Kelli/Nöpö (nyk. Nana)

06/2004 Nana sai kodin Vilppulasta

***

Kuulumisia kodista:

01/2005 Hei, Nana on aivan ihana tyttö, josta kovasti pidämme. Aluksi Nana oli tosi arka ja pelkäsi kovasti ääniä ja miehiä. Lapsista Nana tykkäsi heti alusta lähtien kovasti, lapset nanaa pääsääntöisesti ulkoiluttavatkin. Nyt Nanan pelot ovat hellittäneet ja koira hakeutuu jopa perheemme mieshenkilön rapsutettavaksi.

Nana on muuttunut pentumaisemmaksi ja iloisemmaksi. Rohkenee jopa kerjätä pöydästä, mikä alun arkuuteen nähden on edistystä ;) Ruokailuongelmaa oli myös aluksi, Nana ei tohtinut syödä juuri mitään, mutta tällä hetkellä menee yksi kupillinen ruokaa päivässä. Hyvin hoikka Nana on edelleen, mutta on saanut hiukan lihasta luitten päälle ja karvakin oon alkanut kiiltää. Nana ei syö koskaan kuppiaan ihan tyhjäksi. Mitään oikeita terveydellisiä ongelmia ei ole ollut, kynnet olivat rajusti ylipitkät ja niitä olen hiljaksiin leikkaillut. Vielä on vähän matkaa normaaliin kynnen pituuteen.

Olemme kovasti tykästyneet Nanaan, joka on ollut aivan sitä mitä meille kerrottiinkin: avoin, sosiaalinen ja iloinen koira. Vahtivaistoa Nanalla ei ole. Mitään ongelmia ei ole ollut myöskään suhteessa kissoihin, toiseen koiraamme tai hevoseemme. Nanaa on pidetty irti vasta muutamia kertoja (lähinnä hevosen reviirin vuoksi -ei hyväksy tunkeilijoita ja voi monottaa rajustikin), mutta Nana on totellut luoksetulo käskyä eikä oikeastaan edes lähde porukasta. Myyräjahti kiinnostaa, samoin kahta tallikaniamme Nana pitää tuoreruokavarastonaan… Terveisin, Tuire

Nana (tarhalla Kelli/Nöpö) on sopeutunut hiljalleen uuteen kotiinsa. suurin ongelma oli Nanan syöminen. Ensimmäisinä viikkoina ruokin Nanaa kädestä, sillä neito ei tohtinut syödä mitään! jauheliha ja lihapullat kelpasivat, mutta vain n. jugurttimukillinen /pvä. Kun Nana viimein uskalsi itse syömään omasta kupistaan, pienikin kolahdus sai neidon säntäämään pakokauhun vallassa sängyn alle. Se siitä syömisestä. Olikin jotenkin hupaisaa, kun piti lapsia vannottaa: “Nyt kaikki hiljaa, koira syö…”Yritin jättää yöksi makupaloja eri paikkoihin, mutta niihin ei koskettu lainkaan.

Syöminen sai uuden vaiheen, kun aloin ruokkia vanhan koiran ja Nanan samaan aikaan. Jopa tuli Nanalle kiire tyhjentää kuppi! Aluksi tosin ahmimisen jälkeen tuli oksennus… Nyt Nana syö 2-3 kertaa päivässä ja odotellaan, milloin alkaisi pyöristyä…edelleenkin on hyvin hoikka tyttönen. Talvikarvaa on harjattu neidosta irti varmaan 2 ämpärillistä! Arvaa miltä näyttää auton tummansiniset plyyshipenkit?

Edelleen Nana pelkää outoja ääniä mm. kameran sirinä, sade ja ukkonen, mutta ei arista enää ihmisiä/miehiä. Jospa tämä tästä hiljalleen. Aivan ihana luonne tällä tytöllä on: aamuisin herättyään Nana käy lipaisulla toivottamassa huomenet kaikille perheenjäsenille, nukkui nämä tai ei. Jonkun ovesta tulessa nana käy häntää heiluttaen tsekkaamassa.Kissoille täysin harmiton kaveri ja Vikin kanssa tuli heti juttuun. Nana on ollut täysin sisäsiisti, pyytää itse ulos pienellä vaimealla vikinällä. Ei siis edes hauku. Epäilimmekin aluksi Nanaa mykäksi,) kunnes Lapin reissulla Nana haukahti lapinporokoiralle, liekö näyttänyt tutulta?

Asta on saanut Nanasta innokkaan lenkkikaverin. Vielä emme ole harjoituttaneet tokoa, olemme antaneet tytölle aikaa sopeutua. Kyllä treenata ehtii myöhemminkin. nana kävelee nätisti hihnassa, istuu ja tulee luokse pyydettäessä. Nana osaa antaa jopa tassua. Eli sisäkoira on ollut…Suurkiitokset Annalle ja Sannalle, että löysivät meille näin kivan tyttösen.