Klaksa (nyk. Lasse)

19.5.2012 Klaksa sai kodin porista.

***

16.10.2012. Lassen tarinaa on hyvä lukea ajatuksella, koska se kertoo vaikeuksista, joita koiran kanssa voi olla sen kotiutumisen yhteydessä sekä taustalta paljastuvia asioita, jotka osaltaan vaikuttavat koiran negatiiviseen käyttäytymiseen. Koiran varaajana haluan lämpimästi kiittää Lassen perhettä, joka halusi tarjota Lasselle toisen mahdollisuuden elää normaalia kotikoiran elämää.

Pikku Lasse voi hyvin! Klaksasta tuli siis Lasse. Alkuhankaluudet olivat aika haastavia. Lasse majoittautui ensinnäkin alussa muutamaksi päiväksi täysin sisäkoiraksi. Lasse pelkäsi aivan kaikkea ja ajattelinkin mahtaako pojasta olla edes eläjäksi. Lasse oli myös tosi aggressiivinen, onnistui puremaan minua tosissaan peräti kolme kertaa (osittain oman varomattomuuteni takia) ja miestäni kerran. Nämä ikävät jutut olivat sellaisissa ruokatilanteissa, joissa Lasse päätteli kaiken ympärillä olevan tarjonnan olevan hänen käytössään. Lassea ei kylmännyt kiitää muiden isojen koirieni ruokakipoille ja yritin isompien rähinöiden estämiseksi rajoittaa hänen purjehtimistaan toisten apajille. Episodien jälkeen Lassella on nyt käytössään oma ruokahuone (vessa!) hänen ruokailunsa ajan, jotta kaikilla on sapuska-aika rauhoitettu!

Alussa meiltä meinasi usko loppua, voiko ihan oikeasti noin traumaattisesta koirasta tulla sellaista eläjää, joka voisi viettää vielä “normaalia” koiranelämää? Koiraan ei saatu juuri kontaktia ensimmäiseen viikkoon. Pohdimme alkupäivinä käytännön asioita; miten kauan esimerkiksi koira voi olla pissaamatta ja kakkaamatta? Lasse pystyi siihen kaksi päivää, koska ei suostunut tulemaan turvapaikastaan pöydän alta. Ruoka maistui, ellei tarvinnut tulla näkyville. Lassella oli myös uskomaton unentarve, nukkui suurimman osan ajasta ensimmäisen viikon aikana. Tärkeimpiä asioita Lassen kuntoutumisen kannalta on ollut perheen koirakaverit, aika, aika ja aika! Mitään ei tapahdu hetkessä, mutta toisaalta Lassen edistymisen myös näkee helposti, tulee tilanteita, jossa oikein sivusta näkee, kun Lassella loksahtaa joku palanen kohdalleen tai Lasse rohkaistuu ja ylittää itsensä.

Lasse tykkää lenkkeillä, mutta jo pelkkä remmin näkeminen aiheuttaa edelleen kauhistusta. Lassella on käytössään ns. noutajaremmi, jotta pelottava alkuhässäkkä saadaan hoidettua mahdollisimman nopeasti. Myös valjaita on kokeiltu, mutta vievät pidemmän ajan pukea, ei hyvä. Lassen, jos minkä, kohdalla edistymisen ja luottamuksen vahvistumisen näkee ja kokee kyllä selvästi. Haastavan alun jälkeen olemme pystyneet trimmaamaan, leikkaamaan kynnet ja pesemään (yök!) Lassen ilman pakottavia apuvälineitä (tai ilman kauhistuttavaa remmiä) tai tappeluita. Tästä olemme tosi ylpeitä! Näitä enemmän Lassea kauhistuttavat ukonilma ja vieraat ihmiset. Vieraat ihmiset menettelevät, jos eivät huomioi Lassea mitenkään. Eräänlainen pentukäyttäytyminen on Lassella jäänyt myös päälle. Silittäessä ja rapsuttaessa Lasse kovin mielellään pureskelisi käsiä, joskus aika kovakouraisestikin. Lopettaa kyllä, kun huomautetaan äänellä. On myös hetkiä, ettei Lasse hyväksy kosketusta ja tuntee olonsa epävarmaksi. Toisaalta taas rakastaa sohvalla makaajan mahan tallomista ja tykkää maata varsinkin mieheni pään vieressä sohvalla. Muutenkin on kovin isin poika..

