Lilya (nyk. Nana)

10.5.2008 Nana muutti omaan kotiin Itä-Suomeen

***

Kuulumisia kodista:

13.12.08 Meillä on kaksi teidän kautta otettua koiraa eli Jojo ja Nana. Nana käytiin hakemassa äitienpäivä viikonloppuna Vantaalta Jojon kaveriks.
Nanakin on tosi hyvin kotiutunut meille, tosin vieraiden vastaan otto on edelleenkin haukkumista, mutta tutut ottaa ihan rauhallisesti vastaan.Muutoin Nana on mitä rakastettavin koira. Tosin alussa se oli selvästi ihmeissään kun lähdettiin useamman kerran päivässä lenkille, välillä se ei halunnu lähteä mukaan, ilmeisestisen jalat kipeytyi paljosta kävelystä, mutta nykyisin se on ekana lähdössä mukaan.

Nana steriloitiin syyskuussa, tyttö toipui leikkauksesta niin hyvin, että sitä piti toppuutella leikin suhteen heti seuraavana päivänä, se oli nimittäin ihan kuin sitä ei ois leikattukaan, ei näyttäny olevan kipuja eikä mitään. Kova meno vaan oli koko ajan, tosi hyvin anto olla suojavaatteet päällä, että se leikkaushaava sai parantua rauhassa. Painoa vaan on tullu jonkun verran sen leikkauksen jälkeen lisää…

Hauskaa jatkoa kaikille rekkulaisille ja Jojon ja Nanan sisaruksille jaHyvää Joulun aikaa.
T. Tarja, Ismo, Topi, Maisa-kissa, Nana ja Jojo

22.5. 2008 Käytiin tänään Nanan kaa eläinlääkärillä katselmuksessa, kaikki on ihan ok. Tosi hienosti käyttäytyi koko lääkärireissun, yhden vusahduksen päästi kun mentiin sinne ja sitten oli hiljaa, antoi tosi hyvin tutkia ittensä ja leikata kynnet. Nanalla alkoi viikonloppuna juoksut, joten siitä on vähän ihmeissään. Sovittin Kirsin kanssa, että elo-syyskuulla leikataan sit Nana.

Tosi hieno koira se kyllä on. Ismon kaa juteltiin siitä, että jos matka olis lyhempi niin olis kiva kun te olisitte nähneet nyt Nanan. Se on ihan ku eri koira, kun mitä tullessaan oli. Yöt nukkuu tosi hyvin. Ei reagoi ulkoa kuuluviin ääniin. tietysti jos Jojo rupee haukkumaan niin Nana yhtyy siihen, mutta sit ne vaan on vaiennettava (käyttäen käsimerkkiä ja viemällä pois paikalta). Lenkillä vastaantulijoihin reagoi tosi harvoin eli ohitukset sujuu hyvin. Tosin koiria on tullu vaan muutama ja niitä on haukuttu, mutta pihoilla olevat koirat ei saa Nanaa enää hermostumaan. Samoin se ei enää pihalla hauku, kun kuulee ympäristöstä koirien haukuntaa. Lenkillä mennään tasa tahtia Jojon kaa ja pissat on tehtävä samaan kohtaan ja haistellaan samoja kohtia.Metsässä ei oo nyt käyty juoksemassa, ettei satu vahinkoa ja Nana lähde omille teille, parempi varoa kun katua jälkikäteen. Sen juoksuvoima on kasvanu ihan huimasti ja se juoksee jo ihan ilosesti Jojon kanssa eikä koko ajan seuraa meitä.

Maisa-kissakin on jo tottunut Nanaan ja Nana antaa Maisan kulkea rauhassa, välillä vaan kiinnostaa katsoa mikä tuo oikeen on. Maisa ei oo yhtään kertaa tarjonnu tassuaan, yhesti on suhahtanu, kun Nana meni liian läheltä katsomaan.

Hyvää kesän alkua teille sinne ja kiitos että saatiin tuo sulonen Nana koira ilostuttamaan meitä.
Terveisin Tarja ja Ismo+ pojat ja Maisa, Nana ja Jojo”

***

25.4.2008 Nana etsii uutta kotia. Lisätietoja myöhemmin.

***

Nana saakin jäädä kotiinsa harkinnan jälkeen, koko perhe on onnellinen päätöksestä. Nanan kanssa on muutenkin edistytty kovasti tänä syksynä. Miira on luvannut perheelle koulutusapua.

24.9.2007 Nana (ent. Lilya-parvekepentu) etsii uutta kotia omakotitalosta!

Nana painaa noin 15 kg, säkäkorkeutta on noin 35-40 cm.

