Fredy (nyk. Led)

23.4.2011 Fredy sai kodin Sipoosta. :)

***

Kuulumisia kodista:

26.5.2011 Tervist, kaikki tutut ja tuntemattomat!

Olen asunut kolme viikkoa täällä suomessa, Sipoossa. Uudessa kodissani on aidattu 3500 m2 oma piha ja ovi aina auki sisälle isoon taloon.
Ensiksi kerron uudesta laumastani, jotta ymmärrätte kenestä milloinkin puhun.

Mamma, Mammutti on kaksijalkainen ”presidentti” – ilmeisesti. Ainakaan Mammutilta ei jää mikään huomaamatta ja kaikki se laittaa kuriin, myös pääministerin tarvittaessa.

Papi, Papu, Pappa on toinen kaksijalkainen. Pääministeri. Iso ja lempeä uros.
Valkoinenpaimenkoira Jättiläinen Jussi, Jupu Jee, Isokallo, Autohullu, Juustokuu jolla on silmät ja suu (paukapää minun mielestä). Jussilla on nimiä niin paljon, etten niitä kaikkia vielä osaa. Se on tosi hankala tapaus, vaikka Jussi väittää Mammutille, että minä olen erittäin vaikea ja osaamaton.

Hollaninpaimenkoira Olli, Omituinen, Omppu. Olli on ihan ok. Sen kanssa olen jo päässyt leikkimään.

Valkoinenpaimenkoira Rosa, Rosa-Liisa Lunda Leluna, Plinsessa. Rosa on myös ihan ok, silloin kun se ei mene Jussin selän taakse piiloon. Rosa on kuulemma viettänyt häkissä kuusi vuotta! En vielä tunne Rosaa, mutta ei se minulle hauku, vaikka eihän haukku haavaa tee.

Tämä on nykyinen laumani. Minä olen nykyään LEDi, Pikku-Ukko, Autohullu.

Kaikkea sitä onkin tapahtunut, mutta kerron teille pääkohtia näiltä viikoilta.

Ensimmäisellä viikolla lähdimme autolla metsään. Mammutti ja Papi epäröivät kuinka pärjään ja minä näytin niille, että hyvin! Minulla on omat uudet valjaat ja niihin kiinnitettiin jälkinaru, koska Mammutti halusi nähdä olenko karkaaja miehiä. En ole, muuta kuin omalla pihalla, ja siitä kaksijalkaiset saavat syyttää vain itseään, kun jättivät Pikku-Ukon mentävän raon aidan alaosaan. Eivät kuulemma tajunneet kuinka pieni olen. Metsä reissulla isot koiruudet menivät uimaan, mutta minä en vielä. Ensi kesänä uin kuulemma varmasti ja ihan yhtä hyvin kuin Rosa, vaikka Rosakaan ei vielä viime kesänä osannut uida. Mielettömän hauskaa oli, mutta minä väsyn niin nopeasti. Ja kun minä, Pikku-Ukko väsyn, tulee minulle itku-potku-raivari ja menen haastamaan Jussia tappeluun. No sillä kertaa sain reiän korvaani Jussilta. Nyt se on parantunut ja Mammutti sanoi, että siihen voisi laittaa sellaisen merirosvokorvarenkaan.

Olen oppinut kulkemaan edellä menevien koiruuksien perässä valjaissa olevien kilistimien mukaan. Käymme lähimetsässä ja postilaatikolla, joka päivä. Papi sanoo, että olen ihan hölmön näköinen, kun kuljen suu auki nauraen mennessäni. Tietäisi vain, kuinka hölmön näköinen itse on!

Toissa viikolla kävimme Helsingissä, Rajasaaressa koirapuistossa. Se vasta hurjaa olikin! koirakavereita mieletön määrä ja kaikki vapaana. Yksi tyttö (nimi unohtui kysyä siinä tiimellyksessä) leikki minun kanssa pitkään ja jano minun tuli. Menin juomaan, mutta hitsi, se oli jotain suolavettä ja kyllä aika vikkelään sylkäisin sen suustani. Minulta sydän murtui tytön vuoks,i kun lähdimme, mutta olin jo niin väsynyt, että oli pakko mennä taas haastamaan Jussi tappeluun. Tällä kertaa muutama osuma. Nyt Mammutti sanoi, että jollei tämä lopu, se jatkuu ja että näytän kohta ihan neulatyynyltä. Hitto, olen minä vaan kova jätkä, vaikka kivekset jäi sinne kotimaahan. Olen muuten huomannut, ettei maailmassa ole parempaa paikkaa, kun auto. Ainoa asia, josta olemme Jussin kanssa samaa mieltä.

