Maryan (nyk. Mari)

8.9.2007 Maryan sai kodin Tampereelta.

***

Kuulumisia kodista:

23.12.2008 Marille kuuluu hyvää (samoin kuin veikallensa Sulolle). Kesällä oltiin paljon mökillä ja metsässä ja tehtiin niin sieni- kuin muitakin retkiä,
Autoonkin Mari on jo melko hyvin tottunut, eli nyt hän hyppää jo itse
takapenkille, ensi alkuun hänet piti sinne aina nostaa.

Myös autopahoinvoinnit ovat jääneet pois, mihin kyllä kuskikin voi paljon
vaikuttaa ajamalla mutkaisilla teillä varovasti. Kesän aikana Mari oppi
nakertamaan ja syömään puruluita, ja nyt hän parhaina iltoina voi popsia
neljäkin keskikokoista puruluuta. Niitä on aina myös tarjolla, jotta
hampaat ja ikenet vain pysyvät terveinä. Massun bakteerikanta on
lemmikkielämän myötä myös muuttunut, jotkin maahan kaivetut “herkut” ja
Sulon tappamat ja syömättä jääneet myyrät (jotka Marille kyllä maistuvat)
tulevat oksennuksena hyvin pikaiseen pois. Terve Mari on koko ajan ollut ja
äärettömän ihmisystävällisen luonteensa takia hän on myös kaikkien
naapurien suosikkirapsuteltava.

Muutaman kerran Mari on saanut juosta rusakon perässä, mutta taivaalle kiitos, ei hän sitä kiinni saa, vaikka vauhdissa ja tyylissä on paljon whippetiä. Nyt Mari näkee ensimmäisen kerran joulukuusen (viime jouluna emme olleet kotona), saapa nähdä miten hän sitä ihmettelee. Tässä muutama valokuva viime kesältä.

Hyvää Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle 2009.
Soilelta ja Marilta

28.2.2008 Marille kuuluu hyvää ja monenmoista on ehtinyt näinä 5 kuukautena tapahtua. Lokakuussa Marille tuli valeraskaus, nisistä ihan tippui maitopisaroita. Juoksua emme ennen valeraskautta huomanneet. Aika oli vaikea, tyttö oli hyvin herkkä, hellyydenkipeä ja mustasukkainen ja alkoi nurista
Sulo-kissalle, jos satuimme vain silittämään Suloa eikä Maria. Nurinoista
moitimme Maria, Sulo alkoi olla Marin seurassa varuillaan, ja koetimme aina
huomioida molemmat elukat yhtä aikaa. Valeraskaus kesti kolmisen viikkoa ja
sitten olot alkoivat palautua ennalleen pikku hiljaa. Tammikuussa Marille
tuli juoksu. Silloinkin Sulo sai muutaman ärähdyksen, mutta yhtä hankala
kuin valeraskaus ei se aika Marille ollut. Tyttö oli tosi tarkka
puhtautensa suhteen eikä kotiin tullut paljoa tippoja. Nyt sekin aika on
ohi, ja perheessä on vallinnut harmonia jo viikkoja.

Mari ja Sulo tulevat taas oikein hyvin toimeen ja kaikki mahdumme mainiosti samaan sänkyyn :) :) Mari on oikea herkuttelija, jopa appelsiini ja banaani maistuvat tytölle! Ja tietenkin kaikki lihaleikkeet, merilohi, täytekakut ja Sulon ruuat. Pientä voron vikaakin löytyy; jos huolettomasti tulee heilautettua kättä, kun siinä pitää voileipää, saattaa leipä äkkiä kadota parempiin suihin.
Samoin lapsenlapsen kädestä pikkuleipä on monta kertaa päätynyt Marin
massuun :) :) Ei tyttö silti ole pulskistunut liikaa, siitä äiti pitää
huolen. Kaikenlaisia koiratuttuja ja -ystäviä Mari on myös saanut, Mari on
edelleen maailman lempein ja kiltein koiratyttö ja on saanut nauttia
lukuisista muiden lenkkeilijöiden silityksistä ja kehuista.

