanssa. Olohuoneen lattialla oli suolistettuna norppa, pesisieni, papiljotteja, pöytätabletteja siististi suikaloituna. Juuri nyt pölyhuiska saa kovaa kurmootusta. Eilen illalla nallelle tehtiin täydellnen lobotomia. Sisällä oli jotain kuulia, joita Melinda ehti ahmia melkoisesti ennen kuin pölymari= siskon tyttö käytti tätä nimitystä pölynimurista pienenä. Kyllähän jokainen meistä tietää mikä on liehunlaikkuri, se on ruohonleikkuri.

Nämä nykyajan nuoret on niin sivistyneitä, me 70-luvun nuoret puhuttiin vain
vuomipusseista ja sen sellaisia. Niin terveisiä vaan sinne Keski-Suomeen suvun
toiselle pienokaiselle, joka on jo ehtinyt liittyä rouvakerhoon. Siinä sitä on tyttö kuin ilmetty äitinsä. Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tulee äitiinsä, niinpä, eihän siinä mitään jos lapsi on tyttö.

Meille se nyt kuitenkin tuli poikana. Ja onneksi poikaan tuli puolet isääkin, tai ainakin jotkut sanoo, että poikahan on kuin ilmetty isänsä pienenä. Niin no
kaikkihan me oltiin pienenä sippoisia. Jos ne tarkoitti sitä.

Melindan Helsingin kummitäti on sitä mieltä, että Melinda on ollut entisessä
elämässä ihminen. Sillä Melinda toimii niin johdonmukaisesti. No nämä kommentit on tulleet vain kuulopuheitten perusteella, nämä kaksi tapaavat toisiaan hyvin harvoin, mutta kuulumiset vaihdetaan päivittäin. Onhan Melinda kuin ihmisen ajatus. Tekstiä tulisi paljon jos koira vain pystyisi puhumaan. Koko perhe on sairastanut flunssaa kukin vuorollaan jo neljättä viikkoa. Melindakin on ollut kipeä. Vatu on irrottanut Melindan silmistä unihiekkaa, vaikka oikeasti se on kyllä ollut ihan räkää, jos koiralta räkää irtoaisi. Ruokahalukin on palannut pikkuhiljaa kaikille. Eniten eron huomaa näissä pakko täystuhoissa, MELINDA ON VÄHÄN TURHAUTUNUT. Tottakai pennun elämään kuuluu reilusti liikuntaa ja äksöniä. Pojat jo sanoi, että koira tarvii joka päivä kunnon lenkin. Parhaatkin puhujat, pojat vie koiraa kuin pässiä narussa.

Miedän lenkit on ihan toista maata, me mennään metsään, lenkkipoluille ja MELINDA ON AINA IRTI. Puolessa tunnissa Mellu juoksee sellaisen räkälenkin, ettei tassut nouse enää samana päivänä yhtään mihinkään. Ja mikä parasta, vaikka kauempana menee koira, Melinda uskoo, että sinne ei mennä, ehkä juostaan muutama metri perään, MUTTA USKOTAAN EI KÄSKYÄ. Tietysti Melindaa täytyy vähän huijata lähtemään eri suuntaan, mutta EIHÄN SE OSAA PUHUA, SE VAIN ARVAILEE MIHIN OLLAAN MENOSSA. Niin, että tätä jaksan ylistää loputtomiin.

MEILLÄ ON OLLUT NIIN UPEITA KOHTAAMISIA, vastapuolen yksirotuinen käyttätyy kuin
järkensä menettänyt, haukkuu, repii hihnaa, hyppii ja pomppii ja tämä meidän
monirotuinen istuu paikallaan ja katselee arviovasti vastapuolta, mikähän sille tuli ilmeellä. Kyllä, aivan varmasti Melinda on ollut ihminen entisessä elämässä. Ja koira on ihan samanlainen kuin lapsi, koira opettaa isäntäänsä ja se on jo paljon puhekyvyttömältä. Me Melindan kanssa ymmärretään tosiamme jo puolesta sanasta. Jos Melinda on sängyllä ja vinkaisee kerran lattiaa kohti tiedän, että iso bernhardilasrotko pitää nostaa sängylle. Se on muuten jännä, että sitä Melinda kunniottaa, se ei ole tähän mennessä vasta menettänyt kuin nenänsä. Johtuu varmaan vasta puolen jättikoosta. Kai Melindalla on vahva usko, että se joskus rähähtää takaisin. sitä voisi joskus yrittää jymäyttää…

Juuri nyt ulkona tapahtuu jotain hyvin erikoista, Melinda näkee lunta, Melinda on syntynyt 16.3. tänä vuonna eikä voi muistaa nähneensä lunta. Sinne pojat paineli heitteleen lumipalloja. Alunperin piti mennä peittään avaruuspeitolla auto,mutta eivät taida vähään aikaan tulla sisälle.

Meidän vanha talo on nyt myyty ja Melindan kanssa on ollaan käyty siivoilemasssa
paikkoja. Melinda on tehnyt tuttavuutta puuhellan kanssa, etä siellä missä voi
sulaa, nahkaa palaa. Ja se koskee myös viiksikarvoja. Se Melindassa on niin huippua, että sillä on näkemystä mikä tavara säästetään ja mikä saa lähdöt. Minä saituuden perikuvana säästäsin kaiken. No joo, Melinda on ovela, ensin sanoo ok ota vaan, mutta illalla tavara on jo suikaloitu silputtu revitty tai muuten tuhottu. Melinda tietää, ettei vanhaa mattoa kannata viedä pesulaan, ei se kestä linkousta, hän vähän tuunaa niitä lisää, eli nyt kuraaikaan Melinda ensin tassuttelee kunnon kurajäljet ja sitten raastaa toisen pään auki ja odottaa, että siinähän se purkuu ihan itsestään.
Tämä ilo oli lyhyt aikainen. Melinda tuli sisälle ja tuhahti lunta. Vanhaa uutta.

Santerin uusi nahkahanska on mielenkiintoisempi, mutta poika pelastikin omansa.
Minun hanskoista on vähän närsitty viime viikolla. Melnida tietää jos vaikka ne
joskus kadottaisin, niin hän kyllä löytäisi ne oitis, hajun perusteella. Melinda ei ymmärrä, että ehkei hän pääse tammikuussa tonkimaan alekoreja kuten minä.

Pojat alkaa joulun jälkeen viettään aikaa enemmän isällä ja Melinda ei oikein tule juttuun iskän uusio vanhan koiran kanssa. Ei joku
länsiylämäängöötämaanihmevempulatiskirätti ymmärrä, etä pentu on pentu ja vanha
rouva on vanha rouva. Vatu sanoi niin osuvasti, että Melindakin näyttää tosi
vanhalta, kun sillä on noita irtokarvoja.

Jäin oikein miettimään, että miten se poika tuollaisen asian huomasi. No anyway
elukka kaupassa myydään sellaisen karvan tuunausveheitä. Viimeisin ostos oli
kirpputorilta koiran kuivashampoo 2e. Noinkohan tuotakaan koskaan käytetään. Nyt on jo tosi huono omatunto kun koiraa pitäsi harjata kerran pari viikossa, mutta aina tulee talvisota, välirauha, jatkosota pulavuodet jne. jne. Selityksiä selityksiä. No ollaan itsellemme armollisia. Melinda joutuu kuitenkin aika vatkaukseen joka päivä, kun kaikki vastaantulijat päivittelee onpa kaunis ja ihana koira. Juu, en viitsi oikaista, SILLOIN KUN SE NUKKUU.
Tänään todettiin, että aina ollaan väärässä paikassa, väärään aikaan. Poikien serkku tuli viimeyönä tyttöystävänsä kanssa yllärikylään. Minä olin Helsingissä ja serkulle tarkoitetut synttäri kamat oli auton takaluukussa. No aina ei voi voittaa, Melindan paketista puuttuu yksi panta, jota on kuskattu puoleen ja toiseen ja aina se on väärässä paikassa.

Anyway, paketti on tarkoitus saada matkaan ja Melindan lottorahat ja Melindan meille tuonut Heidi käyttää ihan omaan virkistykseensä ja koiria muistetaan jouluksi ihan erikseen suoraan yhdistyksen tilille. On kuitenkin kullanarvoista muistaa näitä käsikassaroita, jotka omia vaivojaan laskematta pitävät huolen näistä nelijalkaisista ystävistämme tunteja laskematta, omin rahoin, omin voimin tekevät kaikkensa pyyteettömästi. Nämä ovat koirien tosiystäviä, ei ne ihmiset jotka haalivat koteihinsa mahdottoman eläintarhan, muka eläinrakkaudesta. Kuka tarvitsee kolme koiraa, viisi kissa kuusi kania pieneen yksiöön. On eri asia jos tilat, rahaa ja aikaa. Muistakaa tekin näitä koiraparkoja, näitten naisten ja miesten sisu kestää mennä paikan päälle auttamaan, paljain käsin, pienin varoin, mutta pienikin apu voi olla koiralle suuri. Täällä Suomessa tämä koira ongelma ei ole niin suuri kuin Virossa, siis Eestissä. Miten me jotenkin mielletään Viro aina koko maaksi. Meidän pitää muistaa, että he ovat olleet itsenäisiä niin vähän aikaa. Kun olin Narvassa varuskunnassa vieraana yhden viikonlopun ja kuulin, miten tätä itsenäisyyttä siellä hoidetaan ja kuinka näitä konfliktejä on velivenäläisen kanssa vähän väliä, niin siinä ei koirat ihan ensimmäisenä tule mieleen. Voimme olla ylpeitä kuinka paljon suomalaiset ovat veljeskansaa auttaneet, mutta avuntarve ei ole hävinnyt mihinkään.

