Jacky

19.11.2011 Jacky sai kodin Halikosta

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

4.4.2013 Jacky oli alkuun todella arka kaikkea vierasta kohtaan ja haukkui karvat pystyssä perääntyen kaiken vähänkin pelottavan. Todella nopeasti siitä alkoi kuitenkin kuoriutua utelias hulivili, jolla on koko ajan sata lasissa. Myös herkut helpottivat uusiin asioihin totuttelua, sillä ne todella maistuivat! Toisen koiramme kanssa ne tulivat mainiosti toimeen ja kenties tuo toinen sitä rohkaisikin rentoutumaan. Tuli ihan sellainen olo että tätä myös vanhempi koira oli kaivannut, omaa pikkuveljeä ja leikkikaveria.

“Kaikki tai ei mitään” tuntuu olevan tuolle koltiaiselle se oikea motto. Tuo vauhti kuitenkin tyssäsi hyvin pian sen kotiutumisen jälkeen, kun poika alkoi mennä kesken lenkin maate ja pian huomattiin ettei sen takajalat kanna. Rampattiin muutaman päivän aikana monta kertaa lääkärillä, mutta syytä tähän ei kuitenkaan löytynyt. Koira jaksoi kulkea enää n. kymmenen metrin matkan kunnes lyhistyi. Oma ihana lekurimme sitten laittoi lähetteet kaikkiin mahdollisiin eläinsairaaloihin ja samana päivänä sitten pääsimmekin Vantaalle Aistiin. Täällä kerroin lääkärille koiran oireet ja lääkäri mietti hetken ja ilmoitti diagnoosinsa pelkän kertomani perusteella. Enhän tietenkään uskonut, että se noin helpolla kävisi ja kun kyseessä oli vielä melko harvinainen hermostosairaus. Lääkäri tuli ulos katsomaan koiran liikkumisen (tai oikeastaan sen puutteen) ja teki tämän jälkeen vielä poissulkevat kokeet. Testeistä ja kuvista ei löytynyt mitään poikkeavaa, joten diagnoosiepäily vahvistui. Varsinainen varmistus saataisiin verikokeista kuitenkin vasta parin viikon päästä. Lääkitys aloitettiin kuitenkin heti.

Jo muutamassa päivässä Jacky alkoi selkeästi kyetä taas liikkumaan enemmän ja hyvin pian se olikin taas oma itsensä. Lääkärin antama ohjeistus “maltillisesta lenkkeilystä” alkoi olla jo haastavaa, kun koira meni kirjaimellisesti pitkin seiniä. Muutaman viikon kuluttua saatiin verikokeista vahvistus kyseiseen hermosairauteen, uskomaton lääkäri kerrassaan! Emännän kukkaro tyhjeni kertaheitolla, mutta voi että olin onnellinen! Sairaudesta parantuisi täysin pitkällä lääkityksellä. Tuo sairaus siis oli sellainen että aivoista jaloille lähtevät käskyt eivät päässeet perille asti, vaan jäivät puolitiehen ja näin ollen takajalat eivät toimineet. Puolikas pilleri aamuin illoin n. vuoden ajan ja kaikki olisi kunnossa! Nyt lähes puolitoista vuotta myöhemmin ollaan jo pitkään menty ilman lääkitystä saatika oireita. Muutamia kertoja olen kauhulla ajatellut mitä olisi saattanut tapahtua mikäli jalat olisivat pettäneet tarhalla, eikä sitten pari viikkoa kotiutumisen jälkeen. Onni onnettomuudessa. Sairaus on voinut olla jo synnynnäinen, minkä sitten kunnon säännöllinen lenkkeily on laukaissut.

Vuosi sitten keväällä aloitimme Jackyn kanssa etsintäharrastuksen Pirkanmaan etsijäkoirissa. Suoritimme alkeiskurssin ja nyt onkin jo vuoden päivät treenattu. On sillä vaan uskomaton nenä ja tuo toiminta sopii sille niiiiiin hyvin, sen kyllä näkee koirasta kun se jotain tekemistä tosissaan rakastaa! Seuraavana tähtäimenä on jatkokurssi ja sen jälkeen tosietsinnät. Uskon myös tämän tuoneen koiralle todella paljon lisää itseluottamusta, se tietää mitä tehdä hajun saadessaan ja tekee kaikkensa kuullakseen emäntänsä hullut hyvä-ihanaa-mahtavaa-loistavaa-kiljaisut kun etsittävä löytyy. Toki myös mehevä nakkipalkkio saattaa olla osasyyllinen. Vaikka jo itse etsiminen on sille kenties se suurin palkkio, niin keskittyneesti ja innolla se suhtautuu tehtäväänsä. Meillä on myös ihana treeniporukka, josta olemme saaneet paljon koira- ja ihmiskavereita. Ohjaajamme saakin Jackyn aina nähdessään aivan sekaisin, tai toisinpäin, en tiedä kumpi mahtaa enemmän villitä toista, mutta aina ne ovat sylikkäin ennen kuin kerkiää kissaa sanoa. Ja tuo ohjaajamme ei jostain syystä usko kun yritän sanoa ettei tuon kokoista koiraa pitäisi yrittää saada syliin hyppäämään :D Terveiset vaan jos luette tätä! ;)

Jacky täyttää nyt kaksi vuotta ja joka päivä olen vaan onnellisempi, että olemme sen saaneet. Alkuunhan kun kyselin Jackya siitä oli jo niin hyvin kyselyjä tullut etten sitä voisi saada. Toisin kuitenkin kävi, kun se lopulta tänne päätyi, ehkä siinä oli jo kohtalolla näppinsä pelissä. Nyt elellään täällä maalla, se kulkee mukana touhuissamme koko ajan ja seuraa tarkasti isäntäväkensä toimintaa ja ilmoittaa raikuvalla haukulla jos vieraita tulee. Siinä on koira joka suhtautuu elämään täysillä ja nauttii siitä joka hetki. Se on aina onnellinen omistajansa nähdessään vaikka tämä olisi vain vessassa käynyt. Vaikka se edelleen suhtautuu vieraisiin hieman varauksella niin kun joku kerran sen luottamuksen voittaa (mihin ei nykyään kyllä paljoa vaadita) niin saa kyllä ikuisesti maailman iloisimman vastaanoton. Parhaillaankin tuossa jaloissani tuhiseva karvakasa on ehdottomasti yksi parhaista asioista mitä olen elämässäni saanut <3 -Milla&pojat-

***

Urospentu, noin 5kk

17.9.2011 Jacky on arviolta noin 5 kuukauden ikäinen urospentu Pärnun tarhalla.

Jacky on ihastuttavan iloinen ja innokas pikkupoika. Se suhtautuu vieraisiin ihmisiin innokkaan ystävällisesti ja myöskin toisiin koiriin Jacky haluaa rohkeasti tutustua.

Jackylle etsitään aktiivista kotia ja kodissa voisi poikaa odotella myös ystävällinen koirakaveri.

Jacky luovutetaan uuteen kotiin tunnistusmerkittynä, rokotettuna ja loishäädettynä. Lisäksi pojalla on EU- lemmikkipassi josta toimenpiteeet käyvät ilmi. Kulukorvaus 200 euroa.