Furi (nyk. Bruno)

2.1.2010 Furi sai kodin Merimaskusta

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

30.1.2010 BRUNON UUSI ELÄMÄ, Jännityksen sekaisissa tunnelmissa vastaanotimme Brunon Tallinnan satamassa, jossa meille luovutettiin kovin ressukan näköinen, pelokas ja laiha luikku koirapappa. Takajalat vain tutisivat ja olemuskin oli alistuneen oloinen. Siitä huolimatta huomiomme kiinnittyi turkin upeaan väritykseen. Valkoista hankea vasten Brunon tiikerijuovainen turkki suorastaan säkenöi lämpimän punaisenruskeana loistavaa sävyä. Alkutervehdyksen jälkeen laitettiin koiralle oma tuliterä panta ja remmi. Pikainen pissatus ja laivaan. Laivamatka meni hienosti, koira viihtyi hyvin sen kaksi tuntia autossa pehmeiden peittojen seassa ja auton sisustuskin oli säilynyt ehjänä. Tuoksu vain oli huikea, mutta senhän me tiesimme etukäteen.

Toinen jännittävä hetki koitti heti saavuttuamme kotiin. Siellä odotti toinen koira, Triinu. Triinu on niin ikään virolainen, kotoisin Rakveren kaatopaikalta, josta se muutaman viikon ikäisenä pentuna tarhalle vietiin. Ärhäkkä (pelokas) 6-vuotias neiti, joka ei poikien perään haikaile (leikattu), eikä osaa koirien sosiaalisen käyttäytymisen sääntöjäkään. Jännittävä ensikohtaaminen järjestettiin oman reviirin ulkopuolella. Bruno oli utelias ja halusi varovasti tutustua, mutta tyttö oli niin peloissaan ettei päästänyt toista lähellekään. Hienoa, kaikki hyvin tähän asti – ei ainakaan raivoisaa yhteenottoa.

Kolmas mahdollinen stressitilanne odotti kotona. Lissu-kissamme kun oli tottunut koiriin, eikä ymmärrä pelätä. Kissa istui valmiina eteisessä ikään kuin odottamassa uutta tulokasta. Bruno osoitti lähinnä positiivista uteliaisuutta ja valvonnan alla saivat tutustua ja haistella toisiaan. Edelleen siis kaikki hyvin.

Siirrytään neljänteen jännitysmomenttiin: ensimmäinen yö mahdollisesti ei- sisäsiistin koirapapan kanssa. Ilmeisesti ainoa joka valvoi olin minä, kuuntelin jokaista ääntä sännätäkseni ylös ja kuvitellen, millaiset olosuhteet aamulla odottavat. Yön mittaan kuului muutaman kerran levotonta tepastelua, Bruno kun ulkokoirana luonnollisesti kaipasi ulos. Aamulla kaikki oli hyvin, ei mitään jätöksiä missään ja iloinen pieni eläintarhamme odotti uuden päivän alkua.

Ei neljä ilman viidettä: koiran pesu! Suuren vieraan koiran kylvetys on lujaa tahtoa vaativa suoritus, eikä lainkaan pelkureiden puuhaa. Koira on sinulle vieras ja sinä olet koiralle outo – molemmat siis jännittävät. Ei edelleenkään ongelmia. Bruno tuntui suorastaan nauttivan lämpimästä vedestä ja lempeästä harjaamisesta, kunhan ukon sai ensin raahattua suihkutilaan. Tosin huolestuneena havaitsimme koirassa häpeällisiä kissamaisia piirteitä. Pesun jälkeen se vain pari kertaa ravisteli ja lopun iltaa nuoli itsensä kauttaaltaan. Siitä huolimatta Brunomme tuoksuu nyt hyvälle, turkki on pehmeä ja värit sen kun hehkuvat kuparinhohtoisen punaruskeana.