Maan siirryttyä euroon, ovat hinnat nousseet tavallisen ihmisen ulottumattomiin,
eläkkeet ja palkat on pienet, vaikka osa tulisi Suomesta. Etsikää itsellenne
kohteita jonne voitte ohjata rahan suoraan. En sano, etteikö ison kansallisenjärjetön apu mene perille, mutta on mukavampi, että lähetetty kymppi menee lyhentymättömänä perille, eikä lainkaan vääriin käsiin.
Melinda on adoptoinut Tartosta eläkkeellä olevan bussinkuljettajan, joka nyt
eläkkeelle jäätyään on sairastunut keuhkosyöpään ja etäpesäkkeitä on joka puolella.

Suomesta tuleva 12 € eläke ei paljon lämmitä. Oli Melindan ansiota, että tutustuttiin ja muutaman viikon aikana vietettiin monta ratkiriemukasta iltaa opiskellessa Viron kieltä. Nyt on juhlat juhlittu ja voidaan vain toivoa, josko vielä kerran mies palaisi täällä käymään. No sukulaisten summa on aina vakio, yläkerran naapurin virolaisrouva saa näinä päivinä perheenlisäystä ja perheeseen tulee oikea vauva.

Melinda ei oikein malta odottaa. Nyt odotetaan Itsenäisyyspäivää ja ilotulitusta, kuinkahan meidän käy. Muistakaa kaikki, me säilytimme oman kielen, ei tarvinnut opiskella venäjää, sinua ja perhettäsi ei siirretty mihinkään. Saat käydä haudoilla viemässä reilusti päiväsaikaan kynttilät. Saat mennä kirkkoon. Virolainen laulaa kanssamme silkasta ilosta kansallislauluamme, niin paljon he meitä arvostavat ja kunniottavat. Ja mikä parasta suomalaisessa on SUOMALAISELLE TOINEN ON AINA IHMINEN.
Eikä koiriakaan ole karvoihin katsomista.

22.11.2011 Melinda ja joulukuusi; Eilen kävin sienessä, ne oli tosi helppo kerätä. Valmiiksi jäisinä. Ei ollut roskia, madoista puhumattakaan. En tiedä sitten kuinka sähköisiä sieniä ne oli sillä ne asustavat sähkölinjan alla. Helppohan siinä on kasvaa kun ympäristö raivataan
säännöllisin väliajoin ympäriltä. Linjan viertä kulki retkeilypolku ja sitähän me Melindan kanssa taivallettiin hyvän matkaa lähimmälle laavulle asti.

Meillä oli omat koivuhalot mukana, sytytysnestettä, makkaraa sinappia ja
koiranruokaa. Kaakao ehti jäähtyä Nescafen termarimukissa, joten se ei siis
ollutkaan termari muki. Olen tosi ylpeä Melindasta kuinka hienosti se tottelee ja pysähtyy kuin toisia koiria tulee vastaan, vaikka onkin irti. Nätisti istua nöpöttää häntä maassa kun ohittaajat menee maha maata viistäen ohi. Hyvä ettei emäntäkin ole solmussa kuin ongenkoukku. Kolme labbista tuli naisen kanssa vastaan ja itsekseni ajattelin, että pitääkö ne koko kylän koirat ottaa mukaan jos niitten kanssa ei pärjää. Huikkasin koirien emännälle, että nuotiolle saa poiketa istuskelemaan, mutta koiranruokia ei saa syödä. Kiitteli kovasti. Melinda istua nöpötti asemissa laavulla lammen rannalla ja oikein pohdin, että mikä sitä siellä kiinnostaa. Minä en nähnyt vastarannalla edes sorsan sorsaa. Lampikin oli pieni 100x150m.

No näkö minulla alkaa jo oleen huono. Ainakin ulkonäkö. Housutkin paloi pienen pienille reijille, mutta kuka käski pistää fleecehousut jalkaan nuotiolle. Melindaa otti vähän savu nenään se tytyi tonkimaan puuvajan ja laavua alusia. No minä ajattelin, etteivät minua ainakaan hirvenä ammu kun punaiset vaatteet pipoa myöten. Melinda menisi peuranvasasta, niin sorjasti se loikki mättähältä mättähälle.

Melindakin on nyt saanut vaatteita. Pohjanmaalta tuli lähetys; punainen
rimssumekko, oranssi nailon takki ja pelastusliivit.
Olihan se vähän nolo ensin,mutta rönttäkelit tulee.Uni maittoi tämän reissun jälkeen monta tuntia.

Ps. Meille sattui saha mukaan ja pihistettiin linjalta pieni kuusi, kun
tiedetään, että ensikeväänä tulee raivaussaha.

12.11.2011 Melinda on lahonnut! No onneksi ei, Vatun piti sanoa, että Melinda on lihonnut. Sanoin Vatulle, että hienon naisen (anteeksi koiran) kuullen ei saa sanoa noin, todeta vain, että hyvä kun ruoka kelpaa ja liikunta, nyt kaverikoirat jo odottaa puistossa Melindaa aamu heräämistä.
Eilen illallakin naapurin koirat kysyivät minun tullessa kotiin;- Missä Melinda on?

Melindan itseluottamus kasvaa huimaa vauhtia, kannoilla hiipivän tapettien väreihin sointuvan koiran käytös on muuttunut, luontevan uteliaan pikkupennun puuhailuhin.

Joskus jopa voisi hyväntahtoisesti todeta, että pikkuvintiö siitä on kasvanut.
Punkkaan sijataan, niin viinirypäleet, pistaasipähkinät, hammasharjat, minun
papiljotit (kaksi löysin vielä tänä aamuna vielä ei syömättömänä) ja lukunaisia
tuntuu Melinda olevan kun sieltä löytyi Me Naiset, Tieteen Kuvalehti ja Aku Ankka.

Me Naisten reseptit oli tosin menneet jo parempiin suihin.

Citymarketilla on ollut oikein koirien päivät, löysin alekorista pitkän talutus
hihnan, vähän erikoinen se oli, mutta hieno. Sillä on tarkoitus pitää Melinda saunan terassin rapulla ettei livahda naapurin puolelle. Hihna on tarkoitettu useamman koiran talutukseen, kertoi naapuri, kun sen näki . Sen sai kympillä. No hieno saunahihna kuitenkin ja varmasti virkansa hoitaa. Sitten sieltä löytyi sadeviitta 15e. Kävin myös kirja hyllyssä tutustumassa koiranhoito-oppaisiin ja kun pääsin sivulle pennun pureskelun taltuttaminen, soi puhelin ja nälkäiset pojat vaati äitiä kotia. No sen verran ehdin tutustua, että koiraa ei saa pitää väkisin kiinni, vain joitakin sekunteja jos se tekee pahaa ja kiinnittää vain huomio muualle. No ihan samaa touhua kuin pikkulasten kanssa; totesi Vatu.
Hän ei mitään koiran hoito-oppaita lue, hän kyllä tietää mikä Melindalle on parasta, että se olet sinä äiti, joka syötät sille kaikkea sopimatonta, etkä ymmärrä ettei koiran maha kestä mitä vaan. Aika tekstia 13-v suusta. No anyway, eilen alekorissa oli vitosella oikein paksu koiranhoitokirja ja vessassa sitä rauhassa saa halukkaat tutkiskella ja voi olla, että Melinda itseksin vähän lueskelee. Vessasta puheenollen Melinda on varmaan Pirkanmaan innokkain hampaitten pesijä, viidesharja jo menossa ja Oriflamen harjassa on parhaimmat ominaisuudet, ikenien hierontajutut sun muut. Pesu sessioon menee parhaimmillan tunti ja Melinda avaa koko kitansa ammolleen, kun suuta tutkitaan onko pilkkuja ja jos sellainen löytyy alkaa tarmokas hinkkaus.

Pesisivät omatkin hampaansa yhtä hyvin. Kun pojat oli pieniä ajattelin itse
hammashoitajana, että paras 18-vuotislahja on antaa lapselle ehjät hampaat, mutta nyttemmin ihan riittä kun ovat vielä elossa silloin. Coca colan juonti on tosin vähentynyt ja energiajuomien, sillä ne ovat kuulemma vaarallisia koirille. Tämä taas aiheuttaa ketjureaktion, kun ei tule tyhjiä puteleita, ei tule Melindalle pelirahaa.

Nyt on sitten pelattu paljon vähemmän ja voitettu vielä vähemmän. Mutta ehkä onni kääntyy ja saadaan jouluksi hyvin rahaa Raplaan koirakavereille. Ja kun Melindan mummulaan unohtunut laina strassipantakin palautuu takaisin Tamperelle, pääsee paketti matkaan.

