Lumehelbeke

9.6.2009 Lumehelbeke sai kodin Helsingistä.

***

Kuulumisia kodista:

6/2006 Täältä sitten tuleepi kuulumisia =) Neiti työstää tuossa onnesta soikeena herranjestas mitä murustusta… no onneks on siivouspäivä, imuri on ollut jo eilisestä tossa tutustumista varten ja sitä voi mm. nuoleskella…) niin ajattelin kirjotella. Niin, mistähän sitä aloittais…

Tiistai 9.6: tultiin tosiaan kotiin ja käytiin pitkä tutustumiskävely ympäristöön, mahtavia hajuja, ihania pupuja joitten perään singahdella, nurmikoita missä pyöriä. Aivan hurmaavaa oli seurata kun ryhti oikein oikeni ja korvat on sojottaneet pystyssä siitä asti =) Yöllä kävi tökkimässä ja inahtelemassa kas kertaa ja kun ei saanut huomiota niin önähti ja taipui kohtaloonsa ja heitti kylelleen takas unille. Vaellellut ei sen enempää, väsy oli varmaan kova… Eka yö oli seittemän tuntia ja aamulla tarpeet tehtiin ulos.

Keskiviikko: Läksin aamulla töihin seiskalta ja palasin yhden maissa ja jippii,
ei kakkaa, oksua,pissaa, tuhottuja tavaroita!!!! Kauhea vohellus ja hösä et kiva kun tulit mutta kun ei noteerannut niin ei mennyt kun minuutti ja neito rauhoittui täysin ja hoidettiin tervehdykset kuntoon. Sitten haettiin Santtu kerhosta ja Lumen mielestä on ihanaa kun voi painautua kylki edellä hakemaan lovee pieneltä omituisen rodun edustajalta…. =) Santtu veti hienosti päivän Lumen kanssa, pysähty lenkillä kun minäkin jos Lume veti, näyti heihei merkin kun meni vessaan ja ei mennyt lähellekään neitoa omasta aloitteestaan. Tosin kun Lume tajus että täähän rapsuttaa mua jos mie haluun ni sehän kyhnäs ihan urakalla. Kauheita vaikeuksia oli neidolla kun ei millään löytynyt paikkaa mistä näkee meidät molemmat =) Ja paikkaa piti vaihtaa jos joku liikahti ja hänen tutkansa ulkopuolelle joutui… Tuo on jo nyt loppunut että pystyy olemaan rauhassa makuulla vaikka jompikumpi liikkuu tai vaihtaa paikkaa =)Käytiin juoksutushihnan kanssa illalla tuossa hiekkakentällä kirmaamassa ja
hänellä hetki meni ennenkun tajusi syöksyä tennispalloluulelunsa perään mut sit läks….!!! Noin neljä minuuttia juoks kun heikkopäinen juoksemisen ilosta ja sit loppu kunto… Ei muuta ku kotio, evästä ja nukahti Santun sängyn alle samaan aikaan pojan kanssa. Tänä yönä sain yhden töykkimis-inahtelu vaatimuksen mut se sit oli siinä. Ja yheksän tuntia pissaamatta-kakkimatta =) Jeeeee!!!!

Torstai: Lume oli yksin kotona jo pitkän päivän eli kasista neljään.Talonmiehen vaimo oli siivonnut rappukäytävää ja vaihdellut lamppuja niin oli kuullut hennon niuuh-tuhahduksen ja makuullekäyntirojahduksen äänen Lumen omalla konahdus-örähdyksellä höystettynä. Kahta naapuri tapasin illemmalla niin sanoivat että kämpästä ei kuulu mitn !!! Hyvä Lumeeeee!!! Alakerran naapuri kysy humoristiseen sävyyn että millon kynnet ajattelin leikata… Hyvin rapisevat parketilla…… Varsinkin kun neito hösäilee ja pompahtelee… Tänään huomasi taas tuon huonon kunnon kun käytiin hakemass Santtu kaverin synttäreiltä niin kyllä tiukka teki mutta ei sentään matkaa kesken jättänyt. Mää olen aika varma että Lume luulee olevansa 5-kiloinen sylikoira, sillä on semmonen mahtava kehonhallinta että alta pois kun Lume tulee ja painautuu vasten…. Torstaina hän myös vessassa käydessäni tajusi sängyn pehmeyden ja ihanuuden ja asenne oli kuten kuvista huomaa et ‘ tää olis nyt tässä tosi onnellisena ja voitsä olla tosissas et mun pitää tulla täältä pois senkin ilkeä emäntä’ Vaeltelu ja huomion hakeminen päiväsaikaan jatkuu mutta aika karusti ollaan molemmat hänen seikkailujaan ja vaateita jättäneet huomioimatta. Santtukin on hyvin mukana ja osaa olla jo katsomatta sinne päin. Kotiintulotkin sujuu aika jees, huomioimatta vaan niin aika nopeesti se hösä menee ohi, ei väliä tuleeko partsilta vai kotiin töistä, ilahtumisen määrä on vakio =)

