Henri (nyk. Niki)

8.3.2012 Henri sai kodin

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

20.3.2012 Henrin eli, tätä nykyä, Nikin kotiutus Suomeen alkoi tutustumisella Nikiin, tarhan ympäristössä Pärnussa, edellisenä päivänä. Niki oli hieman levoton ja (m)urisi toisille tarhakoirille, mutta rauhoittui välittömästi, kun pääsi pitkälle lenkille. Lenkillä Niki käyttäytyi heti hienosti, kulkeminen hihnassa onnistui yli odotusten ja kontaktin ottaminen puolin ja toisin oli helppoa, yllätykseksi kun sai vielä namupaloina nakkeja :) ja paljon rapsutuksia :)

Seuraavana aamuna lähdettiin kohti Suomea, Niki tunnisti hakijansa ja tarhallakin kommentoitiin Nikin ”kontaktipintaa” hakijoihin, kuinka se heti nautti olostaan meidän kanssa. Matkasimme autolla Pärnusta Tallinnaan, jonka Niki matkusti kuin se olisi ollut päivittäistä rutiinia. Siitä matka jatkui laivaan, jossa kirmasimme maailmanmestaruusvauhtia autokannelta 3, kannelle 7, että hups, – ei minkäänlaista ongelmaa portaissa tai arkuutta muussa liikkumisessa. Lemmikkieläinhytissä olikin sitten mukava ottaa hieman välipalaa, vettä ja pienet päiväunet. Helsingin satamasta matka jatkui vielä tunnin verran, kunnes” kohde” oli näkyvissä. Matkan päätteeksi sopivan kokoinen pisulenkki ja sitten tutustumaan taloon, jee!

Olimme varautuneet kaikista pahimpaan, kaikissa asioissa, kuten sisälle merkkaamiseen, yleensäkin tarpeitten sisälle tekemiseen, haukkumiseen, tavaroitten rikkomiseen… ja sitä rataa. Seurassamme oli aivan erilainen koira, kuin olimme valmistautuneet. Ensinnäkin hänessä erottui supermatkustajan kaikki piirteet. Kävely myös Suomen päässä sujuu hienosti (jotkut koirat vielä ohitetaan pienen urinan kera), istu-maahan-tassu-odota-ym-basickäskyt luontuu suhteellisen helposti, toki niitä on harjoitettava säännöllisesti, että pysyvät varmasti muistissa, turkin harjaaminen on suorastaan Nikistä nautinnollista ja pienen alkuhämmennysurinan jälkeen tassujen pyyhkiminenkin on sujunut parin päivän harjoittelun jälkeen loistavasti. Toki ensimmäisten päivien aikana Niki oli yleisesti ottaen mietteliäs, mutta on rohkaistunut päivä päivältä enemmän, kuten tutkimaan taloa ja yleensäkin liikkumaan enemmän, häntä heiluu jo huomattavasti reilummin jne.

Ensimmäisen viikon aikana Niki nukkui aikalailla, hänestä huomasi, että olo tarhalla on sen verran stressannut poikaa, että nyt univelat nukutaan pois. Niki omaksui hienosti oman petinsä makuuhuoneessa, johon jo muutaman päivän oleskelun jälkeen uskaltautui menemään ihan yksinkin, ilman että olisi kaivannut ihmisen läsnäoloa. ”Talon rytmiin” tottuminen on mennyt Nikiltä hienosti, mm. ulos lähtemiset ovatkin aivan mahtavaa, Niki on aina valmis. Eli tosiaan pitkiä lenkkejä saa ja voi tehdä, sen lisäksi säännöllisesti hyvää ”ruista ranteisiin”- ruokaa, riittävästi unta ja vastapainoksi aktiviteettejä, niin koira sen kuin paranee silmissä. Nikillä on tosi nopea oppimis- ja omaksumiskyky, joten kouluttaminen on helppoa, kunhan ollaan oikeassa mielentilassa, sillä Niki saattaa innostua leikkimään, ja kovasti :) Komean ja jyhkeän äänensä Niki on esitellyt kerran, pojassa on hei poweria! :) Eli less is more :)