Viime viikolla Melinda sai enismmäisen kerran naudanmahaa ja vaikkei se ihan
kokonaan ehtinyt sulaa, vain yön yli jääkaapissa, oli se hetkessä syöty. Eilen
haettiin uusi satsi ja Melinda olis sitä mieltä, että se maistuu paremmalta uudella Ikean alesohvalla, jossa pojat pelasi tietokonepeliä. Kun kerroin mikä herkku Melindalla on käpälissä pojat sanoi, voi hyvänen aika Melinda ja Melinda sai äkkilähdön ja lihaköntsä lensi perässä. No toinen tykkää porkkanasta ja toinen perunasta. Ja pekoni se vasta on hyvää.

Oli meillä sellainen ikäväkin välikohtaus, tulin illlalla kotiin viikolla ja näin lattialla puolikkaan maksamakkarapötkön jonka sisään oli työnnetty pieni
vihannesveitsi. Kun tämän näin ja syyllinen pelasi rauhassa tietokonepeliä
nojatuolissa, kuohahti pohjalainen sisu ja veri sen verran vaikka karjalaista
sukujuurta olenkin, että kohosi falsettiin. Ensin kysyin, että kumman silmän haluat ensin mustaksi ja ettei tähän huusholliin ole asiaa idiooteilla. Kysyin, että osaatko edes kuvitella rahasummaa, jota sinulla ei tietenkään edes ole, mitä maksaa koiran leukojen päivystysluonteinen leikkaus. Että sinun äitisi myös hammashoitajana tietää mitä se maksaa ykstyisellä ihmiselle ei päivystysluontoisena toimenpiteenä.

Poika oli hiljaa ja luikki kotiin häntä koipien välissä. Sanoi pojille, että nyt
alkaa minun mitta täyttyä tämän pojan tempauksista, juuri järjestetyn kirjanhyllyn kirjojen pyyhkäisy lattialle, luumujen heittely vanhassa omakotitalossa meidän ulkoseiniin, kananmunien heittelyyn villitseminen terassilla. Sanoin, pojille ettei ihan normaalilapsi tee tälläistä. Että päässä voi olla bitti poikittain. Psypaatti leikkelee kissan vain katsoakseen sen sisälle. Ja puheet, että kun hän SAA isona mersun hän ajaa kaikkien somalien päälle.

Sanoin pojille, että nämä puheet tulee peräkammarin poikien suusta, jotka eivät ole koskaan kotoonsa mihinkään päässeet ja pääsevät eivät osaa lähteä. Pojat on
Italiassa nähneet, kun kerjälänen kerjää rahaa saadakseen syödä, ei viinapulloon.

Annan suomessakin rahaa suomalaisellekin kerjäläiselle, jos tarinassa ei ole
aukkoja. Ulkomaalaiselle annan aina, kyllä ihmiseltä vaaditaan luonnetta polvistua kadulle ja pyytää. Suomalainen ei edes nöyrtyisi, syyttäisi vain yhteiskuntaa.

Suomalaiset kun eivät käytä peiliä. Tämäkin poika täytyy ensikesänä ottaa mukaan
opintomatkalle halki Itä-Euroopan, niin eiköhän pojan silmät avaudu.
No anyway Melinda oli nii viisas ettei haukannut ja sanoin pojille, että erityistä tarkkuutta kun kylässä on vieraita. Pippuri ja suolapurkit piiloon silloin. Ja silmät selkäänkin. Ei pojan äidillä varmaan ole helppoa viiden veljeksen kanssa jos nuorimmainenkin on tälläinen. Minulla palaa välillä hihat ihan pienen koiran pennunkin kanssa.

Melindan eka ulkomaan reisu voi typistyä vain Tapaninpäivän ruotsinlaiva risteilyyn, se ei taida päästä edes päiväksi Tukholmaan. Joku sanoi, että ensi vuonna näkyisi valoa tunnelin päässä. Meidän Opel on täyden kaaoksen seassa Genovassa tulvan keskellä. Jälkien korjaamiseen menee varmaan loppuvuosi. Ja Italian muori sai hermoromahduksen, entä jos se auto olisi valunut mereen, minua kiinnostaa vain ne kymmenet autot, jotka oli parkissa samassa rinteessa auton takana, että missä ne ovat nyt. Kellarissa on kaikki tavarat kastuneet, no siellä ei ollut minun tavaroita kuin teltta (uusi) makuupussit (uudet) ja muita retkivehkeitä ja auton tarvikkeet.

Kukaan ei saa Italiassa korvauksia, sillä kyseessä oli force-majour. Autokorjaamot ovat ylityöllistettyjä seuraavat kuukaudet. Juomavesi tulee pulloista muutenkin. No, ehkäpä tästä vielä selvitään.
15.10.2011 Melinda yritti itsemurhaa, onneksi jatkojohto pistorasiaan ei ollut pistorasiassa kiinni. Nyt tehtiin supernopea uudelleen puhdistus/raivauskämpässä. Mikä ihme siinä on, että kaikkea pitää maistaa, kenkiä Melinda ei syö, (en minäkään niitä söisi) kanniskelee niitä vain paikasta toiseen. Toisen pojan uuden kännykän latausjohdon pään Melinda
järsi, ilmeiseti siitä ei saa niin isoa tälliä, sillä se oli kiinni pistorasiassa.

Onni onnettomuudessa meillä on se etu,että jokaisesta pistorasiasta saa virran pois viereisellä valopainikkeella ja eteisestä yhdellä painikkeella koko kämpän valot ja pistorasiat pimeäksi. Melinda järsi Santerin LRGn lippiksen myös kertaheitolla retromalliksi. Matto ja patja saa aikamoista kyytiä edelleen, vielä niissä riittää järsittävää.

Heitin ajatuksena ilmaan, josko se on kohta kuonokopan paikka sisätiloissa ja Vatu tarttui siihen, olisihan se Melindalle turvallisempaa, siinä Vatu on oikeassa mutta ei me siihen ratkaisuun kyllä lähdetä.

Tänään aamulla oltiin kartanon puistossa ja päästin Melindan irti, kun ei ollut
ketään muita näkösällä. Heiteltiin keppiä. Se paikka on mainio, sillä joka puolella on pätkä korkeaa aitaa. Käytiin myös vanhan asunnon koirapuistossa, mutta kun ketään ei ollut, Melinda lönkötti pää riipuksissa portille ja niin me tultiin koriin saunoon. Melinda kävi tarkastamassa saunan, että lämmin on ja jäi ulos päivystään fasaaneja, jotka ei sitten tulleetkaan. Aika hyvin Melinda seuraa vapaana saunamatkan perässä.

Kaksi naapuria antoi luvan saunoa heidänkin vuorollaan, nyt Melindalla on kolmen
tunnin vuoro. Ja saunamakkaraa kannattaa aina odottaa. Tänään jatkui myös aidan teko projekti. Haettiin Biltemasta harmaata maalia neljään aitatolppaan, ne on haponkestävää, ei ihan heti Melinda järsi itseään vapauteen.

Tolppiin tulee neliskanttinen puu molemmin puolin läpi ruuveilla kiiinni ja
puuruuveilla niihin aitalaudat kiinni. En tiedä minkänäköinen se on valmiina, mutta samannäköistä yritetään kuin vanha aita, jota nyt jatketaan seitsemän laudan korkuiseksi. Huomenna saa Prismassa sävytyksen maaliin kaupanpäälle. Melinda ei ollut varma riittääkö kolme litraa, voi ollakin, että otetaan yhdeksän. Josa vaikka heltiää lupa tuoda Melindan koirankoppi tänne, se ihan uusi, nyt sininen, mutta äkkiäkös Melinda senkin maalaa. Laudat on jo kuivumassa vanhassa asunnossa ja niitä sitten Melinda hännällä maalailee. Lupa aidalle haetaan heti kun se on valmis ja käyvät paikan päällä katsomassa Melindan rakennushanketta. Porttisysteemi on myös vähän auki vielä, mutta eiköhän Melindalla yön aikana lamppu syty ja lopullinen versio näe päivänvalon.
Meinasin tänään antaa Melindalle jäätelöä, niin Vatuisäntä pillastui; – Ei sitä saa antaa, siinä on VANILJAA. No mitäs minä siihen sitten. Melinda katsoi niin
hellyttävästi ja minähän hellyin aina kun Vatun silmä vältti. Siinä on kyllä tosi tomera poika.

Vatu sanoikin pienenä, että siitä tulee moottoripyöräpoliisi. Tuleekohan Melindasta moottoripyöräpoliisikoira. Siihen hommaan ei tarvi osata edes peruuttaa autolla,mitä Aamulehteä on uskominen, siellä ei poliisit uskaltaneet peruuttaa poliisiautoa pois vanhan kerrostalon kapeasta porttikongista jossain Etelä-Suomessa, vaan ne soitti pelastuslaitoksen hätiin. Sitä vaan jäin miettiin, että tälläiset kaverit ajaa miljoonaa yleisen liikenteen seassa, ns. rikollisten perässä.

Ei vaan kyllä minuakin välillä hirvitti aamuyöstä ajaa uuden karhea 2000-luvun iso taksimersu 60-luvun tallin, varsinkin silloin kun liikennemerkit on tulleet tiellä vastaan jo pari viimeistä ajovuoron tuntia.

Meillä viikonloppukuskeilla kun ei ole ajopiirturia, joka mittaisi työtuntejä, vuoro oli kaksitoista tuntia ja sen alla oli normaali kahdeksan tunnin työpäivä ensin omassa työssä. Ja sitten joku taksi-isäntä kysyi lauantai- tai sunnutai aamuna, et viiittis jatkaa vielä vähän. Tuo auto sitten kun alkaa väsyttää. Onneksi diili oli sellainen, kun alkoi väsyttää niin hyvällä omalla tunnolla otettiin 20 minuutin tirsat ja jatketiin hommia. Siinä ei energiajuomat auta, vain uni.

