Gilda (nyk. Klaara)

21.6.2007 Omistaja haki Gildan nyk. Klaaran kotiin Turkuun.

***

Kuulumisia kodista:

30.5.2009 Se, miltä Klaara näytti Aurajoessa kylpemisen jälkeen, ei sovi yleisön silmille.. Kotona jouduttiin sitten shampoopesulle. Klaara yritti välillä karkailla suihkun alta, mutta tuli kiltisti jatkamaan kuurausta, kun houkuttelin koirankekseillä. Turkin ravistelun jälkeen koko kylppäri oli yhtä märkä kuin koira. Hiustenkuivaajaa en ole koiraan kokeillut, vaan annan sen turkin kuivua omia aikojaan.

Klaaralle on tullut tiukka reviiritietoisuus erityisesti siitä kyläkaupan nurkasta,johon olen sen usein kytkenyt siksi aikaa, kun käyn ostoksilla. Kukaan ei saisi kulkea sen alueen läpi, johon Klaara talutushihnassaan ylettää, tai muuten tulee kovaa räksytystä. Kevään mittaan olen kokeillut kytkeä Klaaran eri puolille kaupan sisäänkäyntiä, ettei sille tulisi tunnetta, että se yksi vakituinen paikka on sen oma. Tänään istuin kaupan rappusille syömään jäätelöä, ja tarjosin Klaaralle namin aina, kun joku kulki ohi koiran haukkumatta. Saa nähdä, säilyykö vaikutus silloinkin, kun en ole koiran vieressä kehumassa ja kieltämässä.

Kotona kissa on reipastunut komentamaan Klaaraa ja huitaisee käpälällä, jos Klaara tunkee kuonoaan liian lähelle. Kynnenjälkiä en ole joutunut koirasta paikkaamaan, eli Musti ja Klaara eivät koskaan tappele tosissaan. Olen varma, että poissaollessani ne ovat nukkuneet sängylläni melkein vierekkäin, mutta Klaara hyppää alas heti, kun kuulee ääntä ovelta. Sängyllä saa oleskella vain kutsuttuna, tai jos kukaan ei ole näkemässä.

Kevään Suurta Karvanlähtöä on jatkunut helmikuusta asti, ja jatkuu edelleen.
Toivottavasti se juhannukseen mennessä loppuu. Ensin lähti pehmeä pohjavilla, joka tarttui hyvin harjaan. Nyt on jäljellä enää karkeampaa karvaa. Koirapuistossa muutkin koiranomistajat huomasivat nopeasti Klaaraa rapsutellessaan, että karvaa lähtee.

Eläinkaupassa kerrottiin, että Turussa on tänä keväänä paljon punkkeja. Pitänee
ostaa Klaaralle taas annos jotain syöpäläismyrkkyä, kunhan turkki on pesun jäljiltä siinä kunnossa, että siihen voi sivellä karkotetta.

Koirakouluun en ole vielä ilmoittautunut, mutta nyt on hyvää aikaa aloittaa, kun
minulla ei tänä keväänä enää ole tenttejä eikä luentoja jäljellä. Eräs koirakoulu järjestää joitakin kursseja Yliopistonmäelläkin. Klaaran pitäisi erityisesti oppia, että “tänne” ja “paikka” tarkoittavat aivan samaa asiaa sekä kotona keittiössä että julkisella paikalla toisten koirien seurassa.

