Harri

10/2005 Harri sai kodin perheen ainoana lemmikkinä Tampereelta.

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

25.11.2009 Lisätty kuva kodista.

15.12.2008 Mietin just, että eihän siitä kauaa ole kun olen tietoja viimeksi päivittänyt, mutta nettisivujen mukaan näyttää olevan jo yli vuosi! Kyllä aika kuluu sitten nopeaan. Harri jatkaa tasaista ja turvallista eloaan perheessämme. Edelliseen päivitykseen ei olekaan kovasti lisättävää, vuosi on sujunut ihan entisissä merkeissä.

Talvi oli mukavuudenhaluiselle koiraherralle kurjaa kun lumen sijaan olikin vaan loskaa ja kuraa, mutta kesä oli huippu; Harri vietti koko viime kesän mökillä myyriä jahdaten ja lokkeja haukkuen. Nyt syksyllä ollaan oltu vaan aika rauhassa. Lenkkeily on sateella ollut Harrille jopa vähän vastenmielistä (mikä ihmetytti koska ulkona olo oli Harrille joskus ykkösjuttu, kelistä riippumatta), mutta voi sitä riemua kun ensimmäiset pakkaset ja lumet tuli. Ihan kuin eri koiran kanssa kulkisi, kun toinen on niin innoissaan.

Harri on ollut kaikin puolin terve, ainoastaan hampaiden kanssa on ollut hieman ongelmia. Syksyllä yksi poskihampaista piti poistaa, koska se oli lähes kokonaan liuennut/kulunut pois (!). Muuten Harri on ollut enemmissä määrin oman perheen lisäksi myös vieraiden kaveri. Muutamien ystävien kylkeen Harri on mennyt suoraan rapsutuksia hakemaan, mikä on uutta ja ihmeellistä sillä vielä vuosi sitten meillä vierailevat henkilöt olivat lähinnä epäilyttäviä ja yhdentekeviä.

Kaikin puolin siis, Harrin elämä on suurimmaksi osaksi melko mukavaa. Nyt pikkuhiljaa nuuskitaan joulun tuoksuja, ja odotetaan kovasti sitä yhtä pakettia josta repimisen jälkeen löytyy piparkakun palasia. Mikä voikaan olla mukavampaa :)

Todella hyvää joulua teille koko Rekku Rescuen väelle. Ihanaa että jatkatte toimintaanne näiden kodittomien raasujen hyväksi! Terveisin, Riikka, Arto ja Harri

1.10.2007 Terveisiä Harrilta Tampereelta! Harrin elämä sujuu leppoisesti, mitä nyt vähän syksy ärsyttää kun tassuja pitää pestä ja on märkää. Harrista on kastroinnin jälkeen tullut hyvin mukavuudenhaluinen koiraherra, ja painokin on eläinlääkärin mukaan päässyt nousemaan ylärajoille. Taitaa olla mamman ja papan vika se.

Jos sää vaan sallii, on Harri henkeen ja vereen ulkokoira: parasta on makoilla omalla aurinkotuolilla ulkona ja katsella siitä maailman menoa (välillä mamman harmiksi pitää myös vähän räksyttää). Muutenkin Harri ottaa aika lunkisti, oltiin sitten eläinlääkärissä tai suvun uutta vauvaa katsomassa. Eläinlääkäristä tuli mieleen, että Harrilla todettiin viime viikolla hieman kalkkeumaa ristiselän muutamassa nikamassa, ja nyt onkin särkylääkekuuri menossa. Lisäksi yritetään saada alas peukalon pään kokoisia pillereitä nivelpussien nesteen laadun paranemiseksi, kun Harrilla tuppaa olemaan noi polvet vähät löysät. Me taidetaan tästä nyt lähteä pikkuhiljaa iltalenkille :)
Hyvää syksyn jatkoa, Harri ja sen perhe