Melinda on hauska, kun se näkee unta, sillä on jo monta unikaveria, jalat käy kuin Singerin ompelukone ja Melinda vinkuu ja haukahtelee. Niin kivoja on ne kaverit koirapuistossa. Tänäänkin pojat on vuorotellen ottaneet Melindan kainaloon (ne jaksaa nostaa sen ilmaan) ja lähteneet ottamaan tirsat. Aika hellyttävää katsoa kuinka murkut voikin rakastaa tuota kippurahäntää. Mutta sehän onkin maailman paras koira.
14.10.2011 Melinda päätti, että nyt riittää vanhalla sijauspatjalla makoilu. Melindalla on joka huoneessa oma nukkumapaikka, (jossa se tuskin koskaan nukkuu, oikeassa sängyssähän sitä yöt nukutaan, isännän vierssä) , Melinda päivystää talossa liikkuvia lapsia kirjoituspöydän alta, eihän sitä koskaan tiedä mitä tyhmää ne lapsukaiset saa päähänsä…) Jaa, että miten Melinda sitten hommaasi patjan itselleen. Ihan helposti. Pureskelemalla ensin keskelle patjaa pienen kolon, jota sitten vain vihkaa suurennettiin, kuin reikää seinään vankilapaossa. Homma tietysti peiteltiin hyvin, ettei kukaan sannut hankkeesta vihiä. Ja niinpä eilen yhdestä patjasta tuli kaksi ja Melinda oli sata varma, että nyt patjat on hänen. Yksinkertaista. Melinda taitaa ollakin aika moninkertainen koiruus. Patja tosin on Keski-Suomen noita-akan antama
ja sitä on pidetty HYVÄNÄ patjana vaikka vanha on sekin. Aamulenkillä tänään, sillä ensimmäisellä TOOSIAIKAISELLA (vaikka pojilla on eka syyslomapäivä) ihmeteltiin taas sitä mini-ihmisten tarhausta, Melinda pyrki kanssa tarhaan, mutta eivät huolineet, lastenhoitaja tokaisi portilla, että täällä tarhataan lapsia, -Sorry, ei koiria…no ainakin yritettiin.Seuraavaksi ajoi maastopyörällä meitä vastaan joku mies, teoriini tuoksui niin, että Melidakin yskäisi. Miksi miehet käyttää naisenkarkotinta niin paljon. Naiset yleensä “tuoksuu” kilometrin päähän ja minäkin haistan, vaikka vähän
nuhaa onkin.Mikä tuoksujen sinfonia se on koiralle, ,kun ihmisellekin tekee jo
pahaa. Ehkä ne ei enää itse haista mitään.

Valtteri heräsi ja ensimmäisenä ärhensi, ettei sille koiralle (oikein r-vian kanssa sanottuna) tarvi antaa kaikkia ruokia kerralla. Sanoin, että sitä syödään mikä maistuu. Pedigree ja Friskies ei kelpaa, ne syö linnut myöhemmin. Ostan vain tarjous juttuja ja kolme Hau Hauta sai eilen alle euron kappale. Ostin Lidlinkin koiran ruokaa. Tokmannin mainoksessa sanottiin, että
papanoissa on lihaakin, onhan siinä, siinä sanassa koiran (ruoka).Ostan niitä ihan sen takia, että väittävät niitten sisältävän Omega3 ja muita liirumlaarumeita.

Mithän jos lähettäisi eri koiranruoista näytteet elintarvikelaboratorioon, niin
olisi mielenkiintoista nähdä kuinka ravinteikasta ne oikeasti ovat. Tiedän kyllä, että jotkut vanhatkin ihmiset kuulemma syö koiran- ja kissanruokaa, kun se on halpaa? ja muuhun ei ole varaa eikä voimavaroja hankkia tai tehdä. Ja hengissä pysyvät molemmat. Caeser koiranruoka on kallista, mutta muruakaan ei jää.Eilen käytiin Citymarketissa ja siellä on oikein iso Musti ja Mirri. Santeri sanoi, että äiti, nyt me EI mennä sinne. Melindalla on jo kaikki mitä se tarvitsee…-Niin mutta jos siellä olisi jotain uutta; -Eikä sillä vielä ole vinkuvaa kalkkunaa, eikä sellaista kaulahuivia missä on heijastin nauha. Melinda on kuitenkin tyttöihminen, se ymmärtää jotain näitten naisellisten juttujen päälle.No anyway. Eilen koeajettiin jo Toinen koirapuisto. Kaukajärvellä. Tämä on vähän huonompi, maasto on märkä, mutta kavereita oli enemmän ja oli sitäkin hauskempaa. Ensin oli vaikeaa päästä
sisälle, kun portista ei oikein voi mennä sisälle, sillä vapaana olevat koirat
ryntää heti portille ja niitten emäntä ihmettelee, miksei ne tule sisään. No puolin ja toisin siinä jurotettiin Pidä tunkkis- meinigillä-, mutta sitten Melinda hokas, jos meillä on kuva, meillä on äänikin. Ja niin minä ujo ihminen sain piipitettyä,että kyllä minä tulisin sisälle, mutta kun valtavan kokoinen laboratorionnoutajan pentu ja flegmaattinen sisarensa kultainennoutaja laukkaavaat sata lasissa portille, juuri kun minä raotan sitä pikku koirulilleni, niin hetken päästä portista on päässyt karkuteille kolme vallatonta koiraa. Ja näitten koirien emäntä haukku MINUT
pataluhaksi. -Miksi päästiti ne karkuun? No onneksi ei käynyt kuin Strömsössä, vaan se meni juuri käsikirjoituksen mukaan, Melinda livahti sisälle ja alkoi nuuskutus.

Hyväksytyn hajukokeen jälkeen alkoi toiminta. Labbis 8kk (tosi kauniin värinen
suklaanruskea, no talvi karva tulossa, mutta silti upea yksilö) värväsi minut
juurakon heittoon, ja kun kukaan ei ollut näkemässä minä heitin. Harmitti kun oli paljaat kädet, jos vahingossa rouhaisee, mutta aika hyvin se malttoi totella ja odottaa, kannattaa esittää vaivaisempaa koiralle kuin oikeasti on. Kultsi oli jo hiihtelemässä viimeistä kymppiään (pikainen lasku toimitus 8v, 8×7, sehän on jo 56 vuotta vanaha) , Kysyin Vatulta paljonko se on, mutta vastasi: -Äiti hei mä olen nyt lomalla, käytä kalkulaattoria. No 8×8, sen olisin tiennyt, olen syntynyt-64. Parasta vuosimallia. Ja niimpä kultsi tössötti omiaan kauempana kaiveli maata ja Melindahan innostui myös kaivelemaan, naama oli kurasssa lapoja myöten, ajattelin Herra varjele, se SOTKEE auton, mutta ehei lähtiessä Melinda meni läheiseen ojaan joi
vettä, naama puhdistui ja tassut, SEKÄ PISSASI VIELÄ VETEEN. Tekeeköhän ne kaikki niin???Sitten sinne tuli aivan hurmaava neiti, Melindaa pienempi vaaleanruskea, samannäköinen koira kuin Melinda, mutta yksivärinen ja siitä alkoi lustinpito.

Sadannen kierroksen jälkeen lakkasin laskemasta kierroksia, kun alkoi huipata.Kaikki koirat oli siis tyttöihmisiä, Olga jne, minulla on huono nimimuisti. No me aikuiset käyttäydyttiin juuri niin kuin aikuiset käyttäytyy, ensin haukuttiin kaikki asiat ja ilmiöt ja sitten valitettiin kilpaa kukin terveydentilaamme. Onneksi minä voitin, se nainen oli kaatunut liukkailla ja minä olin kuitenkin ollut autokolarissa ja jalka on leiakttu. Siis oikeasti kaikki selittää, miksi tälläinen koirapuisto on SUUREMMOINEN, no sen takia kun ei jaksa lenkittää koiraa, niin täällä se on helppoa. Ja mikäs siiinä, ne saa juosta niin paljon kuin tassuista lähtee. Melinda oli aivan ryyd kun lähdettiin hakeen poikia koulusta, se makasi kuin raato. Ja kaikki tämä puolessa tunnissa.Ja silti, touhaaminen jatkui kotona, heti kun koti-ovi
saatiin auki. Melindalla on menossa myös maton lyhennys projekti. Vehmaan mummun 50v vanha räsymatto on jo kohta katkaistu, Josko sitä Pohjanmaan kummi edes viitsii päärmiä.No anyway, näin kurakelillä se on hoitanut hommansa ja matolla on kuitenkin aikamoinen tunnearvo, vaikke muori sitä ole edes kutonut, ei sillä ollut edes kangaspuita, niin kuin meidän muorilla.Ruokapöydän alla on iso matto, sellainen kuvioitu yksipuolinen matto jota on AIVAN PAKKO repiä ensin hapsuista ja nyt se purkuu jo hyvin. Sanoin, että lyhennät sitten tasaisesti joka reunaa. Matto on aikanaan tullut lahoituksena ja olen uskollisesti peseskellyt sitä vuodesta toiseen, minulla se on ollut jo 6 vuotta, ja ties kuinka kauan edellis huushollissa.

