Justus

2007 Justus sai kodin!

***

Kuulumisia kodista:

2007 Justus-poika kiertolainen tuli perheeseemme hännän huipuksi. Lauman isäntä on Markku, minä hoidan siivoojan ja ruokkijan tehtävät ja kaksi narttukoiraa, hämähäkki Armi ja kalat nauttivat sitten kissanpäivistä. Asumme kerrostalossa eikä autoa ole, joten olin ajatellut, että meille mahtuisi enää vain väliaikaisia hoitokoiria. Mutta mutta, koska olen aina elänyt ajokoirien kanssa ja ne ovat lähellä sydäntäni, niin seurasin huolestuneena ajokoirapoika Justuksen kodin etsintää. Jotenkin sitten vain alkoi tuntua, että Justus vielä mahtuisi meille . Koska Justus on leikattu uros, juoksuaikoina tyttöjemme kanssa ei tulisi ongelmia. Suomenajokoiramme Rita (5 v.) on aktiivisessa metsästyskäytössä, joten Justuksella olisi hyvät mahdollisuudet päästä toteuttamaan metsästysvaistoaan, jos sellaista löytyy… Ja Ritalle on tosiaan kiva saada seuraa viikonloppuisin kun matkaa isäni mukana mökille. Justuksen pissaongelmat eivät pahasti pelottaneet, sillä ex-varjumme (PK:n kautta) Sisko (ent. Nilla) (n.1,5 v.) ei ollut sisäsiisti kun helmikuussa-03 tuli Suomeen ja meille. Olemme tottuneet pesemään lattioita. Matoista olemme luopuneet jo ajat sitten.

Niinpä Justus autoili tapaamaan meitä. Matkalla reppana oli oksentanut. Mutta sehän ei estänyt Siskoa ja Justusta telmimästä minkä hihnoissaan pystyivät! Nuorilla ex-varjuilla löytyi yhteinen sävel heti.

Kukaan sukulaisista ei ymmärtänyt miksi ottaisimme vielä yhden koiran. Kaikki tyrmäsivät ajatukseni. Onneksi Markku kuitenkin ymmärsi tilanteen, vaikkei sitä täysin hyväksynytkään, ja siten sain jonkinlaisen siunauksen laumamme kasvattamiseen vielä koiranpojalla.

Odottelimme pari yötä ennen kuin pääsimme hakemaan Justusta, joka oli väliaikaishoidossa Rönnqvistin Sannalla husky-lauman seassa. Siitä kiitos veljelleni, joka lainasi autoaan vaikka varoitin, että Justus saattaa voida autossa pahoin. Rohkean urheasti Justus hypähti mukaamme ja lähti jälleen kerran kohti uutta kotia. Sanna oli antanut pahoinvointitabletin ja kyyti oli tasainen, joten selvisimme matkan oksentamatta. Kotona Sisko ja Justus jatkoivat riehumista siitä mihin olivat edelliskerralla jääneet. Kumpikin oli selvästi riemuissaan, kun sai vihdoinkin tasaväkisen vetokaverin. Justuksen narulelu kyllä sai kyytiä! Nyt lelu on tosin jo rispaantunut pilalle. Lelut ovatkin kovalla koetuksella. Heiveröisimmät Justus mutusti rikki ensimmäisten päivien aikana.

Siitä se sitten lähti – meidän koiratrion yhteiselo. Naapureilta tuli tyrmistyneitä katseita, kun tajusivat, että meillä on nyt kolme koiraa. Ensimmäiset päivät menivät siinä, kun opettelin kuljettamaan kolmikkoa hihnoihin sotkeutumatta. Justus onneksi kävelee niin nätisti hihnassa! Talon portaat jännittivät Justusta alussa hieman, mutta nyt Justus osaa kulkea hienosti jo kaikenlaisia liukkaita ja kapeita portaita. Se osaa pidätellä ja pissaa ison lammikon heti kun tullaan ulos pihalle. Yleensä se pissaa myös juuri ennen kuin palataan sisälle. Jalkaa Justus ei vielä osaa nostaa, mutta eiköhän sekin taito kesän aikana tartu. Ruoan suhteen Justus ei ole nirso, vaan hotkii kuivaruokansa valtavan nopeasti. Lattialle lentää kupin sisällöstä puolet, mutta sieltä ne sitten latkitaan suihin.