24.3.2006 Harrilla menee minun käsitykseni mukaan oikein hyvin :) Se on iloinen ja pirteä koiruli, joka edelleen rakastaa ulkona käymistä yli kaiken! Se into, mikä syntyy kun kysyy kysymyksen “Harri, minne?” on aivan uskomaton. Alkuun vähän epäilytti, ettei siihen ikinä saa sellaista otetta ulkona, että voisi pitää vapaana. Se meinaan meni ja nuuskutti niin kovaa vauhtia, ettei kuullut ja nähnyt yhtään mitään. Ei kiinnostunut edes makupaloista (lue kaikkea Frolicien ja maksamakkaran väliltä). Kärsivällisyys ja isännän koulutus (Arto on pomo ja minä olen Harrin mamma, jota kyllä totellaan, muttei aivan yhtä täsmällisesti kuin isäntää :) on kuitenkin nyt saanut aikaan sen, että voi metsässä pitää huoletta vapaana. Meillä on tuossa vieressä hyvä metsäreitti, jossa käydään usein. Harri juoksentelee ympäri polkuja ja ilmestyy aina eri suunnista takaisin kovaa vauhtia, heti kutsuttaessa. Eli uskaltaa lähteä siten, ettei näe meitä, mutta on kuitenkin kuulomatkan etäisyydellä. Saa nähdä, miten kesällä menee mökillä, siellä on kuitenkin saaressa useita muitakin koiria…

Josta pääsemmekin pieneen ongelmaan: Harri on ihan järjyttävä lousku!! Pahimmillaan se aloittaa räksytyksen jo 20m ennen toisen koiran kohtaamista, tietämättä edes onko toinen narttu vai uros. Jos toinen paljastuu nartuksi, loppuu haukku useimmiten siihen, mutta uroksia ei tunnu sietävän. Se on aika ikävää silloin, kun vastaan tuleva koira olisi kiltti ja innostunut tapaamaan ja Harri onkin ihan raivona. Tähän ei tunnu auttavan mikään, ei maksamakkarat eikä torut. Ollaan vähän mietitty sitä leikkausta, mutta sääli olisi hävittää se muu innostus Harrista.

Harri on myös sopeutunut hyvin vanhemmilleni. Heidän leikatun uroksensa (Leevi) kanssa ovat “välinpitämättömiä ystäviä”. Eivät siis leiki yhdessä, mutta jotenkin aina päätyvät samaan paikkaan nukkumaan ja kyttäämään, josko saisi herkkuja. Harri viedään aamuisin porukoille, koska kun minäkin menin töihin vuoden vaihteessa, tulisi sille n.9 tunnin päiviä yksin. Niinpä se viettää päivänsä Leevin kanssa ja päivät ovat jokatapauksessa lyhyempiä, koska porukoilla on lyhyemmät työpäivät. Alkuun Harri oli aina vähän vastentahtoinen jäämään hoitoon, mutta nykyään se tuntuu pitävän vanhempien kotia toisena kotinaan, eli jää mielellään sinne päiväksi lepäilemään.

Harri hymyilee edelleen, aina kun lähdetään ulos, aina kun isäntä/emäntä/vanhempani/lähes kuka tahansa tulee kotiin tai aamulla kun se tulee herättämään ja ihminen liikahtaa tai avaa silmät. Voi sitä riemua!! Muuten se on aika välinpitämätön muita ihmisiä kohtaan. Paitsi tietenkin sitä, joka lähtee ulos. Harri lähtisi varmasti kenen tahansa mukaan :) vaikka tuskin tottelisi.

Harri on ollut lähestulkoon terve, n. kk sitten oli korvatulehdus ensin toisessa korvassa ja sitten toisessa. Ne on nyt hoidettu lääkkeillä. Eläinlääkärissä käy yhä mielellään, vaikka kerran on jo nukutettu, kun hampaat piti puhdistaa. Ja nenäpunkki oli. Sitä pelästyin kyllä aika paljon, koska se ei kuullosta kovinkaan hyvältä. Olin jo lähes varma, että koira ei saa henkeä tai tukehtuu tai on keuhkoissa jotain muuta vikaa. Onneksi ei ollut mitään sen erikoisempaa :) Kuvia ei ole vieläkään muuta kuin paperimuodossa, koska digikameraa ei ole. Tarkoitus on kuitenkin ikuistaa Harri myös digitaaliseen muotoon, heti kun vaan saa aikaiseksi. Lupaan lähettää kuvia mahdollisimman pian!! Riikka, Harri ja Arto

10/2005 Harri on kotiutunut tosi hyvin. Tullessaan viikko sitten se oli vähän ihmeissään, lähinnä makoili keittiön lattialla ja katseli sieltä meitä olohuoneeseen pienillä silmillään. Automatka oli koirulle aika rankka, se tuntuu olevan matkapahoinvointiin taipuvainen =) Ei mennyt kuitenkaan aikaakaan, kun se jo hiipi keittiöstä ja oli yhtäkkiä sohvalla sylissä rapsuteltavana. Ensimmäisen yön se nukkui paikkaa vaihdellen sekä sängyssä, että sohvalla ja omassa nojatuolissaan. Aamulla Harri tuli meitä herättelemään hyppäämällä sänkyyn pyörimään ja hyörimään. Sillä on ihan oma aamuilme; sellainen pieni virne, jossa etuhampaat näkyvät. Tästä on tullut jo tapa.