Perjantai: Samalla kaavalla kun edelliset, yksin oli ja juoksemassa käytiin taas
illalla. Faunattaresta haettiin jyrsittäviä, hirven selkää ja ydinluuta ja
jänönkorvia “pikkunälkään” Poro ei nauti suurta suosiota….Mutta makunsa kullakin… Punkkipanta haettiin myös. Lumelle olen koko viikon antanut kaksi kertaa päivässä samoihin aikoihin pienen aterian,raejuustoa/kermaviiliä, ohraa/riisiä, ja kanaa/lammas-vihannestöhnää. Näytti siltä että söis mitä vaan ja kaiken mitä naaman eteen tulee joten kyl hänessä noutajaa on =) Meidän koti on päällystetty mustalla karvamatolla ja päätinkin ruveta neitoa eilen tutustuttamaan harjaan. Se oli ollut jo lattialla koko viikon mutta otettiin alkuun muutama veto ja tänään mennään ulos harjailemaan ( saa linnut pesätavikkeita), siis tuo irtokarvan määrä on JÄRJETÖN =) Lume on näyttänyt itsestään harjauksen myötä sisäisen nautiskelijan. Silmät kiinni ja unahtelua ja anna olla jos harja menee vähänkään kauemmaks niin töykkäys harjakäteen ja ‘ voisitko olla hyvä ja jatkaa ‘… Tuosta karvapallerosta on jo irronnut yksi pussillinen karvaa harjaamalla ja odotan vaan että paljon tänään saadaan aikaiseksi….

Olen täysin varma siitä että Lume on asunut sisällä koska hänhän on TÄYSIN
sisäsiisti… Surprise…. Hetkestä yksi tähän päivään sen vaan näkee että hän hoksaa kupletin juonen. Ja omaan pihaan ei tee eli ei tule semmonen paniikkitarpeenteko heti kun ovesta pääsee. Ei edes ilopissoja …. Ja tarpeista puhuen, napakkaa hyvää matovapaata kakkaa suoltaa hän eli ei ole vielä ruoanmuutos saanut mahaa sekaisin… Tuo hirvenjärkäle on nyt sitten melkein tuhottu et katotaan mitä siitä sitten tulee. Tai sitten ei mitään.
Hihnakäyttäytyminen on yhtä hyvää ellei jo parempaakin =) Koiria ja ihmisiä ohitellaan hienosti, tuijotella tietty täytyy ja keho vähän pinkeenä mut ei vedä enää. Hyvä Lume!!! Puput on sitten eri asia….. Neiti lähtee ku naton ohjus kun jänö erehtyy juoksahtelemaan ja sit ku häviää näköpiiristä on kuono maassa tutkittava ötökän kulkureitti… Ihan kun sillä menee päästä kaikki off-asentoon pupujen vuoksi =) Ei kuule,ei näe….

Ja sitten vielä tuosta kauniin sekarotuisen älystä… Tuo heihei-komento on se millä hän lopettaa lähtöhösäämisen… Kokeiltiin kaikkea mahdollista kun tahtoo tulla mukaan pukemaan kenkiä ja vetää ravia eestaas. Ja sitten oivallus: Samantien kun antaa merkin (jos lähetään molemmat niin se tulee molemmilta)
hän parkkeeraa hanurinsa vessan eteen ja siinä napottaa…Viksu daami sanon mää!!! Kun ovi on kiinni lähtee vasta liikkeelle ja käy önähtämässä oven takana ja sit rojahtaa =) Olen ottanut tiukan linjan siitä että koira ei tule keittokomeroon kun olemme itse siellä joten:käsimerkki, odota/stop ja siihen jäi oviaukon ulkopuolelle ykösellä!!!! Kohta yritti makuulla hivuttautua varpahilla viivan yli mut työnsin takas viis senttiä ja sen jälkeen ei ole tarvinnut enää korjata. Tottelee Santulta samaa merkkiä esim. kun Santtu on hakemassa ruokaa itselleen niin ei mene köökkiin. Sama sitten kun laitan hänelle ruokaa niin napottaa ja odottaa ja ole hyvällä saa mennä kun kuppi on maassa omalla ruokapaikalla. Mie oon niin ylpee miun murusta!!!!! Aika näyttää mikä nero siellä piilee =)