Uusi elämäni on aika jännittävää ja Papi sanoo aamuisin minulle ja Jussille, että me ollaan ”ihana uusipäivä” poikia.

Viime viikolla mentiin taas metsään. Oli niin kuuma, että me koko lauma oltiin ihan läkähdyksissä. Mukaan kutsuttiin myös valkoinenpaimenkoira Ansku, Ananasa, käämäre, kämpping. Silläkin on niin monta nimeä!

Se oli jälleen uimapaikka. Olin tallustelusta ja uudesta tuttavuudesta väsynyt ja pakkohan se oli Jussia ärsyttää, mutta Mammutti meni Jussin, Ollin ja Rosan kanssa ylös kalliolle tekemään etsintöjä ja minä jäin Papin, Emmin (Anskun omistaja) ja Anskun kanssa läträämään vedellä ja tennispallolla rantaan.

Oli aurinkoista ja kivaa, mutta sitten tapahtui taas. Mammutti ja koiruudet tulivat kalliolta ja toivat kyy käärmeen mukanaan, vahingossa. Kyy oli ilmeisesti lähtenyt pakoon heitä ja suoraan meitä kohti! Olli huomasi kyyn ja oli sen kimpussa, ennen kuin kukaan ehti nähdä tai sanoa mitään. Koko kaksijalkaisten porukka aloitti kuorosodan ja laulu (mielestäni huuto) oli hirveä. Kaikkien nimet tulivat vuoron perään, eikä edes meistä fiksuin Jussi tiennyt minne menee. Mammutti vei Jussin ja minut pidemmälle, Papi sai Ollista otteen ja Emmi meni Anskun kanssa eteenpäin. Siihen loppui se reissu. Kotimatkalla autossa Olli alkoi itkeä ja huutaa. Mammutti sanoi, että se hiton käärme pääsi sitten Ollia tuikkaamaan. Mentiin kovaa vauhtia kotiin ja Olli lähti päivystävään eläinlääkäriin. Kyllä minua ihmetytti Ollin naama, kun se tuli kotiin, sille oli kasvanut kaksi kertaa isompi pää?! Mammutti sanoi, että aina se on tällaista, kun tämä lauma lähtee. Minua jäi harmittamaan Anskun tennispallo, joka jäi rantaan käärmeen takia.

Samana iltana, kun Papi ja Olli olivat päivystyksessä, kokosin ensimmäisen kerran hurjan luontoni. Mamma laittoi ruokaa, kaalikeittoa. Sauna oli päällä ja odotimme kovasti Papia ja Ollia kotiin. Kun Olli ”isopää” ja Papi vihdoin tuli oli kaksijalkaisten saunavuoro. Kuuntelin ja haistelin, kun löylyä lyötiin lisää kiukaalle! Otin hurjimmat voimani käyttöön ja sain kun sainkin soppakattilan lattialle. Minulle yli kolme litraa kaalikeittoa luomujauhelihasta, voi pojat! Papi tulee saunasta. Hiljaisuutta… Varovasti Papi huuteli jotain saunan puolelle. Oi ei! Mammutti tulee kylpytakissa, ja lupaan, etten ole sellaista ilmettä nähnyt koskaan! Jussi oli jo pihalla – pelkuri ei uskaltanut ottaa osaa kaalikeittojuhliin. Olli ja Rosa olivat mukana maistelemassa ja koska ovat isoja ja pitkiä Mammutti oletti niiden olleen asialla. Minä olin jo tässä vaiheessa aika kaukana sulattelemassa maistuvaa keittoa. Mammutti otti Ollin ja Rosan puhutteluun, olivat ihan nöyrinä. Papi siivosi keittiötä ja päivitteli ”sunnuntai-ilta ja kamala nälkä, mitä nyt syödään?” Samalla Papi yritti rauhoittaa Mammuttia ”Hyvä ruoka, parempi mieli.” Vasta silloin alkoi Mammuttia naurattamaan. Täytyy tunnustaa, etten silloin viis veisannut mitä kaksijalkaiset syövät. Minulla oli maha ihan täysi! Yöllä meillä kolmella alkoi mahassa pöristä ja Mammutti sanoi muuttavansa toiseen huoneeseen, ennen kuin kuolee kaasumyrkytykseen. Aamuyöstä, tunnin välein herätimme kaksijalkaiset. Meidän on pakko päästä ulos! Jussi nukkui sikeästi makeita uniaan – Jussin maha ei pörissyt kaalikeitosta. Me kolme muuta taidettiin jäädä kiinni.