Joskus joku tapaamamme koira on haukkunut, mutta Mari vastaa haukkuun ainoastaan, jos se toinen on ihan läkähtymäisillään omaan ääneensä. silloin Maristakin lähtee ääntä ja tempo on juuri sellainen, kuin omillaan selviytymään
tottuneella koiratytöllä kuuluu ollakin :) :)

Ulkoilu on Marin kanssa helppoa, tyttö voi juoksennella vapaana, eikä mene
etäälle minusta. Paljon lenkkeilemmekin juuri niin, että fleksi
kiinnitetään Mariin vain koirien tai lasten tullessa vastaan. Mökillä
tytöllä on “villinhajuiset” lenkit, siellä voi nähdä tuoreita kettujen,
hirvien ja sudenkin jälkiä. Silloin Mari jääkin kulkemaan ihan lähelle
minua, eikä pidä häntää pystyssä. Suden takia pidän Marin fleksissä
syrjäisillä metsäteillä eikä tyttö ole milloinkaan iltaisin yksin pihassa
edes pikapissillä…. Jäniksiä Mari on ajanut kaupungissakin takaa monta
kertaa. Ekalla kerralla pelkäsin todella, että tyttö tulee jänis
hampaissaan luokseni; niin hurjaan vauhtiin hän lähti. Sitten kerran näin
rauhoittavan tilanteen: Mari haistoi jäniksen kumollaan olevan veneen alta.
Jänis ampasi pakoon ja Mari, kierrettyään veneen, ryntäsi perään, mutta, ah
onneksi, vikasuuntaan. Eli Mari on suurimmalta osin paimenkoira eikä
metsästyskoira, mistä olemme hyvin onnellisia.

Kovin paljon emme ole erilaisia käskyjä opetelleet, mutta tänne-, istu- ja
seis-paikka onnistuvat mukavasti. Olisiko Mari kuullut stoj-käskyn nuorena,
kun seis-sanalla tyttö jää paikalleen. Raput Mari on oppinut kulkemaan ylös ja alas. Äitini asuu hissittömässä talossa, ja ensi vierailumme epäonnistui, kun tyttö ei suostunut nousemaan rappuja edes ensimmäiseen saatikka kolmanteen kerrokseen. Nyt raput eivät enää ole ongelma, tyttö kipittää ne nopsasti, ylös. Alas tullaan hieman varovaisemmin, mutta omin neuvoin. Me asumme viidennessä kerroksessa, ja sinnekin Mari on kiivennyt, mutta alaspäin emme ole vielä rappuja menneet. Kynsiään Mari ei anna leikata. Kerran se tehtiin nukutuksessa lääkärissä, mutta se ei tuntunut meistä lopulta hyvältä ratkaisulta, koska koko illan Mari oli pökkyräinen.
Oikein hyvää kevättalven jatkoa ja paljon terveisiä
Marilta ja Soilelta.

8.10.2007 Marille kuuluu hyvää. Tyttö on huomattavasti vapautunut; kun nykyään
lenkillä tulee koira vastaan, Mari haluaa rohkeasti nuuhkia uutta
tuttavuutta, eikä enää ensimmäiseksi vilkaise taakseen, että mihin suuntaan
tässä nyt pitäisi pötkiä pakoon. Kaikki tapaamiset ovat olleet mukavia
kokemuksia, koirat ovat nuuhkineet toisiaan edestä ja takaa ja sitten on
jatkettu matkaa. Myös pissiminen on tullut “oikeaksi”, eli Mari pissii
pikku lirun monta kertaa lenkillä merkaten oman reittinsä muillekin
tiedoksi. Vapautumista osoittaa sekin, että oravat saavat takaa-ajovaiston
pintaan ja tyttö syöksyy kurren perään ja menisi puuhunkin, mutta ei vielä
ole keksinyt, miten se tulisi tehdä. :)

Ensimmäisinä päivinä Mari vain liikkumatta tuijotti oravia. Sekä me että monet tapaamamme ihmiset olemme sitä mieltä, että Marissa on whippetiä (harmaat pilkut) ja jotain englantilaista lintukoiraa (ruskeat pilkut), musta turkki tulee sitten “kolmansilta osapuolilta” :) Mari voi olla vapaana lenkillä eikä mene kauas ja tulee juoksujalkaa kutsuttaessa, patsi jos orava on vainuttu :)
Oravien takia ole tarvinnut huolissaan olla, eivät ne jää Maria maahan
odottelemaan :) Linnut eivät Maria kaikesta lintukoiraepäilystä huolimatta
kiinnosta, ja se on oikein hyvä, sillä mökillä on lintulauta ja paljon
lintuja käy siinä syömässä syksystä kevääseen.

Lääkäri tutki tytön joka puolelta, rokotti ja antoi terveen paperit. Arven
sanoi myös parantuneen oikein hyvin. Ainoastaan tassujaan Mari ei olisi
antanut tutkia, mutta ne ovat koiralle ehkä arka paikka. Kynsien leikkuu ei
vielä ole oikein onnistunut samasta syystä, mutta siedätyshoito on
aloitettu pitelemällä tassuja varvas kerrallaan, kun ollaan mukavasti
kotona.

