Kakola

30.9.2013 Kakola sai pysyvän kodin hoitokodistaan.

***

Kastroitu uroskoira, noin 8kk (synt. 3.10.2012), kotihoidossa Nurmijärvellä

10.6.2013 Laumanvartija/saksanpaimenkoiraisekoitus Kakola odottelee edelleen omaa kotiaan hoitokodissa Nurmijärvellä.

Kakola on siis hyvin erityislaatuinen koira, jonka tulevalla kodillakin on erityisiä kriteereitä. Kakola syntyi tähän maailmaan käytännössä villikoirana. Koska Kakola vietti aikaisemman pentuajan melkein ilman ihmiskontakteja, on sen laajamittainen koulutus ja sosiaalistaminen nyt tavanomaista tärkeämpää.

Kakola on tällä hetkellä aikuisen saksanpaimenkoiran kokoinen ja saattaa vielä hieman kasvaa. Hoitajan mukaan Kakola saattaa olla 8-kuukauden ikäarviotaan hieman vanhempi, hieman alle vuoden ikäinen.

Luonteeltaan Kakola on melko stressiherkkä ja tietyissä tilanteissa hyvinkin arka. Kakola ottaa mallia ja tukea hoitokodin toisesta koirasta. Tulevassa kodissa onkin siis oltava toinen reipas koira, johon Kakola voi tiukan paikan tullessa tukeutua, ja jonka käytöksestä tämä voi ottaa mallia. Tällä hetkellä kotihoitaja on saanut Kakolan luottamuksen ja esimerkiksi luoksetulo sujuu jo melko hyvin.

Kakola on stressiherkkä, ja erityistilanteet, kuten vieraiden saapumiset, aiheuttavat kierrosten nousemista ja jännitteisyyttä Kakolalle. Hoitokodissa tilannetta harjoitellaan siten, että vieraiden saapuminen olisi Kakolalle mahdollisimman mukava tilanne. Tulevassa kodissa on syytä jatkaa koulutusta, jossa vieraat esimerkiksi tuovat koiralle nakkeja tai muita herkkuja.
Positiivinen vahvistaminen on erityisesti Kakolan tapauksessa oikea koulutuskeino. Mikäli Kakola ei luota omistajaansa, sen käytöstä voi olla hankala ennakoida.

Kakola luovutetaan vain kotiin, jossa on laajaa koirakokemusta, työkaluja sekä aikaa kouluttaa ja sosiaalistaa koiraa, sekä jossa Kakolan seurana olisi toinen koira. Perheessä ei tulisi olla pieniä lapsia. Oikea asuinmuoto tälle laumanvartija/saksanpaimenkoirasekoitukselle on rauhallisella alueella sijaitseva omakotitalo, mielellään aidatulla pihalla.

Säkäkorkeus nyt arviolta noin 50 cm.

Kakola tulee toimeen kissojen ja rauhallisten koirien kanssa.

18.3.2013 Kakola siirtyi kotihoitoon Nurmijärvelle, tulee hoitopaikassa toimeen myös lasten kanssa ja reipastuu päivä päivältä :)

9.3.2013 Kakola alkaa pulskistua, eikä ole enää niin hintelä. Kakolan fyysinen kuntokin kohenee vauhdilla ja se nauttii pitkistä metsälenkeistä. Juoksee karhumaisella tyylillään aikuisten koirien menossa mukana tunnin lenkkejä umpihangessakin. Remmissä kulkeminen ei edelleenkään ole Kakolalle mieluisaa, mutta kauniisti osaa remmissäkin kulkea. Ei vedä, välillä säikähtäessään rimpuilee ja yrittää päästä hihnasta irti. Myös aidattu oma piha ahdistaa. Kakolalla lienee huonot muistot vielä taustansa vuoksi mielessä kytkettynä ja rajatulla alueella olemisesta. Vapaudestaan poika kyllä nauttii täysillä! Luoksetuloa on vielä harjoiteltava kovasti, mutta aikuinen tottelevainen koira esimerkkinä vierellä on Kakolalle oiva apu – se matkii mielellään isompiaan ja toistaa kaiken mitä isot tekevät vierellä. Yksin irti oleminenkin pelottaa ja kaikkia pieniäkin risahduksia säikytään ja Kakola menee säikähtäessään piiloon hoitajaansa. Isojen koirien avulla pojan saa houkuteltua esiin piilosta ja jatkaa uskollisesti lauman seuraamista.