Kesäisin terveisin
-Martta

19.1.2009 Uusia kuvia Klaarasta.

11.12.2008 Klaaran kanssa on mennyt hienosti. Se on kiltti mutta innokas, ja uskomattoman hyvähermoinen siihen nähden, että sen taustalla voi olla mitä tahansa. Muutamassa tilanteessa olen nähnyt, että se jännittää, esimerkiksi junassa ja uudenvuoden rakettien räiskeessä, mutta kertaakaan se ei ole saanut mitään paniikkikohtausta. Lisäksi se on täysin lahjottavissa makkaralla.
Klaaran räksytys kuulostaa pelottavammalta kuin mitä koira oikeasti on. Se ei ole kertaakaan purrut ketään, mutta pari kertaa se on varoittanut valenäykkäisyllä. Kissajahtiin olen käyttänyt kolinapurkkia, ja kehunut silloin, kun Klaara on jättänyt kissani rauhaan.
Valitettavasti Klaara on tajunnut, ettei vapaana ollessa ole aina ihan pakko totella tänne-käskyä, jos jossain on jotain mielenkiintoisempaa. Kaveri neuvoi hankkimaan vihellyspillin, jonka äänestä tulee uusi luoksetulokutsu. Pilliharjoitukset on aloitettu, mutta ennen kuin niistä tulee luotettavia tuloksia, en uskalla päästää koiraa vapaaksi ulkona.
Keväällä ostin naksuttimen, ja sillä olen saanut nopeasti hyviä tuloksia. Klaarassa on sen verran paimenkoiran luonnetta, että sitä kiinnostaa arvailla, mitä haluaisin sen seuraavaksi tekevän. Olen ajatellut ilmoittautua Klaaran kanssa pelastuskoirakurssille, jos sellainen järjestetään ensi keväänä, koska uskon, että sillä riittäisi toimintavarmuutta ja tarmoa johonkin hyödylliseen toimintaan.

Olen pyöräillyt Klaaran kanssa springerin avulla. Olen myös esitellyt springeriä yliopistolla fyysikkotovereilleni ja onnistuin vakuuttamaan suurimman osan ryhmäläisistä siitä, että pyöräily on turvallista, vaikka koira on 30-kiloinen ja vetohaluinen. Klaara käyttäytyi oikein mallikelpoisesti esityksen aikana.

-Martta

27.8.2008 En ole pitkään aikaan muistanut kertoa Klaaran kuulumisia. Klaara on steriloitu pari viikkoa sitten, ja on toipunut leikkauksesta oikein hyvin. Eläinlääkärin mukaan oli onnekasta, että koira leikattiin nyt, koska sillä oli huomaamatta kehittymässä märkäkohtu. Muutaman viikon kuluttua olisi samaan leikkaukseen kiidätetty paljon huonokuntoisempi koira, mutta onneksi leikkaus tuli tehdyksi ajoissa. Klaaralla oli viikon sairasloma koirana olemisesta, mutta kahden päivän kuluttua leikkauksesta koira oli yhtä reipas kuin aina. Kaulurin se riisui kerran toisensa jälkeen, vaikka yritin kiinnittää sitä sekä pantaan että valjaisiin, ja lopulta luovutin. Kun olin vahtimassa, Klaara lopetti tikkien nuolemisen aina, kun kielsin. Hämmästelen kerran toisensa jälkeen, miten rescue-koiralla voikin olla niin tasapainoinen ja kiltti luonne! Reilun vuoden aikana Klaara ei ole purrut ketään, ei ihmistä eikä koiraa, vaikka muutamaa se on varoittanut kun pelästyi. Se on sisäsiisti ja matkustaa hienosti autossa. Juna ja linja-auto olivat pelottavia, Klaara luimisteli ja vapisi, mutta meni kiltisti kyytiin ja käpertyi penkin alle. Klaara siis hallitsee hermonsa pelottavissakin tilanteissa.

Kotona Klaara on välillä jahdannut kissaani, mutta kolinapurkki auttoi siihen. Nyt ei tarvita enää purkkia, vaan pelkkä kielto riittää. Olen myös syöttänyt kädestäni nameja vuorotellen yhden kissalle ja yhden koiralle, niin kauan kuin molemmat pysyvät rauhallisina.

Laitan mukaan keväällä otetun kuvan Klaarasta. Katselin äsken Tallinnan koiratarhalla otettuja kuvia, joissa Klaara on surkean nälkiintyneen näköinen. Nyt sen paino on noussut melkein 30 kiloon, ja kylkiluut tuntuvat mutta eivät näy. Eläinlääkäri käski huolehtia, ettei koira liho leikkauksen jälkeen. Uutena harrastuslajina aloitimme keväällä pyöräilyn. Springerin avulla koira saa vetää niin paljon kuin jaksaa, eikä silti ole vaaraa että kaatuisin.