Minusta tuntuu jotenkin, että Melinda on ÄLYKÄS koira, perustelen sitä sillä että enisnnäkin se on tyttöihminen, rationaalinen, ripeästi työhön tarttuva, johdon mukainen (tarkoitan siis sähköjohtoja, joita se YRITTI syödä kun niissä oli virta) siis kaiken kaikkiaan KÄTEVÄ EMÄNTÄ. Minä joka pula-ajan lapsena säästän kaiken, enkä henno luopua mistään. Ja Melinda käy huone kerrallaan läpi, tätä ei tarvita, tätä ei tarvita, ja nyt kun mekin muutettiin omakotitalosta pieneen kolmioon, on helppo viedä roskiin joku joka on jo SYÖTY (ainakin osittain) Joka kodissa pitäsi olla tälläinen Melinda.

9.10.2011 …on punainen Mitsu, saatiin ihan uudet talvirenkaatkin. Vatu oli yskin melindan kanssa kotona, kun me Santerin kanssa haettiin auto ja samalla vähän sukuloitiin. Nyt aluksi pantiin viltti takapenkille ja Melinda kävi koeajolla Citymarketilla. Siellä se makasi tyytyväisenä takapenkillä, kun palasin ostosten kanssa. Melinda arvasi, että tänään maistetaan maksalaatikkoa. Penkin päälliset laitetttiin pesukoneseen ja niillä verhotaan penkit, ne on sen vanhan omistaja papan jäljiltä tosi siistit, liekö paljon takapenkillä edes istuttu. Teoriiniä oli runsaasti suihkautettu ilmaan, että vähän otti Melindaa nenään.

Tämän päivän Melinda on lähinnä kanniskellut lennkareita sun muuta. Käytiin
Vehmaisissa katsastamassa aita tarpeita, mutta ei saatu niitä mahtuun kyytin, kun auto oli niin täynnä.

Poikettiin samalla koirapuistossa, siellä oli jo valmiina länsiylämaan terrieri ja joku musta iso koira ja mukaan tuli vielä kaksi muutakin koiraa, joku kirjava
lintukoira ja olisko se toinen ollut rotwaileri. Ensin Melinda oli järkytyksestä
mykkänä ja yritti koko ajan minun selän taa aidan viereen. Mutta sitten alkoi sutina kun iso musta koira tuli haistattelemaan. Melinda oikein yllätti, leuat kävi kuin pirhanjalla, kun se yritti näykkäistä isoa koiraa nenään, toinen vastasi samalla louskutuksella. Hienosti ne koirat osasi touhata keskenään. Niille tekee tosi hyvää tavat toisiaan vapaana. Me aiotaankin kiertää kaikki Tampereen koirapuistot, nyt kun on auto. Nyt Melinda makaa tassut ojossa, kaikkensa on raukka antanut tänään.

Tänään Melindalla oli muikea tapaaminen yläkerran virolaisen naisen kanssa, naisella on n. vuoden vanha mini-ihminen. Kerroin Melindan taustan ja nainen alkoi nauraa ja sanoi Melindalle viron kielellä istu ja Melinda ISTUI HETI.
Tästä tulee kivaa…

8.10.2011 jatkuu…yleisön pyynnöstä. En kyllä kehtaisi edes kertoa mitä kaikkea se pikku täystuho on kerinnyt maistaa. No aamulla yritin saada Melindan ylös puoli kahdeksan aikaan, ei se illallakaan olisi halunnut ulos, kun satoi kaatamalla. No aurinko kuitenkin paistoi niin ihanasti, että me lähdettiin kaverille aamukahville parin kilometerin päähän ja ajattelin, että nyt Melinda pääsee ajeleen umpihissillä. Viisi kerrosta, voi perhana unhodin ottaa mitään makupalaa mukaan, mitenkähän tässä käy ajattelin hädissäni matkalla. Ihmettelin siinä kerrostalon aulassa, että olikos tämä aula sininen. Siitä oli kuitenkin aikaa, kun viimeksi käytiin, ehkä se on maalattu.

Hississä Melinda käyttätytyi ihan ok. Mentiin viidennessä kerroksessa ulos,
Inkeroinen, milloin niitten nimi on Inkeroiseksi muuttunut. Ollaanko me väärässä
kerroksessa, oliko se neljäs, vai kuudes. Takaisin hisssiin, Melindan kuono oli
jäädä oven väliin. Paniikki kasvaa, miten minä pärjään jos koira ei enää halua tulla hissiin, enkä pääse portaita niin montaa kerrosta. Siiten välähti, tämä on VÄÄRÄ talo. Oikaistiin metsän poikki ja yhtä taloa liian aikaisin. Mksi niitten kaikkien pitää olla pilkulleen samanlaiset pihakeinuja myöten.
No Melinda oli, kuin olisi ikänsä mennyt hissillä ylös ja alas. Kylässä ei ollutkaan kissaa, se pentu oli kesällä kadonnut, (kuka käskee kaupungissa päästää kissanpennun irti) no pata kattilaa soimaa, Melinda päräytti ryyd loikalla meidän aidan yli päivällä ja meni tutustumaan naapureihin. No palataan vielä kylä paikkaan, siellä oli hyvät tarjoilut, näkkileipää voita ja keitettyjä minua siis munia. Melinda söi voit, munat. Näkkärit jätettiin hiirille. Sillä aikaa kun me juotiin keittiössä kahvia, oli Melinda jo saanut hampaisiin kännykän, kaukosäätimen, yhdet rintaliivit, sukan ja kaikki tavarat oli siististi kasassa sohvalla ja Melinda järsi sohvan käsinojaa…me poistuttiin aika nopeesti. Saatiin ihan kyyti kotia asti, kun vaan heti lähdette, sanoi talon emäntä. Vein Melindan kotiin ja lähdin kaupoille. Melinda sai suan, jolla harjataan turkkia.

Vinkuvan porsaan joka lakkasi heti vinkumasta ja vähän makupalapuikkoja. Tänään
Mellu pestään uudestaan, se on piehtaroinut niin paljon nurmikolla. Vatu antoi minun leikata Melindalta kaksi kynttä lisää. Toissa päivänä sain leikata yhden, ettei se vaan järkyty liikaa.
No päivällä Melinda tosiaan hokasi, että ruusupuskassa on koiranmentävä aukko.
Santeri lähti kuin jänis makuulta perään. Huusi, että vie roskapussi ja kävelet
muina miehinä roskakatokselle ja kun se tulee, hihna pantaan kiinni. Ajatus oli
kaunis ja järkevä, mutta…Melinda olikin alkanut naapurimummon kanssa pihahommiin.

Ne haravoi lehtiä hyvässä yhteisymmäryksessä ja mummo sanoi, että kyllä heille saa aina karata. Hän istuu päivät terassilla ja odottaa, että joku tulisi. Täytyy opettaa Melinda viemään mummolle vaikka Aamulehti, kun ollaan se itse luettu. Tiedä mitä makupaloja sieltä irtoaa. Sanoi pojille, että talvella täytyy muoria sitten auttaa lumitöissä, täällä kun yhtiö putsaa vain etupihan ja jokainen saa takapihalleen tehdä mitä tykkää.

Juu, eilen kun tulin illalla myöhään kotiin, käyn viraabelihommina vahtimassa
muitten mukuloita, kämppä oli kuin ydinlataus oli räjähtänyt, puoliksi syötyjä
pizzoja, (ja pizzalaatikoita) puolirullaa revittyä vessapaperia vessassa. Pari revittyä kouluvihkoa. Tai oikeastaan ei voi sanoa revittyä, vaan kauniisti suikaloitua kuvaa paremmin.

Melindalla on kirjoituspöydän alla oma toimisto, jossa hän harjoittaa kopionpaperin suikalointia. Aamulehdestä oli suikaloitu koirajuttu. Tiede lehdestä luista kertova kansilehti, Annasta pastankeittoohje.
Juu ei se koira ihan tyhmä ole ja tuntuu saavan paljon anteeksi kaikilta koko ajan.

Se on hyvin kehityskelpoinen otus, nytkin tuossa sängyllä (mihin sitä ei alunperin pitänyt edes päästää) se venyy reiluun 120cm täyteen pituuteen venytettynä ja MAHTUVAT VATUN KANSSA yöksi hyvin saman peiton alle.
Päivällä Melinda sitten ilmoitti, että hän ei sitten bussilla ja niinpä Melinda
sanoi, että hän haluaa oman auton. No Santeri soitti Jämsään, että löytyisikö sieltä halpaa koiran kuljetusautoa. Melinda löi tiskiin 50e. Santeri 120 ja Vatulla oli 30. Pojat soitti Melindan puolesta isälleen ja sieltä irtosi pienellä uikuteksella 200 ja minun täytyy kai lusia se puutuva 100. Auto maksoi alunperin 900, mutta Teuvo oli niin hyvä puhemies kaverilleen, että saadaan vielä uudehkot talvirenkaatkin. Eli maanantaina haetaan takapihalle aitapuut ja alkaa vimmattu puutarhatalkoo takapihalla ja aidanteko. Kyllä on pieni koiranpentu aikaansaava.