Kakolan kanssa on vielä paljon työtä, mutta se on edistynyt mukavasti. Kakola jostain syystä pelkää hoitajaansa, mutta pitää kaikista muista tapaamistaan ihmisistä kovasti ja on arkuudestaan huolimatta todella rohkeasti tutustumassa uusiin ihmisiin. Kakolan elämä koti/sisätiloissa ei juurikaan edisty hoitajan ollessa kotona, vapaana ulkona ja vieraiden seurassa se on aivan eri koira :)

Kakola rakastaa pehmolelujen kantamista, se hiipii varastamaan niitä muilta koirilta ja yrittää hiipiä ottamaan lelut niin ettei hoitaja huomaisi ollenkaan, heti kun hoitaja huomaa – jähmettyy Kakola patsaaksi paikoilleen. Kakola hellästi hoitaa pehmolelujaan omalla pedillään. Erityisen paljon Kakola rakastaa pikkuruisia kissojen leluhiiriä.

3.3.2013 Kakola on jo silmin nähden reipastunut. Se tutustuu uusiin ihmisiin ylättävän rohkeasti ja omien koirieni hieroja saa Kakolan hännän vipattamaan vimmatusti ilosta. Kakola ei jaksa vielä lenkkeillä kovin pitkiä matkoja ja sen motoriikka on muutoinkin hieman hapuilevaa kinoksiin pyllähtelyä. Poika kasvaa kovaa vauhtia ja sen ruokahalu on melkoinen. Kakolan kanssa on helpompi lenkkeillä metsässä irti kuin kadulla remmissä. Metsä on Kakolasta rauhallisempi paikka, kadulla on paljon pelottavia ääniä ja ohiajavat autot yms hirvittää. Remmistä Kakola ei myöskään vielä oikein pidä. Yksin retket metsään jännittävät, mutta reippaiden koirakavereiden kanssa metsälenkit on kivoja.

Kakola tulee jo itse keittiöön toisten koirien kanssa syömään ja ottaa ahneesti kaikki herkut vastaan, myös vieraiden ihmisten tarjoamana. Kakola alkaa reagoida jo voimakkaasti ympäristön ääniin. Meillä on aika hiljaista kun asumme maalla, mutta kumealla vahtihaukulla Kakola ilmoittaa jos jotain ulkona tapahtuu. Kakola on jo lähes sisäsiisti, 8h työpäivä on vielä vähän liian pitkä aika ja tuona aikana yhdet vahinko pissat aina lirahtaa keittiön lattialle. Kotona ollessamme osaa pidättää ja tekee jo tarpeet ulos. Kakola ei ole vielä tehnyt minkäänlaisia pentu-tuhoja yksinollessaan ja jää nätisti isompien koirien kanssa kotiin. Uudessa kodissa voisi olla reipas narttu tukena ja turvana.

Kakolalla alkaa olla päivä päivältä enemmän luonnetta ja hänen aikuistumistaan ja loppu elämäänsä ajatellen Kakolalle parhaiten sopii koti nartun kaverina tai ainoana silmäteränä. Meillä mieheni kanssa on 4 urosta ja 2 narttua. Narttuihin Kakola suhtautuu leikkisästi ja ystävällisesti. Uroksia komentaa tuijottamalla ja murisemalla estää niitä tulemasta sohvalle viereensä – jopa meidän aikuiset urokset alistuvat Kakolan valtaan. Kakola on vielä pentu ja kastroinnistaan huolimatta hyvin sukupuolitietoinen ja hänestä varmasti kasvaa kodin Kuningas, joka ei toisia uroksia perheeseensä hyväksy. En itse ainakaan usko, että Kakola aikuisena enää tulisi toimeen urosten kanssa. Nyt pentuna vielä menee ja on hallittavissa, mutta kunhan teini-ikä tulee niin varmasti poikien välisiä yhteenottoja laumanjohtajuudesta olisi edessä jos kodissa olisi uros.

Eli Kakolaa ei luovuteta kotiin jossa on uros, eikä kerrostaloon vahtivietin vuoksi. Parhaiten sopii rauhalliselle alueelle omakotitaloon, narttukoiran kaveriksi.