Lasse on vankistunut ja vahvistunut aika tavalla (täytyy varoa, ettei pojasta tule palleroa). Kokoeroistaan huolimatta kaikki koiramme tulevat toimeen hyvin keskenään. Aluksi Lasse ei oikein osannut leikkiäkään, nyt vinkunautalelu on aivan huippu ja pallon hakeminen saa aikaan riehakkaan haukkumisen. Tärkeänä tehtävänä Lassella on myös tonttimme ja aidatun pihamme vartiointi. Ohiajavat pyöräilijät saavat melkoisen rähinän aikaiseksi. Pelokas pikkupoika on muuttunut vähän machoksi, joka luulee olevansa todellista isompi kulmakunnan isäntä.

Lasse nukkuu jo yön sängyssämme, joten tiivistä tunnelmaa on (3 koiraa, 1 kissa ja 2 muka sängynhaltijaa). Näyttelyt yms sosiaaliset tapahtumat olen jättänyt väliin, Lasse tarvitsee aikaa ja luottamusta vielä lisää ajan kanssa.

Lassen käyttäytyminen vaikuttaa meistä siltä, että poika on saanut ihmiseltä jossain vaiheessa tosi paljon remmiä tai kättä (pelkää myös käden ojentamista) ja siitä pojan arkuus ja Lasselle kiperissä tilanteissa ilmenevä aggressiivisuus mitä ilmeisemmin johtuu. Lassen sosiaalistumisen edellytyksenä on ollut ehdottomasti myös perheen “lempeät” koirakaverit, joilta Lasse on imenyt vaikutteita leikkimisestä, kodin vahtimisesta jne..Koiraisosiskot ovat tuoneet Lasselle myös henkistä turvaa.

Olisi ollut Lassea kohtaan väärin, ellei uutta mahdollisuutta luottaa ihmiseen olisi annettu. Lasse on älykäs ja “yhteiskuntakelpoinen” poika!

4.5.2012. Klaksa on alustavasti varattu.

***

Klaksa n. 1-vuotta etsii kotia Tallinnassa.

2.5.2012 Klaksaa on opetettu kulkemaan hihnassa ja kävely sujuukin päivä päivältä paremmin. Klaksa on myös käynyt trimmauksessa :)

20.4.2012 Klaksa joutui alunperin Kohtla-Järven koiratarhalle. Klaksa oli tarhalla kovin peloissaan ja se nökötti yksin kopin perällä ottamatta kontaktia ihmisiin. Klaksa olikin jo menossa lopetukseen, mutta Tallinnan tarhan väkeä vieraili Kohtla-Järvellä ja he päättivät ottaa pojan mukaan sosiaalistumaan, koska poika oli kiepsahtanut selälleen ja alkanut kerjäämään rapsutuksia heiltä. Klaksaa vielä uudet asiat jännittävät, mutta tällä hetkellä poikaa totutellaan erilaisiin ihmisiin ja hihnakävelyyn. Klaksan tarkemmasta historiasta ei ole tietoa. Arkuutensa vuoksi Klaksaa ei ainakaan tällä hetkellä suositella pienten lasten perheeseen. Klaksa on pieni, se on kooltaan n. 30 cm ja painoa pojalla on n. 10 kg.

Koira luovutetaan uuteen tunnistusmerkittynä, rokotettuna ja loishäädettynä. Lisäksi sillä on EU-lemmikkipassi, josta toimenpiteet käyvät ilmi. Koira tulee Suomeen kaupallisen tuonnin vaatimuksia noudattaen ja tuonnista tehdään ilmoitus Eviralle. Kulukorvaus kastroidusta uroksesta 250e.