Terveisin Martta ja Klaara

2.7.2007 Hei.Kävin tänään Klaaran kanssa eläinlääkärissä. Lääkäri antoi tehosterokotuksen ja kyseli koiran ruokahalusta. Kun kerroin, että innokkaasti syö, lääkäri totesi Klaaran terveeksi. Se ruskeanlimainen vuotokin loppui omia aikojaan viikonloppuna.

Klaara tapasi kissani Mustin pari päivää sitten. Yrittää kovasti murahtelemalla ja haukkumalla saada kissan leikkimään kanssaan, mutta katti vain tuijottaa synkästi ja joskus sähisee. Tänään eläimet jo varovasti nuuhkivat toistensa kuonoja. Kun kokeilin, mikä olisi kissan ruokakupille sellainen paikka, jonne koira ei ylettäisi, Klaara ehti syödä puolet kissan annoksesta ennen kuin riittävän korkea paikka löytyi.

Viikonloppuna kävimme mökillä järven rannalla. Klaara kahlaili iloisesti rannassa pallon perässä, mutta ei mielellään lähtenyt uimaan niin syvälle, ettei tassuja saisi pohjaan. Autossa koira käyttäytyy hyvin luontevasti.

Olemme jo käyneet koirapuistossa. Toisten koirien kohtaamisessa ei ole ollut mitään hankaluuksia. Koirapuistossamme on fiksusti rajattu toinen puoli pienille ja toinen isoille koirille.

Yksinolemisen siedätys on alkanut toimia. En ole vielä jättänyt Klaaraa yksin kovin pitkäksi aikaa, mutta olen käväissyt nopeasti lähikaupassa koiran odottaessa kotona. Harjoittelemme myös ulkona, niin että kiinnitän talutushihnan johonkin pylvääseen ja poistun hetkeksi näkyvistä. Klaara yrittää aluksi lähteä perääni, mutta kun tajuaa olevansa kiinni, jää rauhallisesti odottamaan.

Istumisen Klaara osasi jo tullessaan, nyt harjoittelemme maahanmenoa ja irtipäästämistä. Etutassujaan Klaara tarjoaa usein, pyytämättä ja kerjäävästi. Postinjakaja on oppinut pudottelemaan koirannameja postiluukusta, toivottavasti Klaarakin pian oppii, ettei haukkuminen ole tarpeen.

Lähimmän eläintarvikekaupan myyjä on aivan ihastunut Klaaraan ja hemmottelee sitä koirankekseillä, kun käymme siellä. Kaksi purulelua Klaara on jo tuhonnut, seuraavaksi pitää ostaa kestävämpi.

-Martta

22.6.2007 Ensimmäinen vuorokausi Klaaran kanssa on mennyt hienosti. Koira oli rauhallinen sekä taksissa että satamassa. Portaiden kiipeämistä se vähän arasteli, ehkä sillä on korkeanpaikan kammoa. Sataman lasikäytävien lattiamateriaali tuntui varmaan oudolta tassujen alla.

Hytissä Klaara ei kertaakaan yrittänyt hypätä sängyille, vaan asettui lattialle viltin päälle. Puruluun se rouskutti alle kymmenessä minuutissa. Se ei kiinnittänyt mitään huomiota käytäviltä kuuluviin ääniin, mutta havahtui silloin, kun minä tai Annaliina poistui hytistä hetkeksi. Emme lähteneet yhtäaikaa, vaan toinen jäi koiran seuraksi.

Ihmettelin, kun tullimies ei ollut kiinnostunut Klaaran papereista, vaan viittoi meidät suoraan läpi vihreän linjan. Mummu oli autolla vastassa, ja Klaara kiipesi sujuvasti takapenkille.

Jaloittelimme Helsingissä 10-15 minuuttia, ja Klaara nuuski innokkaasti muiden koirien jätöksiä, mutta oli varmaan liian kiihtynyt tehdäkseen tarpeitaan. Palasimme autoon, ja mummu toi minut, Klaaran ja Annaliinan Turkuun asti asunnolleni. Suunnitelmat muuttuivat loppuvaiheessa sellaisiksi, että koira saa heti tutustua omaan kotiinsa kerrostalossa.