Tällaista on elämä suomessa. Ei hullumpaa, mutta ensi kerralla toivon perinteistä venäläistä Borssikeittoa!

Terveisin LED

Muutama kuva mukana.

1.5.2011 Nyt on reilu viikko mennyt Ledin kanssa ja ajattelin kertoa teille kuulumisia, päivityksen jo laitoin kerran, mutta täytyy pitää palstaa ajantasalla.

Jussi (valkoinen paimenkoira 4v) meidän lauman johtaja ja Ledi ovat ottaneet muutaman kerran yhteen, mutta ilman suurempia vahinkoja. Suurin oivallus tuli Pirittalta: Ledi pelkää, joten otin johtajuuden eli annoin rakkautta ja rajoja Ledille, joten sen ei enää tarvitse uhota eikä puolustaa itseään, vaan minä teen sen Ledin puolesta. Nämä yhteenotot ovat sattuneet pihalla. Ovat kyllä kuin pienet lapset, kun on nälkä ja väsy, niin kiukku tulee helposti, meidän pitää vaan Pirittan kanssa osata leikata tilanne ajoissa.

Metsälenkeillä taasen koko lauma menee aivan ihanasti, Ledi jää välillä jälkeen ja itku meinaa olla melkoinen kun muut menevät nopeammin, sitten kun minä ja Pirita tulemme perässä ja Ledi saa hajun ja turvaa meistä tulee muukin lauma tarkistamaan, että tulemme kaikki perässä.

Täytyy vaan ihmetellä, miten hienosti miten Ledi osaa kulkea erilaisissa maastoissa sokeudesta huolimatta. Jälki liinaa olemme käyttäneet, mutta voi sanoa että turhaan, kyllä ukko seuraa ja tulee niin mielettömän hienosti mukana ja tuntuu, että hitsautuu laumaan joka tunti paremmin. Ollin (Hollannin paimenkoira 4v leikattu) kanssa Ledi on leikkinyt jo lähes joka päivä.

Hirveä into Ledillä on tehdä ja miellyttää ja nyt aloitamme Pirittan kanssa leikkimään pallolla ja tekemään pieniä etsintöjä.

Kaikin puolin Ledi on kyllä NIIN TAVATTOMAN IHANA JA SUOLOINEN otus, että onneksi saimme mahdollisuuden pelastaa se tarhalta. Täytyy vaan toivoa, että kaikki jatkuu edelleen hyvin. Valtavasti pitäisi tulla takapakkia, ettei Ledi soputuisi meille loppuiäkseen.

Oikein mukavaa kevään jatkoa kaikille ja välitä viestiä kaikille Ledistä
kiinnostuneille.

***

19.4.2011 Fredy on kastroitu.

28.3.2011 Fredy vastaanottaa vierailijat samalla tavalla kuin yleensä – innoissaan ja häntä heiluen. Pojasta huomaa kuitenkin kierrosten olevan katossa, Fredy siis stressaa kovasti tarhalla oloa. Lenkillä Fredy suhtautui taas tällä kertaa suopeasti toiseen urokseen, mutta pojalle etsitään ensisijaisesti uroksetonta kotia, jossa on vankkaa koirakokemusta sekä motivaatiota sopeuttaa Fredy kotikoiranelämään. Kodin pitää sijaita rauhallisella alueella ok-talossa.

12.11.2010 Fredy on jälleen iloinen kuullessaan askeleiden lähestyvän häkkiänsä. Pienestä ovenraosta nopeasti luikahtamalla pääsen kiinnittämään pantaa ja remmiä lenkille lähtöä varten. Kovasti on matkan varrella uusia hajuja nuuskittavaksi ja merkattavaksi. Vernita neitosen kanssa Fredy pääsi vaihtamaan muutaman suukkosen ja siitä poika oli toki kovinkin mielissään:)
Fredyn stressitaso tuntuu hiukan laskeneen ja se suhtautui tällä kertaa suopeasti jopa toiseen, kylläkin vanhempaan uroskoiraan.
Fredy on edelleen ihanan hellyydenkipeä koira ja se kaipaa jo kovasti sitä omaa kotia ja rapsuttajaa.
Muutama kuva lisätty.

