Gitta (nyk. Nekku)

21.9.2002 Gitta muutti omaan kotiin

***

Kuulumisia kodista:

Hain Nekun (ent. Gitta) Varjupaikista 21.9.02. Se oli minulle tultuaan aluksi koko ajan kintereilläni, sisällä seuraili joka askeleella ja ulkona vilkuili aina, että ollaanko menossa samaan suuntaan. Jos istuin esimerkiksi pöydän ääreen, se tuli ja laittoi päänsä syliini. Tämä on kyllä syötävän suloinen tapa, josta se ei onneksi ole luopunut.

Tätä nykyä se on kyllä muuten rauhoittunut ja itsenäistynyt, kotonakin malttaa maata rauhassa paikallaan vaikka vaihdan huonetta. Toisaalta se on kyllä hyvin sosiaalinen koira, ja pitää kovasti rapsuttelusta. Jos menen lattialle makaamaan ja lukemaan tai katsomaan telkkaria, niin se tulee ihan kylkeen makaamaan, mikä on minusta tosi mukavaa ja kotoisaa.

Meillä käy aika paljon vieraita, ja Nekku on sinut sen kanssa, että ihmisiä tulee ja menee. Aluksi se oli hieman välttelevä muita kuin minua kohtaan, mutta nykyään se rapsututtaa itseään kaikilla! Nekun kanssa asioiden tekeminen ja sen kouluttaminen helpottui selvästi noin kahden kuukauden kuluttua sen tulosta, aluksi se kun oli jatkuvasti aika stressaantunut ja hermostunut hössö ja vipelsi vaan päättömästi eikä jaksanut keskittyä siihen mitä sille sanoi… Nykyään sen jo saa mukaan yhteistyöhön ja leikkeihin. Koulutuksessa auttaa se, että Nekku on todella ahne ruualle, joten sen saa makupalojen (sen omien kuivaruokanappuloiden) avulla houkuteltua tekemään vaikka mitä!!

Nekku osasi tullessaan jo istua, ja nyt se on oppinut jo muitakin perusjuttuja. Kaikki kärsivällisyyttä ja keskittymistä kehittävät leikit ja harjoitukset ovat selvästi hyväksi Nekulle, siinä kun virtaa riittää edelleen välillä liiaksikin. Koin järkytyksen, kun vein Nekun ensimmäistä kertaa koirapuistoon pari viikkoa sen tulosta. Olin katsonut, ettei puistossa ollut muita, sillä halusin koettaa, miten luoksetulo onnistuisi, jos Nekulla olisi jotain mielenkiintoista nuuskittavaa. No, sehän tuli todettua: Parin metrin päässä puiston aidan toisella puolella lähti jänis liikkeelle. Nekku villiintyi ihan täysin. Oltiin törmätty tuoreisiin jäniksen jälkiin ennenkin, ja osasin odottaa metsästysvietin puhkeamista taaskin, mutta en sitä, että se löysi salamannopeasti pienenpienen aukon aidan alta, josta puristautui ulos puistosta ja painui jäniksen perään. Olin aivan varma, että siinä meni nyt uusi koirani…Oltiin nimittäin Vallilassa, isojen teiden ympäröiminä. Kiipesin itse aidan yli ja huutelin Nekkua, ilman mitään tulosta. Onneksi se ilmeisesti hukkasi jäniksen näköpiiristään, koska jäi vain hillumaan metsikköön ja tuli vihdoin luokseni, jolloin sain sen kytkettyä kiinni. Kokemus oli kuitenkin niin “traumaattinen” minulle, että uskaltauduin Nekun kanssa koirapuistoon seuraavaksi vasta viime viikolla.

Yksi paha ongelma meillä on tällä hetkellä. Nekku nimittäin haukkuu ulkona kaikki vastaantulevat koirat. Onkohan muilla tarhakoiria saaneilla ollut tästä ongelmia? Tässä harmittaa sekin, kun ihan alkuun haukkumista ei ollut, silloin Nekku oli vain tavallaan yli-innokas ja dominoiva muiden koirien suhteen. Sitten vähitellen alkoi käydä niin, että kun Nekku pääsi karvanmitan päähän toisesta koirasta, niin sillä “napsahti” ja haukkuminen alkoi. Nykyään se haukkuu kaikki 10 metriä lähemmäs tulevat koirat. Olen yrittänyt makupalojen avulla johdattaa sen huomion pois toisesta koirasta ohituksen ajaksi, mutta sen huomio harvoin pysyy makupalassa koko ohituksen ajan, vaan se yleensä jossain vaiheessa ryntää “joka suuntaan” haukkuen ja äristen. Ajattelin seuraavaksi ottaa yhteyttä johonkin ammattilaiseen, sillä en haluaisi ongelman pitkittyvän. Mutta muuten Nekku on kyllä ollut ihan uskomattoman helppo ja ihana koira, olin oikeastaan varautunut isompiin vaikeuksiin. Ja ihmisille se on tosi kiltti ja hurmaava, kadullakin jotkut kehuvat kaunista koiraani *paisuu ylpeydestä*.