Ostin eilen kirjakaupasta Vatulle pentupäiväkirjan ja höveliyksissä mukaan tarttui koira aforismikirja. Siinä oli hellyttäviä kuvia koiran pennuista ja nasevia lauseita. Yksi lause oli kuitenkin ylitse muiden. Sanasta sanaan en muista tekstiä ja Melinda on tainnut piilottaa sen omaan kirjahyllyynsä, mutta se meni jotenkin näin. Tekstissä mainittiin kolme maailman rikkaimman ja kuuluisimman vaikuttajan nimet, että kuitenkään heistä kenelläkään ei ole varaa lunastaa tästä minun pennustani edes yhtä viideosaa. Yhdyn tähän tekstiin täydestä sydämestäni.

Ihmettelin RekkuRescuen sivustolla, että voi nökö, aika monen koiran nimi on
muuttunut Suomeen tulon jälkeen. ME PÄÄTETTIIN, että laivojahan kastetaan
uudelleen, eikä MELINDA ole laiva vaan KOIRA. No, minä olen vähän niin kuin
äitivainaa, Ole kuka hyvänsä kun vain tottelelet, no se oli tietysti kuuden lapsen äidille helpoin tapa. Varsinkin kun kaikkien etunimi alkoi A-kirjaimella. Melinda on milloin Hemmo, milloin Riki, entisen koiran mukaan, kun sitä kiireen tohinassa huudan. MUTTA jos siitä tulisikin KERTTU, onhan Melinda syntynyt Kertun päivänä maaliskuussa. No joo, mitähän siellä pilven reunalla tuumattasiiin, kun Tampereella alettaisiin viettää Kertun päiviä koko suvun voimalla.

Oikea Kerttu kun ei osannut piirtää kuin kissan takaa päin. Ostin myös kirjakaupasta Äiti aforismikirjan, aikanaan jäi isälle viimeinen isänpäiväkortti antamatta ja nyt jälkeen päin se on harmittanut tosi paljon, että oli olevinaan muka aina niin kiire.

Kaipa siellä yläkerran ilmavoimissa luetaan molempia.
Joka tapauksessa huomenna Melinda-Kerttu MATKUSTAA junalla Jämsään ja
todennäköisesti sitä ennen BUSSILLA juna-asemalle.
Nähtäväksi jää kuinka äijän käy…

4.10.2011 Melindaa rötvötytti niin paljon eilinen, että se sanoi käyvänsä vain pikapissalla takapihalla ja karhunvatukat on nyt sitten lannoitettu. Pojat ilmeisesti ruokkivat Melindan aika hyvin eilen. Vatu tuli koulusta ja sanoi, että ei sille saa antaa enempää, se halkeaa (oli antanut possunkorvan ja kourallisen raksuja) Selitin Vatulle, että possunkorva on vähän niinkuin purukumi, ei se ole ruokaa, se on viihdyke. Sanoin Vatulle, että ei tarvitse heittää roskiin jos makkaralenkin palanen putoaa lattialle, se vain huuhtaistaan vedellä ja koiran suuhun. Samoin raksuja ei lakaista kompostiin, vaan tyhjennettyyn koiran ruokapurkkiin vähän lämmintä vettä ja
muutama raksu ja ravistus, voila…Me ei tietenkään kerrottu, että illalla peiton alla Aamuapala sulatejuusto paketti jaettiin kristillisesti tasan sitä mukaan kun vain yksittäispakatut juustot sai auki. Alkuperäinen tarkoitus oli, että Melinda ottaa vain arvonlisäveron verran, joku 22% eväistä, mutta luulen että Melinda sai enemmän.Vaikka jollain alkoholistilla on koira, niin koira todennäköisesti se saa isännän selvänä päivänä enemmän kuin isäntä. Se on tuolla maalla nähty. Nytkin Melinda rötköttää kirjoituspöydän alla kieli ulkona. Aamu oli rankka. Ensin vietiin Santeri bussipysäkille. Jouduttiin käveleen tien toista puolta ettei kukaan nää (nämä murkut), mutta seurasin että, poika katsoi bussin takaikkunasta niin kauan kun Melinda näkyi. Sitten heräsi Isäntä joka oli menossa kymmeneen kouluun.

Vatu olisi halunnut lähteä lenkittään, mutta sanoin, että me tehtiin just reipas
lenkki ettei Melinda välttämättä jaksa, se on vielä pieni. Kuuden kuukauden ikäinen pentu vastaa 3-vuotiasta. No, ne paini sitten uudessa hienossa Ikean (25e maksaneessa alennus 180cm leveässä parisängyssä), sillä seurauksella, että se romahti. Melinda tuhahti, nämä lastulevybarokit. En kyllä olisi maksanut siitä edes 349e, joka oli sen alkuperäinen hinta.Ne rimat mitkä kannattelee painavaa patjaa on vitsi. Melinda kekkasi heti, että sinne väliin täytyy myös laittaa rimat ettei ne pääse liikkumaan leveyssuunnassakaan. Kyllähän sängyn täytyy kunnon koirapaini kestää… No joo, eilen sitten upouusi flexi putosi asfaltille ja halkesi.

Pirkanmaan terveydenhuolto-oppilaitoksessa aikanaan hammashoitaja jaoksessa
opetettiin, että kulmakappale (se pora) hajoaa osiin, (no sen kun olisit tehnyt
turbiinille töissä, niin hammaslääkärin huuto olisi ollut melkoinen) tätä flexiä ei saa kokoon enää Erkkikään. No olihan se jo toista päivää vanha. 20kg flexi on ihan vitsi, kiltille pikkukoirallekin. Me haettiin kunnon 50kg koiralle tarkoitettu flexi Citymarketista ja uusi kaulapanta (no kynsisakset ja kaikkea pientä sälää, sata euroa meni, että hujahti) Pojat teki eilen tieteellisiä koirakokeita ja jokaisesta koiranruoka purkista oli otettu pari ruokalusikallista (siis kaikki oli avattu, no joo, ei se mitään) Testin tulos oli, että Pedigree on Melindan mielestä ihan paskaa, ei edes maistanut, joku häränliha sotku meni, mutta sanoin pojille, että eläinlääkärit tykkää kun koira sairastuu ihottumiin ja kaikenmaailman vatsavaivoihin. Syöpä itse halpislihapullia joka päivä. Emäntä on tiukasti seurannut keltaisen lehdistön (Iltasanomat ja Iltalehti- valmisruokavertailuja) ja aina kun
joku huippu (paljon lihaa sisältävä) on tarjouksessa sitä ostetaan. Saaarioisten
broileripyörykät oli puoleen hintaan ja ne on hyviä makupaloja. Melinda ei niin
päiväyksistä piittaa. Eihän se osaa edes lukea. Eihän me pojille kerrota, että
tänään tehdään oikein koiramakaronilaatikkoa, paljon juustoraastetta. Ei ole
sellaista koiraa, jolle ei kelpaa pikkusen palanut kuiva makaronilaatikon reunus tai päällinen.Melindalle tehdään tietysti oma laatikko. Ja eilistä mustamakkaraa on lusimatta, siellä peiton alla. Uhkasin jo, että kohta ne saa ulkona päivystävä kettuemo, joka mieluusti vie ne pesueelleen. Tästä on kokemusta, täällä Turtolassa on meillä oma citykettu. Kerran uudessakaupungissa emännän onnistui saada sukellusreissulla puukolla kiinni kesämatikka. Oli kova homma tuoda se rannalle. Se kun rimpuili aina kun laskit käden veteen sen puuduttua ja niin kahlasit matikka, jolla oli sukelluspuukko läpi vatsan monta sataa metriä rannalle. Sukellusporukassa sattui olemaan Viialasta eräs kokki mukana ja hän lupasi savustaa sen. Se oli kauheaa, kuin kengän pohjaa olisi syönyt. Mutta se kettu; äitikettu haki joka palan yksitellen iltanuotiolta. Me tyydyttiin makkaraan.Melindasta ei tule sukelluskoiraa, Hemmo saksanmetsästysterrieri- vainaa oli oiva sukelluskoira. Tai ehkä eihän sitä koskaan tiedä…uusia pelastuliivejä saa kaupasta, juuri tilattiin Nokialta huomioliivi, näkyi olevan Prisman Terrassa tarjouksessa 12,50e, noinkohan se tulisi samalla kyydilla kun sitten haetaan ne aitapuut.