Kun matka Tallinnasta Turkuun oli sujunut niin hienosti, niin on ihmeellistä, miksi viimeiset 10 porrasaskelmaa talon toiseen kerrokseen tuottivat Klaaralle suunnattomia vaikeuksia! Se kieltäytyi nameista, vesikupista, siankorvasta ja puruluusta ja päätti yksinjäämisen uhallakin jäädä portaiden puoliväliin makaamaan. Maanittelimme sitä muutamia minuutteja, ja sitten palasin sen kanssa takaisin ulos. Teimme pienen kierroksen ruohikolla ja yritimme uudestaan portaita ylös. Lopulta se onnistui. Kun Klaara käsitti, että ylhäällä asunnossani saa vettä ja ruokaa, alkoivat portaatkin sujua paremmin.

Ihmettelimme, kun koira ei tehnyt tarpeitaan vielä puolenyön aikaan Turussa. Kokeilin muutaman kerran tehdä sen kanssa pienen kävelyn, ilman tulosta. Se oli varmaan liian innoissaan. Vasta aamulla seitsemältä se löysi nurmikolta sopivan pissapaikan. Sanomalehdet tuli varattua turhaan, koska sisäsiisteys on hyvin hallinnassa.

Olen antanut Klaaralle ruokaa muutaman tunnin välein, pari desilitraa koiranraksuja kerrallaan, veteen sekoitettuna. Kun sen vatsa tuntuu selviävän koiranruuasta hyvin, alan vähitellen suurentaa ja harventaa annoksia kahteen kertaan päivässä. Äsken se sai koiranruuan mukana palan makkaraa ja keitetyn perunan. Kaikki ruoka tuntuu kelpaavan, myös maasta löytyvä…

Klaara on suhtautunut esimerkillisen hienosti ainakin kuorma-autoihin, raitiovaunuihin, polkupyöriin, muihin koiriin, vastaantuleviin ihmisiin, käytävältä kuuluvaan meteliin ja betonikivien pilkkomiseen rälläkällä – se ääni sai minun korvani särkemään, mutta koira ei kiinnittänyt mitään huomiota. Klaara on haukkunut vain kerran, kun yöllä yläkerran naapuri siirteli huonekaluja.

En ole vielä aloittanut yksinolo-, kynsienleikkuu- ja kirppuhäätöharjoituksia. Annan koiran ensin pari päivää levätä ja tottua uuteen kotiinsa. Kissani on äidillä tilapäishoidossa, Klaara saa tutustua siihen juhannuksen jälkeen.

On uskomatonta, että hylättyjen koirien tarhasta voi saada näin ihanan koiran! Kerron lisää sitä mukaa kun kerrottavaa tulee.

-Martta & Klaara

***

9.6.2007 Gilda sulatti sydämeni täysin. Kun menin tytön häkkiin, heilutti Gilda häntää varovaisen iloisesti ja katsoi luottavaisesti silmiin. Lenkkimme sujui erityisen mukavasti, Gilda ei vetänyt hihnassa eikä vastannut ympärillä olevien koirien haukuntaan. Gilda suhtautuu muihin koiriin varovaisen kohteliaasti häntää heiluttaen, tulee toimeen niin urosten kuin narttujenkin kanssa. Kun menin myöhemmin tapaamaan tyttöä vielä tämän häkkiin, heittäytyi tyttö heti selälleen ja nautti kaikinpuolin läheisyydestä ja rapsuttelusta. Todella ihana koira!

6.6.2007 Gilda nuori narttu. Loomade Hoiupaikin numero 5622.
Gilda on tuotu tarhalle 4.5, jonka jälkeen se on saanut pennut.
Gilda on kiltti narttu.Ei vedä hihnassa.Säkä n.55 cm.
Gildan kulukorvaus on 100 €.
Tuleva omistaja hakee Gildan Tallinnan tarhalta yhdistyksen avustuksella.

Gilda on valmis lähtemään Suomeen 20.6.