Ainoa miinus mitä neito tekee satunnaisesti mulle kun rupee rehaamaan niin
alkaa hennosti näykkiä sormia. Tekee mulle, ei Santulle… Omituista… Onko sitten pelkkää stressinäykintää vai leikkiriehaa mutta heti kun näin tekee niin menen samantien pois ja kohta kun kokeilen samaa niin ei tee. Eli toimii tuo huomiotta jättäminen siinäkin. Välillä tulee Lumesta kyllä semmoista kohkaamista ja kakarakäytöstä….. Ihan kun hän ei olisi vuotta vanhempi….. Riiviöteini… Kaikki on siis sujunut paremmin kuin uskalsin ikinä oottaa ja ei ole mitään epäilystäkään siitä etteikö Lume olisi meille tarkoitettu!!! Niin vahvasti on tytsykkä sydämet vienyt että huh heijjaa =) Eli kiitos kun meidät valitsit Lumen perheeksi ja oli tosi raskasta mutta ihanaa tulla tarhalle asti hakemaan otus kotiin… Mutta nyt täytyy kirmata kaupungilla käymään joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Palataan,

Maria

***

4.5.2009 Lumehelbeke heiluttelee häntäänsä toiveikkaan oloisena ketjun päässä. Se ei tiedä miten päin rapsutukset ottaisi vastaan mutta pääasia tuntuu olevan että niitä saa. Tyttöstä kuvaa mielestäni parhaiten sana “herkkä”.
Kamera Lumea hiukan jännitti mutta rapsutusten avulla saimme pari uuttakin kuvaa. :) Nakit tietty kelpasivat neitokaiselle myös paremmin kuin hyvin.

19.4.2009 Lumehelbeke on arviolta noin parivuotias narttukoira Pärnun tarhalla.

Lumehelbeke löydettiin yhdessä pienten pentujensa kanssa. Valitettavasti näistä pennuista vain yksi selviytyi, ja pienokainen odotteleekin tarhalla uutta kotia emonsa hoidettavana.

Olen ihastellut kaunista Lumehelbekeä jo edellisellä tarhareissulla, mutta silloin en vielä tohtinut neitoa ja tämän pienokaisia häiritä.
Tällä kertaa voinkin tyttöön jo tutustua ja malttamattoman oloisena Lume pyöriikin häkissään. Lume on todella iloinen kun pysähdyn sen kohdalle, mutta häkin oven avatessani tyttöä alkaakin hiukan jännittämään. Lume tulee kuitenkin luokseni rapsutuksia hakemaan ja antaa nätisti laittaa hihnan kaulaansa.
Hihnassa Lume ei oikein tiedä miten päin olisi, niin onnessaan se on:) Lume saa maltillisia hepulikohtauksia ja välillä tyttö puolestaan hypähtää minua vasten. Lume ei niinkään ole kiinnostunut sitä ympäröivästä maailmasta vaan sen huomion kohteena on ainoastaan ihminen. Vähän väliä Lume tulee luokseni rapsutuksia hakemaan ja lenkkimme ei tästä syystä oikein ota edistyäkseen :). Mikään “säheltäjä” Lume ei kuitenkaan ole vaan mukavasti se rauhoittuu eteeni nauttimaan rapsutuksista.
Toisia koiria Lume vielä hiukan arastelee, mutta ei kuitenkaan ärise näille vaikka selvästi pelkääkin.
Lumehelbeken säkäkorkeus on arviolta noin 60 senttimetriä.

Lumehelbeke luovutetaan uuteen kotiin tunnistusmerkittynä, rokotettuna ja loishäädettynä. Lisäksi tytöllä on EU-lemmikkipassi josta toimenpiteet käyvät ilmi. Kulukorvaus 150 euroa.