Kaikki on sujunut kuin leikiten. Ihmettelemme, voiko olla totta, että saamme rakkaan edesmenneen Urhomme tilalle samanlaisen hurmaavan kultakimpaleen. Havaitsemme samanlaisia piirteitäkin kuin Urholla oli, tosin Bruno on vilkkaampi. Ulkoilut sujuvat mallikkaasti ja koira-aitaustammekin kokeiltiin. Näkyi ensimmäisellä kerralla Brunolla olevan hetkellistä vapauden tuntua, kun muutamia reippaita juoksupyrähdyksiä suoritti ja tietenkin merkkasi alueen huolellisesti. Karkumatkaakin yritettiin, kun Bruno yritti tunkea itsensä aitauksen ainoasta, pienestä 15 sentin rakosesta seinän ja aitatolpan välissä. No eihän siitä läpi päässyt ja pulaan itsensä kiilannut koira irrotettiin kahden hengen voimin kutakuinkin puoliväkisin nostamalla koira korkeuksiin ja kiskomalla aitatolppaa.

Bruno on kotiutunut loistavasti, omat lempipaikatkin on löydetty ja ruoka maistuu enemmän kuin hyvin. Ei varmaankaan kestä kauaa, kun saamme muutamalla lisäkilolla lihaa luitten ympärille ja lihaksistokin vahvistuu. Ressukan puuttuvat alahampaat tosin tekevät syömisen hassun näköiseksi ja toimitus kestää normaalia pidempään. Näyttää siltä, että kävelykin on jo joustavampaa eikä lantio vemputa niin paljon.

Vaikka historia on täysin pimennossa, on aihetta olettaa, että joskus on Brunokin ollut kotikoira. Tietynlaisista perustavoista tuntuu olevan haalea ymmärrys, kuten istumisesta ja luokse tulosta. Se vain jollain tavalla näkyy tietyissä tilanteissa. Toivomme, että saamme pitää Brunon monta vuotta kanssamme ja taatusti hemmottelemme sen piloille. Sen Bruno on ansainnut. Aurinkoisia terveisiä Naantalista lähettävät Marja, Bruno ja muu porukka

PS. Brunon entinen nimi, Fyrer kuulostaa lähinnä (makaaberilta) vitsiltä, mutta on meillä lystiä riittänyt. Eipä silti, koira on varmasti ollut todella komea näky ollessaan voimiensa kunnossa.

***

Uroskoira, noin 8-10v.

15.9.2009 Furi on jo vanhempaan ikään ehtinyt bokseri(sekoitus?) uros, joka odottelee kotiaan Virumaan tarhalla.

Furi seisoskelee hiljaisena koppinsa edustalla. Lähestyn sitä namien kanssa ja saan ukosta oitis itselleni kaverin! Lähdemme lenkille Furin kanssa ja vaikka kaveri ei hihnassa juuri vedäkään, löytyy Furista vielä sellaista hyväntuulista “bokseri-virtaa” eikä sen kanssa lenkkeillessä voi olla nauramatta herran touhuille.

Nameja Furi kyllä rakastaa ja se keksii hyvin nopeasti mistä taskusta niitä kannattaisi itsekin yrittää kaivaa :D Rapsutuksista Furi tykkää kovasti ja kyykistyessäni kuvaa varten pojan viereen, huomaan sen pian nojailevan kainalossani ja saampa pari hallitua nuolaisuakin osakseni.

Furille on jo ikää kertynyt ja se näkyy niin ukon lihaksistossa kuin hampaissakin. Hakusessa onkin nyt koti, joka on valmis panostamaan Furin loppuelämään ja ymmärtää vanhan koiran sielun elämää. Uroksen kaveriksi ei Furia luovuteta.

Tuleva omistaja noutaa Furin Tallinnasta, omistajan on myös mahdollista lähteä hakemaan poikaa Virumaan tarhalta yhdessä yhdistyksen edustajan kanssa.
Kulukorvaus Furista on 100€ ja se sisältää rokotuksen, madotuksen, ulkoloishäädön sekä tunnistusmerkinnän. Furin mukana tulee myös passi josta toimenpiteet käyvät ilmi.