Siitä tulikin mieleen. Tänään saatiin sähköpostiä yhdeltä terrierriltä Teiskosta, sen tietokone on kuulemaa seonnut ja italianisäntää tarvitaan apuun,
siellä on sitten sellainen emäntä joka lasauttaa hirvenkin hengiltä tuosta vaan, ja sillä emännällä on sellainen sisko, joka on oikea koirien gourmee kokki. Kokkausten esimaistelijana toimii yksi mäyräkoira. Sieltä saadaan ohjeet, niin maksalle kuin munuaisillekin. Voila. En oikein tiedä kehtaisiko sitä näin jälkikäteen paljastaa, onhan tästä jo kuitenkin lukuisia vuosia kulunut, että ei sen mäyriksen isäntä ihan kova jätkä ollutkaan, nythän se voi olla kun se eka mäyris on sen hyvin koulinut. No anyway, minä odotin meidän isompaa poikaa viimeisilläni ja ostin tämän sakun (saksanmetsästysterrierin), kun ajattelin, että nyt olen kotona ja hoidan lapsia ja koiraa, kuten monet tekee, on aikaa vaativalle koiralle. Saku tietysti on HYVIN vaativa metsästyskoira, mutta helpolla tästä ei ollut tarkoitus päästäkään. Saksanpaimenkoiran kanssa kävelet 10km, mutta ehei, sakun kanssa se juostiin. No
Hemmo oli pentu ja koirakoulua jäljellä pari tuntia ja synnytys lähestyi. Viikolla oltiin tämä isännän (tulevan mäyriksen isännän ) kanssa käyty ampumaradalla katsomassa miten pentu reagoi Lugeriin (se ei sanonut itseasiassa mitään, piece of kaakku, meinasi Hemmo) Saksassahan ne ampuu jäniksiä koiran pään yli ja saku on monipuolinen metsästys otus. Kuulin sitten jälkeen päin, koirakoulunoohjaajan puhuvan, ettei se ole hyvä jos isäntä pelkää (koiraa) enemmän kuin koira mitään. No ehkä mäyris on helpompi aloittelijalle. No todistus saatiin ja kunnon kastekin. Hemmon piti mennä virtaavaan veteen jäille kokeileen miten se kestää ja huonostihan siinä kävi, kölistä jäi kiinni ja eikun kahlaan koiraa pois jääkylmästä vedestä.

Hyvinhän se sukeltaja koiran hakee, mutta en suosittele maallikolle. Ja ainakaan pari päivää ennen synnytystä. Isäntä oli tosi vihainen, kun uusi kännykkä (ensimmäisiä kalliita puhelimia 1997 vuonna) kastui povitaskussa.Ei kysynyt miten vauva säikähti ja entä emäntä. Kuumassa suihkussa me käytiin, eikä siitä sitten enää puhuttu. Myöhemmin pantiin sitten tämä isäntä ulkoruokintaan. Nyt se kyllä osaa hommat, Ellu-terrieri sen uusio perheen koira on ollut hyvä opettaja. Joskus ne lapset on hyvä saada valmiina. Aamulla bussipysäkillä Melinda katseli ihmeissään lastenvaunuja joissa toukka potki niin vimmatusti. Itsekseni ajattelin ettei Melindakaan, vaikka maailman kiltein ihanin koira on (nöyrä ja arka) olisi missään nimessä sopinut vauvaperheeseen. Hemmokin oli maailman rohkein koira, kohtasi voittajansa kun bussi tuli pysäkille ja bussin painejarruista pääsi ilma ulos ja parin pysäkin matkalla Hemmo pääti ettei tämä kyllä ole hänen juttu, ei auttanut renkaitten pureminen ei poru, ei mikään. On ihan eri juttu purra tuomaria käteen näyttelysssä kuin ajaa bussilla.Kuinkahan monta koiraa on saanut Lapualalaista kuivanmuonaa suukotellessaan isäntäväkeä. Pikkuväki ei ehkä ymmärrä, että pieni hammastus on vain leikkiä. Ikeniä kutisee ja kaikki mikä helpottaa on kivaa, sukkahousulaatikot joissa on pieni värireikä on super kun nappeja putoilee reijistä ja mehupurkit NE ON NAM. Pojat ovat kyllä tehokaasti keränneet kaiken lattialta, niin legot kuin lyijykynät (Ikean kynät on superhyviä Melindan mielestä, eihän sellaisella tapilla voi edes läksyjä tehdä kunnolla) puhumattakaan muusta sälästä.

Sitä ei tiedä pääseekö bussiin järsityllä kortilla jne. Kengät ainakin pojat pelasti jo hattuhyllyllle. Melindan mielestä huonekaluissa pitää olla joku maku, ajan patina. Uusi ei tuoksu edes hyvältä.Saas nähdä montako päivää pojat muistaa pitää päälliset uusissa nahkaisissa ruokasalin tuoleissa, Melinda kyllä katsoo heti pöydän antimet jos vain pääseen nousemaan. Tiskaamiseenkin piti tuoda Melindalle oma palli,oli se huhtominen niin hauskaa.Terassin ovi on ollut koko ajan auki ja kävin huhuilemassa josko Melinda olisi ulkona ja pah pöydän alta kuului pieni tuhnu. Ei tänään, siellä sataa. Melinda on niin ihana, sen voi AINAKIN TOISTAISEKSI päästää fleksistä irti jo ulko-oven takana, sillä ei ole kiva kaatua nenilleen kauppakasseineen, kun se singahtaa katsomaan josko pojat on tulleet. Ei vielä, pari tuntia saadaan vetää lonkkaa. Tiedossa on istumisharjoituksia ja ties mitä isäntäharjoittelijan taholta, se on aika määrätietoinen kaveri. (Ollaan vähän puhuttu, että ainakin Keuruun suojelukouluun saa viedä oman koiran jos aikoo sotilaspoliisiksi, no ehkei ihan villakoiraa) pojat ei tiedä, että se varuskunta ehkä lakkutetaan. Kuitenkin valtion muonat niin koiralle kuin isännällekin puoleksi vuodeksi.Onneksi Melinda pudotti maanpinnalle, pojat on vasta 13- ja 14 vuotiaita, kyllä sinne armeijaan ehditään. No kuitenkin keväällä Kauhavan Ilmasotakoululla oli tosi räheitä sotakoiria…Onneksi ei asuta enää omakotitalossa, olisi lehdenjakelua sun muuta ja siellä sataa… ja se makaronilaatikkokin pitäisi saada uuniin…ja se rima keksiä sänkyyn, voi nökö…nyt emäntä töpinäksi, kello käy.. Mitähän italianisäntä sanoo alumiinisisustaisista mehupurkeista, italiassa kun koirat pääsee joka paikkaan, liikekeskuksiin, ihan kaikkialle. Siellähän koiraa EI VOI JÄTTÄÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA KUUMAAN AUTOON!Ja minusta se on maailman koiraystävällisin maa,sen näkee sitten joskus Rekku Rescuen väki, kun tulevat Melindaa katsomaan Roomaan.

Sanoin pojille, että Tallinnassa ja muualla tarhoissa nämä koirat söisi kaiken mitä eteen tuodaan. Melindakin on saanut vain raksuja minimiannoksen, että juuri ja juuri pysy hengissä. Mistä sitä tietää vaikka se vihaisi raksuja, ne on vain hätä tarve matka ruokaa. Olen aina ihmetellyt koiria, jotka kulkevat (yleensä) emännän rinnalla ja seuraavat silmäkovana emännän taskuja. Ajattelin, että siellä on varmaan koulutusmakupaloja. No minulla ei ollut tänään (koskaan) mitään ja Melinda teki ihan samaa, mutta tyytyi sitten imeskelemään etusormeani. Josko joskus sitten otetaan mukaan joku Saariosten pyörykkä, kunhan koirakoulu pääsee vauhtiin. Nyt me ollan
vain tutustuttu ympäristöön, tänäänkin puistossa oli helvetinkone; päältäajettava lehti-imuri (kaikkea ne keksii pienten koirien iloksi) ja mistä ihmeestä se hokasi ne lipputangossa olevat liehuvat liput. Naakat ja varikset puistossa vielä ymmärsin, ne on siinä nenän edessä, mutta liput ne liehui taivaalla. Ei Melinda kyllä mikään pahvi ole.Eilen itsekseni mietin, että minähän päivänä mennään porukalla Citymarketille ja jätetään joku vahtiin Melindaa, kun käydään kaupassa. No, vaikka asia oli puhuttu selväksi, ettei lastakaan jätetä koskaan kaupan eteen yksin. Otti Vatu Jullen (kaveri) kanssa Melindan hihnaan ja menivät Citymarketille ja sitoivat koiran pyörätelineeseen (heidän mielestään koiraparkki, siinä oli sellainen sopiva silmukka, no joo) JA PAINELIVAT MOLEMMAT KAUPPAAN JA JÄTTIVÄT MELINDAN YKSIN. Ei se mitään sanonut, se makasi vain siinä maassa, sanoi Vatu kun he palasivat. No joo, olenkohan minä yksinkertainen vai moninkokertainen, sillä ajattelin, että se pentu sai varmaa sydänhalvauksen vähintään jäätyään yksin, entä jos joku olisi sen varastanut, eikä olla käyty edes vielä eläinlääkärillä jne jne. Meinasi jo ääni kohota falsettiin, mutta sain hillittyä itseni. Äitivainaa aina sanoi, ettei lapset ja koirat huutamalla kasva (sen mielestä niitä piti VAIN kastella, siis viedä uimaan) Minulta nyt kuitenkin meni jo yöunet ja päiväunet jo pelkästään pohtiessa tätä päivää, KUN PITI MENNÄ PORUKALLA SINNE KAUPPAAN. No miehen logiikkaa, ja se toimi, tällä kertaa. Melinda jäi aamulla, AIVAN kuin se olisi ollut ikänsä Citymarketin koiraparkissa, eikä se ollut kuin häkissä (raukka). Olenkohan minä liian hentomielinen. NO sitten minä näytän oikeat kynteni kun leikkaan ekan kerran Melindan kynnet upouusilla saksilla ja poistan hammaskiven, hah hah, siihen ei pojat pysty. Sitä on kuulkaa ollut aikuisessakin miehessä pitelemistä, kun hammaskiveä on poistettu ja perusvastaanotolla kun nukuttaa ei voi. Sitä on luettu ISÄ Meidän, laulettu virsiä ja kaikkea mahdollista…

3.10.2011 Eilen illalla tapahtui onnellinen perhetapahtuma ja saimme perheenlisäystä. Johtuen perheenäidin korkeasta iästä (47 v) käytimme Tallinnalaista kohdunvuokrausta. Melinda syntyi Kohtlajärvellä 16. maaliskuuta. Isä tiettävästi laikan sukuinen ja Vatun(koiran uusi isäntä) oli aivan vakuuttunut, että äiti on ollut kettutyttö. Tarinaa vahvistaa se ei Melinda ole vielä sanonut oikeastaan sanaakaan. Muutaman kerran vain vöh.