Niki on todella ihmisläheinen koira, kun tullaan lähelle, tarkoittaa se Nikin mittarilla, että tullaan syliin. Mikä ihanampaa kuin istua sylissä rapsuteltavana ja vielä parempaa, jos pystyy HEITTÄYTYMÄÄN selälleen oman isännän tai emännän syliin rapsuteltavaksi. Niki on muutoinkin jo osoittanut viihdyttäjän ominaisuutensa monella pienellä tai isolla eleellään, -ensimmäisenä iltana, nukkumaan mennessä, Niki pomppasi salamannopeasti emännän tyynyn viereen istumaan sängylle, -josko siihen olisi saanut jäädä, mutta lupaa ei tällä kertaa herunut. Yhtenä aamuna isäntä etsi koiraa, johon emäntä totesi koiran olevan kuitenkin sen verran iso, ettei voi kadota, löytyi koira etsintöjen jälkeen sohvalta. No, nyt Niki saa tulla sohvalle luvan kanssa (ja ilman lupaa, kun on yksin kotona, sehän on varmaa :)). Sohvan selkänoja, josta poitsu löytyy aika ajoin istumasta, onkin Nikin mielestä yksi parhaimmista paikoista tarkkailla pihan tapahtumia.

Menneellä viikolla Niki kävi eläinlääkärin perustarkastuksessa, jossa todettiin kaiken olevan ok. Niki sai kovasti kehuja käyttäytymisestään eläinlääkäriltä ja taas muutaman uuden ihailijan itselleen. Pari päivää ennen eläinlääkärille menoa, Niki alkoi nuolla kastraatiohaavakohtaansa. Eläinlääkäri totesi, että kastraatiosta oli jäänyt kolme tikkiä, jotka eivät olleet sulaneet ”suunnitelman” mukaisesti, joten ne poistettiin kutittamasta. Pieni toimenpide onnistui loistavasti, vaikka varmuuden vuoksi käytettiin nenäliinaa (kuonokoppa), jos vaikka erimielisyyksiä olisi asiasta tullut. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan jälleen todettiin, että Niki on todella luottavainen ja yhteistyökyvykäs koira :) no, mikäs sen mukavampaa!
Yksinjäämisongelmia ei varsinaisesti ole. Niki odottaa nätisti kotona, sitä emme tiedä, miten sen ajan käyttää, (todennäköisesti istuu sohvan selkänojalla) muttei ainakaan tuhoa mitään eikä hauku perään. Lähtötilanteet ovat, niin kuin varmaan kaikilla, sydäntä raastavia tilanteita, kun koira ymmärtää ettei pääse mukaan ja ilmaisee sen katsellaan, näin myös Niki toimii. Sitten taas, kun tullaan kotiin, ilo on ylimmillään, tämän jälkeen Niki ei helposti päästä silmistään, etteivät vaan uudestaan lähde.
Päivä päivältä kasvatetaan luottamusta ja kunnioitusta toisiamme kohtaan, kaikki on tähän mennessä sujunut todella hienosti, turkin peseminenkin onnistui ihan alkumetreillä, kynsien leikkaus on edessä, mutta eiköhän sekin onnistune ihan hyvin. Kongi on yksi Nikin välipalaherkuista ja yksi päivän kohokohdista, nam! Niin sen, kuin muutenkin ruoka-aikaan, Niki naksuttelee suutansa, jolla ilmaisee, että ”tänne vaan, kyllä maistuu!”.

Moni tarhalla Nikin tavannut ei varmasti uskoisi koiraa samaksi, niin seesteinen ja rentoutuneen iloinen poika on. Tämä on yksi onnistunut tarina koiran adoptoinnista, toivottavasti niitä tulee lisää, jotta toisetkin kodittomat löytävät sielunkumppaninsa uudesta kodista. On hyvä muistaa, että ei ole koiraan karvoihin katsomista, tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että enemmin kuin katsoa sitä, näyttääkö koira söpöltä, on tärkeämpää katsoa, miltä sen energia vaikuttaa. Kyllä koira kotinsa valitsee, niin se vain menee. Herttileijaa, kun me ollaan onnekkaita, kun saatiin tarjottua Nikille koti, jossa se tuntee olonsa turvalliseksi ja onnelliseksi. Aistittavissa on, että Niki on myös samaa mieltä siitä, että oma koti on löytynyt, sen verran on jo iloisuutta ja kevättä rinnassa, sekä ”ympäriämpäripaikatsekaisinkyyryjuoksua” esiintynyt. Niki on todella, -todella, ihana koira :) niin, ja tietenkin, ihan älyttömän söpö :) Nanna, Kaitsu & Niki-

***

Kastroitu uroskoira, noin 5v.