Kerran olemme käyneet Hämyn Tokossa ja silloin Mari ihastui
ikihyväksi makkararingistä, joten kaikki muukin sujui mukavasti. Kotona
olemme harjoitelleet edelleen istumista. Öisin Marin ei enää tarvitse koko
aikaa nukkua meidän välissä, vaan välillä voi olla vähän aikaa myös
lattialla tai sohvalla. Kissamme Sulon kanssa välit ovat hyvät, Sulo saa
käydä syömässä Marin kipoista muutaman muron tai Latzia, eikä tyttö
hermostu. Koiran purkkiruoka ei Marille edelleenkään oikein maistu.
Purutikkuja Mari on oppinut popsimaan välipalana. Mitään tuhoja Mari ei ole
kotona päivisin tehnyt, luultavasti se köllii sängyssä ja odottelee,
milloin tulemme kotiin.

Täällä Lentävänniemessä Mari on melko kuuluisa koira; olemme useimmille
lenkeillä tapaamillemme koiraihmiselle kertoneet, että syyskuun alussa
haimme Marin Tallinnan löytöeläintarhasta ja kaikki ihastelevat ja
ihmettelevät, miten kiltin ja rauhallisen koiran sieltä olemme saaneet, ja
kysymyksiä “miten teillä on mennyt” kuulemme lähes päivittän. Se on ihanaa,
aina paremmin Mari oman arvonsa ja paikkansa saa hahmotettua kun
ystävällisiä kasvoja ja sanoja ja taputuksia tulee vähän joka puolelta.
Hyvää syksyn jatkoa ja palaillaan taas jossain vaiheessa
Soile & Mari

17.9.2007 Marille ja meille kuuluu tosi hyvää. Mari on äärimmäisen kiltti ja lempeä koiratyttö. Täällä Suomessa Mari ei ole haukkunut kertaakaan, siellä tarhan pihassa se haukahti muutaman kerran jollekin pihassa olleelle koiralle.
Lenkillä Maria saa silittää ja taputtaa, ja niin lempeän kuvan tyttö
itsestään vastaantulijoille antaa, että luvan pyytäjiä ja saajia on ollut.
Turvallisuuden ja läheisyyden tarve on valtaisa, sohvalla istuessamme Mari
nojaa kylkeen tai makaa pää reidellä ja kerran jopa murahti Sulolle, joka
kanssa aikoi tulla äidin sylkkyyn. Sulo ei loukkaantunut, pysyipä vaan eri
tuolissa ja ajatteli varmaan, että minä olen paljon sinua useammin siinä
sylkyssä ollut!! Sängyssä Mari nukkuu vain meidän välissä täkin alla tai
päällä, pää tai pylly tyynyllä. Jalkopäätä on yritetty tarjota, mutta se ei
ole tähän mennessä kelvannut. Ja niin sikeää on uni, että jos Maria vetää
vähän alaspäin (ettei tarvitse hengittää sisään Marin uloshengittämää
ilmaa, mihin olen joskus herännyt), ei hän aina edes herää.

Nimensä Mari on oppinut hyvin, asiaa varmaan on helpottanut, että se on
melkein sama kuin tarhalla ollut nimi. Sisällä olemme harjoitelleet
tänne-käskyä, ja ihmeen hyvin Mari senkin on oppinut. Vihellyksestä hän
tulee tuulispäänä luokse, se on varmaan tarhalta tuttu asia.

Yksinolo on sujunut hyvin, mitään vahinkoa Mari ei kotona ole tehnyt, ja
luulenkin, että se nukkuu sängyssä melkein koko päivän. Sitten, kun vuosien
univelka on nukuttu pois, purulelut ja -luut ovat varmaan tulleet niin
tutuiksi, että niiden kanssa kuluu valveillaoloaika. Kotona on tietenkin
seurana aina Sulo. Lemmikit eivät pääse eteiseen, eli rappukäytävästä
kuuluvat äänet eivät häiritse liikaa. Enkä todellakaan usko, että Mari
olisi haukkunut kertaakaan, tosin rappusiistijän kanssa en ole nyt puhunut.
Hän tietää Marista ja on luvannut olla kuulolla siivouspäivinä.