Eläinlääkärillä kävimme heti seuraavana päivänä. Harri oli tosi rauhallinen, antoi katsoa korvat, hampaat ja kynnet. Sillä oli aika paljon hilsettä, joten saimme mukaan hilseshampoota ohjeena pestä sitä joka toinen päivä parin viikon ajan, alkuun koko koira ja myöhemmin vain hilsekohdat. Meillä oli alkuun hieman ongelmia tassujen pesun kanssa, kun ei selkeesti ollut ihan lempparia Harrille. Vähän pelottikin, että miten nuo koko pesut sujuvat. Sujuvat kyllä tosin hyvin, Harri ei edes yritä ovelle sen jälkeen kun koko koira on kasteltu. Pelkkien tassujen pesuunkin on tottunut, menee lenkin jälkeen pesuhuoneeseen vastustelematta, jos sinne käsketään. Muuten eläinlääkäri totesi pojan terveeksi.

Alkuajan hiljaisuus on myös hieman vähentynyt. Nykyään haukkuu ulkona mahtaillessaan sekä myös sisällä postille sekä ovikellolle. Yksin jäädessään saattaa haukahtaa kerran, muttei jää itkemään. Harri on myös alkanut leikkiä, joka kotihoidossa ja meillä alkuun vaikutti sille niin oudolta. Köyttä ja Nallea vedetään, mutta lempileikki tuntuu olevan lattialla pyöriminen ja hyökkäileminen ihmisen käteen. Ottaa käden muristen suuhunsa todella nätisti, ei pure eikä edes kokeile. Kunhan ottaa kontaktia. Kaiken kaikkiaan Harri on piristynyt valtavasti, tutustunut jo lähipiiriimme (sekä ihmisiin että koiriin) ja kaikki on mennyt todella hyvin! Todella kiltti ja ihana koiruli tuo meidän Harrikka. Kiitos kaikille, joiden ansiosta Harri tuli Suomeen ja edelleen meille! Terv. Riikka ja Arto ja Harrikin

***

Uroskoira, noin 2v.

9.10.2005 Harri on Tartosta Suomeen kotihoitoon tullut pieni terrierimix. Ikää Harrilla on noin 2 vuotta ja painoa 7 kiloa. Pikkumies on rauhallinen, eikä tähän mennessä ole äännellyt kuin pari haukahdusta ulkoa kuuluville äänille. Kerrostaloasuminen on siis sujunut mainiosti.

Kuulumisia kotihoidosta:

Harri on sisäsiisti. Sisälläoloajan Harri on tähän asti lähinnä vain nukkunut. Pikkukoira on varmasti vielä matkasta ja paikanvaihdoksesta rasittunut. Automatka satamasta kotihoitopaikkaan sujui hyvin. Harri joko nukkui tai tutkaili ikkunasta pimeää maisemaa. Kotihoitopaikkaan saavuttuaan Harri joutui ensimmäisenä shampoopesulle, eikä ollut siitä moksiskaan. Turkin takkuja sai myös rauhassa selvitellä kammalla. Tassunkynsiä leikattiin jauhelihapihvin avulla ilman, että Harri leikkaamista juuri edes huomasi.

Kotihoitopaikan seefferinartun kanssa Harri on tullut hyvin toimeen, lenkittäminenkin sujuu yhdessä. Kissaa Harri ei ole huomioinut mitenkään. Edellisessä kotihoitopaikassa kissa oli raapaissut Harria silmään. Silmää hoidetaan nyt joitakin päiviä silmätipoilla, jotka Harri antaa laittaa, vaikka aine ei mukavalta tunnukaan. Harri on reipas ulkoilija, ja ilahtuu aina kovin huomatessaan, että talutushihna otetaan esille.

Vapaana Harri ehkä lähtisikin seikkailemaan omin päin. Kadulla Harri menisi mielellään haistelemaan vastaantulevia koiria, mutta jatkaa sitten tomerasti matkaansa, kun ei ylety. Tätä iloista hännänheiluttajaa voi tulla sovittaessa katsomaan kotihoitopaikkaansa Turkuun. Harri tuli Suomeen kotihoitoon Rekku Rescue ry:n sekä Petsin yhteistyön kautta. Lisätietoja koirista Petsin kuvagalleriasta.