Ensikohtaaminen tapahtui Tallinnan laivojen satamassa. Melinda tuli kuin missi
konsanaan, uteliain askelin katsomaan, että mitäs kirkkoväen loppua täällä oikein on.
Sanoin pojille, että nyt sitä partavettä sitten vähän vähemmän, että tämä neiti
hurmaantuu vähemmälläkin. No tervetuliassuukot saatiin todella nopeaan tahtiin ja Melinda kysyi, että joko lähdetään, hyvä kun kerittiin kuulumiset vaihtaa.

Ajoneuvoon nousua tietysti vauhditti mukavasti muutama herkullinen nakkimakkara
vauvan makuupussin päällä. Melindan mielestä se pussi tuoksui samalle kuin Vatu.
Aivan oikein, Santerillä ei ollut sellaista, sen äitiyspakkaus otettiin rahana.
Aika viisas koira. Melindan mielestä Helsinki by night näytti olevan ihan jees.
Sörnäisissä jätettiin kyydistä pois Melindan tuleva kummitäti (joka ei vielä edes aavista olevansa kummitäti) ja Melinda ajeli vanhan kerrostalon avohissillä
reippaasti neljänteen kerrokseen. Ensin se löi lossit kiinni, mutta avattu Caeser purkki oli niin ihanan houkutteleva, että ylhäällä ei ollut kuin rippeet jäljellä.

Mukaan saatiin laadukasta shampoota Melindalle ja keskiviikkona kun on saunapäivä, saa Melinda kokemusta suomalaisen saunasta, tosin siinä käy varmaan samanlailla kuin italialaisella isännälläkin, että saunan eteinenkin on ihan kiva, eikä sitä saunaa tarvitse välttämättä edes lämmittää. Matkalla pysähdyttiin pari kertaa pissalle, mutta ihmettelyksihän se meni. Ilmeisesti autonomistajan koiran ominaishaju oli kiinnostavampi ettei ollut haluja poistua autosta, vasta kunnes viimenenkin nakki oli syöty.Uudessa kodissa tutkittiin tarkkaan joka nurkka ja mieleisin paikka löytyi kirjoituspöydän alta ja tänään totesinkin, että aika kiva jalanlämmitin tuo Melinda. Yöllä neljän aikaan Melinda tunki ihan viereen kiinni ja nuolaisi naamaa ja vaikka itseasiassa väsytti aikalailla, lähdettiin ulos. Ulkona taas oli niin paljon hajuja muuta, että reisun itsetarkoitus unohtui. Aamulla kun menin vessaan niin neiti kyykistyi viereen ja liritti pienet lirut suoraan lattiakaivoon. Se oli täyden
kympin suoritus. Päivällä olohuoneen paksu sininen matto oli niin ihanan pehmeä
tassujen alla, että siihen oli ihan pakko kyykistyä ja tehdä pikku lirut. On se
mainio otus. Pojat eivät ole nousseet vuosiin yhtä kähevästi ylös, Melinda oli ovela ja nuoli ensin poikien naamat ja kun naamat pakeni peiton alle ja paljaat varpaat tuli esiin ja uusi pussaussessio alkoi.Lähdin saattamaan Melindan kanssa poikia bussipysäkille ja Santeri isompi poika sanoi, että äiti menkää te jo tuonne Citymarketille päin. Ei kehdannut mennä bussipysäkille, kun äiti saattaa. Eilen illalla autossa isompi poika protestoi stereona italian isännän kanssa, että tuo koirahan haisee. No ihan varmasti, ensinnäkin tihuutti vettä ja kukapa niitä siellä tarhalla olisi alvariinsa ehtinyt peseskelemään.Matkan aikana Melinda uuvahti pitkää raskasta matkaa pariin kertaan Vatun syliin ja ihmekös se kun Vatu antoi korvanlehtikärkihierontaa, millä vilkkainkin koira on äkkiä untenmailla. Ja vielä kun Vatu hiljaisella äänellä selitti uusia juttuja Melindalle. Ja taas Melinda veti pisteet kotiin, sillä oli niin ovela, että puolella takapuolella nojasi Santerin syliin joka piti välillä mielenosoituksellisesti ikkunaa auki. Niimpä Melinda loikkasi Santerin syliin ja työnsi kuonon ikkunan rakoon.Ja jo Riihimäellä Santeri ilmoitti. minun vuoro pissattaa…sen pituinen se Ainakaan vettä Melinda ei pelkää, sillä tervetuliaismaljan se hörppäsi vessanpytystä ennen kuin ehdittiin kisssaa sanoa. Takapihan aitaus ei ehtinyt ihan valmiiksi, mutta Melinda ei ollut moksiskaan kun kyhäsin väliaikaisen aittarakennelman ja Melinda itseasiassa otti ulkona aurinkoa koko päivän.

Yksi vieras meitä kävi tervehtimässä, eikä Melinda reagoinut mitenkään ovikelloon. Hyvä näin. Tosin se voi jäädä lyhytaikaiseksi iloksi.Aamulla käytiin seinänaapuria morjestamassa. Äitiä ja 22v poikaa joka on jäänyt 6v asteellle. Ja kun Melinda meni ovesta, poika hyppäsi heti sohvalta silittämään Melindaa ja poika sanoi; -Äiti tätä pitää näyttää Viirulle (heidän kissa).En ole tämän puolen vuoden aikana kuullut koskaan pojan sanovan sanaakaan. Aamulenkillä Melinda käyttäytyi esimerkillisen hyvin. Viereiseen päiväkotiin meni paljon mini-ihmisiä ja Melinda sai monta kertaa rukkasesta, silitystähän se tietysti markkeerasi, mutta suoraan kuonoon läjähti monta kertaa ja lapset tapitti silmät lautasina. Nähtiin yksi koirakin matkalla, jolla oli joku naisihminen narun toisessa päässä. Melinda seisoi kunnioittavasti asennosssa, kunnes parivaljakko lipui ylväästi ohi. Ja kun Turtolan kartanon puistossa meni päältä ajettava ruohonleikkuukone, oli Melinda kantapäillä kuin ihmisen ajatus. Vähän arasteli ressu. No rohkeutta tulee päivä päivältä lisää. Pidin terassin oven auki ja Melinda retuutti ulkona leikki apinaa ja nallea, mutta singahti heti sisälle jos siirryin toiseen huoneeseen eikä näkökontaktia ollut. Me pestiin yhdessä myös pyykkiä ja Melinda katseli pää kalleelaan puruluu suussa kun edestätäytettävä rumpu pyöri. Sanoi Melindalle, että tulevaisuudessa sinun tehtävä on noutaa muovihenkareita, kun paitoja laitetaan kuivimaan.Puhtaan pyykin lajittelukaan ei mennyt ihan putkeen sukkien osalta. Melinda laittoi muutaman harmaan sukkaparin mustille tarkoitettuun koriin, mutta mutta harjoitus tekee mestarin. Melinda on tänään saanut Tampereen makkara kasteen eli maistoi mustaa makkaraa. Ensin ajattelin, että onpa aika koira kun se tuli hakemaan kolmatta makkarapötköä, mutta sitten huomasin, että ne olikin jemmattu Santerin sänkyyn peiton alle.Sanoin Melindalle, että kuule nyt on pulavuodet ohi eikä meillä jemmata varastoon. Eilen illalla oli hauska, kun Melinda haukkasi kokonaista satsumaakin ja tänään se söi porkkanaakin. Pappa söi aikanaan evakkojunassa elämänsä ensimmäisen appelsiinin kuorineen, mistäpä Melinda olisi tiennyt, että se pitää kuoria. Iltapäivällä pojat vietti muutaman tunnin Melindan kanssa ulkona ja nyt Melinda makaa sängyllä täkin sisällä ja peiton alta kuuluu vain tuhina. Hienosti on Melinda kotiutunut ja aamulla tuli möksätkin, että tästä se uusi
elämä alkaa.
t: Kotiväki

***

30.7.2011 Melinda on n. 3-kuukauden ikäinen tyttöpentu Rapla tarhalla.
Melindasta kasvaa keskikokoinen. Ei ensimmäiseksi koiraksi.
Melinda on rokotusten puolesta valmis matkustamaan Suomeen 17.9.2011 lähtien.

Luovutusmaksu pennusta on 200 e, mikä sisältää EU-passin, mikrosirun, rokotukset, loishäädöt sekä traces-tarkastuksen. Uusi omistaja noutaa koiran Tallinnastaja. Koira tulee Suomeen kaupallisen tuonnin vaatimuksia noudattaen ja tuonnista tehdään ilmoitus Eviralle.