7.10.2010 Fredyn kodin löytymisellä alkaa olemaan jo kiire sillä poika on todella stressaantunut olemaan tarhalla. Säälistä Fredyä ei missään nimessä tule kuitenkaan ottaa.
Lisätty video.

19.8.2010 Fredyssä on jotain kovin sympaattista. Suuret silmät tuijottavat ja yrittävät seurata sinua. Muutamasta päänkolautuksesta huolimatta, Fredy on kuitenkin suhteellisen hyvin tottunut elämään ilman viidettä aistiaan.
Fredy on kovin innoissaan, kun astuu sisään häkkiin. Poika on jopa niin iloinen, että kaulapannan kiinnittäminen on haaste. Kun Fredy hetkeksi pysähtyy nuuskimaan jalkojani, saan napsaistua pannan kiinni ja päästään lenkille. Fredyä ei selvästi masenna näön puuttuminnen, vaan tästä koirasta jos jostain löytyy sitä elämäniloa. :)

Fredy kävi yhdessä lenkillä Mašan kanssa. Tämä pari tuli mainiosti toimeen, joten ainakin narttujen kanssa Fredy pärjää hienosti.

2.7.2010 Fredy on alkanut stressaantumaan tarhalla olemisesta joten sen kodin löytymisellä alkaa olemaan jo kiire.

29.4.2010 Lisätty Fredylle uusi kuva.

31.3.2010 Suloinen Fredy asustelee samaa häkkiä Elya-nartun kanssa. Koirat tulevatkin keskenään erittäin hyvin toimeen ja otammekin nämä kaverukset yhdessä mukaan lenkille.
Fredy kävelee hihnassa jo paljon reippaammin ja rohkeammin kuin kuukausi sitten. Poika seuraa kovasti Elyaa ja tulevasta kodista tulisikin löytyä ystävällinen narttukoira, josta Fredy voisi ottaa esimerkkiä uusissa tilanteissa.

16.3.2010 Fredy on arviolta noin 2 vuotias sokea poika Pärnun tarhalla.

Fredy löytyi kadulta juoksentelemasta ja se toimitettiin tarhalle noin 3 viikkoa sitten.

Tapasin Fredyn kun se oli juuri tullut tarhalle. Fredy käyttäytyi häkissään yllättävän avoimesti ja reippaasti vieraita ihmisiä kohtaan. Voisi kuvitella sokean koiran olevan kovinkin hädissään jouduttuaan uuteen paikkaan. Onneksi koiran tärkeimmät aistit ovat kuitenkin kuulo- ja hajuaisti ja nämähän Fredyllä toimivat. Fredyllä tuntuu olevan hyvä hermorakenne ja vaikuttaisi siltä, että poika on elänyt jo pidemmän aikaan sokeana, kenties jopa syntymästään saakka. Varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole.

Fredy suhtautuu ihmisiin erittäin ystävällisesti. Poika nousee takatassujensa varaan ja yrittää kovasti haistella ihmisen kättä häkin rakosesta. Fredy nauttii rapsutuksista ja tämä hurmaava poika vaikuttaa kovin tottuneelta elämään ”pimeydessä”. Toki tarha-alue on Fredylle vieras paikka ja liikkuminen on tämän takia vielä pelottavaa. Fredy käyttää kuitenkin erittäin tottuneesti haju-ja kuuloaistejaan suunnistaessaan kanssani eteenpäin.
Elya-nartun kanssa Fredy tulee hyvin toimeen ja tukeutuukin tyttöön kovasti.
Sokea koiraa voi elää hyvälaatuista elämää ja uskon Fredyn sopeutuvan vielä uuteen kotiin. Tarhan työntekijöidenkin mukaan Fredy on sopeutunut tarhaelämään jopa monia näkeviä koiria paremmin.

Tulevan kodin täytyy olla kuitenkin valmis panostamaan Fredyn kotiutumiseen ja turvalliseen arkeen 100 prosenttisesti. Fredylle etsitäänkin koirakokemusta omaavaa kotia jossa elämä on jo tasaista ja rauhallista. Fredyn kodin tulee löytyä omakotitalosta, jossa on aidattu piha. Pienten lasten perheeseen Fredyä ei luovuteta.

Tuleva omistaja noutaa Fredyn Pärnusta yhdessä yhdistyksen edustajan kanssa. Fredy luovutetaan uuteen kotiin tunnistusmerkittynä, rokotettuna ja loishäädettynä. Lisäksi Fredyllä on EU-lemmikkipassi josta toimenpiteet käyvät ilmi.
Kulukorvaus 200 euroa.