16.2.2013 Kakolalle lisätty edustavampia kuvia. Kakola on jo liki 20kg painava möhkö, josta varmasti kasvaa hyvin suuri koira. Kakola on vielä arka ja sen stressitasot ovat korkealla. Kakola on kuitenkin rauhallinen ja kiltti. Kakola ei juuri ota kontaktia ihmiseen tai muihin eläimiin, tulee hoitopaikassa toimeen muiden koirien ja kissojenkin kanssa. Kakola kuitenkin on hyvin vakuuttava ja sillä on pennuksi paljon auktoriteettia, aikuistumisen myötä tämä voi näkyä toisten koirien pomottamisena. Kakola pelkää uusia ääniä ja asioita, nopeat liikkeet kauhistuttaa myös. Kakolaa seuraillaan vielä hoitopaikassa viikkoja ennen kuin se voi omaan kotiin lähteä. Kakolasta voi kuitenkin kysellä lisää jos Laumanvartija-mixille sopiva kotia on tarjolla rauhalliselta asuinalueelta.

14.2.2013 Kakola saapui ystävänpäivänä Valkeakoskelle kotihoitoon. Kakola on jo kastroitu ja siitä peritään leikatun koiran kulukorvaus 250e

31.1.2013 Kakola on yksi Valgan tarhalle joulukuussa huostaanotetuista vankila-koirista. Kakola on ainoa vankilan pennuista jolle etsimme kotia suomesta. Kakolasta kasvaa suurehko ja sen rotuperimässä on jonkin verran paimenkoiraa ja laumanvartijaa. Ei ensimmäiseksi koiraksi. Kakola on ujo ja tarhaoloissa haukkuherkkä. Kakola ei pure tai käyttäydy muutoinkaan agressiivisesti, enemmän alistuva. Kakola ei ole tottunut käsittelyyn ja ihmisen huomioon, nuorena pentuna Kakola vielä edistyy ja kehittynee kivaksi koiraksi. Kakolan tapa suhtautua asioihin on utelias ja se tutkiskelee ympäristöään tarkkaavaisesti turvallisen välimatkan päästä. Kakola ei ole sisäsiisti ja se kaipaa peruskoulutusta hihnassa kulkemisesta alkaen.

Vankila-koirien tarina: Joulukuun puolivälissä yömyöhällä tarhalle tuli ilmoitus isosta koiralaumasta irrallaan kylän keskustassa. Koirat olivat päässeet vapauteen vanhasta suljetusta vankilasta. Koiria otettiin kiinni koko yö ja seuraavat päivät. Koiria loppujen lopuksi otettiin huostaan 24, puolet koirista oli pakko lopettaa joko äärettömän arkuuden, agressiivisen käytöksen tai vakavien vammojen ja sairauksien vuoksi. Puolet koirista jäivät tarhalle kotia etsimään, ne luonnearvioitiin paikallista huutokauppaa varten. Huutokaupassa ainoastaan kaksi reippainta pentua saivat kodin. Tarhalla on vielä tällä hetkellä liikaa koiria ja osa jäljellä olevista vankila-koirista tullaan lopettamaan tilan puutteen vuoksi. Lopetettavaksi on valittu koirat jotka ovat pelko-agressiivisia ja niille kodin etsintä ei ole järkevää koirien taustan ja arvaamattoman käytöksen huomioiden. Koirat ovat eläneet suljetussa vankilassa vuosia ilman ihmiskontaktia, niistä ei ole huolehdittu ollenkaan. Koirien on tiedytty haukkuvan vankilan tiloissa, muttei asialle todisteiden puutteen vuoksi ole voitu tehdä mitään aikaisemmin. Vankilasta aiemmin karanneita ja kauttamme suomesta kodin saaneita koiria oletettavasti ovat Ronja ja Diva, sekä suomessa kotihoidossa oleva Klara, sekä Virosta kodin saaneet Tessa ja Kollane.

Koira luovutetaan uuteen kotiin tunnistusmerkittynä, rokotettuna ja loishäädettynä. Lisäksi sillä on EU-lemmikkipassi, josta toimenpiteet käyvät ilmi. Koira tulee Suomeen kaupallisen tuonnin vaatimuksia noudattaen ja tuonnista tehdään ilmoitus Eviralle. Kulukorvaus pentukoirasta on 200 euroa.