28.2.2012 Henri siirtyi Pärnusta Suomeen kotihoitoon. Kuulumisia tulossa.

15.2.2012 Henri kastroidaan.

1.2.2012 Henri yhä vai odottaa mahdollisuutta kokea oikea kotikoiran elämä. Lisätty tälle leikkisälle ja hellyydenkipeälle pojalle kuvia.

21.1.2012 Henri tekee häkissä kaikkensa jotta hänet huomattaisiin. Poika hyppii, haukkuu, heiluttaa häntää sekä pyörii ympyrää ja näillä keinoilla Henri onnistuu saamaan lähes aina jonkun ihmisen pysähtymään ja rapsuttamaan :)
Henrin jälleen pitkäksi kasvanut turkki on taas ajeltu ja herra näyttää varsin hurmaavalta uudessa lookissaan :)

24.11.2011 Henri edelleen odottelee sitä omaa kotia Pärnun tarhalla. Tämän koiran seurassa on vaikea olla nauramatta, Henri pöyrii ympäriämpäri, muiskauttaa suukon ja heiluttaa taukoamatta häntäänsä. Varsinainen hyväntuulen koira :) Henri osaa nykyään kommunikoida muutenkin kuin “murisemalla”, oikeastaan tämä hassu tapa on jäänyt melkein kokonaan jo taakse.

Henri etsii kotia, jossa jaksetaan leikittää, lenkittää sekä rapsuttaa tätä ystävällistä pörrökoiraa. Henri nauttisi varmasti reippaista metsälenkeistä ja niille vastapainoksi pitkistä unista sohvalla, sen oman ihmisen vieressä. :)

18.9.2011 Lisätty Henrille muutama uusi kuva ja video.

22.5.2011 Henri on arviolta noin 5 vuotias uroskoira Pärnun tarhalla. Henri on asustellut kadulla jo pidemmän aikaa kodittoman ihmisen kaverina.

Henrin elämä on ollut kivikkoista, tarhan työntekijä kertoi pojan päätyneen hyvin moneen kertaan tarhalle. Henri on siis elänyt ehkä koko elämänsä kodittoman ihmisen kanssa. Sen pitkä turkki oli aivan takussa ja likainen tarhalle tullessaan, joten työntekijä päätti ajaa huopakerroksen kokonaan pois. Alta paljastui suhteellisen huomionkipeä, mutta pelokas koira. Pelkonsa Henri ilmaisee haukkumalla. Kun häkkin ohi kävelee tai jää kauemmas seisomaan, Henri räksyttää melkeinpä taukoamatta. Vasta kun lähelle kyykistyy ja tarjoaa nakin, Henri rauhottuu ja häntä alkaa heilua.

Lenkillä Henri kävelee nätisti ja ottaa välillä kontaktia taluttajaansa. Vieressä kävelevälle viisi kertaa isommalle Roky-urokselle Henri isottelee ja murisee. Murina on muutenkin läsnä usein, mutta tämä ei ole silti ole merkki siitä että Henri olisi aggressiivinen. Se vain ei ole oppinut muuta tapaa ilmaista itseään.

Kun Henrin kanssa pysähtyy ja istahtaa kauemmas muista uroksista, poika istahtaa syliin ja jää nauttimaan silityksistä. Henri etsii ymmärtäväistä kotia, joka ymmärtää sekä terrierin luonnetta että kadulla kenties kokoelämänsä eläneen koiran sielunelämää.

Henrin säkäkorkeus on noin 45 cm.

Luovutusmaksu kastroidusta koirasta on 200 e, mikä sisältää EU-passin, mikrosirun, rokotukset, loishäädöt sekä traces-tarkastuksen. Koira saa mukaansa oman lemmikkieläinpassin. Henrin omistaja noutaa pojan Tallinnasta.