Hieman alle parivuotias Nana-tyttönen etsii uutta kotia. Asialla alkaa olla jo kiire, sillä nykyisen perheen lapset ikävöivät jo nyt kultaista kaveriaan ja kodinvaihdon odottelu tuntuu heistä pahalta. Nana onkin tottunut lapsiin ja pitää heitä parhaina kavereinaan. Se on elänyt toisen koiran, vanhemman saksanpaimenkoiranartun kanssa. Kissoja on nähnyt, eikä jahtaa, mutta ei ole elänyt niiden kanssa. Nanaa ei ole steriloitu – sillä on ollut kahdet juoksut. Uuden kodin tulee olla haukkuherkkyyden vuoksi omakotitalossa.

Nana on arka vieraita ihmisiä kohtaan. Se haukkuu ja hakee turvaa emäntänsä selän takana seisomalla. Kun se saa rauhassa tutustua omaan tahtiinsa ihmisiin, siitä saa mitä hellyttävimmän ystävän, joka painaa päänsä ihmisen polvelle silityksiä kerjäten.
Arkuuden lisäksi ongelmana on se, että vaikka Nanan nykyiset omistajat asuvat omakotitalossa (pääkaupunkiseudulla), Nana on sielläkin oppinut haukkumalla vahtimaan taloa kaiken aikaa, jopa yöllä. Nana, kaunis musta neitokainen, vahtii tiellä käveleviä jalankulkijoita ja monenlaisia ääniä. Lisäksi Nana on paukkuarka, eli pelkää ukkosta ja ilotulituksia. Näitä Nanan puolia tulee siis ymmärtää ja oppia kehittämään Nanaa pois peloistaan ja vahtiherkkyydestään sekä vahvistaa yleensäkin koiran itsetuntoa ja luottamusta ihmisiin. Rekku Rescuen Miira (koulutusohjaaja) on valmis auttamaan tässä asiassa eli koiran siirtymisessä uusin ohjein uuteen alkuun. Entinen omistaja on kokeillut sitruunapantaa haukkumiseen, mutta siitä ei ole ollut hyötyä. Miira opastaakin tarvittaessa aivan muilla ohjeilla uutta omistajaa. Eroahdistusta Nanalla ei ole ainakaan vielä ollut.

Nana on melko arka myös vieraiden koirien kanssa, mutta ei ole remmirähjä. Rähjää lähinnä, jos saa muista koirista rähjäämiseen tukea. Koirapuistoon ja muiden koirien seuraan Nanaa kannattaakin viedä vain niin, että paikalla on alkuun vain yksi todella mukava koira, jolta Nana saa positiivisia kokemuksia. Tyttö ei ole koskaan tapellut muiden kanssa, vaan pyrkii pois pelottavasta tilanteesta.

Autolla matkustaminen on tytölle tuttua ja sitä se ei pelkää. Tytöllä on oma, turvallinen häkki ollut autossa. Eläinlääkäriä ja kynsien leikkuuta tyttö ei myöskään pelkää. Nana on syönyt kuivaruokaa , kotiruokaa ja luita. Nana rakastaa paksun mustan turkkinsa kanssa uimista.

Nanan rokotukset ja madotukset on uusittu syyskuussa 2007, jolloin siltä loppuivat viimeiset juoksut. Sillä on kaikkien Rekku Rescuen ulkomaankoirien tavoin EU-passi ja mikrosiru.

***

Lilya sai kodin tammikuussa 2006.

2005 Yhdeksän pentua, joista neljä tyttöä ja viisi poikaa. Pesue löytyi yhdessä emonsa kanssa Tallinnasta parvekkeelta, pakkasella, jonne naapurit heittelivät niille ruokaa. Alkoholisoituneen miehen koiran vahinkopennut, jotka mies aikoi heittää kaupan taakse roskikseen! Tallinnan kodittomia kissoja auttava Huljatud kasside rehabilitatsioni keskus –nimisen eläinsuojeluyhdistyksen aktiivijäsen huomasi pennut ja otti ne kotihoitoon luokseen. Myös emoa (kuva) yritettiin auttaa, se leikkautettiin ja steriloitiin yhdistyksen piikkiin jo, mutta sen omistaja onnistui saada koira takaisin ja antaa se eteenpäin, ilmeisesti ei ole sentään lopetettu. Kissayhdistys yrittää koko ajan saada koiran huostaansa. Pentujen isästä ei ole tietoa. Pennut ovat voineet loistavasti uudessa hoitopaikassa Tallinnassa, saaneet painoa ja ovat todella hurmaavia.