Viikonlopun olimme mökillä, missä Mari sai heti olla pihalla vapaana. Tyttö
tutki pihapiiriä ja kävi mökkitielläkin; se on turvallinen tie, jolla
liikkuu vain kolmen mökin asukkaat ja kaikilla mökeillä on ainakin
ajoittain eläimiä . Teimme yhdessä pitkän metsätielenkin, jonka aikana
huomasin, että Mari ei edes harkitse lähtevänsä muutamaa metriä kauemmaksi,
vaikka on vapaana. Se on ihana asia, sillä uskon, että eniten koirakin
silloin lenkistä nauttii, kun saa ihan omaan tahtiinsa haistella ja tehdä
pikku harppauksia tien viereen tai eteen tai taakse.

Kaikkia vieraita koiria Mari pelkää, mutta ei hauku, vaikka toiset koirat
kohdatessa haukkuisivatkin. Mari hiukan vapisee ja haluaisi syöksyä pakoon.
Olemme olleet yhdessä tien vieressä, kun joku koirakko on lähestynyt, eikä
yksikään koira ole uhkaavasti Maria kohtaan käyttäytynyt. Hän vain ei
niihin luota. Kun Mari tottuu siihen, että täällä on paljon muita koiria,
mutta että kaikki ovat ihmisen kanssa ja kiinni, pelko ehkä hiljalleen
vähenee.

Ihan sisäsiisti Mari ei (luonnollisesti, kukas olisi opettanut?) heti
ollut, pari pissiä ja kakkeli tuli sisälle. Ensimmäisten lenkkien aikana
ajattelin, että Mari ei uskalla omaa merkkiä tehdä, vaikka kovasti haisteli
muiden jälkiä. Kun eka pissi sitten tiistai-iltana tuli talon takapihalle,
arkuus meni samalla, ja kaikki hädät on tehty ulos. Ekat pissit olivat
valtaisia, yksi pissi vuorokaudessa, mutta nyt Mari tekee pissin per lenkki
ja mökillä niitä tuli vielä tiuhempaan.

Ruoka on tuntunut hieman oudolta Marin mielestä. Purkkiruuista parhaiten
maistuu kissanruoka Latz ja siinä samat suosikit kuin Sulolla, eli ei
kastikkeessa vaan geelissä. Sulo vähän ihmettelee, kun hänen ruokaansa on
sekä hänen kipossaan että Marin kipossa, ja poika käy tunnollisesti
popsimassa molemmista kipoista… Murot maistuvat joskus hiukan, mutta
vain ilman lisättyä öljytilkkaa, ja paras ihmisten ruoka oli eittämättä
eilisiltaiset savusilakat, siis nahat, ruodot ja muut meiltä syömättä
jääneet osat. Namit ja herkut, olivatpa sitten ihmisten tai koirien,
maistuvat erittäin hyvin ja kong-lelun sisälle tungetun
kalkkunaleikesiivunkin Mari hämmästyttävän nopeasti saa ongittua parempaan
talteen… Purulelut ovat outoja, mutta ihan pikkuisen muutamaa on tullut
nakerrettua ja maistettua. Suomalainen ruoho on maistunut joskus oikein
hyvin.

Lapsemme ovat perheineen käyneet tutustumassa Mariin ja kovin hyvin tyttö
heihinkin suhtautuu. Lastenlasten kanssa saa olla tarkempi, he ovat niin
äkkinäisiä, äänekkäitä ja tahtovat ottaa kiinni niin tiukalla otteella.

Marin uusi elämä on siis alkanut hyvin ja olemme onnellisia, että saimme
juuri Marin.

Torstaina on rekkujen toko Tampereella ja sinne olen Marin kanssa menossa
opettelemaan uusia asioita.
Haliterkut
soile

***

14.8.2007 Maryan n. 3-vuotias narttu korkeus n.50 -55 cm

Löydetty ja tuotu tarhalle 8.8.2007. Panta oli kasvanut ihon sisään ja tehnyt syvän haavan kaulaan.Tarhan lääkäri puhdisti haavan ja antoi hoitoa ja lääkekuurin siihen. Haava on paranemaan päin.Tyttö antoi hienosti hoitaa itseään ja seisoi nätisti paikallaan.

Osaa lenkkeillä nätisti eikä vedä hihnassa.Leikkiaitauksessa on kova leikkimään ja hakee välillä ihmiseltä rapsutuksia ja huomiota.Uroksen kanssa tulee juttuun, mutta nartun kanssa vähän rähisee. Ainakin häkissä ollessaan.
Hoiupaikin numero 6778.

Omistaja noutaa Maryanin tarhalta yhdistyksen avustuksella.
Kulukorvaus Maryanista on 100 €
Maryannin rokotukset 4.9.2007 jälkeen valmiit Suomeen matkustamiseen.