Kun Justus oli ollut meillä vasta pari päivää, meille tuli sattumalta useampi vieras yhtä aikaa. Se oli minulta täydellinen virhe! Sinä päivänä Justus pissi useamman kerran sisälle, jopa yhden vieraan jaloille. Hälinä oli aralle pojalle liikaa. Nyt kun Justus jo tuntee perheemme tavat, sisälle ei ole tullut vahinkoja. Siskokin on nykyisin sisäsiisti. Olen joka päivä pakahtua ylpeydestä kun tulen töistä ja lattia on puhdas! Koirani ovat jo “isoja”!

Alussa Rita antoi kunnon löylytyksen, kun Justus lähestyi Rautarouvan puruluuta. Justuksen korvaan tuli tästä muistoksi hampaanjäljet. Nyt Justus ymmärtää jo kunnioittaa Ritaa. Yleensä Rita ei huomioi uusinta tulokasta mitenkään. Kerran olen nähnyt niiden hetken leikkivän koirapuistossa keskenään. Sen sijaan Rita nyt leikittää Siskoa ja on ottanut Siskon siipiensä suojaan. Rita myös keskeyttää varjujen leikit, jos ne käyvät liian äänekkäiksi.

Pesuri-Justus nuoli veljeni vauvan kasvot heti ensi kohtaamisella. Justus lipoo valtavalla kielellään yllättävän nopeasti kaikkien kasvot, jotka eivät osaa varautua ’hyökkäykseen’. Aamuisin minunkin kasvoni saavat pesun, jos en ole valppaana. Justus on Siskon tavoin hyvin läheisyyden kipeä. Koirat seuraavat minua jopa vessaan ja nököttävät suihkuverhon takana, kun olen suihkussa. Illan nautinto on kun kaikki röhnötämme kasassa telkkaria katsomassa. Kaikkia pitää rapsuttaa tasapuolisesti. Yöksi koirat joutuvat pois makuuhuoneesta, mutta ne ovat jo tottuneet siihen tapaan. Aamulla sitten hyppivät ovea vasten, jos en nouse heti kellon soitua. Justus on nukkunut alusta asti yöt hyvin.

Pyrimme käymään päivittäin koirapuistossa ja siellä Justus on hyvin sosiaalinen ja jaksaa telmiä loputtomasti. Kun vietimme viikon vanhempieni luona, Justus sai juosta metsässä täysin vapaana. Se tulee hyvin luokse kutsusta. Sisko tekee metsässä isompia itsenäisiä lenkkejä, mutta Justus pysyy paremmin näköetäisyydellä. Oli kiva huomata, että Justus viihtyi hyvin vanhempieni luona. Voin siis jättää koirat sinne huoletta hoitoon, jos on hoitopaikan tarve. Sisko on hieman ongelmallisempi, sillä se räksyttää pihalla kaikille ohikulkijoille. Meidän pieni vartiokoira.

Isäni oli aivan ihastunut Justukseen. Justus on niin avoin ja rauhallinen koira, vaikka onkin vielä täynnä “pentuenergiaa” ja siten varsinainen Duracell-pupu. Jännityksellä odotamme syksyä ja metsästyskautta, jolloin Justus pääsee tosi toimiin metsään! Jännä nähdä, onko Justuksessa venäjän ajokoiraa. Kävi jo isäni kanssa etsimässä jäniksen papanoita ja korvasieniä. Jos Justuksesta ei tule ajokoiraa, niin ainakin kantarellikoira! Ennen syksyä toivottavasti lomaillaan mökillä ja uidaan. Vettä Justus ei pelkää.

Sisko räyhää edelleen hihnassa muille koirille ja pelkään, että tapa tarttuu pian Justukseenkin. Pari kertaa Justus on jo haukkunut Siskon mukana. Niinpä keskitymme nyt juuri tuohon muiden koirien kohtaamiseen. Olen optimistinen ja uskon että Sisko vielä rauhoittuu. Naksuttimen ja makupalojen voimalla Sisko on jättänyt pyöräilijät jo melko rauhaan. Mutta vastaantulevat koirat ovat näköpiirissä niin pitkään, että herkut eivät riitä kiinnittämään Siskon huomiota tarpeeksi kauan.

Uskoisin että meillä on edelleen menossa kuherruskuukausi. Kunhan Justus kotiutuu kokonaan, se saattaa hyvin aloittaa rajojen kokeilemisen. On Justus vahvaluontoinen koira. Kertoilen kuulumisia, kunhan Justus keksii uusia kujeita!

Terveiset ja kiitokset kaikille Justuksen elämään osallistuneille ihmisille ja koirille!
Kiitokset Marjalle joka jaksaa auttaa koirien hoidossa!

t: Hanna K.